Tuumasta toimeen, kuinka Tuuma tuli taloon

Tämä postaus keskittyy täysin uusiin tuuliin, vaikka asiaa olisi nyt vaikka millä mitalla. Meidän rauhaa on muuttanut ja lauma on kasvanut uudella perheenjäsenellä, nimittäin pihakoira-neito Tuuma on tullut ilahduttamaan arkeamme =) Tuuma on nyt 3 ja puoli kuukautta vanha lapsi-koira, joka muutti meille vappuna. Tuli vähän erilainen vappu siis =D Tuuma muutti tänne Helsingistä asti sijoitukseen, eli pentusia toivon mukaan luvassa sitten joskus. 

Oonko vähän söpö pieni? <3

Råttakoira jo pienestä asti!

T niinkuin Tuuma!

Tuuma on solahtanut laumaan tosi hienosti! Enemmän on varmaan koko muulla laumalla ollut opettelua pennusen kanssa kuin Tuumalla muiden kanssa. Tuuma on ollut alusta asti ihan kotonaan täällä, mikä varmasti osin johtuu siitä, että sillä on Kinda. Tuuma on ottanut Kindan selväksi esikuvakseen ja seuraa sitä kuin hai laivaa koko ajan. Tuuma myös haastaa Kindaa leikkimään ja toisaalta tukeutuu Kindaan jännittävissä tilanteissa. Kinda puolestaan on alun hämmennyksen jälkeen selkeästi ilahtunut pennusen tulosta. Kinda on alkanut leikkimään paljon enemmän, täällä on varsinaista rallia välillä pitkin päivää =D Kinda on ollut kuitenkin varsin kärsivällinen, vaikka Tuuma suuren osan ajasta härkkii tai roikkuu Kindassa kiinni naskalihampaillaan. Ärähtää kyllä tarvittaessa ja Tuumakin on oppinut, koska Kinda on tosissaan.

Siis mikä tää on?!

Läheisyys lämmittää <3

Miten tällasen kanssa ollaan? 

Tuuma on pentuna aivan erilainen kuin Kinda. Vaikka Kindakin on ollut eloisa ja energinen, niin Tuuma on sitä tuplasti. Tuumalla on vain on ja off, ei mitään puoliväliä. Tuumasta näki jo pentulaatikolla, että tällä neidillä on oma tahto. Ja se oma tahto näytetään ja annetaan kuulua, välillä jopa varsin kovaäänisesti. Tuuman hakureissulla Tuuma oli ensimmäistä kertaa junassa ja matka meni hyvin. Mutta siinä vaiheessa, kun päästiin juna-asemalla autoon ja ajettiin reipas vartti kotiin, niin meinasin jo lähteä palauttamaan pennusta takaisin =D
Tuuma huusi koko matkan ihan kuin sitä olisi tapettu, hiljeni tasan sillä hetkellä, että oltiin kotipihassa ja hän pääsi kopasta ulos. Ensimmäiset viikot autoilut menivät samalla tavalla, Tuuma huusi aivan tajuttomasti. Ainoastaan silloin hän suvaitsi olla hiljaa, kun Kinda oli häkissä turvana tai jompi kumpi isoista takaluukussa, josta on suora yhteys häkkiin. No, tässä asiassa on jo edistystä ja enää autossa ei huudeta, vaikka siellä oltaisiin yksin. Aluksi myös kotona huudettiin, jos hänet hyljättiin yksin toiseen huoneeseen. Nykyään tätä on onneksi harvoin. Näköjään seuraava vaihe on harjoitella rauhassa olemista kentän laidalla hihnassa tai häkissä, se tuli tällä viikolla todettua, että myös siellä voidaan huutaa koko sen ajan, kun toisen kanssa treenaa. Tuuma on jotenkin niin hellyyttävä, kun hän on aivan loukkaantunut, kun on hyljätty ja kun palaa luokse, niin hän vain surkeana vinkuu. Omaa tahtoa kuvastaa myös esim. kynsien leikkuu. Voi järkytys sitä taistelua. Tuuma on suorastaan draama queen, alkaa huutaa jo ENNEN kuin leikkurit ovat edes lähellä varpaita/kynsiä. Ei auta namit, eikä mikään. Ei auta myöskään, että vaan pitää sylissä ja leikkaa, tämä neitihän rimpuilee sitten ihan täysillä vastaan. HUOH!!! Pitää tähän nyt oikein paneutua jatkossa. Sama koskee toki myös hampaiden katsomista tai kaikkea muutakin, missä Tuuma kokee, että häntä "pakotetaan", siis sehän on aivan kauheata, kun vaikka pannasta pidetään kiinni, hirveää rääkkäystä suorastaan! 

Kotimatkalla oli hyvä vetää tirsat

Epämääräinen juna-selfie =D

Tuuma on myös ehdottomasti sitä mieltä, että märälle tai aamukostealle nurmikollehan ei voi mennä ja jos sinne tyhmä mamma yrittää pakottaa, niin aina voi huutaa, jos vaikka joku auttaisi =D Vaikka Kindakaan ei niin välitä märästä, niin se on kuitenkin aina lähtenyt lenkille, mutta Tuumahan katsoo jo ovelta, että en tule, siellä on märkää! 
Tuuma eroaa Kindasta myös siinä täysin, että Tuuma on mun perään. Kinda oli heti 8-viikkoisesta tosi itsenäinen, eikä varsinaisesti ollut siitä kiinnostunut, missä minä olen, Kinda vain meni. Tuuma puolestaan on saanut käydä kävelyillä pääasiassa vapaana, koska seuraa tosi tarkasti koko ajan, missä menen, tulee oma-aloitteisesti mun luo ja melko hyvin myös kutsuttaessa. Kindaa ei voinut juuri missään päästää vapaaksi pentuna, koska se olisi alta aika yksikön kadonnut johonkin. 

