Anna nyt se lupa jo...
Mää en kestä enää, saako syödä?!
Syksy on ollut tosiaan melkoisen rankkaa aikaa. On tullut koirille sairastumisia ja itsellä ollut kädet täynnä töitä ja koulua, eikä ole juuri jäänyt yhtään ylimääräistä vapaa-aikaa. Vapaa-aika, mitä se edes on? Se on varmaan sitä harvinaista herkkua, kun saadaan lötköttää koko päivä kotona tekemättä yhtään mitään, sellaista pyjama-fiilistelyä omassa rauhassa. Onneksi niitäkin päiviä on välillä ollut, niillä saanut hyvin ladattua akkuja. Toisaalta vähän on ollut huono omatunto siitä, että silloin, kun olisi aikaa, ei ole koirien kanssa tullut touhuttua, vaikka olisi voinut. Toisaalta koiratkin tarvitsevat sitä rauhoittumisaikaa. On niilläkin aikamoinen vilske ollut välillä, eikä sekään ole hyväksi. Nytkin jouluna huomasi, että ne oikein nauttivat, kun saivat olla omassa rauhassa kotona.
Mutta siihen vuosikatsaukseen.
Kindan osalta vuosi on ollut ihan mieletön. Kinda aloitti heti alkuvuodesta alle vuotiaana kisauransa rally-tokossa. Se oli tarkoitus olla vain harjoittelua kisatilanteisiin, mutta kyllä tuo laji vei vähän mukanakin. Kinda saavutti hienosti kolmella ALO-kisalla RTK1-koularin. Sen jälkeen siirryttiinkin AVOon ja sieltäkin kolmella kisalla saavutettiin RTK2-koulari. Näistä AVOn kisoista yksi oli PM-kisat, joissa Kindan joukkue tosiaan tuli kolmanneksi. Viimeinen AVOn kisa oli SM-kisa, jossa Kinda osallistui joukkueessa myös. Omalta radaltaan sai siis kolmannen ja viimeisen hyväksytyn tuloksensa ja siirtyy näin VOI-luokkaan. On se kyllä super-hieno saavutus näin nuorelta koiralta menestyä noinkin hyvin. Pisteet eivät aina ole mitään täydellisiä olleet, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että itsellä ei ole säännöt täysin hallussa, kyltit kyllä osataan, mutta ei vaan oikein hahmota, miten mikäkin juttu menee. Nyt kun VOI-luokkaa on treenailtu, niin on tullut tähänkin vähän enemmän panostettua.
Tokossa Kinda on myös tehnyt hienoa tulosta =) Keväällä osallistuttiin kahteen ALO-luokan kisaan, joista molemmista I-tulos. Meidät valittiin mukaan SM-joukkueeseen ja sieltä kisoista sitten tuli se viimeinen I-tulos ja TK1 ja lisäksi joukkueen sijoitus hienosti toiseksi! Marraskuussa käytiin vielä korkkaamassa AVO-luokka ja Kindahan yllätti ja teki myös hienon I-tuloksen ja jopa voitti oman luokkansa =) Ei voi muuta kuin olla ylpeä tuosta pirpanasta!
Kyllä minä haistan, missä se kinkku on!
Kovin on jouluinen sää...
Agilityssä ollaan edetty rauhaksiin. Joulukuussa vihdoin kokeiltiin kisaamista ihan virallisissa kisoissa. Kolmesta startista tuloksena yksi 10-tulos, kaksi muuta starttia hyllyjä. Tästäkin olen silti tyytyväinen, vaikka ei heti täydellistä onnistumista tullutkaan. Ongelmana on ollut kauhea rallattelu ympäri kenttää ja ratatyöntekijät. Nyt Kinda pysyi kutakuinkin hallinnassa, mutta pieni pihakoira ei vain voinut sille mitään, että vauhti kiihtyi välillä niin suureksi, että ei vaan kerennyt jarruttamaan riittävän ajoissa seuraavalle esteelle. Mutta ratatyöntekijät jätettiin suurin piirtein rauhaan ja toisaalta kutsuttaessa palattiin rataa suorittamaan takaisin. Se on jo jotakin se. Mutta voin vaan ennustaa, että pulassa ollaan vielä tuon vauhdin kanssa, tästä on pakko tehdä joku kauko-ohjattava versio tai olla vähintäänkin itse koko ajan ajoissa joka kohdassa. Noh, tätä vielä harjoitellaan siis.
