Misseilyä ja tokotokotokoo!

Tämän kertaisen tekstin voisi tiivistää esim. näihin biisin sanoihin (kiitos vaan joku elastinen, ihan kiva biisi):

"mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus

ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa

koval duunil asiat vaan onnistuu

kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadut
hanskat ei tipahda
periks ei anneta

mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt
ne sanoo: et pysty, et voi, ei kannata

jos ois helppoo, kaikki tekis niin
ne saa luun kurkkuunsa, kun tulosta taas teen
jatkan jaksan vaikka väkisin

mun ei täydy, vaan mä saan

mus on voima, jota en voi vaimentaa

pusken täysii aina vaan"

Viime viikonloppu olikin sitten ensimmäisen työviikon päätteeksi aika hurjaa menoa ja meinasinkin, että kuinkahan sitä jaksaa! Lauantaina oli pihisten Open Show, mihin tietysti piti mennä misseilemään =) Alunperin oli tarkoitus mennä sinne ihan yöksi, vaikka se nyt suht lähellä olikin, mutta olisi ollut enempi aikaa vaihtaa muidenkin kanssa kuulumisia jne. Mutta päädyin kuitenkin siihen, että ei jäädä yöksi, koska tuo töihin paluu verotti kyllä voimat ihan totaalisesti. 

Sarjassamme; otetaan hieno kuva koirista! Todellisuus: 

noin 20 otosta, joista ehkä yksi on hyvä =D

Tuuma täytti tuolloin viikolla 5 kk ja juuri pääsi osallistumaan BABY-luokkaan. Ja sehän menikin hienosti, Tuuma oli narttujen BABY1 ja sai KP:n. Roppia ei sitten enää saanut, mutta hieno alku kuitenkin. Tuuman näyttelytreenit on jääneet kyllä retuperälle, ihan hävettää =/ Ollaan kyllä seisomista harjoiteltu ja erinäiset ihmiset on yrittäneet niitä hampaita katsella, mutta sitä kävelyä ei niinkään. Ihan ok se kuitenkin meni treenimäärään nähden. Hienosti Tuuma jaksoi seisoskella, mutta ei se nyt ehkä vielä ihan täydellistä ole =D Hampaat Tuuma näytti heti kerrasta ilman vastaan pistämistä! 

Tuuman ensimmäinen näyttely! Kuvat: Mari T.

Nähtiin myös Tuuman Loki-veli ja voi että, kun ne onkin ihan erilaisia =D Loki on selkeästi rauhallisempi, saattoi maata rauhassa katselemassa ympärilleen, kun taas Tuuma kiskoo koko ajan johonkin suuntaan, hups! Tuuma on myös veljeään selkeästi pienempi ja tanakampi. Loki on kyllä myös oikein hieno pieni pihiksentaimi <3 Oltiin mukana myös Paras perhe-kisassa, Tuuma, Loki, Likka ja Nooa =D Ei voitettu, jostain syystä =D Vaikka hieno perhehän tämä on, lapset vaan nyt on vähän vauvoja vielä <3 

Open Show- ja Suomen sää suosi meitä jälleen kerran. Oikeen harmitti matkalla, kun vähän väliä tuli kaatosadetta ja säätiedotuskin lupasi "vähäistä sadetta" Keuruulle päiväksi. Perille päästyä päällä olikin kaikkea muuta kuin vähäistä sadetta, täysi kaatosade ja oltiinkin vähän jo sitä mieltä koiria myöten, että lähdetäänkö saman tien kotiin. Sade kuitenkin väistyi ja vain kertaalleen tuli lyhyt sadekuuro, muutenhan tuolla oli sitten ihan nätti auringonpaiste lopulta =) 

Kinda sai olla mukana ihan vaan turistina, vaikka jälleen sitten katselin sitä siellä, että onhan sillä massaa tullut ja olisi sitä tietty voinut kokeillakin. Ehkä se vielä joskus näyttely-kehiin menee, mutta vielä ei ehkä ole se aika. 

