Pihakoirien Open Show 30.7.2016

Eilen tuli vietettyä päivä kauniissa ja helteisessä säässä Kangasalla pihakoirien Open Showssa. Olipa jälleen mukava päivä, tosi kiva tavata vanhoja ja uusia tuttavuuksia, nähdä paljon iloisia pihakoiria (n.100) ja olla vähän niinku lomareissulla! 

NUO-luokan nartut (kuva Senni Uusi-Pohjola)

Kindan osalta itse näyttely meni niinkuin odotinkin, arvostelu alkaa sanoilla "turhan kookas narttu" ja päättyy "liikkuu ilmavasti ja kevyesti" =D Tuomari kyllä totesi, että sillä on kyllä kaunis pää, mutta siihen se sitten jääkin =D Joku olisi tuosta voinut loukkaantua, mutta itseä vaan nauratti, koska juuri tuollainenhan Kinda on. Se on ylikorkea, tarkkaa korkeutta en tiedä, mutta vähintään 38cm ja pitkäkoipinen. Sen lisäksi se on edelleen hoikka, vaikka nyt se alkaa omaan silmään jo näyttää sopusuhtaiselta. Kindalla tulee ja menee noita huonon syömisen kausia ja se on sellainen sportti-pihis. Liikkuminen on puolestaan pääosin kaunista toko-seuraamista, mitä ei näyttelyissä niin arvosteta =D

Oonko vähän kaunis? 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Lennokasta menoa molemmilla! 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Osaan mä seistäkin 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Hymyä, mua kuvataan =D 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Tuomarikin raapii päätään, kun miettii arvostelua 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Välillä vähän rauhallisempaa askellusta 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Näytetään muille mallia, kuinka toko-seurataan 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Kuten tuomarikin sanoi, niin Kindan pää on kyllä kaunis <3 Siltä osin Kinda pääsikin vielä osallistumaan näyttelyiden Paras Pää-luokkaan, joskin tällä kertaa Kinda ei saanut kyseistä titteliä. Mun mielestä se oli kyllä paras ehdokas siinä kisassa =D Arvostelun tuloksena siis T tällä kertaa eli se Täydellinen pieni pihakoira!

Paras Pää-ehdokas 2016

Tämä Paras Pää haluaa takaisin uimaan 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Olisin ansainnut Paras Pää-tittelin, eikö?!? 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Lakeuksien pihis-ihmiset äänesti tämän pihis-pään Parhaaksi Pääksi, kun tuomari ei niin tehnyt =D 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Tuomari oli omaan makuun vähän turhan tiukka. Siinä mielessä, että kyseessä kuitenkin rodun tapahtuma ja epävirallinen näyttely ja että tapahtuman olisi tarkoitus olla mukavaa ajanvietettä ja muiden pihisten ja rodun harrastajien tapaamista. Paljon näytti tulevan T:tä ja tulipa jopa Eva:kin =/ Onneksi en itse ota tällaisia niin vakavasti ja näyttelyt nyt muutenkaan ei ole meidän pääharrastus. 

Open Show oli hyvin järjestetty, paikka oli aivan loistava, joku autokeskus Mobilia, joka sijaitsi aivan järven rannalla. Paikalla oli kesäteatterin katoksia, jotta koiratkin saatiin hyvin varjoon. Kinda innostui myös heti tullessa järvestä, yritti vetää sinne koko ajan. Siitä on tullut aivan hullu uimari. Valitettavan vähän on päästy vaan uimaan tänä kesänä, tuo koira rakastaa uimista älyttömästi. Kinda pääsi sitten oman vuoron jälkeen ja vielä ennen kotiin lähtöä uiskentelemaan ja ne oli varmasti Kindan mielestä kaikkein kivoimmat jutut reissussa =)

Kepin noutaja 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Välillä pitää ravistella turhat vedet pois 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Apua, äkkiä uimaan, keppi meni jo! 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Huh, löytyihän se keppi! 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Vauhdilla mennään! 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

                                                   
                                                           Pieni uimahirmu <3
                                                           (kuva Senni Uusi-Pohjola)

