Synttärisankari näyttää kovin kärsivältä, kun tässä pitää olla
vaan paikallaan, vaikka tuossa on tuo joku herkku! En kestä!
Synttärisankari tarjosi kaakkua myös kavereille! Varmuuden
vuoksi eri huoneissa, koska tunteet meinasi kuumentua jo pelkästä
kuvaussessiosta, koska ruoka, etenkin herkku-kakut, on pyhä asia!
Itse olen menossa tokon liikkuri-kurssille ensi kuussa. Siihen liittyen kävin ihastelemassa tokon maajoukkuekarsintoja ja keräämässä liikkuroinnin katsomisia. Siellä olikin iloinen yllätys, pieni pihakoirapoika Åke, joka oli tullut ihastuttamaan kesällä tapaamamme kelpie-ihmisen elämää. Hän oli vallan hurmaava pieni otus, oi että =) Ja niin se kuulosti aivan Kindalta, samoja tapoja oli =D Erityisen siistiä on se, että ihan noinkin korkean tason tokoilija ottaa pihakoiran, eikä esim. jotain paimenninta. Hienoa, että pihakoirien tunnettavuus toivottavasti tämänkin myötä lisääntyy!
Rotumääritelmän mukaan pihakoira ei saa olla elegantti. Noh, tämä
yksilö ei ainakaan sellainen ole... =D
Meillä kävi myös odotettuja vieraita! Nimittäin siskoni ja hänen supersuloinen Pino-koira! Pino on pieni japsi-lapsi. Harmillista, että hekin muuttavat toiselle puolelle Suomea =( Ei tule varmaan kovin usein nähtyä enää, vaikka eipä ole näköjään suht lähellä asuessakaan kovin paljoa nähty. Hyvä puoli tässä muutossa on se, että yksi kesälomareissu vahvistui tämän myötä, eikä tarvitse sitä stressata. Vielä muutama palanen sen reissun suhteen pitää loksautella paikoilleen, mutta ne hoituvat myöhemmin.
Kyllä taas voi todeta, että perhe ja läheiset ovat vaan oikeasti tärkeitä ja iso voimavara. Silloin, kun he oikeasti ovat voimaannuttavia, eivätkä vie niitä voimia. Näitäkin tarinoita on tullut nähtyä ja kuultua, että läheisimmät rakkaat vievät kaiken pohjan elämältä ja heistä tulee enemmänkin taakka. Varsinkin viime viikkoina on tullut kuultua ikäviä totuuksia joistakin lähipiirin ihmisistä ja joistakin vähän kauempana lähipiiristä olevista ihmisistä. Se on aina surullista, kun jonkun elämänhallinta vaan menee pieleen ja elämästä tulee yhtä taistelua pahan olon kanssa ja sitä sitten puretaan muihin tai sitten toimitaan itseä vahingoittavasti. Työn puolesta osallistuin tällä viikolla mahtavaan koulutukseen, jossa myös näitä teemoja tuli pohdittua, sai kyllä paljon uusia ajatuksia taas!
Kolmen kopla.
Nojoo. Nyt ei ole mitään ihmeellistä treeni-rintamalla. Oikeastaan vain se uutta, että nyt alkoi vihdoin ne tokon SM-treenit ja ne olikin vallan mukavat. Tehtiin vähän eri tyyliin, koska joudutaan treenaamaan hallissa, eikä siellä ole tilaa tehdä montaa kehää. Jokainen sai valita pari liikettä ja ne liikkuroitiin, sekä arvosteltiin. Siis ihan kirjallisesti arvosteltiin, kolme hyvää ja kolme korjattavaa asiaa. Siinä sai kyllä ihan koemaisen tunnelman päälle, kun tiesi, että nyt meitä kytätään. Tekee siis hyvää nämä tällaiset treenit. Omat arvioinnit meni aikalailla niinkuin ajattelinkin, ne kehitettävät asiat. Se on sitä pientä viilausta, mitä tarvii tehdä. Näistä varmaan jossain kohtaa vähän tarkemmin, missä ollaan edistytty vai ollaanko missään.
Ansalla on paikkis jälleen edistynyt ja hienosti oli rauhallisesti rivissä koemaiseen tyyliin. Toki se edelleen tekee sen, että haistelee samantien koko ympäristön, kun jätän. Pitää ottaa jatkossa peili avuksi, jotta saa heti puututtua siihen, koska siitä se saattaa helposti unohtaa, mikä olikaan tää juttu.
Ansalla huomasin myös aksassa nyt, että kolauttelee rimoja. On se ollut tiedossa jo aiemminkin ja meidän nollat aina jää kiinni siitä yhdestä rimasta, mutta nyt viime treeneissä se oikein korostui. Nyt pitää alkaa tuota työstää. Testailtiin viime treeneissä ja kun tulee vauhdista, rima kolahtaa, mutta ei siis välttämättä tipu. Riman korkeudella ei ollut väliä. Paikaltaan esteelle ohjattaessa ei rima kolahda. Ilmeisesti se jotenkin alkaa kiirehtiä, kun itse liikun. Alkuhätään kyselin jo vinkkejä, miten tätä lähteä työstämään ja katsotaan, pitää kokeilla vähän eri juttuja. Ainakin ihan selkeää kieltämistä, että tuo ei käy ja sitten jotain sen tyyppistä, että pitää luopua mun liikkeestä. Se voi olla jo haastavampaa. Noh, testailuja vaan kehiin!
Ansan ja Kindan nuuskutteluhommia!
Nemin kanssa on parina iltana jo päästy lenkilläkin rallyilemään, kun on ehditty valoisaan aikaan lenkille =) Ihanaa muuten, kun nykyään on vielä iltakuuteen asti valoisaa, vasta sitten alkaa tarvita otsalamppua! Kevät tulee, jeeeeeee =)
Nemin treenaus etenee pikkuhiljaa. Kotona jo halliolosuhteissa vaikea peruuttaminen onnistuu suht ok. Lisäksi häiriötä Nemi sietää hallilla suht hyvin, lähinnä siis käytösruutulaisia. Meillä aloitti muutama uusi treenaaja rally-toko ryhmässä ja se on kivaa! Vähän uutta ajatusta sinne ja uutta häiriötä. Ollaan nyt muutenkin saatu ryhmää kehitettyä tehokkaaseen suuntaan, mikä on hyvä juttu. Hyvällä treeniseuralla on paaaljon vaikutusta omaan treenaamiseen ja kehittymiseen. Kindan kanssa pitäisi harjoitella oikean puolen käännökset kuntoon, siis käännökset oikealle. Eli takapään käyttö treeniä kehiin! Pitää ottaa taas pieni kuuri lautasella pyörimistä.
Nemi tarkkailee. Ja tässä talven ainoat lumet, ei oo paljoo tullu hiihdettyä ei.
Ei sul mulle mittää olis??
Itsehän aloitin myös uutta, nimittäin kuntosalilla käymisen. Pitkästä aikaa! Kyllä oli mahtava fiilis käydä salilla, vaikka vähän olikin hakusessa, mitä eri laitteilla tehdään. Jos nyt ihan tavaksi tämän saisi, niin tyytyväinen olisin. Vähän jännitti, tuleeko oikeasti ehdittyä salille, mutta kaipa se on nyt vaan järjestely-kysymys, nih!
Näillä sekalaisilla fiiliksillä pian viikonlopun viettoon =)
