Rally-tokon VOI-luokan korkkaus

Noin se on korkattu Kindan kanssa rally-tokon VOI-luokka! Huh! Ei se nyt ihan putkeen mennyt, rata oli meille ainakin tosi hankala. Olipa siinä sellainen kylttikin, mikä on mennyt kyllä täyysin ohi...Ja minä oon mielestäni niin tarkkaan kaikki kyltit kahlannut läpi ja kaikki mahdolliset variaatiot treenannut, mutta niimpä vaan en ole. Se kyltti kyllä meni yllättäen ihan ilman sanomista. Mutta radassa oli paljon oikean puolen seuraamista, vieläpä spiraali juosten oikealla ja siis tämähän on jäänyt treenaamatta, siis oikean puolen juoksu. Höh. Lisäksi radalla oli oikealla puolella seuruusta molemmat täyskäännös sekä oikealle että vasemmalle. Näistä jo alkuunsa tuo oikealle kääntyminen on ollut tosi haastava ja tuota oikean puolen molempien täyskäännöstä vasempaankaan ei olla kovin ahkerasti treenattu. Joten, odotettavissa oli jo alkuunsa, että haasteita riittää ja lopputulos ei ehkä ole kaikkein parhain. Ei siis saatu hyväksyttyä tulosta ja radalla ollessa oli sellainen olo, että tämä on aivan hirveätä, mutta videolta se ei todellakaan pahalta näyttänyt. Osa oli ihan täysin omia mokia, olisin voinut esim. yrittää uusia, mutta koska mulla ei ollut varmuutta, että ne uusiessakaan onnistuisivat, niin en edes lähtenyt uusimaan. Olisi ehkä kannattanut, mutta toisaalta turha sitä nyt jälkikäteen on surkutella, tää oli nyt hyvä kokemus VOI-maailmaan.
  

Tällainen rata 

Ja tässä se itse ratasuoritus:  
Kindan eka VOI rally-toko (kuvaajana toimi Jussi K.)

Mulla meni vähän pasmat sekaisin, kun jouduin uusimaan heti ekan kyltin, eli pyörähdyksen. Kinda sen kyllä osaa, mutta seurasi niin tiiviisti, että ei lähtenyt pyörähtämään ja siitä hämmentyneenä, kun minä aloin yhtäkkiä jotain touhuta, Kinda alkoi nuuskia. Sen jälkeen olikin heti puolenvaihto ja meinasin unohtaa alkaa juosta, jonka tajusin vasta siellä juostessa, mutta en uskaltanut alkaa uusia, koska se koko spiraali ja juoksu ja oikea puoli oli niin hankalaa, että tuskin olisi yhtään paremmin mennyt. Sen jälkeen vaan päässä pyöri, että tää on ihan hirveää ja tuntuu hirveältä, joten menin vaan. Yllättävää kyllä vain toinen samaan suuntaan täyskäännöksistä meni kympiksi. Oma moka oli sitten taas se, että en nähnyt, että yksi istuminen jäi väliin kyltillä nro 13, sekin on meille ihan perusjuttu kuitenkin. Noh, ei se nyt olisi sitä koko hommaa pelastanut enää, mutta jatkossa jos tarkistaisi, että koira on istunut silloin, kun pitää =D Käytösruutu sujui hienosti, Kindalla ei ollut ajatustakaan nousta makuulta mihinkään, mikä oli huippua. Myös peruutukseen olen tyytyväinen, vaikka se vähän vino olikin, koska siinä olisi voinut tulla istumiset alkuun ja loppuun ja se olisi voinut olla huomattavasti vinompi, nyt se oli sellainen meidän treenaamiseen nähden hyvä. 

Kaverikuva <3

Radan jälkeen oli sellainen olo, että ei me osata mitään ja oon ihan huono jajaja...Mutta videon nähtyäni helpotti, koska olihan siinä nyt monta hyvää kohtaa ja pääasiassa Kinda teki kyllä omalla tasollaan, minä sen sijaan voisin vähän jatkossa ryhdistäytyä ja keskittyä paremmin, vaikka joku pikku virhe tulisikin. Hieno, pieni Kinda kuitenkin teki superisti, ehkä vähän vaan ihmetteli, miksi mamma on niin omituinen. Nyt voi jatkossa keskittyä treenaamaan kaikki liikkeet puhtaammin ja panostaa siihen oikean puolen seuruuseen, niin ja vielä kertaalleen katsoa läpi KAIKKI kyltit, jotta kaikki tulee treenattua. Tästä on hyvä jatkaa =)  

