Pentulaatikon reunalla, näytelmiä ja nautiskelua!

Palataan vähän taaksepäin ja tehdään pieni katsaus marras-joulukuuhun. Tässä on mennyt pari kuukautta ihan hujauksessa, mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaakin?!? Meillä on tosiaan ollut paljon kaikenlaista menoa ja välillä ollaan oltu hyvin tiiviisti kotona. Viimeinen kolme viikkoa on mennyt lähinnä siinä, että kaikki vapaa-aika on kulutettu tietokoneen ääressä tehtäviä näpytellen ja luentoja kuunnellen. Eli opiskelun riemua. Kun siinäkään asiassa en näköjään opi =D Voisko ne tehtävät tehdä jatkossa ihan noin niinkuin vaikka etukäteen?? Noh, niistäkin selvittiin, enää yksi tehtävä tekemättä, mutta siinä onkin palautus vasta tammikuussa. Sitten alkaakin taas uudet tehtävärupeamat. 

Lepoa pentulaatikolla <3 

Joku osaa vaatia iltaluunsa =) 

Opintojen lisäksi minulla on ollut kahdet pikkujoulut, hallitus-asioita, koiranäyttelyitä ja vierailuita eri suuntiin. Varsin mukavaa toimintaa siis =) 
Käytiin siis Tytin kanssa päiväreissulla pentulassa marraskuussa. Ne oli kyllä niin älyttömän söpösiä vaavoja, ei oo edes todellista <3 Sellaisia pieniä kämmenelle mahtuvia marsuja, jotka vaan mönki mama-koiran tissille! Kindalla oli ollut hurja ikävä minua ja mulla sitä, enkä olis koskaan uskonut, että sillä on noin ikävä! Se hyppäsi suoraan syliin ja oli aivan seota <3 Oli kyllä hauska myös, kunhan Kinda vähän siitä rauhoittui tervehtimisensä jälkeen, niin selvästi alkoi esitellä pentuja, että katsos mitä mulla täällä on =D Antoi hyvin käsitellä pentuja, mutta tarkkaan katsoi kyllä aina, kun pennun laatikosta nosti. Mutta se olikin sitten pahin kohta, kun lähdettiin =( Kinda jäi niin pettyneenä katsomaan perään ja olisi tahtonut mukaan. Ne sen silmät, kun se katsoi, kyllä sydäntä riipi siinä kohtaa =( 

Mama-koira ja pallerot <3 

Sitten vietettiinkin pikkujouluja kahtena viikonloppuna peräkkäin, joten onneksi joulu on vain kerran vuodessa =) Joni tuli myös käymään Hessun kanssa ja vähän paranneltiin maailmaa! Tuuma pääsi osallistumaan elämsä ensimmäisiin rally-tokon koetreeneihin. Hän oli melko pätevä, perusliikkeet sujuu, mutta keskittyminen on ehkä 2 minuuttia =D
Sitten vielä lähdettiin piipahtamaan ihmisten ilmoilla Voittaja-näyttelyssä ja tietty pentuja ja Kindaa katsoo ja parit synttäritkin ehdittiin siinä samalla reissulla viettää: kahden mini-ihmisen ja yhden ison Jonin =) Tuuma aloitti juoksunsa joulukuun alussa, joten oli näyttelyihin sopivasti pitänyt syömättömyys-kautta ollen ihan laiha luikku ja taisi olla muutenkin vähän jännää pikku teinille. Tuuma sai kuitenkin H:n, eli ei paha ollenkaan. Arvostelu oli hyvä, mutta Tuuma taisi olla kilpasiskoihin verrattuna ihan kehittymätön lapsikoira =) Eiköhän tuo tuosta vielä kehity ajan kanssa. Loki-veli oli toisena päivänä näyttelyissä myös, harmillisesti ei tavattu tai no Lokin kannalta varmaan hyvä, koska ne juoksut!  Lokista on kasvanut hieno teinipoika ja hän sai EH, onnea siitä <3 

Kyllä se seistä osaa! 

Kinda repesi taas liitoksistaan, kun mentiin katsomaan <3  Pennut oli saaneet jalat alleen ja meno olikin jo melko vauhdikasta =D Tuuma oli ihan ihmeissään vaaveista ja kovasti yritti niitä leikittää! Jännä kyllä, miten nuo pennut muuttuu noin nopeasti, ei ne nytkään olleet vielä niin vauhdikkaita kuin esimerkiksi Pekka nyt luovutusikäisenä, mutta selkeästi jo marsu-vaiheen ohittaneita. Kindan jättäminen oli taas ihan hirveätä, hän tuli oikein ovelle asti mukaan =/ Siitä alkoi päivien laskeminen kotiin paluuseen. Onneksi näitä pentuja ei varmaan enää tule, vaan tämä urakka oli tässä. Ei tarvii enää tällaista! 

