sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Ikävän hetki

Välillä iskee ihan hirveä ikävä Nemiä, elämäni pientä-suurta koiraa =( Tänään tuli yksi sellainen hetki ja halusinkin sen takia tehdä ihan oman postauksen siitä. Tosiasia on, että ei sitä ikävää osaa ja voi sanoiksi pukea. Tämä kuvaa ehkä melko hyvin sitä tunnetta, kun joutuu rakkaastaan luopumaan: "jos huomenna ois mun viimeinen päivä, huomenna ois viimeinen päivä, parasta mitä mä sain aikaan, mä sain olla hetken sun kaa" . Juuri näin. Ei me tiedetä, koska se kenenkin viimeinen päivä on, nautitaan niistä jokaisesta hetkestä näiden rakkaiden karvattomien ja karvallisten kanssa <3

Keväthangilla rentoutumista <3
Rakas poseeraaja <3 
Mitähän kotona oli tapahtunut mamman poissaollessa?! 
Tämä kauluri ei todellakaan ole tarkoituksella Nemin kaulassa =D

No words! Nemi <3

"Mä pitäisin sut jos vaan vois, mut sun pitää lentää pois, kuin haukka ilman tuulta ois ei mitään. Joskus pitää vapauttaa, just se mitä rakastaa, kun ei sitä kuitenkaan saa pitää. Et enää kuule, kun sun perääs huutaa, sä lähdit tanssii susien kaa. Ja kaukaa kuulen, kun sä ulvot kuuta, onks se vaan tuuli, joka puhaltaa."  

lauantai 30. marraskuuta 2019

Mitä ollaankaan tehty syksyn aikana?

Ja nyt kun vähän selailin taaksepäin, hoksasin, että enhän mä ole kertonut edes meidän toisesta VOI1-tuloksestakaan! Eikä ole päivitetty sitä, että Tuuma sai aksasta hyppäri-Sertin =D 
Joten, palataas vähän taaksepäin ajassa. 
Kindan kanssa saatiin tosiaan meidän toinen VOI1-tulos tehtyä syyskuussa! Se tuli vähän yllättäen, kun mentiin vieraaseen halliin kisaamaan ja koska mikäänhän ei voi mennä ihan vaan helposti, oli siinäkin muutama pikku mutka matkassa. Se taisi olla niitä ensimmäisiä syksyn päiviä, kun oli lämpötilat jo aika alhaalla. No, ajattelin, että hallikisat, ei haittaa. Hah, se hallihan oli ihan törkeän kylmä! Alkuasetelmasta huolimatta Kinda teki kivaa settiä ja varmaan ensimmäistä kertaa ikinä, ei nollannut yhtään liikettä! Kaukot oli kauheat, niissä tuli tosi paljon eteenpäin, vaikka kaikki vaihdot tekikin oikein. Varmaan säälistä kuitenkaan ei nollattu ja sillä varmistettiin ykkönen. Muut liikkeet Kinda teki ihan kivasti ja nyt on alkanut selvästi näkyä liikkeiden varmuus. Kinda tietää, mitä tekee ja pystyy liikkeet tekemään, vaikka pieni jännitys olisikin. Tämä on se, mitä on haettu, tehdään juuri se, mitä osataankin! Näiden kokeiden jälkeen alkoikin vähän jännittää, nyt ollaan oikeasti niin lähellä sitä TK3! Toisaalta suoritusvarmuus tuo myös luottoa siihen, että tässä on oikeasti mahdollisuuksia lunastaa asetetut tavoitteet. Kuten sitten kävikin =D 

Toinen VOI1-tulos ja kasa palkintoja =D

Kindan treenikamutkin oli samoissa kisoissa =)

Toista ykkös-tulosta juhlittiin tietysti treeniporukalla herkutellen =D

Tuuman kanssa on syksyn aikana menty ihan huimasti eteenpäin agilityssä. Tuuma on suht perus-varma aksaaja kisoissa ja tykkään, että Tuumalla on super-kiva asenne aina =D Se on ihan täpöllä mukana kisoissa! Ollaan lähes joka kisoissa saatu nollia väännettyä vähintään yksi ja SM-nollia ajatellen hyppäri-nollat on nyt kasassa ja agi-nollia tarvii enää 3. Ja se tupla puuttuu vielä. Agi-nollat voikin sitten olla vähän kiven takana, kun Tuuma vähän hyppii kontakteilta. Nyt on kokeiltu uutta juttua kontakteille ja toivotaan, että sillä saadaan ajatus kontakteista paremmin kasaan. On siis laitettu nyt ohjuri alastulolle, jos sillä saisi ajatuksen siitä, että pitää juosta puomia pitkin alhaalle. Ainakin nyt näyttää siltä, että se voisi olla toimiva juttu tähän. Saa nähdä nyt vielä, pitääkö vielä laittaa A:llekin sama. 

