Eletään välillä ihan pellossa

Uuh, ihanaa, se olis taas viikonloppu! Ollut jotenkin raskas viikko, eikä oikein ole tuntunut mitään saavan aikaiseksi treeni-rintamalla. Tai muutenkaan. Oon jopa mennyt muutamana iltana normaalia aiemmin nukkumaankin, mutta silti muka väsyttää. Mutta nyt tuntuu, että tämä taas tästä suttaantuu =) 
Tänään oli vähän erilainen aamu, kun lähdinkin töiden sijaan koulunpenkille. Heti, kun rutiinit rikkoontui siltä osin, niin totta kai unohdin niinkin tärkeän asian kuin roskapussin sisälle! Nemi-koirahan tykkää syödä kaikkea ja on useamman kerran levittänyt koko roskapussin sisällön ympäri asuntoa. Ei toki viime aikoina, kun olen joka kerta kotoa lähtiessä muistanut tyhjentää roskikset. Nemin pääsy keittiöön on estetty portilla, siis "estetty", koska tuo hyppii tai kiipeää siitä mennen tullen, ääh! Nyt muistin vasta puolessa välissä matkaa ja vakavasti harkitsin jo paluuta kotiin, mutta olisin myöhästynyt koulusta vajaalla tunnilla, joten alistuin kohtalooni kohdata kissanjätöksiltä haiseva asunto. Muistin asian uudestaan jälleen kotiovella vasta, koska talousjohtamisen luennot veivät päivällä niin mukanaan, ja vähän jo mielikin latistui siinä ovea avatessa. Yllätys oli suuri, kun roskista ei oltukaan levitelty, mitään pahuuksia ei oltu tehty, jeeeee =D Nemi sai kyllä paljon kehuja tästä hyvästä!

Nemi saa luvan kanssa olla pellossa, eikä tarvii elää niinkuin pellossa!

Kinda nautiskelee luonnosta

Kinda alkaa jo muistuttaa pihakoiraa ja 

lisääntynyt ruokahalu alkaa vihdoin näkyä! 

Kinda ei ole tällä viikolla päässyt agility-treeneihin, koska juoksut. Mietin kyllä, jos olisin mennyt vielä tällä viikolla ja sitten kaksi seuraavaa viikkoa taukoillut. Mutta koska viimeksi juoksujen aikaan neiti-koira tosiaan oli aika ulapalla ja lisäksi itse olin treeni-iltana totaalisen poikki, totesin, että parempi olla menemättä, ettei tule turhaan kökkö fiilis, jos/kun treeni ei luista. Toko-treeneissä ollaan kyllä käyty, mutta sielläkin on vähän tuntunut, että korvat on pelkästään koristeena. Vaikea myöskin treenata, kun pitäisi nimenomaan niitä itsestä pois päin olevia liikkeitä treenata, mutta koko ajan pelkona, että Kinda lähtee johonkin livohkaan. Ollaan kuitenkin otettu jääviä ja niiden erottelua. Seisominen on tällä hetkellä vahvin niistä ja vaativat kaikki vielä paaaaljon erottelu-treeniä. Kaikki asennot kuitenkin onnistuu, mikä on tietysti hyvä juttu. Ruudusta ollaan otettu niin ruutuun lähetystäkin kuin myös sen bongausta. Siinä pitää nyt miettiä uudelleen koko juttu. Olen ehkä tehnyt virheen siinä, että olen ottanut bongausta samalla kertaa, kuin itse ruutuun lähetystä. Bongaus-käsky on "missä ruutu", josta olen palkkaillut ja ruutuun lähetys-käsky on "ruutu". Kinda sekoittaa ne, eikä lähde ruutuun sitten ekalla käskyllä, koska luulee, että sitä pitääkin vaan katsoa. Kokeiltiin muutaman kerran jättää ruudusta alusta pois myös. Kinda menee tosi hienosti ruutuun sitten, kun se sinne lähtee ja pysähtyy hienosti myös, mutta kyllä se vaan vielä on kiinni siinä alustassa. Toki voi olla, että oli jo liian monta toistoa takana ja sen takia ei enää jaksanut keskittyä ja siksi ei pysähtynyt, kun alustaa ei ollut. Pitää miettiä nyt uudestaan tämä, vaihtaako bongaus sanan tai vähintäänkin bongaus ja ruutuun meno ihan erillisinä ja alustan häivytys pikku hiljaa. Merkin kierossa bongaus ja lähetys onnistuvat, koska ne ovat selkeästi eri käskyt. Kaukoja pitää alkaa tehdä kuurina taka- tai sivupalkalla ja pidemmällä matkalla, erityisesti ensimmäistä istumista. Ollaan myös treenailtu sitä peruuttamista ja rally-tokoa varten vasemmalle käännöstä. Kyllä siinä ehkä pientä edistymistä on havaittavissa, molemmissa, mutta hiomista riittää. Peruuttaessa Kinda lähtee irtaantumaan vahvasti ulospäin ja sama vasemman käännöksissä. Käännöksissä irtaantuminen on vähentynyt, mutta peruuttaminen on niin uusi juttu, että siinä ei vielä. 