Tissillä! 

Ansa ihmettelee, mikä tuo on?! 

Lelut saa kyytiä! 

Välillä väsyttää <3

Nyt on muutama päivä vietetty koko laumalla tosiaan ja tuntuu jo kaukaiselta koko Kindan poissaolo. Tuuma tuntuu saaneen järjen päähänsä Kindan paluun jälkeen ja on vähän sellainen olo, kuin meillä olisi uusi alku! Niin varmaan tavallaan onkin, monellakin tavalla, joten mikäs tässä ollessa =) 

Jouluaaton valoilmiö ja kaikki rakkaat <3 

Iloista Joulua 2017!

Ja taas se on joulu! Näin vaan hurahtanut aika ja ollaan juhlatunnelmissa. Eilen oli yksi elämän hienoista hetkistä, nimittäin neiti Kinda Kinnunen palautui kotiin <3 Kyllä siinä oli jälleennäkemisen iloa ja riemua itse kullakin!

Oon syypää sun hymyyn <3 

Pentuset lähti maailmalle torstain ja perjantain aikana ja viimeisin pentunen, pikku Pekka, matkasi mama-koiran kanssa meidän huudeille =) Kaikki pienet pentuset on olleet super-reippaita uusissa kodeissaan, mitä nyt on uudet kodit kertoilleet. Samoin Pekka oli kyllä tosi reipas ja ehtiväinen lapsikoira =)

Teini- ja lapsikoira =) 

Pekka kävi kylässä <3 

Tuuma ihmettelee, mitä tuo 

Pekka oikein tekee?! 

On tässä varmaan kaikilla vähän nyt hakemista, että päästään takaisin normirytmiin, mutta eiköhän se siitä. Nyt on ainakin lauma koossa! Nyt juhlitaan rauhassa joulua ja sitten palataan ruotuun =) 

Isosisko ja pikkusisko <3

Nemin joulutervehdys <3 

Ansa-koirakin suostui jouluilemaan <3 

Koirilla on jo joulurauha <3 

Maailman paras rakas <3 

100 pisteen koira!

Jännittävä päivä takana, ihan niin jännittävä, että heti aamutuimaan päätäkin särki ihan tuhottomasti. No ei nyt sentään jännityksen takia pelkästään, taisi olla vähän univelkoja mukana! Mutta siis, Ansan kanssa oli kisapäivä. Käytiin rally-tokoilemassa Avointa luokkaa ensimmäistä kertaa. Perinteitä kunnioittaen tajusin ensin kaksi viikkoa ennen koetta, että nyt pitäisi vissiin treenata. Monista kiireistä ja koukeroista johtuen treenaaminen jäikin sitten ehkä yhteen kertaan! Siis nimenomaan sellainen oikein oikea treeni. Onhan me nyt toki treenattu esim. lenkin ohella tai agilityssä vuoroa odotellessa, mutta ei se oikein sama asia ole kuitenkaan. Tuolloin pari viikkoa sitten pidettiin ne meidän järkkäämät rally-tokon kisamaiset treenit ja sieltä jäi kyllä vähän jännittämään, miten käy, jos kisoissa on radalla houkutus. Siinä kisatreeni-radalla ei ollut houkutusta, mutta laitettiin ihan vaan Ansaa varten nami-kippo radan reunalle ja kyllähän neiti sen hajun sieltä otti ja meinasi sinne lähteä!! Kisamaisessa tilanteessa Ansa on niin eri koira ja osaa tasan erottaa, koska on niin sanotusti tosi kyseessä ja koska vaan iloisesti treenaillaan. Se varmaankin johtuu siitä, että itse en vaan luota koiraan riittävästi, vaikka pitäisi. Tätä omaa päätä pitää nyt ihan tosissaan nyt työstää, ei siinä nyt mikään muu auta. 