Paras perhe2 poseeraa =D Kuvat: Heli.

Sisko ja sen veli <3 Kuvat: Mari T.

Kaunis Tuuma-missi <3

Sunnuntaina sitten lähdettiinkin vähän ex tempore Tampereelle. Arvoin pitkään mennäänkö ylipäätään ja muutenkin koko reissuun päädyin vasta ihan loppuviikosta. Lähdettiin siis toko-kisoihin kokeilemaan, josko se vika ykkönen irtoaisi. Koekalenterissa ei oikein ollut lähiaikoina mitään lähikokeitakaan, niin pakko oli lähteä vähän pidemmälle. Olin vähän huolimaton, enkä tajunnut tarkistaa etukäteen, minkälainen kenttä ja mitä säätä luvattu. Kenttähän oli tietenkin nurmikenttä ja säätilaksi oli luvattu sadetta ja ukkosta! Päätin aamulla kuitenkin, että mehän lähdetään ja siellähän ei sada ennen kuin meidän suoritus on ohi ja jos nämä natsaa, niin mehän se ykkönen sieltä kaivetaan vaikka väkisin =D Oikein siis järkevää ajattelua =D 

Ei siinä, mustia pilviä kyllä oli, mutta ilma oli kokeen ajan oikein paahtavan kuuma, itsellä vain hiki virtasi ja Kinda läähätti, vaikka sitä yritin etukäteen juottaa. Ja niin siinä kävi, että se ykkös-tulos pärähti ja sitä myöten TK2 ja lisäksi KP =) Kinda suoritti tällä kertaa ihan kaikki liikkeet, jopa noudon ja luoksetulon. Olihan se vähän nihkeä osittain, johtui varmaan osittain siitä kuumuudestakin, mutta teki kuitenkin! Erityisen tyytyväinen olin ruutuun, jossa se meni superhienosti keskelle ruutua, pysähtyi käskystä seisomaan, eikä ennakoinut maahan menoa eikä sivulle tuloa, jihuu =D Liikkeestä istumisessa tein varman päälle ja annoin aika ison vartaloavun, koska koko viikon ajan Kinda on täysin unohtanut istumisen. Ehdin myös nähdä pari koirakkoa, joilla oli myös vartaloapua mukana ja silti sai hyvät pisteet tuosta, joten tällä kertaa turvauduin sitten tähän. Kaukoissa vaihtojen välit oli tosi pitkät ja välissä ehti ajatella vaikka mitä, mutta onneksi Kinda oli siinä kuulolla. Niin joo, Kinda oli tosiaan kisassa myöskin toisella sijalla, että ei nyt ollenkaan huonosti mennyt! Kotiinpäin lähtiessä se sade sitten alkoi lähes heti, mutta ihan sama silloin enää! 

Vihdoin viimeinen AVO1, p. 287,5, TK2, KP ja 2.sija <3

Tsempistä vähän herkkupalkkaa!

Sit vähän hymyilyttää!

Oli kyllä aikamoinen tunne, ei sitä oikein osannut käsittää. Me tehtiin se, tai Kinda teki sen! Nyt sitten lähdetään kohti voittajaa! 

Maanantaina sitten mentiin treeneihin ja olin ajatellut, että teen vain tunnarin. Mutta Kinda oli ihan liekeissä, se teki tunnarin ensimmäistä kertaa siten, että itse käännyin. Ja se teki toooosi hienosti!! Juoksi sinne kapuloille, toi oikean ja toi sen sivulle asti, wau! Pieni viilaus vielä siihen, että ei tarvitse kokeilla ensimmäistä kapulaa maistellen, mutta se oli sellainen ihan sekunnin kokeilu ja uskon kyllä, että tuo varmistelu jää vielä pois. Kokeiltiin sitten vielä luoksetulon stoppia takapalkalla ja sehän alkoi sujua myös! Olin ihan fiiliksissä. Kinda ei häiriintynyt edes takapalkan kolmesta ihmis-vartijasta, vaan lähti luoksetuloon vauhdilla ja stoppas vauhdilla! Ompa ihanaa päästä vihdoin treenaamaan ihan uusiakin juttuja!