Uhkarohkeita saaliita 

(kuva Senni Uusi-Pohjola

Hihnakin irtosi tirppojen tultua lähelle, onneksi mamman ote valjaista piti! 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Kavereiden kanssa kivaa 

(kuva Senni Uusi-Pohjola)

Paikalla oli myös tarjolla ilmainen lihaskunnon tarkistus-testi. Kinda käväisi siinä ja kaikki kunnossa, ei tullut esiin jumeja tai muutakaan hälyyttävää. Ohjeena vain, että huolehtia jatkossa hieronnat säännöllisesti, koska tarkoitus on aktiivisesti harrastaa agilityä. Myöskin ohjeena oli maltillisesti edetä agilityssä, eli ei mitään kovaa treeni- ja kisatahtia, vaan pikkuhiljaa. Näin on tarkoitus toimiakin, hoidattaa koiraa säännöllisesti ja ollaan myös edetty hyvin rauhallisesti agilityssä.

Omasta mielestä parasta oli se, että sai tavata kaikkia pihis-ihmisiä. Pikkuhiljaa on tullut tutustuttua pihis-ihmisiin ja jälleen tehtiin uusia tuttavuuksia. Se vaan on niin, että pihis-ihmiset tietää, mitä tuo pihis-elämä on ja ehkä pihis-ihmisillä on jotain samaakin, kun pihis kiehtoo =)
Ollaan myös tehty hyvää pr-työtä Kindan kanssa pihakoirista =) Eräs kelpie-ihminen kävi jutustelemassa pihakoirista SM-kisoissa ja kehotin tulemaan Open Showhun ja niinhän hän vain tuli pääkaupunkiseudulta asti, ihan vain tutustumaan rotuun ja kasvattajiin =) Mistä tulikin mieleen, että tänään oli myös Kindan pieni hetki julkisuudessa, kun Ilkka-lehdessä oli meidän SM-hopean johdosta lehti-juttu. Se olikin lähes sivun kokoinen juttu, huh!  

Reissu oli noin logistiikan puolesta vähän sitä sun tätä =D Lähdettiin vähän myöhässä, koska edellisiltana meni vähän sattuneista syistä nukkumaan meno myöhälle. Ehdittiin kuitenkin Kangasalle hyvissä ajoin paikalle. Kotimatkalla pysähdyttiin syömään pikaruokaa (hamppari-mättöä), jonka saamisessa kesti 35min!!!!! Ja syömisessä meni ehkä 10min... Kotimatkalla myös vähän eksyttiin, kun ei ollut mitenkään tuttu reitti. Ajeltiin sitten jotain pikkutietä ja navigaattori olisi ohjannut koko ajan vain pienemmille teille. Oltiin jossakin, missä ei oikeasti ollut enää edes asutusta. Helpotus oli, kun päästiin takaisin isolle tielle! Olipa taas mukava reissu kuitenkin ja näitä kommelluksia on hauska muistella vielä jälkeenpäin =)

Reissaaminen väsyttää myös pientä pihakoiraa ja seuraava päivä menee aina näin =D Tämä jonkun aiemman reissun jälkeistä satoa, mutta pätee myös Open Show:n jälkeiseen elämään!

Nemi the Kakkos-luokkalainen

Jepajee, nyt mulla on sitten uunituore aksan kakkosluokkalainen =) 0-radallaan Nemi kipitteli myöskin palkintosijoille kolmanneksi, hienoa saada serti noin, että vielä sijoittuukin!