Rakas mummo-koira <3 

Takaisin tähän päivään. Pyysin aamulla kaveria laittamaan kisaradan kuvan ja sen saatuani olin helpottunut, ettei ainakaan houkutusta radalla ole =D Muuten olisin ehkä perunut koko kisat. Niin, vielä paluu siihen yhteen ainoaan kunnon treenikertaan tässä välillä, sehän oli siis eilen ja houkutus tuotti suurta vaivaa Ansalle. Otti hajun nameista ja pallo kiinnosti ihan ylipaljon. Vaikka tilanne ei edes ollut mitenkään kisamainen, niin ei meinannut Ansa pysyä millään ruodussa ja taisi se pari kertaa pallon käydä hakemassa, kun kehuin =D Vähän oli kieltämättä lannistunut olo ja omaan saamattomuuteen enemmän, mitäs jätin treenaamatta. 
Kisapaikka oli meille ihan uusi. Pieni halli, jossa oli kuitenkin kivasti laitettu aita näkösuojaksi. Toki siellä reunalla katsojat oli kuitenkin. Hallissa oli myös kahdella seinällä isot ikkunat ja rata kulki aivan kehänauhan vieressä koko radan ajan. Eli aika haastava isolle ja innokkaalle koiralle. 

Joku ihana oli ottanut kuvia kisoista, tässä muutama

räpsy, hienostihan tuo neiti pitää kontaktiakin, vaikkei

koko ajan siltä tuntunut =)

Ansa ei radalla ollut tosiaankaan samanlainen kuin treeneissä, mutta pysyi hallinnassa, kun muistuttelin sitä erikseen monessa kohtaa, mm. sanoin istu-käskyä sellaisissakin kohdissa, joissa en normaalisti sano. Sellaista varmistelua siis. Hyvin se ne itse kyltit kuitenkin teki, eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään, joten rata päästiin hyvin läpi. Niinhän siinä sitten kävi, että ansaittiin tuosta suorituksesta 100 pistettä ja luokkavoitto =) Olin hieman yllättynyt, mutta iloinen myös! Mummokoira tekee niin sydämellä tätä juttua, vaikka välillä vähän innostaisi käydä moikkaamassa kaikkia. Kyllä me siis vielä tätä jatketaan, ei tätä tähän kyllä jätetä!
Tässäpä vielä tämän päivän rata, alusta puuttuu yksi kyltti, joka oli liikkeestä maahan. 
Ansan ensimmäinen AVO-rata 161217

Ansa-100 pisteen ykköskoira <3

Jatkoa ajatellen nyt on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja treenattava. Ei se vaan onnistu enää, että menee noin kylmiltään kisaamaan. Stressitaso vaan nousee turhan takia. Sinänsä kivaa, että nyt kun on yksi hyvä tulos alla ja ollaan yhtä lähempänä voittajaa, myös treeni-into kasvaa! Kyllä se tästä. 

Tuuman treeni-pohdiskeluja

Koska nyt mulla on kiireetön hetki (lue; kuuntelen netistä luentoja ja pakko pysyä paikallaan), niin päivitellääs vähän reenikuulumisia vähän tarkemmin. 
Tuuma on nyt siis 8 kk ja tuntuu, että se on ihan tositosi lapsikoira vielä. Ja onhan se tietysti, mutta hämää vaan, kun ei ole enää sellainen pennun näköinen, mutta toisaalta käytös on ihan pentumaista. Kindahan osasi tuossa iässä jo vaikka ja mitä (ehkä aika kultaa muistot!) ja kauhee stressi, kun Tuuma ei osaa vielä mitään! Tuuman kanssa treenaaminen on ollut vähän rikkonaista ja sellaista, että treenataan vähän sitä sun tätä. Ongelmana on ehkä eniten ollut se, että Tuuma on äärettömän sosiaalinen. Kaikki ihmiset ja koirat kiinnostavat ja sitten unohtuu keskittyminen. Nyt kuitenkin muutamien viikkojen sisällä on alkanut hieman näkymään jo keskittymistä ja tarjoamista ja treenaaminen on ollut vähän erilaista jo. 