Joltakin kisa-reissulta, ajalta, jolloin rotwiinerikin oli vielä pieni!
Hyvin mahtui 6 koiraa ja 2 ihmistä samaan autoon!

Mutta siis, viime kisoissa, eli oman hallin kisoissa, Tuuma teki hyppäri-nollan ja tällä tuloksellaan tuli toiseksi ja sai hyppäri-sertin <3 Oli kyllä niin huikea fiilis, tämä on mun ensimmäinen serti aksasta ikinä ja tuli vähän puun takaa =D
Tässä linkki meidän serti-rataan: Tuuman serti-rata
Itsellä oli ajatus, että tässä nyt vaan harjoitellaan ja sitten vaan sertiä pukkaakin =D Noh, tosiasiassa me vielä Tuuman kanssa vasta harjoitellaan ja ollaan tosi alussa, mutta suunta on ehdottomasti oikeaan suuntaan ja tämä onnistuminen tuli juuri oikeaan aikaan itselleni! Välillä meinaa vajotan siihen syvään aksa- tai toko-suohon, kun aina joku juttu meneekin pieleen. Toki meillä on ollut tosi paljon onnistumisiakin syksyn aikana, joten saa olla kyllä kaiken kaikkiaan tyytyväinen. Oon myös niin tavattoman onnellinen, että mulla on ihan huiput koutsit, jotka potkii joka kerta eteenpäin sieltä suosta ja toisaalta myös antaa aiheesta sitten kehujakin <3 

Tuuma laittoi valio-kellon käyntiin <3

Syksyn aikana ollaan käyty myös hakemassa vähän innostusta aksan MM-kisoista Turusta, mikä olikin muuten aivan mahtia! Niin hieno tunnelma siellä ja upeita suorituksia! 
Go Suomi Go!

Ansa ja Karma onkin sitten saaneet viettää rauhallista ja onnellista arkea muun ohessa. Ansa saa nauttia rauhassa eläkepäivistään ja kipitellä onnellisena hajujen perässä lenkillä mielin määrin. Ansa on edelleen hyväkuntoinen vanharouva ja hyvin pitää rotia muulle laumalle. Karmasta onkin sitten pikkuhiljaa kuoriutumassa pieni teini-riiviö! Karmahan on ollut ihan superkiva pentu ja on sitä vieläkin. Mutta huomaa, että nyt alkaa heti joku pieni touhuaminen, jos ei ole koko ajan jotain tekemistä. Karman erikoisuuksiin kuuluu mm. tehdä kaikista puuta muistuttavista asioista tulitikkuja, mieluiten karvamaton päällä. Sanomalehtiä on myös Karman mielestä tosi kiva lukea pienenä silppuna. On Karma oikeasti tehnyt isojenkin koirien juttuja jo. Hän on saanut kulkea mukana toko- ja rally-toko-treeneissä, käynyt syksyn ajan melko säännöllisesti hakuilemassa ja jälkeä kokeillut kertaalleen. Pitää näistä tehdä postausta ihan erikseen jossain vaiheessa. 

Laumaeläimeni <3
Kaiken kaikkiaan, elämä rullaa oikein mukavaan tahtiin meikäläisillä ja syksy on lopulta mennyt ihan jees. Tästä jatkellaan taas eteenpäin!







Kinda, uusi EVL-koiranen!

Jestas, olipa hurja päivä! Meillä oli tänään oman seuran toko-kokeet ja samalla Pihakoirien toko-mestaruudet. Tuuma-neitihän vetkutteli juoksunsa tänne saakka, joten jäi sitten pois näistä geimeistä =/ Tuumalla on kyllä nyt tullut joku oivallus tokossa ruudun ja merkin kierron suhteen, sillä nyt ne on alkaneet sujua! Ei niitä ole väännettykään kuin vuosi ehkäpä...Niin ja kaukot myös, vaihdoin Tuumalle etujalkakaukot ja niitä on hinkattu epäsäännöllisen säännöllisesti aina kun on ollut intoa. Nekin on menneet hurjasti eteenpäin, vaikkei ehkä vielä täysin liikkumatta pysytä. Näiden puolesta Tuuma olisi voinut olla koevalmis tai ainakin hakemaan vikalistaa kokeesta. Mutta ei sitten! 
Tänään oli taas talvi!
Pieni ja iso musta <3
Neiti juoksupylly, tiukasti hihnassa!

