Reissun päällä ja kotoilua

Se on kuulkaa kevät ehtinyt jo pääsiäiseen asti! Se on kesä ennen kuin ehtii ees kissaa sanoa! Noh, todellisuus iskee päälle, maa on taas pienen lumiharson peitossa ja pakkastakin on ollut viime yönä -9, joten ei nyt auta hötkyillä tässä asiassa. 

Varma kevään merkki, pitkäkoipilinnut eli kurjet! 

Nää on kyllä tavattoman hankalia kuvattavia, jo monta vuotta yrittänyt!

Eilen tosiaan oli pitkäperjantai ja kyllä harvinaisen pitkä olikin! Ehdittiin tehdä puuhommia, pitkiä lenkkejä, nukkua useat pitkät päikkärit ja lämmittää kotia ja silti olin illalla sängyssä aiemmin kuin normi työpäivänä. Kun ei vaan enää jaksanut, kun ei ollut mitään tekemistä. Ja sitten, kun ei ole tekemistä, ei jaksa ja viitsi tehdä sitäkään vähää, mitä pitäisi tehdä. Vielä olisi kolme päivää jäljellä tätä tuskailua. Ei saa käsittää väärin, onhan se hienoo, että on lomaa, mutta sitten pitäisi olla jotain tekemistä, ei tällainen oleminen vaan sovi, enemmän tämän myötä laiskistuu. 
Meillä on jälleen vietetty synttäreitä, kun huhtikuun tyttö, vanha rouva Nemi, täytti 8-vuotta! Myönnettäköön, että vielä on kakut syömättä, koska ko. päivänä oli taas jotain kovaa muuta härdelliä. Nemi kävi myös vihdoin näyttämässä suutaan ellille, sitä pattiaan. Elli totesi, että seuraillaan vaan. Siitä saisi kyllä ohutneulanäytteen, mutta se ei ole varmaa, että olisi juuri siitä kohdasta. Mutta ei nähnyt sitä siis mitenkään vakavana. Eikä sekään ihan helppo juttu kai olisi, jos se poistetaan, koska sitten pitäisi saada huuli kurottua umpeen. Ei nyt siis murehdita tuota sen enempää tässä vaiheessa, jos se nyt alkaa siitä lisää kasvaa tai alkaa vaivata, niin pähkäillään sitten uudelleen. Ainakin tällä tietoa ellin veikkaus kuitenkin oli, että ei näyttäisi mitenkään hälyttävältä, joten sillä mennään. 

Onnea Nemi 8-vuotta <3

Nemi-koira on sohvakoira.

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan reissussa oikeen Kehä III sisäpuolella! Käytiin aksailemassa Sipoossa. 

Ei ole ihmisen aika olla liikkeellä jo klo: 4.42!

Ihan todistetusti oltiin Kehä III:n sisällä!

Mulla oli mukana Ansa, jolla oli ihan hyviä pätkiä välillä, mutta välillä oma ohjaus oli niin karseeta, että koira meni miten sattui. Mehän oltiin paikalla koko päivä ja odottelin iltapäivällä, koska maksien rataantutustuminen alkaa, kun muuten oltiin etuajassa ja sieltä sanottiin, että kyllä se ajallaan alkaa. No, ei alkanut, vaan etuajassa, joten kun tulin lenkiltä, niin muut olivat jo rataantutustumassa. Mun piti jättää Ansa lennosta odottamaan ja sehän veti kauheat kierrokset. Ei siinä muuten mitään, mutta oltiin kolmantena lähdössä, eikä Ansa ollut riittävästi ehtinyt rauhoittua, joten sehän lähti kuin ammus lähdöstä ilman lupia. Loput radat taisi kutakuinkin pysyä lähdöt. Mutta Heli ja Näpsä sitten vetikin sen, mitä haettiinkin ja enemmänkin; tripla-nollat <3 Kunnon pihis-poweria!! Tuota mä jännitin kyllä varmaan eniten, että kuinka niille käy, hyvä että seisomassa pysyin!

Mistä niin päättelet, että mä kävisin muka kierroksilla?! 