Kinnusen ekat kisat
Ansan kohdalla saavutettiin siis kevään aikana kolmella peräkkäisellä I-tuloksella TK2, mikä oli ihan huippua! VOI-liikkeet Ansa oppi melkoisen nopeasti, koska hyppäys AVOsta VOIhin on nykysäännöillä ihan helppoa. Saatiin jopa tunnari haltuun, sen kanssa tulikin tahittua pitkään. Kaukot on vielä hakusessa, koska aloin opettamaan toisella tekniikalla ja se on vähän jäänyt. Periaatteessa nekin juuri menevät, mutta hiomista tarvittaisiin rutkasti lisää! Ansa kävi kokeilemassa VOI-luokankin kisoja, mutta jostain syystä paikkis-ongelma nousi taas esiin ja siinä tuntuu olevan niin tavattoman vaikea olla. Nyt on syksy keskitytty siihen, tehty ihan tolkuttoman vaikeaa häiriötä paikkikseen ja sanoisin, että se alkaa tuottaa tulosta.
Mä katon, jos näkyis poroja!
Agilityssä Ansa on päässyt jälleen kisaamaan. Tuloksia ei ole tullut, nollia siis, toki jotain satunnaisia vitosia tai kymppejä. Mutta jotenkin on tullut sellainen fiilis, että yhä useammin ollaan kuitenkin samalla radalla Ansan kanssa ja se on ihan parasta, sillä hurmoksella mennään aina monta aikaa =) Viimeisissä kisoissa Ansa esimerkiksi pysyi lähdössä aivan nätisti, vaikka menin ensimmäistä kertaa ikinä kolmen esteen taakse ja sieltä vasta kutsuin, tätä en olisi koskaan aiemmin uskaltanut todellakaan tehdä.
Nemi siirtyi rally-tokoon jossain vaiheessa viime syksyn aikaan. Nemi aloitti myös rally-tokon kisaamisen nyt alkuvuodesta. Nemi kävi yhteensä kuusi kisaa ja yhteensä kuusi hyväksyttyä tulosta eli saavutti hienosti RTK1 ja RTK2 =) Se on Nemi-koiralle super-saavutus, koska erityisesti AVO-luokan houkutus on melkoisen haastava!
Agilityssä Nemi nousi kesällä kakkosiin ja ehdittiin käydä muutama kakkosten kisakin. Agility alkoi Nemillä selkeästi parantua, niin keskittyminen kuin vauhtikin! Harmittavasti viimeisissä kisoissa Nemi valitsi putken sijaan kaksi kertaa puomin ja hyllyjä sateli. Oltiinhan me siis pääasiassa koko syksy treenattu nimenomaan kontakteja, joten kontaktin valitseminen oli aika ymmärrettävä Nemi-koiralle.
Nemi ihmettelee joululenkillä
Ihan varmasti tuolla on jotain jään alla!
