Long time no see

Meikäläiset on taas bäk in bisnes! Näköjään vuosi mennyt, kun viimeksi tänne olen mitään päivittänyt =O Sille on syynsä. Viimeinen vuosi on ollut äärimmäisen tiukka ja aika hyvin kortilla. Olen puurtanut opintojani ja samaan aikaan painanut niska limassa töitä. Se alkoi syksyllä hieman näkyä ja loppuvuosi oli tosi raskas, erityisesti se, että oli niin pimeää. Ei ole ihan noin vahvasti aiemmin pimeys vaikuttanut olotilaan, mutta tämä talvi oli jotain niin järkyttävää, että ensi talveksi taidan lähteä johonkin hakemaan valohoitoa loppuvuodesta. Vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa takaisin vanhaan työpaikkaani, mikä hieman helpotti, kun työmatka lyheni ja stressi väheni. Ei edellisessäkään työssä vikaa ollut, että ei sen puoleen. Siitä huolimatta, että on ollut raskasta yhdistää täysipäivätyö ja opiskelu, on kulunut vuosi ollut myös monella tapaa erittäin antoisa ja paljon on hyviä muistoja siitä jäänyt. 
Tämä kevät menikin sitten gradua vääntäessä ja valmistuihan se, joten nyt on opinnot hetkeksi ohi ja valmistuminen on kesäkuussa!  Siinä on yhteen graduun nyt saatu paketoitua yksi ja viimeinen osa entistä elämää ja nyt voi käännellä niitä muita lehtiä mielin määrin tulevaisuudessa. Huikea fiilis, nyt sitä ollaan niin vapaana että! On kuulkaa aikaa vaikka ja mihin ja se jo pelkästään näkyy omassa fiiliksessä =)  

Junamatkustelu tuli opiskellessa tutuksi!

Kinda piti huolta, että mamma piti taukoja opiskeluissa =D

Koska aika on ollut niin rajallista, koirien kanssa on oikeastaan tullut pääasiassa vain agilityä treenattua säännöllisesti. Toko ja rally-toko ovat olleet enemmän ja vähemmän tauolla, mutta nyt me aloitellaan niitä pikkuhiljaa. 
Kindan viime vuosi meni osittain vähän huonosti, kun sen valeraskaudet pahenivat ja se oli pitkiä aikoja tosi ahdistunut ja stressaantunut. Viime kesän kuumilla helteillä en halunnut sitä sterkata, joten sterkka siirtyi vuodenvaihteeseen. Kevät menikin sitten helmi-maaliskuulle saakka toipuessa, kun halusin varmistaa, että on varmasti kunnolla toipunut. Sterkkaus oli kyllä Kindalle ihan paras juttu! Kinda on ollut heti sterkasta saakka avoin ja iloinen, eikä minkäännäköistä ahdistusta ole enää ollut. Ehkä ihan vähän näkyy kisatilanteessa jännitys, mutta myös niissä Kinda pystyy tekemään töitä silti. Kuten joku sanoi, Kinda oli hormoniensa vanki ja nyt saa taas olla vapaa. Kinda on oikeastaan tällä hetkellä hieman sellainen junnumainen, pilke silmäkulmassa, sillä erotuksella, että nyt se kuitenkin osaa asioita eri tavalla kuin junnuna. Haetaan siis kaikissa lajeissa vähän sitä balanssia vielä, mutta suunta on todellakin oikea ja meillä on treenatessa ja kisatessa kivaa ja se on kaikkein tärkeintä!

Hän ja hänen pallonsa <3

Tuumasta on vuoden aikana kasvanut ihan huippu pikkuneiti! Unohdan välillä, että Tuuma ei enää ole pentu, koska hän on niin tirppa =D Mutta Tuuma on kehittynyt itsehillinnässään ihan huimasti ja siitä on huomaamatta tullut taitava monessakin asiassa! Tuumakin on keskittynyt eniten agilityyn ja juuri viikko sitten nousikin kakkosiin! Tuuma on niin huikea aksassa, se siis vaan menee ja tekee, ihan täysillä! No, on me kyllä tehty valtavasti töitä esim. siinä, että ratatyöntekijöitä ei todella mennä katsomaan jne., mutta työ kantaa näköjään hedelmää. Seuraavaksi aletaan kesällä työstämään tokoa ja rally-tokoa myös. 

Ensimmäisiä kevättalven hetkiä, kun elämä alkoi voittaa!

Ja tää tirppa-Tuuma on aina niin edustava =D mut hei, pysyypä 

paikallaan hieronnassa, peukku sille!

Ansa on käynyt satunnaisesti kisailemassa rally-tokoa ja nousi vähän kuin vahingossa mestari-luokkaan =D Oikeasti Ansan kanssa ei ole kuin aivan muutamia kertoja treenailtu viime syksystä lähtien ja se oikean puolen seuruuhan on vielä hakusessa. Mutta jotenkin se on niiden treenikertojen välillä yhdistänyt ajatuksia ja kisoissa se on osannutkin yhtäkkiä oikean puolen seuruun. Ansankin kanssa ajatuksena on, että voisi kesällä treenailla mes-luokan juttuja ja joskus ehkä vielä korkata mes-luokka. 

Mestari-luokka kutsuu!

Nemi-koiran kanssa eletäänkin sitten vähän ikävemmissä tunnelmissa =( Nemillä todettiin nyt huhtikuussa erittäin aggressiivinen maligni melanooma suussa, joka suurella todennäköisyydellä lähettää etäpesäkkeitä keuhkoihin ja imusolmukkeisiin. Itse kasvain saatiin hyvin poistettua, mutta sehän sijaitsi ihan imusolmukkeiden vieressä ja oli jo levinnyt pidemmälle kuin poistettu osuus, joten jossain vaiheessa se kosahtaa. Kainalosta siltä jo löysin yhden pienen syylän näköisen patin, luultavasti se on jotain tähän liittyvää myös. Sitä en tiedä, kauanko tässä on aikaa, mutta voi olla, että menee nopeastikin. Nemi täytti huhtikuussa 10v. ja on isoksi koiraksi jo iäkäs, mutta kyllä tuo tieto melanoomasta pysäytti. Nemi on saanut nyt vähän etuoikeuksia ja saanut vähän pöllöillä. Toiveena on, että sen kanssa ehtisi vielä tehdä sille kivoja juttuja, kuten käydä uimassa ym. Nemin kanssa eletään päivä kerrallaan. Vielä Nemistä ei mitenkään huomaa, että olisi vakavasti sairas, mutta joku etiäinen sanoo, että ei ole enää paljoa aikaa. Sitä vaan toivon, että osaisin oikeassa kohdassa päästää irti, eikä Nemin tarvitsisi kipuilla oman päätökseni takia. Vaikeaa ja haikeaa =(

Rakas Nemi-koira <3

Sun varjo seuraa mua <3

Siinäpä lyhyesti meidän elämän tärkeimmät jutut tällä hetkellä.