T: Ansa

Kinda tapasi samalla reissulla Aatu-veljensä myös. Aatu asuu tuolla ihan hallin lähellä ja kävivät hallilla moikkaamassa ja myöhemmin käytiin vielä heidän pihallaan juoksuttamassa lapsukaisia. Aatu ja Kinda eivät ole tavanneet toisiaan sen jälkeen, kun pentulaatikolta lähtivät. Joku viisas voisi vastata, mahtavatko koirat muistaa toisiaan pentuajoilta? Näillä on kyllä niin samoja tapoja ja naama on hyvin samanlainen. Selkeä ero näillä on kyllä koko, Kinda on melkein 10 cm korkeampi Aatua!! Hauska kyllä nähdä näitä ja juttuunkin tulivat ihan hyvin, mitä nyt Kinda vähän pärräsi välillä. Pitäähän sitä nartun nyt olla se viimeisen sanan sanoja =D

Sisko ja sen pieni veli <3

Yyh, mikä tuo on?! En haluu!

Samalla kisareissulla tapasin myös piiiitkästä aikaa vanhan ystävänkin. Hänkin koiraihmisiä, jota en ole itse silloin vuosia sitten ymmärtänyt. Kiva, että tuli moikkaamaan, kun tuolla lähistöllä asuu ja toivottavasti törmäillään jatkossakin =) 
Yövyttiin reissussa tosi kivassa paikassa, Villa Jokivarsi. Ehdottomasti mainostan ja suosittelen tuota paikkaa muillekin, erityisesti koiraihmisille tämä on oivallinen yöpymiskohde. Koska reissun päällä oltiin, käytiin myös vierailulla Marin luona haistelemassa pikku pihis-penneleitä! Oi että, kun ne vauva-koirat on vaan suloisia riiviöitä!! Marilla niitä penneleitä on kolme, sellaisia viisiviikkoisia vilistelijöitä. Mari ehkä huokaisee helpotuksesta, kun nuo lähtevät maailmalle =D Tosin nämä vauvat ehkä vähän huijasivat, kun olivat kummallisen rauhallisia vierailun ajan, puolet ajasta nukkuivat. En kyllä usko niitä ollenkaan =D

Ne on söpöjä, kun ne nukkuu <3

Nemi-koira sai olla kotivahtina Matti-papan kanssa. Kuulemma oli ihan hyvin mennyt, mutta kyllä se jotain täällä on touhunnut, ainakin yksi silputtu kynä löytyi ja kukkasipuleita hän olisi kovasti tahtonut istuttaa...
Eilen tosiaan ollaan tehty pitkiä lenkkejä. Kokeilin pitkästä aikaa Kindalle vapaana olemista, kun nyt juoksutkin on onnellisesti ohi. Kas kummaa, sehän menikin sitten hyvin! Kinda kävi kyllä muutamat pyrähdykset, mutta tuli kyllä kutsuttaessa luokse ja myös oma-aloitteisesti tuli luokse. Mikähän tuota koiraa nyt vaivaa... Olishan se tietty kiva ja helpotus, jos nyt jo reilun kahden vuoden jälkeen vapaana olo muutenkin kuin treenatessa onnistuisi ja luoksetulo etenkin! Vähän kyllä pelkäsin, että lähtee niitä pitkäkoipilintuja katsomaan, kurkia vai mitä ne on, mutta ei sentään. Ansa ja Nemi niitä enemmän ihmetteli, mutta eivät kyllä nekään ihan liki edes yrittäneet. Hyvä niin, olis saattanut kurjilta tulla turpiin. 

Nemi-koiran mielipide keväästä; voitais jo laittaa nää 

kukkasipulit, mä vähän autan =D

Rottakoira työssään ja Ansa-koira auttaa

Päivän aikana sateli lunta taas

Että sellaista tänne, vähän pää tyhjä, mutta toisaalta täynnä. Juuri nyt elämässä ovia sulkeutuu ja ovia avautuu ja vähän sellainen kummallinen olo, miten tässä nyt pitäisi olla. Sitten tulee kaiken maailman tylsiä vastoinkäymisiä, kuten mun tietokone hajosi =( Onneksi taitava veljeni sai kaikki tiedot talteen ja koneen vielä toimimaan! Mutta kyllä pisti harmittamaan! Treeni-intokin on vähän heikkoa, kun koko ajan joku asia vastustaa. Pitänee päivittää treenisuunnitelmia, jos saisi vähän rotia edes treenaamiseen, eikö se siitä sitten! 