Meillähän on nyt myös alkanut alo/avo kurssin veto, tällä viikolla oli jo toinen kerta. Ai että, kun osaa ihminen uppoutua tuohon kouluttamiseen =D Sitä voisi tuntitolkulla vaan treenailla muita =D Hienoja koirakkoja siellä onkin ja varsinkin yksi ihana rotikka-vauva, en kestä! 

Tuuman eskarissa harjoiteltiin putkia ja koska Tuuma osaa putken, harjoiteltiin enemmän mutka-putkea ja sitten vähän jo vaikeammista kulmista putkelle lähetystä. Hyvin se on mutka-putken oppinut, heti se sinne meni, vaikka ei ole edes oman kentän putki. Lisäksi harjoiteltiin sylkkäriä siivekkeen kanssa. Vasemmalle käännös onnistui heti hyvin, mutta oikealle käännös oli vaikeampi. Tuuman kanssa ollaan muuten nyt otettu maahan meno treeniä, koska Loki! =D Loki osaa ihan superhyvin maahan menon ja istumisen, silleen kaukoja ajatellen (pieni toko-ihminen minussa näkee aina nämä pentujen treenit tokoa ajatellen!). Toivottavasti Loki pääsee kokeilemaan perheineen rally-tokoa ja tokoa, varmasti olisi niissä hyvä! Tuuman maahan meno on nyt alkanut sujua ilman käsiapuakin, ei ole mennyt viikon treenit hukkaan! Jopa niin hyvin, että Tuuma alkoi sivulle tulon sijaan tarjota maahan menoa =D Ja kun on treenattu maahan menoa, niin sivulle tulo näyttää unohtuneen, äh! Onneksi tässä nyt ei ole kiire mihinkään, pitää vaan aktiivisesti muistutella noita kaikkia koko ajan. On muuten aina yhtä hauskaa, kun Tuumalle huutelee maahan menoa ja sitten katsoo, että mihin se Ansa jäi, niin tyyppi on mennyt kiltisti maahan siellä jossain 20 metrin päässä, murunen <3 

Me vietettiin siis Tuuman 5 kk synttäreiden lisäksi myös toista juhlapäivää, Ansahan täytti samana päivänä itse asiassa 8-vuotta! Tai no, enpä tiedä, onko se enää juhlapäivä, kun mennään jo siellä pidemmällä puolella, mutta juhlittakoon nyt kuitenkin! 

Sä käskit maahan?!

Varmistan aina sivustat, että laumalla on turvallista!

Iltahämy-Ansa, nyt jo 8-vuotta <3

Eskarin jälkeisellä uimisella saikin sitten taas nauraa itsensä tainnoksiin =D Siellä oli tällä kertaa kova ruuhka, tuli jotain mopoautoilijoita, kävelijöitä ja koiran uittajakin. Laitoin Nemin sitten jo autoon, ettei mene muiden luo ja se oli kuitenkin ehtinyt jo uimaan. Ilmeeni oli varmaan melkoinen, kun raahasin pihiksiä autolle ja yhtäkkiä kuului tööt! Katselin ympärilleni, että kuka tööttäilee ja seuraavana ajatuksena oli, että omassa autossa meni nyt tyyliin joku keskuslukitus päälle ja tuli joku vika ja vähintäänkin se nyt lähtee tuosta valumaan johonkin, että käsijarrukin on varmaan pois päältä =D Näköjään ehtii parissa sekunnissa ihminen miettiä kaikkia ihan hölmöjä, heheh =D Sitten tajusin vilkaista autoon ja mikä näky! Nemi istui kuskin penkillä ja tööttäili =D Se oli jäänyt jumiin vielä hihnasta johonkin penkin väliin ja reppana yritti saada asentoa ja sitten vaan painelikin tööttiä =D Nemi oli tosiaan tullut takaluukusta, kun siellä on pihisten häkki takapenkillä niin, että yksi penkki on kaadettu ja se häkki on siinä selkänojan tilalla. Nemi oli sen häkin työntänyt pois tieltä ja jotenkin onnistunut pääsemään etupenkille ja tietty kuskin penkille, koska apparin penkillä oli tavaraa. 