Yhteinen luuhetki

Ja välillä voidaan leikkiä!

Tuuma on sopeutunut hyvin Ansan ja Neminkin kanssa. Ansa nyt otti Tuuman heti tosi lunkisti vastaan, alkuun tietysti ihmetteli ja muutaman kerran piti puuttua, ettei vahingossa jyrää tai luule leluksi. Kerran on mielenkiintoinen tilanne, kun näin Ansan juoksevan Tuumaa kohti vauhdilla ja karjaisin sen pysähtymään, jolloin Kinda juoksi näppäisemään Ansaa. Kinda selkeästi pitää huolta vaava-koirasta myös, mikä on musta jotenkin tosi suloista <3
Nemi sai ihan alkuun haistella Tuumaa mun sylistä, mutta tapansa mukaan se heti ärähteli, joten annoin Nemille tilan tutustua Tuumaan portin takaa turvallisesti haistellen. Autoilin myös paljon siten, että Nemi ja Tuuma oli mukana, jolloin Nemi sai tottua siihen, että täällä se nyt on ja kulkee mukana. Sitten yksi kerta, kun palasin Kindan ja Ansan kanssa kotiin ja menin päästämään Tuumaa pihalle, niin oven takana vastassa olikin sekä Nemi että Tuuma =D Ihan hippasen peljästyin, vaikka toiset vaan heilutteli iloisesti häntää. Luultavasti Nemi on tuolloin pari viikkoa Tuumaa portin takaa tutkailtuaan todennut Tuuman olevan vaaraton ja hyväksyi sen laumaan. Luultavasti Nemi on myös Tuumalle itse tehnyt rajat selväksi, mitä siltä hyväksyy ja Tuuma on sen hoksannut. Itseä jännitti päästää niitä samaan tilaan, koska Tuuma ei todellakaan mene katsomaan muita koiria rauhallisesti, vaan suoraan pomppii päin näköä ja jos vastapuoli hyväksyy, niin roikkuu kaulassa tai valjaissa tai mistä nyt kiinni sattuu saamaan. 

Tässä se hetki, kun mamma sai ensin slaagin =D 

Nemin ja Tuuman ensikosketuksia. 

Ansa ja Tuuma, älykkään näköinen kaksikko =D

Kissoista Tuuma on oikeastaan Pikku Miun kanssa yrittänyt tehdä tuttavuutta, Sannia ei todellakaan kiinnosta, eikä hakeudu Tuuman lähelle. Pikku Miu yritti aluksi isotella Tuumalle, mutta ei juuri enää. Lähinnä siis, että Tuumaa kiinnostaa Pikku Miu valtavasti ja koko Tuuma meinaa lähteä lentoon, kun se näkeekin Pikku Miun. Pikku Miu ei vaan oikein ymmärrä yli-innokasta pientä Tuumaa ja aina lopulta näppäsee Tuumaa ja Tuuma on ihmeissään, mitä tapahtui. 
Tuuma ja Kinda eroaa siinäkin, että Tuuma on ollut hyvä syömään koko ajan, ei ollenkaan sellaista samaa nirsoilua kuin Kindalla pentuna. Tuuma on myös rakenteeltaan enemmän sellaisen peruspihakoiran tyyppinen, kun Kinda on sporttimalli. Tuuma on myös peruspihakoiramainen siinä, että se pomppii luontaisesti. Pomppii jopa ketterästi pöydille...

Tässä vaan hengailen, ihan muuten vaan!

On ollut kyllä hurjasti opettelua tämän nappulan kanssa. Tuuma on valloittanut olemuksellaan kaikki, jotka hänet ovat nähneet. Mutta varmasti saa töitä tehdä tämän neidin kanssa, että hyvät käytöstavat opitaan. Tuumasta tulee vielä hieno koira, mutta täytyy sanoa, että selkeästi astetta vaativampi kuin Kinda tai ainakin ihan eri asioissa vaativa kuin Kinda. 
  

Välillä pääsee lenkille ihan ilman naskalihampaita, parhautta!

Eipä tiennyt Kinda, mitä kohta tuleman pitää, 

autuaan onnellinen ainoa pihakoira talossa vielä 

tässä hetkessä. 

Tämän Tuumailun jälkeen voidaan taas palata ruotuun ja alkaa treenailemaan hieman tavoitteellisemmin ja jospa saisi vähän blogiakin päiviteltyä jatkossa useammin. Postauksen aiheesta poiketen pakko mainita, että nyt sitä aikaa sitten on, kun tuli tuossa saatua opiskelut opiskeltua ja nyt olis yksi kandi-tutkinto ja yksi YAMK-tutkinto plakkarissa =) Ihana vapaus ja ihana kesä ja tulevat reissut, nautitaan näistä!