Heräteostona Ansalle uusi panta

Iso rakas ja pieni rakas <3

Kinda ja Ansa edustavina =D

Ansan kanssa on kokeiltu vähän liikkeitä ihan liikkuroinnin kanssa, vähän sillä ajatuksella, että miten ne sujuu. Saldona se, että luoksetulon stoppi toimii, kyllä siitä pisteitä saisi jo, ehkä vielä valuu, mutta pelkällä käskyllä toimii, niinkuin oli tarkoituskin ja vieläpä kovasta vauhdista. Testasin myös sitä, että appari palkkailee toisessa päässä ja sieltä kutsun Ansaa ja kerran pysäytin, kun oli menossa luvan kanssa apparille ja sehän pysähtyi! Eli käsky onkin jo aika vahva nyt! Ruutuun meno ja sen bongaus VOI-matkalta onnistui tämän viikon treeneissä hyvin. Enää Ansa ei ole niin epävarma ruutuun menosta tai oikeasta paikasta siellä pitkältä matkalta, huh! Tunnari puolestaan onnistui toisissa treeneissä hyvin, toisissa oli tosi epävarma. No, molemmissa treeneissä Ansa pureskeli kapulaa, eli epävarmuutta selkeästi, mutta työskenteli kuitenkin nenällä. Yhdellä kerralla Ansa meni ensin takana olevaan ruutuun ja palasi sieltä omatoimisesti takaisin kapuloita haistelemaan =D Vähän nauratti, kun toinen yritti vältellä kapuloille menoa =D Ohjatussa noudossa Ansa hakee aina ensimmäisen ihan oikein, mutta jos ottaa toisen toiston, niin hakee sen, minkä ensimmäiselläkin kerralla. En tiedä, kannattaako tätä edes kauheasti hinkata, koska sehän tietysti riittää, että hakee sen ensimmäisen kerran oikein. Tietysti se vahvistaisi niitä suuntia ja kuuntelua, mihin oikein ohjataan, mutta vähän pelkään, että saan tämän liian helpolla myös rikki, jos en ole varovainen. 

Nemin kanssa pitäisi nyt ottaa rally-tokoa vähän enemmän, sitä kontaktin pysymistä ainakin. Joka välissä ollaan eri kylttejä tehtykin, ilman kylttejä kylläkin ja liikkeet vaikuttaisi olevan kutakuinkin hallussa. Ratatreeneissä Nemi on pysynyt hyvin hallussa. Myös houkutusta pitäisi nyt oikeasti ottaa treeniin, koska kisoihin onkin enää kaksi viikkoa, apua! 

Nemin rauhallinen hetki lenkillä

Todistetusti Nemikin voi innostua leikkimään =)

Nemiä suorastaan hymyilyttää!