Nemillä silmätkin loistaa, kun on niin tyytyväinen =D

Nyt on hitusen hämmentynyt olotila siis, mutta hyvällä tavalla. Nemillä oli siis kaksi starttia. Ensimmäinen rata meni vähän, noh, sanoisinko hömpöttelyksi. Onneksi osaan nauraa itselleni ja tuolle koiralle =D Ekalla radalla alku oli niin, että oli kaksi hyppyä ja sitten putkeen vasemmalle ja hypyistä suoraan oli puomi. Puomi ei kuitenkaan näkynyt esim. lähdöstä. En olisi ikinä uskonut, että Nemi-koira päättääkin mennä puomille putken sijaan! Meni pasmat kyllä aivan sekaisin siinä kohtaa itsellä. Taisi kyllä olla koirallakin vähän pasmat sekaisin, koska lähti tuolla radalla mm. tarkastamaan ratahenkilöitä, jäi A:n huipulle ihmettelemään katsojia ja hyppeli esteitä miten sattuu. Ne esteiden väärät puolet kyllä meni omaan piikkiin, koska oma keskittyminen oli jo tipahtanut siinä alkumetreillä. 

Tässä videopätkää hömpöttely-radasta. Video kahdessa osassa, kun meni niin kauan radan suorittamisessa. 

Hyllyttely-radan alku

Hyllyttely-radan loppu

Toinen rata sen sijaan meni aivan todella hienosti =) Nemi oli alusta asti hyvin mukana, eikä huomannut mitään muuta ympärillä olevaa. Sillä radalla näkyi se Nemin oikea osaaminen. Aivan kuin toinen koira olisi ollut. Luulempa, että katsojatkin ihmettelivät =D Tämä kyllä kuvastaa Nemiä. Noin se voi olla treeneissäkin, että ensin hömpötellään ja kaikki häiriöt otetaan tarkkailuun ja toisena hetkenä se keskittyy täydellisesti tekemiseen. Nollaradalla Nemin vauhti oli kyllä melkoisen hidas, taisi olla n. 3 sekuntia alle ihanneajan. Nemi ei ole muutenkaan erityisen nopea, mutta väittäisin, että eilen vauhtiin vaikutti kuumuus aika paljolti. Se taas, miten radat olivat niin eri luokkaa, johtuu mielestäni siitä, että ekalle radalle tultiin lähes suoraan autosta. Nemi oli lähtövuorossa neljäs, eikä siinä ollut siten juuri yhtään aikaa odottaa omaa vuoroa. Toiselle radalle tultiin niin, että otin Nemin halliin jo siinä vaiheessa, kun medit olivat menossa ennen makseja. Tehtiin vähän sivua ja lyhyttä seuruuta ja vain oltiin. Luulen, että se teki hyvää, Nemi sai todeta, että tää on ihan ok juttu, ei tarvii lähtee mihinkään huitelemaan. Nemillä on ollut myös lähes vuosi kisataukoa ja vielä vajaa kuukausi treenitaukoakin aksasta. 

Ja tässä se hieno 0-rata:

Serti-rata

Nemin tekemisessä näkyy myös se, kun ei juuri olla Nemin kanssa ihmisten ilmoilla käyty, selkeästi Nemi oli tarkkaavaisempi ympäristöä kohtaan. Hienoa kuitenkin huomata jälleen kerran, että Nemi osaa käyttäytyä nykyään niin kivasti! Lopussa, kun odoteltiin palkintoja, noin metrin päässä oli toinen koira, joka ärähti Nemille. Nemi haki sen verran kontaktia koko ajan, että ei noteerannut sitä ärähdystä mitenkään. Nemihän on koira, joka vaatii oman tilan, koska se on niin epävarma. Mä huutelen aina ihmisille, että eivät päästäisi koiria iholle asti. Niitä kestetään selvästi niin kauan, kun ne eivät tule metriä lähemmäs, sitten pitää jo ärähtää, kun pelottaa. Joku joskus luuli, että Nemi on vihainen muille, kun aina myös treeneissä varmistelen, että joku karjaisee Nemille, jos se lähtee haukkumaan aidalle. Ei se sitäkään enää kovin usein tee, satunnaisesti. Nemin tyyli on mennä kauhealla vauhdilla uhkaavaa kohdetta kohti ja haukkua suuresti, mutta sitten pakenee kuitenkin tai toteaa, että tämä on vaaraton. No jos kohde ärähtää takaisin, niin voi olla, että sitten Nemikin vastaa siihen. Koiran epävarmuus on haastavaa itselle, koska aina pitää vähän varmistella, kun kyse on kuitenkin itsellä isosta koirasta, joka voisi vahingossa saada pahaa jälkeä aikaan. Toisaalta se on opettanut itselle paljon, erityisesti malttia ja rauhallisuutta ja koiraan luottamista. Silloin Nemi on rennoimmillaan. Olen myös päätynyt siihen, että koska Nemi on epävarma siedätyksestä huolimatta, en saata sitä tieten tahtoen tilanteisiin, jossa sen pitäisi joutua toisten koirien kanssa tekemisiin. Uskon, että se on riittävän stressaavaa Nemille, että sietää muita koiria läheisyydessä ja on silti lungisti. 