Elämäni murmelina =D

Tokon ja rally-tokon osalta Tuumalla alkaa olla jo käsitys siitä, mitä tarkoittaa sivulle tulo ja seuraaminen. Kestoa niihin pitäisi alkaa rakentamaan. Sivulla olossa kestoa jo onkin ja jopa häiriössä hakee kontaktia ihan itse, samoin itse tarjoaa sivulle tuloa häiriötilanteissakin, kun ei pääse muita katsomaan. Seuraamisessa herkästi lähtee edistämään ja käännökset vasempaan ovat vielä hankalia. Takapään käyttöä pitäisi alkaa harjoitella, se ei kyllä toimi ollenkaan. Nyt Tuuma on hoksannut rally-tokon eteen tulon, takaa kiertämisen ja saksalaisen. Aiemmin unohtui sekunnissa, mitä pitikään tehdä, kun jäi vähänkin selän taakse. Maahan meno onnistuu hyvin niin sivulta kuin liikkeestäkin. Se on itse asiassa niin vahva, että sitä tarjotaan joka välissä, jos ei tiedä, mitä nyt haetaan =D Kestoa pitäisi siihenkin lisätä, mutta häiriöttömässä tilassa onnistuu jo sekin, että pystyn kiertämään Tuuman ympäri ja pysyy makuulla. Myös sivulta maasta osaa nousta melko hyvin istumaan jo. Myös liikkeestä istumista ja istumista ylipäätään on treenailtu, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Pitää usein itse pysähtyä, jotta Tuuma istahtaa. Yleensä tätä harjoitellaankin pääasiassa niin, että itse peruuttelen ja siitä pyydän Tuumaa istumaan. Seisomista ei olla varsinaisesti harjoiteltu, lähinnä paikallaan seisomista häiriössä näyttelyitä ajatellen. Ei varmaankaan ole neidille ollenkaan selvää koko seisomis-käsky kuitenkaan. Eli se nyt treenilistalle. 

Tuuma opiskelee =D 

Kapulan pitoa on treenailtu, mutta se ei nyt vieläkään suju. Siinä vaiheessa ollaan, että kapulan voi ottaa suuhun nopeasti, mutta harvassa on ne kerrat, että kapulaa ihan pidettäisiin suussa pidempään kuin sekunti. Se pitäisi nyt ottaa ihan tavoitteeksi harjoitella kuntoon, mutta nyt ei jotenkin ole saatu mitenkään pidempää pitoa aikaan. Ollaan yritetty tätä naksutella, mutta se on hankalaa, kun Tuuma on niin älyttömän nopea toimissaan. Parhaiten varmaan ollaan saatu pitoa, kun kapulaa on vähän heitelty johonkin, mutta ei siinäkään into kapulaan kestä kovin moneen hakuun. 
Ruutua ollaan otettu jokunen kerta lelun kanssa ja sehän on Tuumasta kivaa. Alustan Tuuma hoksasi nopeasti ja se on helppo hyödyntää jatkossa ruutu-treenissä. Merkin kierto onnistuu muutaman metrin päästä, mutta ei vielä pidemmältä. Nyt pitäisi ottaa tavoitteeksi opettaa bongaaminen niin ruudun kuin merkinkin osalta. Tuuma on vähän vaan mennyt vielä hämilleen, jos joku vaikka näyttää merkkiä ja menee silloin haistelemaan merkkiä. 
Kaukokäskyissä on tullut nyt edistymistä. Aiemmin Tuuma on tehnyt istu-maahan vaihdot eritahtisesti, mutta nyt on oppinut pomppu-tekniikalla istumisen ja maahan menon! Niitä pitää nyt vaan vahvistaa ja pikku hiljaa kokeilla matkan lisäämistäkin. 

Varpaiden lämmittäjä <3

Luoksetulo toimii häiriöttömässä ympäristössä, toki ei välttämättä ihan suoraan sivulle asti tule. Tai ei aina pysy odottamassa, vaan lähtee jo ennen kutsua. Mutta noin periaatteessa ajatus on olemassa; tule lujaa luokse =D Hyppy on yllättäen ollut vähän haaste. Osaa kyllä hypätä ja jää odottamaan, mutta saattaa kiertää hypyn kuitenkin. Pitää siis vielä vahvistaa, että tullaan siitä yli, eikä ohi. 
Noniin, näin kun tässä kirjalliseen muotoon asiat sai, niin osaahan tuo jo vaikka mitä! Paljon on sellaista, mitä pitäisi vain aktiivisesti treenata ja vahvistaa. Tuuma on vaan niin äärettömän nopea ja tähän asti keskittyminen on riittänyt ihan vain pari minuuttia. Nyt on selvästi alkanut siis tarjoilemaan esim. lenkillä seuraamista, mikä on vähän helpottanut, että saa rennoissakin tilanteissa reenailtua. 

Kivoja heinänkorsia tuolla hei!