Mutta mun pikku Kinda <3 Neiti Kinnunen otti ja veti ykkös-tuloksen, joten se olisi nyt heihei voittaja-luokka ja nähdään EVL:ssä =D Tämä oli kyllä ihan huippujuttu! Mehän laitettiin tavoitteeksi syksyn toko-ryhmän alkupalaverissa, että TK3 tehdään nyt vuoden vaihteeseen mennessä. Tämä koe olikin sitten viimeinen seuran (ja lähialueen) toko-koe, kun viimeinen suunniteltu oma koe jätettiinkin anomatta, kun lähdetään reissuun porukalla. Vähän alkoi kuumottaa, kuinka tässä nyt sitten käy, pitääkö lähteä rundaamaan ympäri maakuntia hakemassa sitä viimeistä ykköstä. Mutta eipä tarvii =D 

Ohi on Voi-luokka! Vihdoin!

Kinda teki kyllä varmaan parhaimman suorituksensa ikinä, tasaisen varmasti ja avoimesti. Alkuun asetti kyllä hieman paineita, kun nollasi paikkiksen! Kyllä, en tiedä, mikä aivopieru se oli, koska ei paikkis yleensä ole meille se haaste. Ainoastaan kerran kesähelteellä on noussut paikkiksessa, kun alusta oli varmaankin liian kuuma. Näin jo ennen piiloa, että Kinda on noussut seisomaan, joten piilossa sitten jännittelin, onkohan tyyppi edelleen edes seisomassa paikoillaan vai rallattamassa ympäri hallia! Kyllähän se siellä paikoillaan edelleen palatessa oli ja ilmeestä näin, että oli tajunnut, että nyt tuli moka. Onneksi sain sen innostettua niin, että en usko, että Kindalle jäi mikään ahdistus-fiilis siitä! Onneksi oma suoritusvuoro oli viimeisenä, joten ehdin kerätä itseni kasaan. Päätin ennen kehään menoa, että nyt muut tehdään ihan täpöllä ja niin me tehtiinkin. Onni oli se, että Kinda tuli kehään tosi kivassa fiiliksessä ja siinä oli kaukot heti ekana. Kaukoissa Kinda on edistynyt ihan huimasti, mutta koetilanteessa saattaa tulla paljonkin eteenpäin, kun ahdistaa. Nyt teki parhaimmat kaukonsa ikinä koetilanteessa, ei juurikaan liikkunut, ainoastaan viimeinen maahan-meno vaati kaksois-käskyn! Sain koko suorituksen ajan pidettyä fiiliksen hyvänä ja Kindastakin näki, ettei se jännitellyt, vaan teki kivasti. Paikkiksen nollauksesta huolimatta saatiin siis 279p, eli ihan reipas ykkönen <3 Ja se TK3 <3 Ja vieläpä Pihakoirien Toko-mestaruus <3 En voisi olla tyytyväisempi tähän pieneen pihakoiraan, joka teki ihan super-työtä tänään <3

Kisafiilisten sulattelua lenkillä, katseet eteenpäin =)

Ja voi että, olin niin iloinen, kun meidän treeniryhmästä kokeisiin osallistuvat saivat KAIKKI ykkös-tuloksen =D Ihania onnistumisia kaikille! Tästä on niiin mahtia jatkaa EVL-liikkeiden hiomisia, siellä on aikaa sitten ollakin, ei ole enää paineita! 


sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Agilityä ja arjen mietteitä

Jatkanpa vielä vähän agility-kuulumisilla! Agilityssä on tosiaan viikkotreenit alkaneet ja kylläpä niitä odottikin! Kumpikin pihakoiranen on ollut vallan pätevä treeneissä, niin päteviä, että useasti kun on väsyneenä mennyt treeneihin, on sieltä poistuttu hymy korvissa! Tuuman juoksujen teettämisestä ei näy agilityssä tietoakaan, vaan siellä se pystyy keskittymään kyllä kunnolla. No, ehkä hivenen vauhti ajoittain on hitaampi, mutta keskittyy silti! Kinda puolestaan on väläytellyt todella hienoa tekemistä, ja ennen kaikkea vauhdikasta! Kindan kanssa kun on takuttu pitkään siitä, että kisa-tilanteessa se jäätyy, eikä tee ollenkaan samaan tapaan kuin treeni-tilanteessa. Kukaan ei välttämättä uskoisi, että se osaa niinkin hyvin kuin osaa, jos ei treeneissä näkisi. Tällä hetkellä on myös huippua se, että on päästy sellaisiin ryhmiin, joissa juuri minun koiriani ymmärretään ja nähdään niiden vahvuudet ja heikkoudet. 
Karma, the wannabe-agility-koira <3
Kesällä voitettiin monta hattua agility-kisoista =D