Lungisti ja keskittyneesti, niinku ilmeestä näkyy =D 

(kuva Sami Ritoniemi)

Nemin kohdalla piti oikein eilen miettiä aksa-tavoitteita. Oon aina ajatellut, että Nemille agility on vain hauska harrastus ja yhteinen tekeminen. Mut nyt, kun olen huomannut itsekin Nemin kehittyneen tässä, niin ajatukset väkisinkin karkaa siihen, että mehän kisataan vielä lisää =) Päädyin siihen, että kokeillaan kakkosia. Jos jossain vaiheessa noustaan kolmosiin, niin silloin on luultavasti aika jättää kisailut. Nemillä ei tulisi ikinä aika riittämään kolmosissa. Nemi on myös raskas koira, enkä halua missään nimessä rikkoa sitä, joten täytyy nyt edetä maltillisesti, kisataan ja treenataan niin kauan kuin se ei ole haitaksi terveydelle. Aika hyvät fiilikset, oon ihan täpinöissäni siitä, että pääsen taas kisoihin =D

                                      Kuvat Sami Ritoniemi: 

Kuvauksellinen

Nemin kohdalla mietin välillä myös sitä, että tuosta epävarmuudesta ja osittain myös koiran luontaisesti alhaisesta vireestä johtuen Nemi on jäänyt vähän sivuun harrastuksista, mikään ei ole ollut kovin tavoitteellista. Välillä on huono omatunto siitä, että saako Nemi riittävästi huomiota. Mutta ehkä tämä sopii kuitenkin Nemille, kun ei ole liikaa tavoitteita, niin sitten, kun treenataan, Nemi työskentelee innokkaasti. Ehkäpä Nemi kuitenkin vähemmästä treenaamisesta ja kisaamisesta huolimatta on ihan onnellinen koira, maailman paras pieni Nemi <3

Iloinen koirakko palkinnoilla!

Takaisin agilityn pariin

Jee, meillä alkoi jälleen agilityt kesätauon jälkeen =) Tai ollaan me muutama kerta tässä välissäkin käyty omatoimi-aksaamassa. Olipa kivaa ja vähän jo ikäväkin aksaa! 
Ensimmäisenä starttasi Kindan treenit eilen. Oli sitten varmasti kesän kuumin päivä ja voin kertoa, että hiki vaan virtasi! En tiedä, kumpi oli enemmän puhki, minä vai Kinda ;) 

Muutama kuva juhannuksen aksailuista alla (kuvat Jenni Lampi)