Tuuma ei vieläkään uinut, mutta menee jo vatsaa myöten veteen. Yritin sille heitellä keppiä, että menisi hakemaan, mutta ei se vielä uskalla. Ei se vettä kuitenkaan karta, koska juokse ihan into piukeena Kindan perässä rantavedessä. Kyllä siitä vielä uimari saadaan =)

Tännehän se Nemi jäi...

...ja tänne se päätyi =D Voi TÖÖÖT =D

Viikon aksatreenit jäi sitten tällä kertaa Kindalla ja Ansalla väliin, kun oli Nemin hieronta-aika. Onneksi oli melko hyvässä kunnossa neiti edelleen, odotin vähän pahempaa. Kinda ja Ansa pääsevät myös myöhemmin tässä kuussa hierottaviksi, nyt on taas siitäkin aikaa mennyt ja vähän pelottaa, ovatko kuinka juntturassa. Saa nähdä, käytetäänkö sitten vielä kaikki fyssarillakin tämän jälkeen, vai meneekö vaan Nemi fyssarin kautta. 

Uuh, nyt tämä viikonloppu vietetäänkin sitten pitkästä aikaa ihan vaan olemalla. Jos nyt saisi kotihommia tehtyä ja noita koulun kursseja katseltua, niin siinä olisi ihan riittämiin. No, kyllä me rally-tokoillaankin, mutta muuten ei mitään treeni- tai kisajuttuja sen suuremmin. 

Reeni-hommia, koe-hommia ja uima-hommia.

Nyt on taas vietetty hiljaiseloa pari viikkoa, blogin suhteen siis. Muutenhan on ollutkin aikamoista hiihtelyä paikasta toiseen. Niin ja se arki tosiaan alkoi ja sen kyllä huomaa! Pari viikkoa töissä ja loma on vain pieni kaukainen muisto enää! Sinällään on ihan kiva, että on arki ja rutiinit, mutta edelleen vielä on hakusessa se aikainen nukkumaan meno. Nyt kun ei ole ihan joka ilta enää treenejä, eikä koulukaan pyörähtänyt vielä käyntiin, sen kyllä huomaa, nimittäin päiväunissa; niistä on näköjään taas tullut (paha) tapa. Ehkäpä se siitä rauhoittuu, kun taas on tottunut aikaisiin herätyksiin ja siihen, että on päivät menossa. 

Isot mustat <3

Pihikset rentoilee <3

Loman viimeiset päivät meni hujauksessa, vähän huonoissa säätiloissa tosin. Onneksi nyt ei ole säät muutenkaan lämmenneet sen erityisemmin, niin ei harmita olla töissäkään niin paljoa. Koirat on kyllä yllättävän hyvin tottuneet arkirytmiin. Tuuman sisäsiisteyttä jännitin, onko joka ilta kauhea siivoaminen. Tuumanen on yllättänyt ja aika monena päivänä on ollutkin täysin sisäsiisti koko päivän! =) Sillä on kyllä uskomaton pidätyskyky noin 5 kuukauden ikäiseksi penneliksi. Se saattaa jopa 10 h olla tekemättä tarpeitaan. Oletan, että päivät kuluu siis nukkuen tai muuten rauhallisesti. Päiväsaikaan jos ollaan kotona ja Tuuma leikkii (lue riehuu) Kindan kanssa, niin pissit kyllä tulee ihan lyhyelläkin ulkoiluvälillä sisällekin. Mutta muuten kyllä on yöt sisäsiisti pääasiassa ja näköjään päivätkin. Hyvä näin, muistelisin, että Kindalla tuossa meni kyllä pidempään. Kindahan edelleen herättää aamuyöllä ulos, mihin neiti aika tästä nyt pääsisi. Tänäänkin, vaikka on vapaapäivä, piippasi pihalle jo klo: 6. Hyvä toki, että pyytääkin pihalle, eikä vaan pissi sisälle. Siellä ne sitten veteli molemmat pihikset vadelmia tienposkessa, kun itse yritti vasta availla silmiä =D