Nemillä ja Ansalla oli oikeinkin mukavat aksa-treenit tällä viikolla, rata oli kiva. Molemmilla myös sujui kivasti ja eri kohdat tuotti vaikeuksia. Keppikulmat oli vaikeat, mutta Ansa haki ne superhienosti molemmat, Nemin kanssa vähän jouduttiin jankkaamaan niitä, kunnes kävin törkkäämässä sen kepeille. Itse epäilin, että ei se onnistu, mutta sehän menikin aivan päinvastoin. Molemmat haki hienosti pimeän putken pään myös. Tein myös keskelle rataa pakkovalssin ennen toisiksi viimeiselle putkelle menoa olevalla hypyllä, mistä tuli itselle hyvä oivallus. Koirien linja oli huomattavasti parempi kuin ensin kokeilemallani saksalaisella ja huomasinpa myös, että kyllä sitä ehtii vaikka mitä siellä radalla, kun ei jää vaan tönöttämään itse paikoilleen =D  Sunnuntaina nämä rontit pääsee sitten kesäkauden päättäjäisiin, eli PM-kisojen radoille kirmaamaan. Tosin ei tittelinkiilto silmissä, koska säännöissä evätään x-rotuisten oikeus mihinkään mestaruuksiin. Se on minusta kyllä vähän hölmö sääntö. Joo, ymmärrän kyllä, että liitto edistää rotukoirien jalostusta ja sun muuta, mutta harvemmin nyt kuitenkaan x-rotuisia aletaan sen takia tehtailemaan. Itse kyllä arvostan myös x-rotuisten saavutuksia, esim. jos Ansa joskus saisi aksa-sertejä tai TK4, niin se olisi mulle yhtä lailla valio kuin näyttelyissä käynyt rotukoirakin. 

Tällaista rataa tehtiin tällä viikolla, teemana sijoittuminen (kuva Sirpa A.)

Ansalla lähti vähän mopo käsistä =D 

Mutta osaa se edustaakin, kyllä tästä vielä valio leivotaan! 

Minäkin oon aika ihana ja söpö!

Nyt on tulevalle syksylle saatu soviteltua jo yksi agility-valmennuskin =) Meillä on pieni porukka, jonka kanssa ollaan reipas vuosi varailtu eri kouluttajia kouluttamaan meitä. Nyt saatiin yksi päivämäärä sovittua ja yritetään ehkä kuukausittain saada treenit pystyyn. Siistii =)
Sitten olisi tiedossa myös nuorten koirien toko-ringin koulutusta Kindalle lokakuussa ja jos vaan ehdin ajoissa ilmoittautumaan, niin Ansakin pääsee yhteen seuran toko-koulutukseen. Mä tykkään, että näistä koulutuksista saa aina vähän vinkkiä ja motivaatiota treenaamiseen, pitäisi kyllä säännöllisesti eri koulutuksissa käydä. 

Koiranruokaostosten lomassa löytyi tällainen heräteostos. Viime talvena

löysin samanlaisen alesta ja nyt vihdoin toinen. On muuten kätevä ja näkyy koirat

hyvin jo ennen kuin osuu valo heijastinvaljaisiin. Alle 6 € ostokseksi halpa

henkivakuutus koiralle! 

Lenkillä taas saatiin ihmetellä luonnon läheisyyttä. Tai minä sain ihmetellä, koirat onneksi ei olleet ollenkaan hajulla. Huomasin yhden pellon toisessa päässä juoksevan kaksi bambi-eläintä. Ne taisi huomata meidät, koska katosivat aika nopeasti johonkin. Vähän hyppäsi jo sydän kurkkuun, kun Ansa oli tietysti vapaana ja tuskin tuollaisten saaliiden kohdalla olisi mitkään käskyt pidätelleet, jos olisi ne nähnyt tai haistanut. Taannoin näin myös pienen pupunpoikasen. Se loikki mun ohi noin parin metrin päästä, jolloin myöskin kävi onni, eikä silloin Nemi sitä huomannut. Myöhemmin samana päivänä samainen pupu oli piiloutunut viisaasti keskelle tietä pienelle kerälle...ja taas sai mamma jännittää silloin, ehtikö koirat huomata sitä, mutta onneksi ei. Jännä kyllä, miten koirat ei selvästi aina saa noista eläimistä hajua, vaikka lähes vierestä mennään, mutta hyvä niin. Saavat metsän eläimet elää rauhassa, niinkuin kuuluukin. Jälleen näistä vaan vahvistuu se ajatus, miten sitä haluaa elää juuri tällaisessa, lähellä luontoa ja nähdä tällaisia asioita. On kyllä onni, että itsellä tällaiseen on mahdollisuus ja toivottavasti tämä mahdollisuus on jatkossakin!

Sanni-kissa pitää hiiret loitolla

  

Kakkos-luokan starttaus

Sunnuntai, lepopäivä. Nimenomaisessa merkityksessään, ainakin koirille. Emäntä puolestaan saa rehkiä hela dagen (siivota, pyykätä, tehdä pihahommia, tehdä kouluhommia, laittaa ruokaa...). Koirat on olleetkin aktiivisia ja ovat lepopäivänsä ansainneet. No ehkä joku pikku treeni illalla, jos ehtii. 