Rata oli mukava hyppäri-rata, jossa tehtiin sokkaria, sokkaria ja vielä kerran sokkaria. Mulle se on vaikeaa, etenkin, kun neiti Kinnunen on vähän nopea. Tosin eilen ei vauhtia niin kovin ollut. Oltiin vähän etuajassa jo liikkeellä, kun näihin SM-hopea-karkeloihin liittyen meidän seurasta tehtiin lehti-juttua ja käytiin se hoitamassa ensin alta pois. Kun sitten vielä jäi aikaa, niin käväistiin vielä pikaisesti kylässä kaffeella. Joten jo tuo kuumassa poseeraaminen (lue leikkiminen) ja vieraamman paikan ratsaus verotti voimia pikku pihakoiralta. 
Sokkareista kuitenkin selvittiin ja kyllä, nyt alkaa näkyä, että Kindalla on selkeästi tullut edistystä agilityssä. Se irtoaa jo kauempaa hypyille ja putkille ja kuuntelee ja seuraa ohjausta tosi kivasti. Ongelma on enemmän siinä, jos itse vähänkään hidastelen ja varmistelen, niin meni jo! Mun perussynti, en luota, että koira osaisi ja tekisi, vaan jään liiaksi tuijottelemaan, meneekö se nyt varmasti tuonne putkeen tai sitten olen vähän liian ajoissa, kun luulen, että kyllä se nyt lukitsi esteen. Oli kuitenkin kiva saada koutsilta palautetta, että hienosti moni kohta onnistui, nekin, joita jouduttiin vähän hinkkaamaan. Positiivista palautetta tuli myös siitä, että Kindan kanssa toimitaan hyvin yhteen =) Hienoahan se on hyvää palautetta kuulla. 
Agilityn osalta tavoitteena on nyt saada kepit kuntoon. Ne on oikeastaan ainoa, mikä ei vielä suju. Parhaimmillaan kahdella ohjurilla mennään ja välillä näkyy selkeästi jo pujottelua. Kindallahan tulee kisaikä täyteen aivan näillä näppäimillä, mutta kisaamaan meillä ei ole mikään kiire. Oon kyllä hyvin oppinut Kindan kanssa malttia, että en edes yritä liian nopeasti saavuttaa kaikkea. Ajatuksissa on, että marraskuussa voitaisiin startata omissa kisoissa, jos ne kepit on kunnossa. Saas nähdä! 
Ansan ja Nemin agility alkaakin sitten vasta ensi viikolla, kun tänään on iltakisat. Huomenna mennään Nemin kanssa koittamaan pari rataa, josko sieltä vipa nolla ja luva irtoaisi. Nemi on mennyt hurjasti eteenpäin myös agilityssä, edellisen kurssin koutsilta tuli hyvää palautetta siitä. Ollaan oltu Nemin kanssa samalla koutsilla useampi kurssi, niin näkee kyllä kehityksen. Suurin murhe varmasti on se itse kisatilanne, kuinka Nemi sen kestää. Jokunen viikko sitten, kun käytiin aksaamassa, niin kaveri istui kentän laidalla ja joka kerta siitä vierestä mennessä Nemi juoksi sitä katsomaan...Silleen vähän uteliaana ja vähän silläkin, että pitääkö mun tässä alkaa ajaa tunkeilijoita pois...hups! Pitää vain itse muistaa, että ei saa mennä liian edelle, vaan koko ajan pitää koira hyppysissä. Toisaalta se sitten taas hidastaa Nemin vauhtia, joka on muutenkin hidas tai hitaahko. Mut Nemin kanssa en aio ottaa mitään stressiä, sillä on hyvät mahikset luvaan, mutta jos ei sitä tuu, niin sitten ei tule. Ei se ole niin vakavaa =) 

Ansa ja Nemikin aksasi juhannuksen kunniaksi (kuvat Jenni Lampi)

Pitihän meidän syödäkin =D Grilli vaan ei oikein ollut yhteistyökykyinen, 

vähän piti sitä sörkkiä, ennen kuin lähti (heikosti) palamaan. 

Tällä viikolla on tullut käytyä myös pihakoira-treffeillä Vaasassa. Paikalla oli kaikkiaan neljä pihistä; Kinda, Näpsä, Hiisku ja Metka, sekä Peppi-mäykky. Kyllä ne pihikset vaan on niin samanlaisia, tassut ojossa mennään toisten luo ja juostaan tuhatta ja sataa häntä viivana perässä =D Tai no, muut tekee noin, Metka pitää järjestystä yllä, pitäähän sekin jonkun hoitaa! Aina vaan vahvistuu se ajatus kuitenkin, että kyllä pihakoiralla pitää pihakoira-kaveri olla. Ne vaan selkeästi ymmärtää toisiaan hyvin. Ehkä vielä joskus... =)

Just joo!

Alistu kakara!

Kaikki yhdes koos =D

Ei mitään sanottavaa!