Ollaan Kindan kanssa käyty kuukausiryhmässä OneMindDogsissa Kaarinassa ja on ollut kyllä huisin hyviä treenejä. Viimeisin oli nyt menneellä viikolla ja oli kyllä hienoa saada hyvää palautetta omasta ohjauksestaan, että se on ihan toimivaa =) Kinda oli tällä kertaa erityisen pätevä ja jaksoi tehdä koko treenin ihan sata lasissa ja koutsi pohti keinoja, millä vireen saa pidettyä yllä ja millä motivaatiota tekemiseen ja yhteiseen tekemiseen saa vahvistettua. Uskoisin, että saamillamme vinkeillä päästäänkin taas eteenpäin. Eli palkkausta joka välissä ja varsinkin kaikenlaisissa takaakiertohässäköissä sekä lelun käyttämistä vielä toisella tapaa. 
Näin kova hiki Kindalle tuli OMD-treeneissä =)

Eilen olikin sitten kuumat paikat, kun osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä kahdella koiralla kolmos-luokan kisoihin, yhteensä 6 rataa tuli juostua! Taputukset itselleni, että jaksoin juosta kaikki radat, eikä keskittyminen sen suuremmin herpaantunut. Oman haasteensa tuo tähän kahdella koiralla kisaamiseen se, että kumpikin toimii hieman eri tavoin, mikä pitää huomioida rataantutustumisessa. Kisat menivät itselläni yli odotusten, sillä Kinda teki pitkästä aikaa erittäin kivan 0-radan ja Tuuma teki ensimmäisessä kolmosten startissaan 0-radan myös <3 Kinda oli oikeastaan joka radalla hyvin mukana, eikä vauhti hyytynyt ihan kovin paljoa. Viimeisellä radalla toinen nolla oli vain kahden sekunnin päässä, mikä johtui siitä, että yksi kaarros meni turhan pitkäksi. Kindan osalta kuitenkin luottamus kasvoi kertaheitolla hurjasti, kyllä tämä tästä etenee ja treenien onnistuminen saadaan vielä näkymään radoillakin! Tuuma puolestaan teki tosi hienoa työtä joka radalla, eikä muut nollat olleet silläkään kaukana. Viimeisellä radalla putken sijaan vierestä valittu A vei nollan. Tuuma on kisoissa aina tosi kivalla asenteella ja tekee jopa paremmin kuin treeneissä, mistä tykkään tosi paljon. Ei uskoisi tästä pikku-pihiksestä, joka muissa lajeissa vain pyörittää päätään joka häiriön suuntaan =D

Muutoin tämä meidän arki koostuukin paljolti yöheräämisistä ja aikaisista aamuheräämisistä. Mikä on sinänsä positiivista; töihin on tullut päästyä huomattavan ajoissa joka aamu, kiitos Karman! Karmasta on kuoriutunut mukavan rohkea, reipas ja utelias pentu, joka on sen lisäksi melkoisen fiksukin pentu. Olen ylpeä myös muusta laumasta, joka jaksaa tuota pientä riiviötä sietää ja nätisti huomauttavat, jos eivät tykkää. 
Joku rento sunnuntai-päivä.
Iso ja pieni musta <3
Se on kyllä hienoa, että Karma on sujahtanut meidän laumaan todella kivuttomasti. Hieman yllättäen Kinda on ottanut Karmasta itselleen uuden leikkikaverin, kun taas Tuuma enemmänkin on ihan että yäk. Tuuma toki lenkillä välillä yrittää Karmaa juoksutella ja laittaa Karman pakettiin, vaikka on jo itse jäänyt paljon pienemmäksi. Kerran Tuuma pyöritteli Karman lenkillä ojaan ja piti oikein itse mennä hätiin =D Ansa puolestaan pitää Karmalle jöötä riittävästi, juuri siten kuin ajattelinkin. 
Vedetään ilmeellä =D
Vaikka oon söpö ja pieni, en muka silti pääse sohvalle?!
Enää ei ihan näin rauhallisesti katsota kissan menoa!