Joskus me harrastellaan agilityäkin

Kerrotaas välillä agility-kuulumisia, kun viime postaus oli vain tokoa ja rally-tokoa. Agilityssä on tällä hetkellä myös jonkinlainen seesteinen kausi ja toisaalta vähän toiveikaskin kausi meneillään. Ollaan käyty oman seuran kisoissa Kindan ja Ansan kanssa nyt joulukuussa ja tammikuussa. Siinä välissä ehti olla joulutaukoa muutama viikko ja vähän ehti aksailu-fiilikset kadota. En ole nyt ottanut omatoimitreeni-oikeutta, koska en olisi ehtinyt aksailemaan treenien ulkopuolella. Pitäisi nyt keväällä varmaan ottaa, koska meiltähän jäi yksi treeni-ilta pois, kun Nemin aksailut loppui. Kyllä se myös näkyy, lähinnä ehkä siinä, että itsellä on vähän motivaatio hukassa ja sitten siinä, että etenkin Ansa käy ihan kierroksilla treeneissä. Vaikka sen kanssa kuitenkin treenaillaan muuten mun ajatuksen mukaan melko paljonkin viikossa eri lajeja. 

Löytyi joku vanha kuva syksyltä, siis tää koirahan näyttää ihan pihikseltä!

Mihin tuo kaikki massa on kadonnut? Nyt se näyttää aliravitulta luurangolta lähinnä. 

Kisat ovat siis menneet ihan jees. Kindan kanssa on vielä vähän hakusessa kisa-tilanteet. Kinda innostuu vähän liikaa isosta kentästä ja kisa-fiiliksestä ja meinaa lähteä koko ajan lapasesta. Yllättävää on kyllä, että se kuitenkin on kyennyt palaamaan takaisin radalle, jos onkin hairaantunut ihmettelemään jotain rataan kuulumatonta. Se on siis positiivista. Kindan kanssa on myös hienoa, että se oikeasti tuntuu kuuntelevankin, mutta monessa kohtaa vauhti on vaan niin suuri, että ei ehdi esim. kääntyä riittävän ajoissa. Se myös lukee tosi vahvasti mua ja pienikin virhe, katse väärään suuntaa, jalka väärään suuntaan, käsi väärään suuntaan tai ajatus väärässä kohdassa, niin meni jo. Mä tarvisin sen kanssa huomattavasti nopeampaa reagointia ja ohjausta aiemmin. Haistelu on myös ollut ongelmana, huoh! Oon ihan kypsänä siihen. Se ehkä liittyy siihen juoksujen lähenemiseen ja osittain varmaan siihen, että on joissain kohdin epävarmuutta ja osittain myös siihen, että neiti nyt vaan tykkää käyttää sitä nenäänsä! Kindasta olisi kyllä tullut ihan super pelastuskoira, kun niitäkin juttuja jossain vaiheessa mietin. Mutta annetaan nyt Kindan emän hoitaa nuo pelastuskoira-jutut ja koitetaan me keskittyä muihin lajeihin. Meillä ei vain aika riittäisi noihin pelastuskoira-juttuihin, vaikka ne mua itseäkin kiinnostaisi kovasti. Ollaan nyt vuoden alusta treenien jatkuessa keskitytty Kindan kanssa hyvän mielen treeneihin ja reippaaseen tekemiseen. Siinä on tullut kyllä huima muutos jo =) Ollaan alettu nyt käyttämään sitä lelupalkkaa, vaikka oon sitä vältellyt, koska usein menee puolet treeniajasta siihen, että toivon, että lelu palautuisi takaisin ja pääsisi jatkamaan. Koska se pallo alkaa jo palautua, ollaan koitettu myös muilla leluilla treenin lopuksi ja joo-o, kyllä se jo sieltä paremmin palautuu, mutta muiden lelujen kanssa selkeästi kunniakierrokset kestää vähän kauemmin. Pallon avulla ollaan jo saatu keppeihin nopeutta ja haistelut minimiin. On tehty joko apparin palkkaamana tai sitten itse näyttänyt palloa ja sitten menty. Ei montaa toistoa tarvinnut, että Kinda hoksasi idean. Näistä onnistumisista innostuneena motivaatio on agilitynkin suhteen taas kasvanut. Kindan kisoista vielä sen verran, että sekä joulu- että tammikuun kisoissa radat ovat olleet tosi haastavia ykkös-luokan radoiksi. Molemmissa kisoissa on ollut tuomarinharjoittelija ja radat sen mukaisia. Täytyy sanoa, että jopa Ansan kanssa niillä radoilla olisi ollut haastetta, saati sitten näin kokemattoman koiran kanssa. 
Tässä Kinda ratoja: 
Kindan ihan eka startti
Kindan toka startti