Jollekin tuli vähän kuuma!

Söpistellään <3

Pienen pihakoiran tähtihetkiä!

Nyt on SM-kisat onnellisesti takana ja vieläkin on aivan epätodellinen olo =D Kisat meni aivan mielettömän hienosti ja aivan yli odotusten!! Kinda sai ALO1 185,5p., KP, TK1 ja oli vieläpä sijoituksella 13./68, mikä on ihan huippua pieneltä pihakoiralta! 

Kinda ja palkinnot 

Tunnelmia oman suorituksen jälkeen

(kuva Heidi Hendrell)

Lisäksi meidän hieno joukkueemme Lakeuden Tokoilijat 1-joukkue tuli hienosti HOPEALLE joukkue-kilpailussa!! Siis hopealle! Ei tätä vaan käsitä! =D Ja vieläpä niin, että voittaneeseen bortsujoukkueeseen, jossa oli MM-tasoisia koiria ja ohjaajia, oli vain pisteen ero, aivan hullua =D Meidän joukkue sai muutenkin erityis-huomiota rotujakaumallaan, olihan siinä vähän epätyypillisiä rotuja; pihakoira, labradorinnoutaja, berni, groenendal ja 2xbortsu. 

LaTolaiset ennen kisojen alkua (yksi joukkuelainen puuttuu kuvasta, kuva Harri Saari)

LaTo1-joukkue, hopea-mitalistit 

(kuva Heidi Hendrell/Harri Saari)

Once in a life time; palkintopallilla =)

(kuva Heidi Hendrell/Harri Saari)

Joukkueenjohtaja Saara ennakoi LaTon menestystä ja hankki skumpat valmiiksi =D

(kuva Heidi Hendrell/Harri Saari)

Pieni super-koira <3 ja onnellinen emäntä

(kuva Heidi Hendrell)

Myös toisella seuramme joukkueella meni ihan mahtavasti, se sijoittui 16./43, mikä on hieno saavutus sekin =) Meidän joukkuelaisilla meni kaiken kaikkiaan hienosti kisat, oliskohan niin, että 7 koiraa 13:sta sai 1-tuloksen ja moni näistä oli kymmenen parhaan joukossa ja yksi jopa luokkansa kolmantena. 

Tässä Kindan kisa-suoritukset. Itku tulee, kun niitä katsoo, pikkukoira on niin hieno <3 
Kehä 1
Kehä 2
Paikkis
(videot Heidi Hendrell/Harri Saari)

On ollut hieno matka näihin kisoihin. Ollaan saatu treenata tosi ihanien ihmisten kanssa, tutustua vähän vieraampiinkin treenikavereihin paremmin, saatu mahtavaa kokemusta ja paljon uusia oivalluksia. Yksin ei näin hienoon saavutukseen olisi ylletty, suuri osa tästä kaikesta kunniasta menee täysin kyllä ihanan kannustaville treenikavereille <3
Omasta suorituksesta voi todeta, että Kinda teki kyllä varmasti parhaan suorituksensa ikinä. Se oli hyvin mukana ja myös ne vaikeimmat asiat onnistuivat yli odotusten. Toki edelleen on pieniä virheitä nähtävissä ja pistevähennykset ovat oikeutettuja. Mutta se fiilis, mikä pikku Kinda Kinnusen kanssa kehissä oli, se oli huippu, mä luotin koiraan ja se teki kaikkensa! Kaikkein pahinta oli itselle paikkis. Siinä kohtaa, kun käveli koirasta poispäin, tuntui, että jalat pettää ja se minuutti tuntui ikuisuudelta. Muista kehistä ei paljoa muistikuvia ole, onneksi on videopätkät, jotka kyllä palauttaa sen tunnelman mieleen. 
Me ollaan nyt saavutettu paljon, enemmän kuin toivottiin ja odotettiin ja nyt me jäädään ansaitulle toko-tauolle noin kuukaudeksi (kotitreeniä ei lasketa =D ). AVOin luokka, täältä tullaan myöhemmin! =D