Koko lauman kuvaan saaminen on yks iso haaste, 
aina joku pieni Karma-koira loikkii väärään suuntaan! 
On ne rakkaita kaikki <3

Koska arki on raskasta, kävin lennähtämässä ihanassa Budapestissä pienen reissun =) Oli tosi kummallista jättää koirat taas hoitoon, etenkin pikku-Karma, ja kova ikäväkin ehti koiruuksia tulla. Reissuhan oli jo varattu, ennen kuin Karmasta oli tietoa, joten ei sitä nyt perumaankaan alettu. Mutta kyllä se vaan niin on, että joskus tarvitsee pientä latautumista, jotta taas jaksaa sitä arkea, aina siihen seuraavaan reissuun saakka =D Eli...Tukholman reissuun loppuvuodesta! Sitä ennen taidetaan kuitenkin käydä ihastelemassa ihan kotoisessa Turussa agilityn MM-kilpailuita, koska onhan ne nyt niin hienoa nähtävää. 
Hetkeksi paluu kesäisiin tunnelmiin lämpimässä Budapestissä =)

Ansa on harmaantunut ja vanhentunut kesän aikana ihan hirvittävästi. Tai sitten vain kiinnitän enemmän huomiota siihen. Kyllä sitä väkisinkin miettii, että koska Ansan aika on, vaikka Ansa hyvässä kunnossa muuten onkin. Nemiä on useasti iso ikävä, se tulee usein tutuissa paikoissa, kuten vaikkapa lenkkipolulla, kun muistelee, mitä kaikkea Nemi on siellä touhunnut =( Joskus sitä toivoo, että voisi palata ajassa taaksepäin ja saisi sen rakkaan takaisin! Sitten taas muistaa sen, että Nemi oli varmasti tosi kipeä ja päätös oli varmasti oikea. Silti, ei tämä luopuminen ole koskaan helppoa! 
Nemi pääsi takaisin kotiin <3 

Kesän surut alkavat pikkuhiljaa muuttua vain ikuiseksi ikäväksi ja jokainen uusi kokemus ja tapahtuma lisää omaa motivaatiota kaikkeen. Jotenkin hyvillä ja odottavilla mielin kohti syksyä, haikeat ja kauniit muistot mukana kulkien! 

Rally-tokoa, tokoa ja suunnitelmia tulevaan!

Mulla on nyt kunnon treeni-moodi päällä. Ollaan vähintään kotona pyritty tekemään lähes päivittäin jotain rally-toko tai toko hiomista. Enimmäkseen Kindan kanssa, koska Kinda vaikuttaa odottavankin pientä treeni-hetkeä iltaisin. Tuumakin treenailee joo, mutta enimmäkseen lenkillä, kun voi vapaana ollessa tulla jotain pientä tekemään. Tuumalla on ollut vähän huonompi vire pidempään. Päättelen, että hän tekee jo pikkuhiljaa juoksujaan, koska näyttää siltä. Juoksut toki pitäisi alkaa vasta syys-lokakuussa, mutta taisi tuo viimeksikin aloittaa niiden tekemisen jo hyvin ajoissa. Omiin treeneihin tuntuu, ettei meinata ehtiä, kun on milloin mitäkin, mutta ollaanhan me niissäkin oikeastaan käyty. 
Team Pihakoirat <3

