Joskus me harrastellaan agilityäkin

Kerrotaas välillä agility-kuulumisia, kun viime postaus oli vain tokoa ja rally-tokoa. Agilityssä on tällä hetkellä myös jonkinlainen seesteinen kausi ja toisaalta vähän toiveikaskin kausi meneillään. Ollaan käyty oman seuran kisoissa Kindan ja Ansan kanssa nyt joulukuussa ja tammikuussa. Siinä välissä ehti olla joulutaukoa muutama viikko ja vähän ehti aksailu-fiilikset kadota. En ole nyt ottanut omatoimitreeni-oikeutta, koska en olisi ehtinyt aksailemaan treenien ulkopuolella. Pitäisi nyt keväällä varmaan ottaa, koska meiltähän jäi yksi treeni-ilta pois, kun Nemin aksailut loppui. Kyllä se myös näkyy, lähinnä ehkä siinä, että itsellä on vähän motivaatio hukassa ja sitten siinä, että etenkin Ansa käy ihan kierroksilla treeneissä. Vaikka sen kanssa kuitenkin treenaillaan muuten mun ajatuksen mukaan melko paljonkin viikossa eri lajeja. 

Löytyi joku vanha kuva syksyltä, siis tää koirahan näyttää ihan pihikseltä!

Mihin tuo kaikki massa on kadonnut? Nyt se näyttää aliravitulta luurangolta lähinnä. 

Kisat ovat siis menneet ihan jees. Kindan kanssa on vielä vähän hakusessa kisa-tilanteet. Kinda innostuu vähän liikaa isosta kentästä ja kisa-fiiliksestä ja meinaa lähteä koko ajan lapasesta. Yllättävää on kyllä, että se kuitenkin on kyennyt palaamaan takaisin radalle, jos onkin hairaantunut ihmettelemään jotain rataan kuulumatonta. Se on siis positiivista. Kindan kanssa on myös hienoa, että se oikeasti tuntuu kuuntelevankin, mutta monessa kohtaa vauhti on vaan niin suuri, että ei ehdi esim. kääntyä riittävän ajoissa. Se myös lukee tosi vahvasti mua ja pienikin virhe, katse väärään suuntaa, jalka väärään suuntaan, käsi väärään suuntaan tai ajatus väärässä kohdassa, niin meni jo. Mä tarvisin sen kanssa huomattavasti nopeampaa reagointia ja ohjausta aiemmin. Haistelu on myös ollut ongelmana, huoh! Oon ihan kypsänä siihen. Se ehkä liittyy siihen juoksujen lähenemiseen ja osittain varmaan siihen, että on joissain kohdin epävarmuutta ja osittain myös siihen, että neiti nyt vaan tykkää käyttää sitä nenäänsä! Kindasta olisi kyllä tullut ihan super pelastuskoira, kun niitäkin juttuja jossain vaiheessa mietin. Mutta annetaan nyt Kindan emän hoitaa nuo pelastuskoira-jutut ja koitetaan me keskittyä muihin lajeihin. Meillä ei vain aika riittäisi noihin pelastuskoira-juttuihin, vaikka ne mua itseäkin kiinnostaisi kovasti. Ollaan nyt vuoden alusta treenien jatkuessa keskitytty Kindan kanssa hyvän mielen treeneihin ja reippaaseen tekemiseen. Siinä on tullut kyllä huima muutos jo =) Ollaan alettu nyt käyttämään sitä lelupalkkaa, vaikka oon sitä vältellyt, koska usein menee puolet treeniajasta siihen, että toivon, että lelu palautuisi takaisin ja pääsisi jatkamaan. Koska se pallo alkaa jo palautua, ollaan koitettu myös muilla leluilla treenin lopuksi ja joo-o, kyllä se jo sieltä paremmin palautuu, mutta muiden lelujen kanssa selkeästi kunniakierrokset kestää vähän kauemmin. Pallon avulla ollaan jo saatu keppeihin nopeutta ja haistelut minimiin. On tehty joko apparin palkkaamana tai sitten itse näyttänyt palloa ja sitten menty. Ei montaa toistoa tarvinnut, että Kinda hoksasi idean. Näistä onnistumisista innostuneena motivaatio on agilitynkin suhteen taas kasvanut. Kindan kisoista vielä sen verran, että sekä joulu- että tammikuun kisoissa radat ovat olleet tosi haastavia ykkös-luokan radoiksi. Molemmissa kisoissa on ollut tuomarinharjoittelija ja radat sen mukaisia. Täytyy sanoa, että jopa Ansan kanssa niillä radoilla olisi ollut haastetta, saati sitten näin kokemattoman koiran kanssa. 
Tässä Kinda ratoja: 
Kindan ihan eka startti
Kindan toka startti

Kindan eka hyppäri joulukuu -16

Ja sitten vielä tammikuun kisavideot: 
Kinda tammikuun -17 kisat
Kindan toka rata tammikuu -17
Kindan kisat tammikuu -17