Kindakin osallistuu tietokonehommiin

Mutta sitten alkoi vähän silmä painaa, tee mamma ihan vaan

ite ne tietokonehommas! 

Nemi kävi juoksemassa pari rataa aksaa eilen. Tuloksilla ei varsinaisesti juhlittu, vaikka molemmilla radoilla sijoitus olikin kolmas! Toiselta radalta taisi tulla vitonen+yliaikaa ja toiselta radalta 10+yliaikaa. Kertonee siis siitä, että radat olivat hippasen vaikeahkoja myös ja siihen nähden oon enemmän kuin tyytyväinen Nemi-koiran suoritukseen. Radoiltahan ei tainnut tulla yhtään nollaa! Tuomari totesi toisesta radasta, että se oli vähän kokeilua siihen suuntaan, millaista kolmosissa on. Toinen syy, miksi saan olla tyytyväinen Nemin suorituksiin, niin nämä oli nyt sitten ensimmäiset kakkos-luokan radat ikinä Nemin kanssa ja lisäksi ensimmäiset ulkokenttä-radat ikinä! Pelkäsin eniten sitä, että Nemi lähtee radalta ja rekrysin joukon ihmisiä lähtö- ja maaliportille vahtimaan =D Eihän Nemi siis lähtenyt radalta, vaikka toisella radalla kävi kyllä pienen kiepin katsojia kohti, mistä se yliaika ja kieltovirhe tulikin. Toisella radalla tuli puomin kontaktivirhe! ja oma huono ohjaus yhdellä esteellä. Siitäkin olen tyytyväinen, että vaikka jännitin, pysyykö Nemi radalla, niin pystyin kuitenkin itse suoritukseen keskittyä jännittämisen sijasta. Ainoastaan ekassa lähdössä päässä pyöri ajatukset, että jos se karkaakin, mutta liikkeelle lähdettyä ne unohtui tyystin! Eikä olleet jalat vetelänä, niinkuin joskus aiemmin olisi olleet. Oon siis itse kehittynyt valtavasti, huuuh, enkä ees tarvii mitään rauhoittavia siihen kisajännityksen voittamiseen =D Nyt onkin sitten Nemin kanssa enää viikon päästä yksi kakkosten rata tiedossa ja sitten pidempi tauko kisaamisessa, ellei sitten joku hyvä/rauhallinen kisapaikka löydy suht läheltä. Kiitokset vaan taas Helille (joka myös toimi kuvaajana), että lähdit varta vasten mukaan kannustusjoukkoihin!

Alla molemmat radat: 
Rata1.
Rata 2.

Palkinnoilla =)

Tämän kerran kisa-menu näytti tältä, aivan hervottoman iso pizza!

Yleensä pidemmillä kisareissuilla syödään Helin kanssa vakiona

ei niin pikaista pikaruokaa ja jos mahdollista, niin lättyjä hillolla ja kermavaahdolla.

Nemi aiheutti vähän kauhun hetkiä perjantai-iltana. Iltalenkillä se katosi johonkin pusikkoon ja palasin takaisinpäin katsomaan, mitä siellä on. Nemi tuli huutelun jälkeen takaisin näkyviin, mutta sillä oli suussa jotain, minkä sitten myös söi. En ehtinyt nähdä mitään muuta kuin jotain mustaa soiroa. Hetken matkaa kotiin päin kuljettua huomasin, että Nemin vasen puoli päästä/kuonosta oli paisunut. Tietysti pelästyin oliko se sittenkin käärme, minkä Nemi söi ja yritin tutkia sitä turvotusta, mutta eihän siinä tietty mitään näkynyt. Varmuudeksi jo soittelin eläinlääkärillekin, mut ei hänkään osannut sanoa sen enempää. Google tiesi kertoa, että käärmeen purema saattaa myös joskus olla oireeton, pelkällä turvotuksella. Päädyin siihen, että ei lähdetty kuitenkaan ellille, koska Nemi oli muuten täysin normaali, joten ehkä se oli ampiainen tai joku muu vaaraton. Aamulla koko turvotus oli pois kuitenkin. 

Mustasta koirasta on vaikea ottaa kuvaa, mutta kyllä tästäkin näkee, 

että vasen puoli on turvoksissa. 