Agilityn osalta ei ehkä niin hurjaa edistymistä ole tullut. Kaikki esteet ovat nyt pääasiassa tuttuja, paitsi tietysti kepit, keinu ja kontakteja ei olla tehty kokonaisina. Kontaktit Tuuma on oppinut hienosti tarjoamaan! Niin ja keinua on heiluteltu kyllä joskus, kun Tuuma on ollut sen päällä. Ei olla sitä muuten tehty pitkään aikaan, pitääkin kokeilla, miten nyt reagoi. Viimeksi ei kuitenkaan sen kummemmin reagoinut, vaikka alusta nyt vähän heiluikin. Lähdössä pysyminen on vielä haaste. Samoin irtoaminen on haaste. Lähtee kyllä hyvin ohjaukseen, mutta tulee esimerkiksi helposti esteen ohi, jos en ole tosi lähellä ohjaamassa esteitä. Välillä Tuuma tekee tosi hienoa pätkää ja etenee hyvin, mutta erityisesti agilityssä on pakko huomioida, että treeni on todella lyhyt, muuten menee haisteluksi. Tuuma on myös todella nopea koira jo nyt ja kunhan saadaan irtoamista vahvistettua, sen kanssa tulee kyllä hienoa rataa! Yllättäen agilityssä Tuuma ei ole niin häiriöherkkä, vaan pystyy tekemään vauhdikasta ratapätkää, vaikka ympärillä olisi hälyä kuinka. Se on käynyt selväksi, että toistoja ei Tuuman kanssa kannata tehdä agilityssä juurikaan, koska siinä kohtaa tulee turhautuminen. Turhautuessaan Tuuma jättää tekemisen siihen. Esteistä pitäisi vahvistaa rengasta ja muuria. Muuri oli tosi jännä Tuuman mielestä, mutta rohkaistui sitäkin lopulta tekemään. 
Tuumalla on siis kaiken kaikkiaan hyvät pohjat jo olemassa, kunhan hallinta saadaan kasvamaan. Hallintaa on treenattu vastaehdollistamisella ja tarjoamisella ja selkeästi Tuuma on juonen siinä ymmärtänyt. Nyt ihan viime aikoina on myös jätä-käskystä pystynyt jättämään kiinnostavan kohteen, mutta se nyt vaatii vielä hiiirveästi treeniä =D Arjessa Tuuma on muuten helppo, voi pitää omilla lenkkimaastoilla vapaana ja hakee mun luokse. Mutta on toisaalta kovin omatahtoinen, hän kyllä ilmaisee oman tahtonsa vahvasti. Ja tuhoaa, kun on tylsää tai häntä ei huomioida. Mutta se toivottavasti menee ajan myötä ohi. Tuuma on tosi nopea oppimaan ja muistaa hyvin oppimansa, jopa välillä liiankin hyvin =D

Ollaan oikeesti joskus treenattu agilityä! (kuvat Mari T.)

Mutta nyt ei enää jaksa, oli niin paljon ajateltavaa

pienelle Tuumalle <3

Mitäs tästä postauksesta jää käteen? No se, että Tuuman osaaminen ja kehittämiskohteet konkretisoituivat. Lisää vaan haastavampiakin treenejä ja uuden kokeilua, eikä liiaksi jumittamista samaan vanhaan. Tuumasta on moni sanonut, että tuosta tulee hyvä harrastuskoira agilityssä ja tokossa/rally-tokossa ja sen kyllä allekirjoitan. Ainoa, mikä voi tulla esteeksi, on oma osaaminen ohjaajana, joka sekin on kehittynyt, joten ehkä meillä on toivoa =)

Jännittäviä hetkiä hyvässä ja pahassa!

Olipas koiramainen viime viikonloppu ja olisi tarvinnut toisen viikonlopun ihan vaan lepäämiseen! Tämä viikonloppu menee ehkä vähän rauhallisemmin. Toki ollaan menossa käymään pentusia katsomaan ja Kindaa tietysti <3 On kyllä jo iiisooo ikävä! 