Kindan eka hyppäri joulukuu -16

Ja sitten vielä tammikuun kisavideot: 
Kinda tammikuun -17 kisat
Kindan toka rata tammikuu -17
Kindan kisat tammikuu -17

Ansan kanssa kisat ovat menneet perinteiseen tapaan. Kaksi rataa vähintään hyllytellään aina, koska keskittyminen on jossain muualla ja kierrokset tapissa ja esteet vaan paukkuu. Mutta kaikissa viime kuukausien kisoissa on tainnut tulla se yksi hieno rata, jossa ollaan täysin samalla radalla, mutta se yksi rima aina tippuu =/ Noh, ei saa lannistua tästäkään, koska jo se on saavutus, että pystytään kisatilanteessa noin hyvään tekemiseen, etenkin kun treenimäärä ei päätä huimaa ja ongelma on aina ollut se kisatilanteen kiihtyneisyys. Ansan tekeminen on pääasiassa muuten ihan nättiä ja vauhtia riittää, ongelma on enemmänkin se, että ohjaaja ohjailee miten sattuu välillä. Mutta on tää ohjaajakin jo alkanut liikkua paremmin, joten josko se siitä. Lähdöissä pysyminen on myös parantunut huimasti ja se on hienoa. Nyt on sellainen olo, että me ollaan samanvertaisia niiden muiden kolmos-luokan koirakoiden kanssa, eikä enää olla vaan tuurilla sinne päässeitä. Tämä on hieno tunne myös, että ei ole se oma fiilis sellainen epätoivoinen tai häpeilevä, "ei me mitään osata"-meiningillä, vaan mä voin olla ylpeä siitä, että kyllä me jotain osataankin ja ollaan ihan syystäkin siellä kolmosissa, eikä vain hyvän tuurin johdosta. 
Tässä muutama Ansan kisarata, niitä onnistuneimpia suorituksia: 
Ansa marraskuun kisoissa
Ansa aksaa joulukuussa

Nemin agilityt tosiaan jäi sen spondarin vuoksi. Harmittihan se, että piti se aksa jättää, koska Nemin kanssa meillä tuli mieletöntä kehitystä lyhyessä ajassa ja useimmiten treenien jälkeen vaan hymyilytti. Kuinka tuosta hitaasta Nemi-koirasesta löytyy potkua, siinäs saitte epäilijät. Mut aika aikaansa kutakin. Nemi voi kuitenkin nyt hyvin, ei ole ontunut sen spondarin diagnosoinnin jälkeen, kun oli kipulääkekuurilla. Eikä ole sen jälkeen tarvinnut kipulääkettä. Kyllä sitä tulee koko ajan seurattua lenkillä, miten se askeltaa. Harmittavaa vaan, kun lähes koko talvi on ollut tosi liukasta, eikä meidän huudeilla kyllä hiekoitusta näy =/ Hyvä, että itse pysyy pystyssä, kun on täysin peilijäätä välillä tiet. Eikä oikein tienpientareellakaan pysty kävelemään, koska ne ovat niin epätasaista pellon reunaa, että nilkan nyrjähtäminen on ollut monesti lähellä. Onneksi on sentää icebugit <3 Tänään pitkästä aikaa ehdittiin valoisaan aikaan pitkälle lenkille ja Nemi pääsi myös vapaanakin hillumaan. Ei lähtenyt onneksi revittelemään, vaan kuljeksi rauhaksiin ja otettiin vähän rally-tokoakin lenkin lomassa. Nemi selvästi oli innoissaan, kun sai vähän vapauttakin ja hienosti muuten pysyi, eikä ollut meininkiäkään lähteä törttöilemään omiaan =)