Meillä oli loman lopulla muutaman kivat rally-tokon kisatreenit. Kun oli ne PM-kisat. Saatiin oikein kunnon kisatunnelmaa, kun tehtiin pitkä ja vaikea rata, houkutuksia ja vielä erilliset hyppy- ja spiraali/pujottely-pisteet. PM-kisathan menikin sitten tosi hienosti! Rata oli ihan kiva, mutta haastavakin. Ja totta kai, ilma oli kuuma kuin mikä, vaikka sadetta oltiinkin luvattu alunperin. Kinda jaksoi hyvin tehdä ja olla kuulolla, eikä paineistunut. Noin puolet radasta oli oikean puolen seuruulla, mikä vähän jännitti, kun kisatilanteessa se saattaa koitua usein kohtaloksi, kun ei se niin varmaa kuitenkaan ole kuin normi-seuruu. Kinda sai kuitenkin hienosti VOI88 ja sillä siis voitti oman luokkansa myös =) Meidän joukkueessa kaikki sai tulokset, hyvätkin sellaiset ja niin siinä sitten lopulta kävi, että meidän joukkue voitti tiukan kisan ja ovat nyt Piirinmestareita 2017, jeah =) 

Treenailemassa.

VOI88 ja 1.sija =)

Oonko vähän hyvä?!

Rally-tokon Piirinmestarit 2017 =D

Heti seuraavana päivänä lähdettiin Kindan kanssa koittamaan onneamme toko-kisoihin, kun kaveri sai vähän yllytettyä...Kisapaikka oli kiva, siinä oli hyvin tilaa vähän suojassa treenitellä ennen omaa suoritusta. Jännitystä toivat kentälläkin maan tasolla lentelevät linnut =D Ja kuinkas ollakaan, se sää, tuolloinkin oli luvattu siis sadekuuroja, mutta kaunis aurinkoinen ilmahan se oli! Kinda aloitti suorituksensa hyvällä vireellä, mutta kokeen edetessä alkoi vire laskea ja loppua kohden Kinda oli tosi huonolla vireellä. Alussa oli tosi pitkä seuruu, mikä varmaan osaltaan vaikutti, koska se vain jatkui ja jatkui. Kinda kuitenkin suoritti kaikki muut hyvin, paitsi luoksetulossa ei lähtenyt ja se meni nollille. Paineistui liikkurin ja tuomarin läheisyydestä. Kolmannella käskyllä siis vasta lähti ja olisin varmaan maailman tappiin sitä huudellut, että ei jää päälle, että kisatilanteessa ei tulla. Toinen nollille mennyt liike, joka sinetöi tuloksen, oli se typerä nouto. Siinä myös tuomari ja liikkuri olivat ihan vieressä ja eihän Kinda lähtenyt noutamaan. Siinäkin sitten mentiin vaan hakemaan se kapula, en jättänyt siihen, että en voi hakea kapulaa, vaan menin avuksi lähemmäs ja saatiin se kapula sieltä haettua. Tuloksena siis kakkostulos, muista liikkeistähän pisteet oli kuitenkin pääosin 9-10, joten ihan vähän harmitti. Tiedän kuitenkin, että Kinda osaa kaikki liikkeet teknisesti, ainoa ongelma on tuo kisakestävyys. Jotenkin myös Avo-luokka on tosi pitkä. Ollaan toki harjoiteltu kisamaisuutta ja palkattomuutta, mutta jostain syystä se ei nyt oikein kanna. Kisoissa seurattiin myös yhtä koirakkoa (sakemanni), josta ajattelin, että tuoko meinaa oikeasti mennä kisaan. Koira rähisi kaikille koko ajan ja omistajalla oli täysi työ pitää se kiinni. Siinä oli esimerkki koirasta, joka EI ole oikeassa paikassa. En jäänyt enää seuraamaan tuota aloa loppuun asti, joten en nähnyt, miten se lopulta meni. Mutta itse jos liikkurina tai koetoimarina olisin, niin varmasti tuomarille sanoisin, että onkohan tuon nyt hyvä tulla kokeeseen. Hui, no, onneksi se ei ollut avossa kuitenkaan. 