Tuuman kanssa osallistuttiin joukkue-kilpailuun rally-tokon SM-kilpailuihin Kuopiossa. Se olikin oikein mukava reissu =) Joukkueessa oli lisäksi itselläni lainapihis Usva ja Saara kahden koiransa kanssa. Ihana Kristiina (Tuuman veljen ihminen) majoitti meidät, vaikkei edes itse ollut kotona <3 Kisapaikka oli tosi kiva, jossa oli hyvin tilaa ja tunnelma oli oikein kiva koko ajan. Itse kisasin siis Usva-pihiksen kanssa avo-luokassa. Täytyy sanoa, että olin kyllä hitusen uhkarohkea, koska en ehtinyt treenata Usvan kanssa kuin ihan muutaman kerran! Usva on tokikin hyvin koulutettu ja itse liikkeethän se osaa hyvinkin. Ongelmana oli se, millä käskyillä ja miten koira toimii. Hienostihan se toimi, sillä sai muistaakseni 89 ja RTK2! Tuuma kisasi joukkueemme ainoana koirakkona ylemmissä luokissa, voittajassa. Tuuma teki kivan radan mielestäni treenimäärään ja häiriöön nähden ja olen sen osalta siihen tyytyväinen. Tuuma ei silti saanut tulosta, mutta niin ei saanut noin puolet muustakaan voittaja-luokasta, joten arvostelu oli luokassa tosi tiukka. Ja niin pitää ollakin, siitä ei jäänyt yhtään huono maku suuhun. Olin kaikkinensa tyytyväinen Tuuman tekemiseen, koska se olisi voinut olla jotain ihan muutakin. Nyt enemmänkin haaste oli se, ettei oikean puolen seuruu ole vielä ollenkaan varma ja lisäksi häiriötreeniä pitäisi tehdä vain paljon enemmän ja sitten se juoksujen teettäminen varmasti myös osaltaan näkyi. Treenaillaan nyt se oikea puoli syksyn mittaan kuntoon, mikäpäs kiire tässä on. 
Mahtava joukkueemme =D
Jes, päästiin loppuun saakka Tuuman kanssa!
Jännää, oikean puolen hyppy!
Usva-koiranen seuruussa!
Ei lähtenyt Usva lapasesta hypyllä(kään)!
Tässäpä vielä Tuuman suoritus: Tuuma sm voi-rata ja Usvan suoritus: Usva sm avo-rata

Kindakin pääsi rally-tokoilemaan. Kindan rally-toko kisa oli vähän niinkuin kokeilu, miten se sujuu. Tulos ei ollut järin hyvä, mutta tulos kumminkin. Tulosta tärkeämpää oli mielestäni se, että moni vaikeahko tehtävä radalla onnistui ja pääosin Kinda teki oikeinkin hyvällä ilmeellä rataa =) Kindan kanssa on treenailtu lähinnä yksittäisiä kylttejä, hiottu niitä paremmiksi. Kisamainen ratasuoritus on vielä vaiheessa ja sitä kohti pyritään syksyn mittaan.
Tokon osalta edelleen pysytellään kakkos-tuloksissa. Oltiin EP:n piirinmestaruuksissa joukkueessa vähän extempore mukana ja meidän joukkuehan sitten voitti joukkuekisan =) Kinda oli voittaja-luokan toisella sijalla kakkos-tuloksellaan. Kisa sinänsä sujui ihan kivasti. Luoksetulon stopit ja kaukot ovat meillä tällä hetkellä kaikkein haastavimmat liikkeet, joita tarvitsee hioa paljon, paljon! Ja ylipäätään kehään meno ja liikkeiden välit ja vireen säilyminen koko suorituksen ajan. Koko ajan kuitenkin on menty eteenpäin, joten ei tässä hätiä. 
Tokon PM2 voittaja-luokassa! Sekä 
joukkue-kultaa!

Karman kanssa ei ole vielä paljoa treenailtu, kun on ollut niin rikkonainen tämä kotiutumisen alku vielä. Kyllähän se treeneissä on mukana kulkenut ja kotona aina jotain pientä yritetään tehdä. Nopea tämä tyyppi on oppimaan ja toistaiseksi ollut myös innokas, joskin keskittyminen on tyyliin pari toistoa. Vielä ei kuitenkaan ole tarvinnut hävetä Karman edesottamuksia =D Hän on myös kovin reipas neiti, seurailee kovasti muun lauman mukana kaikkialle ja treenipaikoilla menee reippaasti tutustumaan ihmisiin ja muihin koiriin, mutta osaa myös lukea koiraa ja antaa tilaa, jos toinen sanoo. 
Mustat mahtuu samaan kuvaan <3
Koska meillä on nyt mennyt pidempään heikolla treenillä ja heikolla treeni-motivaatiolla ja nyt motivaatio on taas löytynyt, niin laitetaas tähän jotain tavoitteita! Kindan kanssa tavoite on syksyn aikana saada tehtyä ehjää rally-tokon ratasuoritusta siinä määrin, että saataisiin se yksi puuttuva valio-tulos kasaan. Tokon osalta tavoitteena on saada voittaja-luokka rämmittyä läpi ja hioa evl-liikkeitä paremmalle mallille. Nyt ne on jo osa liikkeistä ihan ok mallillaan. Tuuman kanssa päätavoite on saada häiriönsieto sille mallille, että neiti Tuumanen kykenee tekemään kunnolla ja osaamisensa mukaisesti koetilanteessa. Sinänsä tokossa avo-liikkeet on kutakuinkin hallussa, toki niitä vahvistellaan. Rally-tokossa vahvistellaan Tuumalle oikeaa puolta. Karma saa treenailla luoksetuloa ja paikallaan oloa sekä malttia häiriössä. Ansan kanssa keskitytään ehkä vain lenkki-reenailuun, ei ehkä mihinkään tavoitteellisempaan, ainakaan tässä vaiheessa. Ja nyt kun tavoitteet syyskaudelle on asetettu ja sanottu ääneen, tulee ehkä treenattuakin =)

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Karma is in da house!