Nemi näyttää kieltä =D

Fiilistelyä Nemin kanssa

Tuli tähän nyt siis vähän muutakin kuin agility-höpinää, mutta ei se haittaa. Ei sitä aina voi pysyä ruodussa =D 
Agilityn osalta helmikuun kisat menee Kindalta ohi, koska meikäläinen taitaa istua koulun penkillä. Höh, mut toisaalta saadaan nyt hetki hengähtää ja oikeesti treenaa sitä motivaatiota kokonaisuudessaan. Ansan kanssa varmaankin kisaillaan helmikuussakin. Mut noin pääpiirteissään, agilityssä tavoitellaan nyt hyvää fiilistä ja tekemistä, sitä samalla radalla olemista kummankin kiitäjän kanssa. 
Ainiin! Juuri kun viime postauksessa tuskailin Ansan kierto-nouto-hyppy-liikettä ja kapuloihin jumittumista, niin eikös se sitten eilen mennyt ihan täydellisesti. Ehdin apparille sanoa, että nää kapulat on se ongelma. Kapulat saatiin tyyliin kolmannella toistolla siirtää lähes koiran kulkuväylälle kohti merkkiä ja silti niistä mentiin suoraan yli merkille!! Tästä innostuin ja kokeilin liikettä ihan kokonaisena ja jestas sentään, Ansahan vetäisi koko liikkeen kiertoineen, pysähtymisineen, kapulan ottamisineen ja hypyn kautta mun luo =) Appari vaan ihmetteli, että missä se ongelma on... =D On se hienoa, kun koira oppii viikossa liikkeen ja jopa treenaamatta =D 

Toko-juttuja ja vähän rally-tokoakin

Oliskos aika välillä päivittää kuulumisia? Joo, olis! 
Täällä mennään nyt vähän suvantovaiheessa treenailujen suhteen. Toko-motivaatio on ollut ajoittain vähän hukassa, syystä että aika on niin kortilla, että ei oikein ehtisi treenata. Siis motivaatiota olisi muuten kyllä. Nyt alkaa näyttää siltä, että ehkä pikkuhiljaa aikaakin löytyy lisää treenaamiselle tai sitten elättelen vain toiveita =D Pitänee päivitellä aksa-kuulumisia vielä ihan erillisessä postauksessaan, koska näistäkin pohdinnoista luultavasti tulee pitkä sepustus. 

Istukaa ja poseeratkaa. Äly ja Väläys. K & A. 

Kindan osalta tokoilut sujuu ihan ok. Ollaan löydetty vähän uutta virtaa palkkaamiseen, mikä on niin siistiä! Tuo koirahan rakastaa leluilla leikkimistä ja minä rakastan sitä, että mulla on lelupalkkautuva koira! Ongelmana on ollut se, että leluahan ei missään nimessä palauteta, vaan sillä lähdetään rallattelemaan ympäri kenttää kahdeksikkoa. Kun se on niin kivaa. Se on vaan vähän haastavaa päästää rallattamaan, kun kentällä on vähintään yksi tai kaksi muutakin koiraa. Pitää kuitenkin varoa, että ei kellekään toiselle koiralle herää vaikka saalisviettiä, meidänkin tokoilijoissa on nuoria ja saalisviettisiä koiria mukana. Nyt kuitenkin on joku pieni muutos tapahtunut, kun yksi kaunis kerta kisojen jälkeen syötiin meidän I-tulos herkkuja ja hain Kindan halliin ja päästin valloilleen. Hallilla sattui olemaan joltain jäänyt pallo, jota heittelin samalla Kindalle ja kappas, se alkoi palauttelemaan sitä mulle =) Tästä innostuneena kokeilin seuraavallakin kerralla palloa ja jälleen sitä palauteltiin, noo, ehkä pienet rundit ensin, mutta palauteltiin kuitenkin. Kokeilin myös muita leluja, mutta niitä ei sitten palautettukaan. Kunnes eilen aksa-treeneissä heittelin muitakin leluja ja niitäkin alettiin palauttamaan! Uujeah! Jos tämä kehitys jatkuu, meidän treenaaminen siirtyy aivan uusille leveleille!

Pieni koira, suuret palkinnot! Eka AVO-kisa, I-tulos, 280,5p ja luokkavoitto.

Tokat AVO-kisat, I-tulos, 275p. ja 3.sija!