Ansan kanssa kisat ovat menneet perinteiseen tapaan. Kaksi rataa vähintään hyllytellään aina, koska keskittyminen on jossain muualla ja kierrokset tapissa ja esteet vaan paukkuu. Mutta kaikissa viime kuukausien kisoissa on tainnut tulla se yksi hieno rata, jossa ollaan täysin samalla radalla, mutta se yksi rima aina tippuu =/ Noh, ei saa lannistua tästäkään, koska jo se on saavutus, että pystytään kisatilanteessa noin hyvään tekemiseen, etenkin kun treenimäärä ei päätä huimaa ja ongelma on aina ollut se kisatilanteen kiihtyneisyys. Ansan tekeminen on pääasiassa muuten ihan nättiä ja vauhtia riittää, ongelma on enemmänkin se, että ohjaaja ohjailee miten sattuu välillä. Mutta on tää ohjaajakin jo alkanut liikkua paremmin, joten josko se siitä. Lähdöissä pysyminen on myös parantunut huimasti ja se on hienoa. Nyt on sellainen olo, että me ollaan samanvertaisia niiden muiden kolmos-luokan koirakoiden kanssa, eikä enää olla vaan tuurilla sinne päässeitä. Tämä on hieno tunne myös, että ei ole se oma fiilis sellainen epätoivoinen tai häpeilevä, "ei me mitään osata"-meiningillä, vaan mä voin olla ylpeä siitä, että kyllä me jotain osataankin ja ollaan ihan syystäkin siellä kolmosissa, eikä vain hyvän tuurin johdosta. 
Tässä muutama Ansan kisarata, niitä onnistuneimpia suorituksia: 
Ansa marraskuun kisoissa
Ansa aksaa joulukuussa

Nemin agilityt tosiaan jäi sen spondarin vuoksi. Harmittihan se, että piti se aksa jättää, koska Nemin kanssa meillä tuli mieletöntä kehitystä lyhyessä ajassa ja useimmiten treenien jälkeen vaan hymyilytti. Kuinka tuosta hitaasta Nemi-koirasesta löytyy potkua, siinäs saitte epäilijät. Mut aika aikaansa kutakin. Nemi voi kuitenkin nyt hyvin, ei ole ontunut sen spondarin diagnosoinnin jälkeen, kun oli kipulääkekuurilla. Eikä ole sen jälkeen tarvinnut kipulääkettä. Kyllä sitä tulee koko ajan seurattua lenkillä, miten se askeltaa. Harmittavaa vaan, kun lähes koko talvi on ollut tosi liukasta, eikä meidän huudeilla kyllä hiekoitusta näy =/ Hyvä, että itse pysyy pystyssä, kun on täysin peilijäätä välillä tiet. Eikä oikein tienpientareellakaan pysty kävelemään, koska ne ovat niin epätasaista pellon reunaa, että nilkan nyrjähtäminen on ollut monesti lähellä. Onneksi on sentää icebugit <3 Tänään pitkästä aikaa ehdittiin valoisaan aikaan pitkälle lenkille ja Nemi pääsi myös vapaanakin hillumaan. Ei lähtenyt onneksi revittelemään, vaan kuljeksi rauhaksiin ja otettiin vähän rally-tokoakin lenkin lomassa. Nemi selvästi oli innoissaan, kun sai vähän vapauttakin ja hienosti muuten pysyi, eikä ollut meininkiäkään lähteä törttöilemään omiaan =)

Nemi näyttää kieltä =D

Fiilistelyä Nemin kanssa

Tuli tähän nyt siis vähän muutakin kuin agility-höpinää, mutta ei se haittaa. Ei sitä aina voi pysyä ruodussa =D 
Agilityn osalta helmikuun kisat menee Kindalta ohi, koska meikäläinen taitaa istua koulun penkillä. Höh, mut toisaalta saadaan nyt hetki hengähtää ja oikeesti treenaa sitä motivaatiota kokonaisuudessaan. Ansan kanssa varmaankin kisaillaan helmikuussakin. Mut noin pääpiirteissään, agilityssä tavoitellaan nyt hyvää fiilistä ja tekemistä, sitä samalla radalla olemista kummankin kiitäjän kanssa. 
Ainiin! Juuri kun viime postauksessa tuskailin Ansan kierto-nouto-hyppy-liikettä ja kapuloihin jumittumista, niin eikös se sitten eilen mennyt ihan täydellisesti. Ehdin apparille sanoa, että nää kapulat on se ongelma. Kapulat saatiin tyyliin kolmannella toistolla siirtää lähes koiran kulkuväylälle kohti merkkiä ja silti niistä mentiin suoraan yli merkille!! Tästä innostuin ja kokeilin liikettä ihan kokonaisena ja jestas sentään, Ansahan vetäisi koko liikkeen kiertoineen, pysähtymisineen, kapulan ottamisineen ja hypyn kautta mun luo =) Appari vaan ihmetteli, että missä se ongelma on... =D On se hienoa, kun koira oppii viikossa liikkeen ja jopa treenaamatta =D