Noin! Nemin kuoleman jälkeen tajusin, että Ansa täyttää ihan juuri elokuun alussa 10v. Se herätti pohtimaan, että jos haluan laumaani yhden vahtikoiran, olisi aika suotavaa alkaa pentuja katselemaan. Niimpä varovasti kyselin eräältä kasvattajalta pikku rottweiler pupseja! Alunperin ajattelin, että ei ole kiire, että jos nyt vuoden sisään vaikka. Mutta siinä kävi sitten niin, että ajelin Jennin kanssa katsomaan 3-viikkoisia palleroita ja totesin sieltä nousevan yksi pallero heti suosikiksi ja kasvattajankin kanssa natsasi, joten miksi ei?!
Yhtenä toiveena pennun osalta olin ajatellut, että Ansa voisi opettaa riiviön tavoille, joten eipä kai tämä liian aikaista ole!
Karma 3vkoa <3
Eilen käytiin toisen Jennin kanssa hakemassa pikku nappisilmä Karma kotiin samalla reissulla, kun Tuuma ja Jennin Pätkä-koira kävivät kipittelemässä agilityä! 

Mä täällä vaan vähän ihmettelen <3
Ootko sä se mun mamma?! Pus!
Karma rakastaa leikkimistä =)
Valmiina uusiin seikkailuihin <3

Hienosti sujui 3h kotimatka!
Karma on valloittava penneli ja tuntuu kovin omalta jo heti alkuunsa. Hän on utelias, reipas ja rohkea neiti! Kolmen tunnin automatkaksi rauhoittui hienosti nukkumaan. Yö nyt meni vähän huutaen, taisi se välillä hetken olla hiljaa. Totesin, että en jätä kaikkia nukkumaan samaan tilaan, kun muun lauman pitää antaa ensin tottua riiviöön ja Karma hieman, sanoisinko loukkaantui sulkemisesta omaan tilaansa. Onneksi itsellä on hyvät unenlahjat!
Ansa on ollut ihanan utelias ja ystävällinen Karmalle ja kuten arvelinkin, Karma myös seuraa Ansaa ja uskoisin tuon tavoille opettamisen menevän juuri nappiin! Tuuma oli illalla kovin kärttyinen pennulle, aamulla kävi jo ärisemättä vähän haistelemassa ja haastamassa leikkiin. Tuuma kyllä olikin varmasti väsynyt, kun oli mukana reissussa, ja väittäisin, että heistä voi Karman kanssa tulla vielä hyvät ystävykset! Kinda suhtautui alkuun melko neutraalisti, oli kiinnostunut, mutta ei sen kummempaa. Tänään Kinda on ollut selkeästi mustis, tuo minulle kaikki mahdolliset lelunsa ja ärisee Karmalle, jos Karma vähän edes vilkaisee Kindaa. Pitää antaa Kinnuselle ihan omaa aikaa, niin ei koe jäävänsä paitsioon. 


Saadaanko me tulla kattoo, mikä se oikein on?!
Tuuma ei ole aivan varma, onko tää
ihan kiva vai ei...
Karmaa ihmettelemässä =D
Iso ja pieni musta <3
Vauva-koila <3
Jännää tämä uuteen pentu-elämään tutustuminen taas. On niin paljon asioita, joita ei muistanut, että pennun kanssa tulee eteen. Ehkäpä ne tästä pikkuhiljaa muistuvat mieleen. Uskoisin kuitenkin, että lauma muotoutuu oikeinkin sopivaksi ja jokainen löytää tästä oman paikkansa. 

Tuuma, uusi mini3-luokkalainen!