Kinda on siis käynyt kahdet tokon AVOn kisat marraskuussa ja tammikuussa, saaden molemmista hyvän I-tuloksen. Liikkeistä oikeastaan jäävät (erityisesti istuminen) sekä ruutu ja merkin kierto, ovat olleet vähän epävarmoja. Kinda kyllä osaa ne kaikki, mutta esim. ruutuun mennään välillä hyvin varmana, välillä liian lujaa ja yli ja välillä siellä haistellaan. Viime kokeessa Kinda ei luultavasti erottanut ruutua kunnolla ja meni kummallisesti ruudun sivusta sisään, alkoi haistella ja käveli muutaman askeleen liian pitkälle ja oli ruutunauhalla. Pitäisi ottaa nyt asiaksi opettaa ruudun korjaaminen, se helpottaisi, jos joku kämmi käy. Jäävissä Kinda menee varmimmin maahan menon. Mutta seisomisesta ja istumisesta arpoo yleensä seisomisen ja jos on vähänkään epävarma, alkaa ennakoida ja pysähtyy seisomaan. Merkin kierrossa välillä mennään hienosti ja välillä unohdutaan haistelemaan merkille. Haistelu on nyt muutenkin ollut vähän liiallista, koko ajan pitää kieltää siitä ja se taas laskee heti virettä. Molemmat kokeet on olleet siten, että kaikki liikkeet on olleet putkeen, mikä on kyllä tosi pitkä suoritus ajallisesti. Siinä saa tosissaan yrittää pitää virettä yllä ja viimeisimmässä kokeessa mielestäni tämä vähän näkyi ja Kinda oli vähän jähmeä paikoitellen. On siinä varmasti myös paljon vikaa siinä, että palkkaamattomuus-treeniä ei olla juurikaan tehty. Ollaan vaan pääasiassa jankattu noita jääviä, ruutua ja merkin kiertoa. Osaltaan vaikuttaa ehkä ainakin tähän haisteluun tulevat juoksut, oireista päätellen. Nyt on aivan ihanaa, kun on päästy tekemään muutakin kuin noita samoja, on yritetty vetää sellaisia hyvän mielen treenejä uusia juttuja kokeillen =) Ollaan kokeiltu vähän hyppy-noutoa, VOI:n kaukoja, ohjattua noutoa ja tunnaria. Osa ihan hyvällä alulla, osa vielä täysin kesken. 
Tässä vielä linkit Kindan koe-videoihin: 
Kinda AVO marraskuu 2016
Kinda AVO tammikuu 2017

Ansan osalta toko-motivaatio on ollut todella nollassa. Siitä syystä, että se paikkis alkoi rakoilla niin pahasti. Sen takia muu treenaaminenkin on ollut sellaista höttö-treeniä, ei mitään tavoitteellisuutta. Onneksi on ihanat treeni-kaverit, joiden kanssa on yhdessä pähkäilty paikkiksen korjaamista <3 Ja ilmeisesti ollaan jotain saatu yhteistuumin aikaiseksi, koska nyt on pientä edistystä alkanut näkyä =) Tällä hetkellä paikkis sujuu siten, että jättäessä Ansa haistelee, mistä pyrin ehtiä kieltämään heti ja on selkeästi rauhallisemmin paikallaan, ei kuikuile naapurikoiria tai liikkuria ja aloita sitä mahdotonta hännän vispaamista. Nyt on saatu aikaan se mielentila, että Ansa selvästi välttelee viereisiä koiria ja liikkuria. Ollaan siis tehty äärimmäistä häiriötä Ansalle: laitettu aivan viereen tai eteen toinen koira, välillä liikkuri tekee vaikeaa häiriötä, esim. menee makuulle Ansan viereen tai muuta vastaavaa. Alkuun jouduin palaamaan piilosta korjaamaan, sitten pikku hiljaa riitti, että piilosta muistutan, ettei tuo ole sallittua. Viimeksi en tainnut piilostakaan sanoa, vaan vain sen kerran jättäessä. Ehkä tämä tästä siis. Muutenhan ne liikkeet on periaatteessa kunnossa, paitsi kaukot on vielä epävarmat ja etenevät. Nouto-liikkeissä Ansalla nousee kierrokset ja epä-Ansamaisesti vinkuu liikkeelle lähtiessä ja kapuloita palauttaessa pureksii niitä, joskin lopettaa pureskelun kieltäessä. Tätä ollaankin nyt treenailtu, että rauhoitetaan tilanne ennen kuin kapuloille lähdetään tai ennen kuin siitä mihinkään liikutaan. Tässä ei kylläkään mitään mainittavaa edistystä ole tapahtunut =D Ollaan välillä tehty EVL:n kierto-hyppy-noutoa ja siinäkin suurin ongelma on se kapuloiden ohittaminen, niin mielellään kapula haettaisiin, ennemmin kuin mentäisiin kiertämään merkkiä. EVL ei nyt ole kuitenkaan missään lähitulevaisuudessa edessä, mutta tämä liike tulee tuottamaan hankaluuksia, joten sitä on ihan hyvä treenailla jo nyt ja ainakin tulee välillä muutakin kuin pelkkiä perus-juttuja. 