Mama-koira ihmettelee pentulaatikossa <3

Heillä on jo silmät auki! <3

Pentukasa <3

Viime viikonloppuna ajeltiin Jyväskylään kisailemaan rally-tokoa Ansan kanssa. Siellä kun oli tuplakisat, niin viitsi sinne asti lähteä. On tullut vähän pikku paniikki tämän lisenssi-homman myötä. Kun ei varmaan ole alkuvuodesta yhtään kisakoiraa, vaan ehkä vasta myöhemmin keväällä. Tai siis kisavalmista. Mutta sitten taas iskee nuukuus, viittiikö maksaa vajaasta vuodesta koko vuoden lisenssiä. Ihan vaan periaatteesta. Noooh. Sulatellaan nyt vähän. 
Joka tapauksessa kisat meni siis kaikin puolin hyvin. Tällä kertaa en itse saanut mokailtua suoritusta =D Ensimmäisellä radalla toki oli kova yritys itsellä pilata suoritus. Rata oli helppo, siinä ei ollut esimerkiksi yhtään eteentuloa. Mutta olipa hidasta kävelyä, joo, meille siis hankala, niin mulle itselle kuin Ansallekin. Ollaanko vähän yliaktiivisia molemmat =D Hitaassa käynnissä oli käännös vasempaan ja sitten vasta normaaliin vauhtiin ja tietysti, kun keskityin siihen HITAASEEN menoon niin täysillä, niin vaihdoin vauhdin normaaliksi vähän myöhässä. Tajusin asian samantien ja ehdin viimeisen kyltin ajan kelata, mitä tästä nyt tulee, hylky vai mitä?!? Yllätys olikin melkoinen, kun tulos olikin ALO99 =D 

Toinen rata oli haastavampi, mutta perus alokas-rataa kuitenkin. Se meni muuten mielestäni paremmin, mutta yhdessä takaa sivulle tulossa Ansa meinasi lähteä haistelemaan jotain ja jäi hetkeksi taakse ihmettelemään. Ja taas sama reaktio itsellä, apua, pitääkö nyt uusia, apua, tämä meni nyt tähän, kääk! Ja mitä vielä, tältäkin radalta tulos ALO99 =D 

Radoista täytyy todeta, että selvästi kisatilanne vaikuttaa Ansaan ja toki siis ensin minuun ja sitten Ansaan. Ansalla on tosi hienoa tekemistä, seuruu ja nuo perusliikkeet, mutta kisatilanteessa kyllä alkaa katselemaan ympärilleen ja ehkä haistelemaan. Tähänkin on vähän jo ratkaisua! Ollaan alkamassa rally-ryhmän kanssa järkkäämään kisatreenejä! Joissa sitten olisi mahdollista puuttua kisamaisessa tilanteessa törttöilyyn. Koska tilannehan on nyt se, että nyt se on se RTK1 ja seuraavassa kisassa voikin olla sitten jo se houkutus...Normi treeni-tilanteessahan se jo suurin piirtein onnistuu, mutta koetilanteessa voipi olla vähän toinen meininki.  

Tuore RTK1-Ansa <3

Tuuman kanssa olikin tässä viikonlopun aloituksen kunniaksi vähän draamaa. Oltiin lähdössä treeneihin ja sitä ennen lenkillä. Yhtäkkiä tuo neiti alkoikin haromaan tassuilla suutaan ja yritti jotain saada suustaan ulos. Juoksin kotiin, kun ulkonahan ei nähnyt yhtään mitään ja yritin kaivella Tuuman suuta, mitä siellä on. Se nyt ei vaan ollut mitenkään helppoa, kun Tuuma räpisteli vastaan ihan urakalla, mutta silti näytti siltä, että se nyt tukehtuu tuohon. Hätäpäissään kaivelin pinsetitkin esiin, kun sen verran ehdin nähdä, että jotain siellä suussa oli, etten töki sitä sinne kunnolla tukkeeksi. Ei siinä sitten auttanut mikään muu kuin lähteä päivystykseen, koska ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä tuon neitosen kurkkuun käsiksi. Noh, ei ollut minusta kiinni, etten päässyt suuhun käsiksi, koska eipä päässyt eläinlääkärikään =D Vaikka yhteistuumin pidettiin Tuumaa ja yritettiin suuhun katsoa, niin ei onnistunut, ainoastaan sen verran, että lääkäri näki tikun suussa poikittain. Huh, se jo helpotti, mitään isoa palaa ei siis ollut missään tukkeena. Neitokainen sai siis kevyen rauhoituksen ja sieltä saatiin kaivettua kitalaessa kiinni ollut tikku, siis ei todellakaan iso, mutta juuri sen kokoinen, että kauniisti kiinni siellä. No, eipä ole tällaistakaan ennen käynyt, että olisi millekään koiralle jäänyt suuhun mitään jumiin, enkä nyt ehkä olisi halunnut kokeakaan, mutta koettu se nyt on. Tuuma oli ihan innoissaan eläinlääkäristä, hei ihanaa, kun tuo setä tulee rapsuttelemaan =D Huh, kyllä pelästytti tämä, mutta onneksi tämä päättyi hyvin!