Nemi-koira on myös valitettavasti sairastellut. Syksyllä sillä todettiin kasvain suussa, mikä onneksi saatiin sitten kokonaan poistettua, eikä sen pitäisi olla pahanlaatuinen. Mutta viimeisten aksa-kisojen jälkimainingeissa Nemi alkoi yhtäkkiä ontua oikeaa takajalkaansa. Se vain ontui ja ontui, erityisesti, kun nousi esim. makuulta ylös. Olin täysin varma, että se ei ole sitä tassuaan mihinkään kolauttanut, joten lopulta ontumisen aina jatkuessa kiikutin Nemin eläinlääkärille. Ja hyvä, että vein. Otettiin kuvat ja selästä paljastui spondyloosi =( Ei vielä mikään paha, mutta kuitenkin. Nemin aksailut loppui siis siihen. Hyvää tässä on se, että spondyloosi on Nemille tullut vasta viimeisen kahden vuoden sisällä, koska aika tarkalleen pari vuotta sitten Nemi liukastui talvella ja tuolloin kuvattiin myös ja kuvia vertaamalla näki selvästi muutoksen. Koska tietysti sitä murehti itse, olenko itse lisännyt koiran kipuilua, mutta luultavastikaan en nyt niin hirveästi. Hyvä asia on myös se, että ontuminen loppui kipulääkekuurilla. Nyt vaan pitää seurata, alkaako uudestaan, jos lääkitys ei ole päivittäinen. Ei ainakaan vielä ole alkanut. Oli myös hieno nähdä, kun Nemi ikään kuin nuortui silmissä kipulääkekuurin alettua, se on jopa lenkillä alkanut leikkiä, milloin milläkin risulla =) Mutta ei siitä kyllä mitenkään olisi muuten nähnyt, että on kipeä, koska aksaakin Nemi veti ihan täpöllä viimeiseen asti.
Laitetaas nyt niitä tavoitteita ensi vuodelle.
Kindalle tavoittelen rally-tokon osalta VOI-luokan korkkausta ja toivottavasti tuloksia myös. VOI-luokka on kyllä huomattavasti haastavampi rally-tokossa kuin alemmat luokat, joten saas nähdä. Tavoitteena olisi saada yksi tai kaksi tulosta VOI-luokassa ja päästä osallistumaan SM-kisoihin joukkueessa ja saada siellä RTK3.
Tokon osalta tavoitteena on vähän sama, eli saada kaksi tulosta AVO-luokasta, joista toinen SM-kisoista. Syksylle voisi vielä tavoitella VOI-luokan korkkausta, jos kaikki menee hyvin.
Agilityssä tavoitellaan tietysti niitä nollia ja sertejä, mutta ennen kaikkea hyvää yhteistä tekemistä radalla ja oman ohjauksen selkiyttämistä.
Nenä-eläin <3
Ansan tavoitteeksi asetan saada edes yksi I-tulos VOI-luokassa tokossa, mieluusti kaikki kolme ja siten TK3. Tämä riippuu täysin sen paikkiksen ja kaukojen kuntoon saamisesta.
Agilityn osalta olisi hienoa saada nollia ja ehkä sertikin. Mutta vähintään se, että se fiilis yhteisellä radalla olemisesta olisi se tärkein!
Joskus vastassa oli tällainen näky...voi Ansa!
Nemin osalta tavoitteita ei ole paljoa. Rally-tokoa jatketaan ja VOI-liikkeiden hiomista. Ehkä tavoitteeksi voisi asettaa kisavalmiin ja terveenä pysyneen koiran.
Nemi ja sen unilelu
Itselleni asetan paljonkin tavoitteita. Ensin ihan sellaiset pienet materiaan liittyvät, eli uuden puhelimen (ja tietokoneen) hommaaminen, ennen kuin nämä vanhat kosahtaa. Sitten terveellinen elämä, lähinnä ajoissa nukkumaan meneminen ja terveellinen ruoka, nämä jo osittain onnistuivat tänäkin vuonna. Niin ja sitten pitää opetella erityisesti agilityssä liikkumista ja ohjaamista ylipäätään tarkemmaksi. Se ei ole pieni tavoite, mutta kaipa sekin saavutettavissa on. Tokossa ja rally-tokossa omaksi tavoitteeksi voisin myös ottaa selkeämmän ohjaamisen ja omista kriteereistä kiinnipitämisen paremmin.
Ompahan tässä nyt tavoitteita ihan riittämiin. Niitä kohti mennään, hitaasti mutta varmasti, välillä päätä seinään lyöden, välillä ilosta hihkuen!