I-tulos tarjoilut meidän ryhmän kolmen koirakon osalta: suklaakakkua 

kermavaahdolla ja vadelmilla, tonnikalapiirakkaa ja limukkaa, namskis =) 

Rally-tokoilut on jääneet vähän vähemmälle, mutta nyt pitää tai pitäisi sitäkin treenata, koska jossain mielenhäiriössä ilmoitin Kindan tosiaan VOI-kisaan. Joka on nyt sunnuntaina =/ Kyltit on kutakuinkin ehkä hanskassa, eniten tuottaa varmaankin vaikeuksia "molemmat käännös oikeaan"-kyltti oikean puolen seuruusta tehtynä. Oikean puolen seuruuta pitäisi vahvistaa myös, mutta se menettelee. Niin ja "istu, käännös oikeaan, istu"-kyltti oikean puolen seuruusta on myös aivan toivoton. Nämä ei vaan osaa oikealla puolella kääntyä. Peruutus onnistuu melko hyvin Kindalla, tosin vaarana on, että ehtii istahtaa peruuttamaan lähtiessä. Käytösruudun paikallaan olot Kindan pitäisi paikallaolon osalta onnistua, mutta kynnykseksi saattaa muodostua se, että siinä paikalla pitää olla mun vieressä/edessä. Kun yleensä siitä lähdetään vaikka liikkeelle. Pitää vaan muistaa toistaa käskyä ja kehua riittävästi, jos sitten pysyisi. 
Nemillä rally-tokossa on oikeastaan samat ongelmat, tosin peruutus on vielä täysin kesken Nemillä. Viimeksi kyllä hoksasin, että Nemihän osaa peruuta-käskyn, kun nyt olen yrittänyt seuraa-käskyllä =D Nemin kanssa en ehkä uskalla enää kokeisiin mennä, niin ei olla kyllä treenattukaan kovin tavoitteellisesti. Pitäisi varmaan, jos sitten vielä kokeisiin uskaltautuisi. Pitää alkaa treenata sillä ajatuksella. 

Meidän uuden vuoden aatto sujui tällaisissa merkeissä =) 

Lenkki-räpsy Nemistä, neiti Hessu Hoposta, yhtä hömelö =D

Pakko laittaa yksi linkki vielä, koska näköjään kuvien napsiminen on kovin heikkoa ollut, mutta tällainen pikku pätkä löytyi jostain loppuvuoden treeneistä: Nemi-koira reenaa rallya

Muuten meidän arki onkin ollut pelkkää lenkillä liukastelua, kotona möllöttämistä tai treeneissä piipahtelua. Tämä tammikuu on kyllä ollut tosi synkkää ja raskasta aikaa, johtuen ehkä tavattomasta kiireestä ja siitä, ettei juurikaan ole ollut lunta ja on ollut todella pimeää ja olipa tuossa jokunen kunnon paukkupakkanenkin. Nyt on viime päivinä alkanut jo näkyä päivän piteneminen ja mieli kirkastunut samaa tahtia =) Mulla on viime päivät soinut päässä Robinin "Tää on parasta just nyt" ja niinhän se on. Se biisi ehkä kuvaa omia ajatuksia monessakin suhteessa parhaiten tällä hetkellä. 
Ensi kuussa onkin sitten luvassa kaksi agility-koulutusta ja nuorten koirien tokoringin koulutus. Ensi kuussa alkavat myös tämän vuoden SM-kisojen treenit. Saapa nähdä, päästäänkö joukkueeseen. Ainakin treeneissä tullaan käymään, sieltä varmasti monta uutta oppia tullaan taas saamaan. Odottavilla mielillä siis tulevaan kevättalveen =)