Vuoden koiria

Mihinkähän mahdoin jäädä viime postauksessa...No, jatketaan nyt jotain kuulumisia. Kevät on ehtinyt jo tässä välissä tulla kovastikin, vaikka jo nyt kahteen otteeseen on palattu talveen. Nyt viimeinen "takatalvi" tulikin ihan pari päivää sitten masentavan räntä/vesisateen kera. Pöh. Ei tällaista olisi enää tarvittu, juuri ehti tiet ja pihat sulaa ja kuivua ja nyt on joka paikka pelkkää kuravelliä =( Tämä säätila sopii kirjaimellisesti tuohon aprillipäivään!

Nemi ottaa sadepäivänä rennosti, koska nukuttaa...

...ja nukuttaa jo molempia isoja mustia... zZzZz...

Tässä taannoin on jaettu omassa seurassa vuoden koira-titteleitä ja muita palkintoja kevätkokouksen yhteydessä. Me saatiinkin kunnon potti, peräti kahdeksan lahjakorttia mm. koulareista ja saavutuksista: Nemi RTK1 & RTK2, Ansa TK2, Kinda TK1, RTK1, RTK2 ja SM-kisajoukkueen menestyksestä. Ja sitten ehkä se hienoin ja ansatuin, vaikka ehkä monen mielestä nyt ei mikään maailman paras titteli olekaan, mutta meille kuitenkin: Nemi on vuoden 2016 Rally-toko tulokas!!! =) Se on hienoa, vaikka en minkään titteleiden tai menestyksen perässä olekaan. Nemillä on kuitenkin jo ikää ja saattaa olla, että ei ehkä enää edes kisata. Lisäksi Nemi on ollut se haasteellisin koulutettava kaiken kaikkiaan ja jokainen pienikin saavutus on ollut meille iso voitto. Nyt se on sitten virallisesti saanut tunnustuksen tuosta! 
Kindakin sai pari titteliä, nimittäin se oli valittu Pihis-yhdistyksen vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokkaaksi ja vuoden 2016 Harrastuskoiraksi =) Aika hienosti pieneltä pihakoiralta, vai mitä! 

Nuon vaan lahjakortteja kouraan!

Vuoden 2016 rally-toko-tulokas <3

Vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokas ja 

Vuoden 2016 Harrastuskoira <3

Vähän ikävämpiä juttuja sitten taas on se, että Nemin suusta löytyi taas joku patti =( Ihmettelin muutaman kerran lenkillä, kun se maiskutteli suutaan, samalla tavoin kuin sen aiemman jo poistetun patin kanssa. Sitten oltiin rally-treeneissä ja Nemi käyttäytyi ihan hassusti, mm. hyppi mua vasten. Ja kun se muutenkin on kova läähättämään, niin huomio kiinnittyi sen alahuuleen, joka oli toiselta puolelta ihan eri värinen kuin toiselta puolelta ja tarkempi syyni osoitti, että siellä väärän värisellä puolella on joku pehmeä patti. En ole vielä päässyt eläinlääkäriin asti, koska tietty jännittää, mitä se on ja toiseksi en tiedä, voiko uskoa siihen, että olisi kaksi vaaratonta suu-pattia näin lyhyen ajan sisällä. Toisaalta mietin myös, että onko siihen vaan osunut joku ja siksi on tuollainen, mutta eipä se näytä tuosta pienentyneen. Notta tätä sitten selvitellessä...

Nyt on sitten myös koetoimitsija 2-kurssi käyty ja pätevä tokon koetoimitsija esittäytyy! Jos sitten jossain kohtaa vaikka vetäisi jotkut kisatkin. Nyt saadaan vähän esimakua, kun me juuri valmistuneet liikkurit pidetään mölli-tokot ensi kuussa. Päästään harjoittelemaan liikkurointia ja samalla saadaan itsekin koetreenit. Harmi vaan, että mölli-tokot on vasta oman seuran virallisen kokeen jälkeen, koska innokkaana? lupauduin jo muutaman viikon päähän omiin kokeisiin liikkuroimaan, käääk!! No, se on vaan yksi luokka ja ehkä mä siitä selviän =)

Muuten vaan pätevä Ansa-koira työssään <3

Kevät-chillailua.

Ensi viikolla onkin luvassa vähän reissun tynkää. Lähdetään Helin ja Näpsän kanssa agiliitelemään etelään ja samalla reissulla käydään ihastelemassa pieniä pihakoira-palleroita =) Mukavaa, kun saa välillä lähteä reissuun muihinkin ympyröihin!