Mihin tämän kanssa vielä joutuukaan! 5,15 kg täyttä kultaa <3

Nemi-koira kunnostautui jälleen ja söi taas linnun...Yhtäkkiä vaan veti pöpelikköön ja jotain suuhun ja sulkiahan sieltä suupielistä pilkisti =D Voi apua tuota, hän syö itse omat iltapalansa =D  

Vanhaa settiä, uniaika <3

Että ei paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu meidän elämästä =D Joskus kyllä riittäisi se ihan rauhallinen arki. Toisaalta, elämäähän tämä vain ja olisipa se tylsää, jos ei mitään koskaan tapahtuisi. Pysyy hyvin itsekin vireessä, kun elukat tarjoaa tapahtumia =D

Olisko taas aika päivittää =D

Aika vaan vierii ja blogissa jälleen hiljaiseloa, vaikka olisi mielettömästi päiviteltävää. Laitetaas nyt lyhyesti kuulumisia. 
Isosisko-Nemi kävi lokakuun alussa uusinta-kuvissa ja sai sinällään hyviä uutisia. Ei ollut tullut muutoksia spondariin ja jalat kaikkineen kunnossa, ei nivelrikkoja! Mutta edelleen Nemi ontui, joten kokeiltiin pitkää lääkekuuria. Luultavasti ontuminen johtuu jostakin ristiselän luiden kohdista tai jotain, kun siellä on se spondarin alku jossain. Nyt on pahin ontuminen jo päättynyt, mutta edelleen toinen takajalka vähän laahaa. Varsinkin lumella sen näkee, ettei jalka nouse ihan samalla tavoin. Mutta sellaista selkeää ja vahvaa ontumista ei tällä hetkellä ole. Ohjeeksi saatiin edelleen hierontaa ja rauhallista lenkkeilyä. Niinpä Nemi saa jatkaa hihna-lenkkeilyä ja käydään säännöllisesti hieronnassa, laseroinnissa ja nikamanniksauttajalla ja tarvittaessa syödään lääkettä. Tällä nyt siis mennään toistaiseksi. 

Ellillä kuvaus-reissulla, jännää...

Talvi tuli ja Nemi nuortui taas silmissä =D

Nemin kanssa olen pohtinut, pitäisikö jotain nenä-työskentelyä tehdä, kun muuten Nemin arki on lähinnä kotivahdin hommia ja lenkkeilyä. Nose work ei ole itselle ollenkaan ollut kiinnostava laji, enkä ehkä varsinaisesti sitäkään lähde tekemään, mutta vaikkapa tunnarin tekemistä tai jotain muuta. Tunnarin alkeethan Nemi osaakin, siitähän olisi helppo lähteä hienosäätämään eteenpäin. No, saas nähdä. 
Muutoksia arkeen on tullut muutoin hurjasti. Nimittäin Neiti Kinnunen lähti vähän lomailemaan, mammalomailemaan <3 Kyllä, Kinda siis kävi astutusreissulla syyskuulla ja muutama viikko sitten lähti varsin pyöreänä mammalomailemaan Marin luo. Tällä viikolla Kinda sitten pyöräytti hienon ison pentueen, 5 vaavia <3 Koiravaavat ovat 2 narttua ja 3 urosta ja eivät onneksi ole täällä meillä, vaan siellä Marin luona, koska muutenhan meillä olisi kohta 5 pihistä lisää täällä! Kinda on ottanut äidin roolinsa hienosti ja vastuullisesti ja hoivailee pentujaan hienosti. Parin viikon päästä pitäisi lähteä nuuskuttelemaan penneleitä itsekin! Ai niin, mulla oli penneleiden suhteen muutama toive. Ensinnäkin se, että synnytys menisi hyvin ja pennut olisi terveitä ja sitten vielä se, että sieltä syntyisi edes yksi pieni Mini-Kinda. Ja niinhän se meni, synnytys sujui kuin oppikirjassa ja yksi pentu on kuin ilmetty Kinda siipikuvioineen ja otsaraitoineen <3 siitä tuli heti mun suosikki! Se neljäs toive olikin sitten, että edes yksi pentunen muuttaisi johonkin meidän huudeille. Saapa nähdä, josko sekin toive vielä toteutuisi! 

Kinda alkoi jo näyttää tiineyden edetessä pihakoiralta =D

Mama-koira tahtoo luita!