Tuplasivu!

Sivu!

Kokeesta suivaantuneena otettiin heti seuraavalla viikolla omissa treeneissä koko avon setti palkattomasti läpi ja järjestettiin siihen häiriötä ihmisistä. Kinda meinasi siinäkin ahdistua, mutta kun vaan tsemppasin ja jatkoin ja tsemppasin ja vähän vaadinkin, niin hyvinhän se lopulta kaikki pystyi suorittamaan ja jäi lopulta ilmeisen hyvälle mielellekin, kun heiteltiin palloa lopuksi pitkään. Tällaista treeniä pitää näköjään tehdä nyt vaan enemmän, siinä voi olla ihmisiä metrin päässä, mutta se on vaan silti tehtävä ne liikkeet. Tein myös toiseen kertaan toisessa paikassa samaa treeniä ja se menikin jo vähän paremmin. Vähän kuitenkin fiilikset veti matalaksi, että saanko mä ikinä Kindaa enää tekemään iloisesti kisasuoritusta? Ja jos ei nyt saada onnistumista, kohta tulee juoksut väliin ja luultavasti sitten kisaaminen siirtyy paaaljon pidemmälle ja sitten taas on edessä se, että liikkeet ei ole niin hyvin hallussa. Nyt ne on. Kisakalenterin selausta siis, jos olisi joku koe, jossa voisi vielä kokeilla ennen juoksuja. 
Tuumasen kanssa eskarissa oli erilaista häiriöharkkaa, jee =D ja sitten harjoiteltiin rengasta ja odottamista. Hienosti Tuuminen meni rengasta, ei kyllä ollenkaan jännitellyt. Jonkin verran on tullut myös siihen kehittymistä, että pystyy tekemään jotain kontakti-treeniä, vaikka ne muut koirat on ihan liki. Mutta tässä varmasti tulee Tuuman kanssa se suurin haaste ja saadaan varmaankin pikku hiljaa alkaa keskittyä ihan vaan rauhoittumiseen...=D
Käytiin taas uimassa treenien jälkeen, mutta ei ihan vieläkään Tuuma uskaltanut uimaan. Nemi ja Kinda ui senkin edestä ihan tohkeissaan =)

Hei me uidaan!

Tässä vielä pieni video-pätkä, miltä tämä elukoiden uiminen näyttää muuten kuin kuvissa: Uimareissulla

Aksatreeneissä mentiin lujaa ja innokkaasti Kindan ja Ansan treeneissä. Nyt harmittaa vaan, kun ei ole taas oikein aikaa käydä muuten kuin nuo aksan viikkotreenit. Eikä hallilla oikein ole vapaita aikojakaan muuten kuin illalla myöhään tai sitten viikonloppuisin. Pitää katsoa myöhemmin, jos olisi mahdollisuuksia sielläkin sitten käydä paremmin. Kun se olisi niin kivaa!
Nemin kanssa ei sitten olekaan tehty juur muuta kuin lenkkeilty ja siellä uimassa se on saanut käydä. Mutta ehkäpä tuo on ihan ansaitusti puolieläkkeellään jo, eikä se nyt ole ikinä ollut sellainen, että vaatisi kauheasti koko ajan tekemistä. Nemi on varsin tyytyväinen yleensä, kunhan saa nukkua ja ruokaa =D

Mitään en ole tehnyt =D 

Ihanaa, kun saa kirmata pellossa! T: Nemi

Jotta arki sujuisi paremmin =D Ihana työkaveri

oli tiennyt sen työhön paluun tuskan ja tsemppaili tällä!