Tuuman kanssa on kisailtu agilityä aika intensiivisellä tahdilla kesän ajan, kun Tuuma osoitti olevansa aika pätevä pikku agiliitäjä! Tuuma on sellainen, että se joko onnistuu hyvin tai epäonnistuu hyvin. Siksi meillä on paaaaljon Hyl-tuloksia, jotka on ratana muuten olleet tosi meneviä, mutta yksi moka ja se on sitten ollut siinä. Viimeisimmissä kisoissa on alkanut tulla pikkuhiljaa niitä 5-tuloksiakin jonkun verran, ehkä ohjaus loppunut kesken itsellä tai sitten puomin alastulolta on hypätty hienolla loikalla yli. Nyt kesällä, kun omat treenit jäi tauolle ja reissailin Epsanjassa, taukoa tuli treenaamiseen jokunen viikko. Viime viikolla alkoikin sitten omat treenit jälleen pyöriä ja tuntui, niin kuin ei osaisi itse agilityä ollenkaan. Tämän viikon treeneissä Tuuma oli jotenkin tahmea, haisteli melko paljon ja ei oikein ollut menevää. Tai oli se paikka paikoin. Laskeskelin sitten, että jaaha, se alkaa tekemään jo juoksujaan, takapääkin jo sen näköinen. Tuumalla on näköjään tapana aloittaa juoksujen tekeminen hyvissä ajoin, kun ei ihan vielä vähään aikaan pitäisi alkaa kuitenkaan. 
Vöyrillä kesäkuussa -19! kuva: Mari Toivonen
Et nyt hyppää sen alastulon yli! Kuva: Mari Toivonen
Tuuma pinkoo! kuva: Mari Toivonen
Tilanne päällä =D kuva: Mari Toivonen
Olin ilmonnut kuitenkin Tuuman Ylökin kisoihin eiliselle, ajatuksena, että josko se viimeinen kakkosten luva sieltä tulisi! Tuumallahan olisi jo ollut riittävä määrä agility-nollia, mutta harmillisesti koiramäärästä ja kakkossijasta johtuen yksi nolla ei ollutkaan luva. Eilen Tuuma oli ekalle radalle mentäessä jo jotenkin vaisu. Ei lähtenyt kunnolla mukaan hetsauksiin. Radalla tuntui, että sitä sai oikein vetää perässään, ei vaan tuntunut kulkevan. Tuuma jäi mm. putkeen tekemään jotain? pitkäksi aikaa. Radalla ehdottomasti paras kohta oli puomin alastulo, jossa osui, vaikkakin ihan rajalle ja hienosti jatkoi eteenpäin, itsellä hieman ohjaus herpaantui ja meni sitä seuraavan hypyn ohi, mutta radalta selvittiin lopulta vitosella ja taisi olla yliaikaa siitä putkesta johtuen. Päästiin kuitenkin tällä suorituksella palkinnoille ykkös-sijalle =) Alla vielä linkki tähän rataan: 
Tuuma mini2 10.8.19

Toiselle radalle Tuuma lähti paljon paremmin ja siinä myös kulki paljon paremmin. Puomin teki taas hienosti ja ehdin itse riittävästi puomin päähän ohjaamaan seuraavaa hyppyä takaakiertoon. Tuntui, että koko radan taistelin, että nyt tämä tehdään! Ja se kannatti! Sieltä se luva ja oiva tuli ja nyt Tuuma on kolmasluokkalainen <3 Vihdoin! Ei se kaikkein paras rata Tuumalta ollut, mutta nyt tehtiin yhdessä ja keskittyminen oli parempaa. Niin hieno fiilis, kyllä tämän pippurisen neidin kanssa on tehty töitäkin ihan urakalla! Nyt tuntuu, että tippui jonkinlainen paine hartioilta, koska nyt voi hetkeksi keskittyä treenaamaan kaikkia vaikeita kuvioita, keppikulmia ja muuta ja kolmoset saa sitten aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Senkin vuoksi tämä oli mahtava juttu, että jos Tuumalle mahdollisesti tulee penneleitä seuraavista juoksuista, ei ole yksi luokka niin sanotusti kesken, vaan pentuilutauon jälkeen voidaan keskittyä siihen oikeasti olennaiseen, eikä se viimeinen nolla kummittele päässä. 
Olen niin tyytyväinen tähän pikku kisakaveriin, hän on ihan huippu! Vielä kun varmuutta saadaan joihinkin juttuihin, niin tästä tulee oikein hyvä ja ensi vuonna tähtäimessä SM-kisat! Alla vielä linkki tähän 0-rataan: 
Tuuman OIVA-rata 10.8.19

Ohjaajaa ja koiraa hymyilyttää, kun kolmoset kutsuu =D
Tästä on Tuuman kanssa oikein mukava jatkaa reenailuja tämän nousun myötä =)