Mama-koira hautoo vastasyntyneitä <3

Mini-Kinda <3

Vauva-koilat <3 

(kuvat Mari T.)

Tuuma on aloittanut eskarinsa jälkeen agilityn viikkotreenit alkeisryhmässä. Lisäksi Tuuman kanssa ollaan nyt tokoiltu ja rally-tokoiltu. Nyt on alkanut selvästi tulla lisää malttiakin, mutta kyllä se suurin ongelma tulee olemaan ihan eittämättä kaikki ihmiset ja muut koirat. Sitä nyt tässä työstetään ja siinä ohessa harjoitellaan tokon liikkeitä ja rally-tokon kylttejä. Tuuma pääsi myös sijaistamaan Kindaa nuorten koirien tokoringin koulutukseen ja sai tosi hyvää palautetta =) Se oli Tuuman ensimmäinen kunnon koulutus, vähänkö siistiä! Vähän jo tuossa pohdiskelin, että keväällä olisi tokoringissä paikkoja haussa ainakin kolme, että saisiko Tuuman sille mallille, että voisi jopa sinne hakea. Siellä kyllä saa mahtavaa oppia ja toko-motivaatiota aina lisää, joten ehkäpä reenataan sillä ajatuksella tässä. Tuuma on kyllä niin erilainen treenattava kuin Kinda. Kinda on rauhallinen, mutta iloinen, kun taas Tuuma ehtii tehdä sata asiaa ja tarjota sata asiaa siinä ajassa, kun kaivaa namia taskusta =D Sellainen täpäkkä tytsä, mutta sitten kun keskittyy, niin tekeminen on kyllä omastakin mielestä hienon näköistä. Itsellä on vaan kova opettelu siihen, että Tuuman kanssa ei todella voi tehdä pitkää aikaa kerrallaan, eikä montaa saman asian toistoa tai sitten keskittyminen loppuu siihen. Ehkä mä vielä opin!

Näin hienosti odotan aksa-vuoroani!

Rally-toko treeneissäkin maltan!

Enkö olekin hienosti tuunannut tätä peittoa?!

No on se Tuuma ihan lutuna sekin <3

Ansan kanssa ollaan aloiteltu rally-toko ura ja ehditty käydä kaksi kisaa. Toisesta ALO99 tulos, toisesta HYL. Hylly ei johtunut Ansasta, vaan MINUSTA!! Se olisi ollut yli 90 pisteen rata, mutta minä tyhmä uusin väärin. Noh, virheistä oppii ja ei tämä nyt tähän kaadu. Ansan kanssa pitäisi alkaa treenailla myös oikeaa puolta pikku hiljaa. Alo-avo-liikkeethän Ansa pääosin osaa ihan ok ja kun vire on kohdillaan, niin sillä on hienoa tekemistä. Nyt vaan vähän nyppii se mahdollinen lisenssi. Kun ei tiedä, kuinka paljon ja missä vaiheessa sitä oikein menisi kisailemaan, niin ei millään viitsisi maksaa jostain typerästä lehdestä ja turhasta vakuutuksesta =( Loppuvuodesta on vielä tarkoitus yrittää saada RTK1 kasaan. Saatiin myös omaan rally-toko-ryhmään vähän uudistusta ja kuukausittainen vaihtuva kouluttaja ryhmälle. Hienoa! Siinä saa taas aina uutta ajatusta, kun tulee joku muu kuin treenikaveri sanomaan niitä vinkkejä. 

Ansa tähystelee. 

Äly ja Väläys löysi jotain. 

Äly ja Väläys nauttii lumesta =D

Mitä?!

Muutama video-klippi tähän väliin myös: Ensin oli sänkipelto Sitten tuli talvi Nemillä riittää nuuskittavaa
Ansa on myös aksaillut, mutta lähinnä siinä mielessä, että harjoittelen omaa ohjaamista. En usko, että Ansan kanssa enää kisailen ja viimeistään heinäkuussa Ansa tulee jäämään aksa-eläkkeelle. Vähän olen mietiskellyt, että ehkä jo alkuvuodesta, kun Kinda palaa aksailun pariin, niin Ansa saa jäädä pois viikkoryhmistä. Keskitytään Ansan kanssa siihen rally-tokoon vaan näin eläkelajina. 
Iloisia kuulumisia siis tällä kertaa, arki on hyvällä mallilla ja innolla odotetaan kaikkea kivaa ohjelmaa, mitä loppuvuosi vielä tarjoaa!