Nemihän on tuollainen ahne-possu. Talvella se kerran myöskin perjantai-iltana (tietenkin aina silloin, kun on vain kallis päivystysaika!) alkoi iltaruuan jälkeen oksennella rajusti kaiken vatsan sisällön ja oli tosi huonovointinen. Ja siis aivan yhtäkkisesti. Syyksi paljastui sitten silikoninen pullasudin se suti-pää, joka pilkisti oksennuksen seasta! Mistä lie senkin löytänyt, kun itsellä ei sellaista ole. Silloin Nemi oli toki tehnyt muutama viikko aiemmin ensimmäisen (ja viimeisen!!) virallisen karkureissunsa täällä, että olisko sieltä sitten vetänyt kitusiinsa. Silloinkin piti jännittää, tuleeko vielä elli-reissu, jos se loppu-suti vielä on vatsassa, mutta ei tullut reissua silloinkaan. Mutta on tää kyllä kauheeta jännitystä välillä! 

Kinda sai olla kisoissa turistina mukana ja pääsi vihdoin mittaukseen =) Medi se on nyt virallisesti. Kinda myös yllätti ja aloitti ne juoksunsa nyt jo! Tuli kyllä lyhyt väli edellisiin, vaan reipas 5 kk, kun viimeksi oli yli 7 kk! Onni tässäkin, että juoksut loppuu juuri päivää ennen rally-tokon PM-kisoja, eikä ne myöskään sitten estä rally-tokon SM-kisoja! Harmitus sitten se, että nyt jää sunnuntai-agilityt kokonaan. Viikkotreeneissä käyn ehkä kokeilemassa vielä tiistaina. Viimeksi ei Kindalla riittänyt keskittyminen ollenkaan juoksujen aikaan, niin en edes yritä mennä sinne sunnuntai-treeneihin, varsinkin, kun ne olisi ulkokentällä. Muutenhan tuolla tuntuu edelleen energiaa piisaavan ja yllättävän hyvin on jaksanut tokoa/rally-tokoa ja niihin keskittymistä ja siis ihan itse tulee neiti vihjailemaan, että voisko nyt tehdä jotain.  

Pikku-orava <3 yrittää vihjailla jotain tekemistä!

Tässä muuten Kindan agirotu-rata, jonka sain vihdoin kirjoihin ja kansiin tallennettua. Oli vähän säätämistä tuon tallennuksen kanssa, niin en saanut siihen varsinaiseen postaukseen tuota videota. Harmittavaisesti ei olla edelleenkään saatu koko joukkueen suoritusta tallennettua, joten se taitanee jäädä vain omiin arkistoihin. 
Kinda agirotu 2016

Ansan kanssa on ollutkin lähinnä kotitreeninä sekalaista settiä. Rally-tokotreenien yhteydessä toki otettiin ruutua ja sen bongaamista, edelleen luoksetulon stoppeja ja kaukoja. Mutta muuten on enimmäkseen ollut jotain pikkujuttujen hiomista ja kokeiluja, eikä mitään varsinaisia kunnon treenisessioita. Ollaan enemmän vaan nautittu kiireettömistä lenkeistä ja luonnosta. Nyt vihdoin ilokseni huomasin, että nyt se on alkanut! Nimittäin puinnit! Ei enää kauaa, että pääsee sinne sänkipellolle, jee =D Mutta sitä mä oon ihmetellyt, että miten hernepellot "puidaan"? Kerätäänkö ne käsin vai jollakin koneella? Tässä on lähistöllä muutama hernepelto tai itse asiassa en tiedä, onko ne oikeesti viljeltyjä tarkoituksella vai onko niihin vaan läntätty joku jämäsiemenseos, kun siellä näyttää olevan paljon muutakin kuin herneitä. Keväällä taivastelin, mikä kasvi se on, kun Nemi ja Kinda karkas heti silmän välttäessä ihan huumassa syömään niitä varsia ja lehtiä ja sit myöhemmin niitä palkoja. Täytyy varmaan seurata, mitä niille tapahtuu jatkossa vai pitääkö sitä itse tehdä joku yöllinen pikku retki hernepellolle, maistuis ne mullekin =D No, ehkä tämä ratkeaa. 
Ansan treeneihin palatakseni, huomenna aletaan sitten kunnolla treenit ryhmässä. Mä luulen, että Ansalle on tehnyt vain hyvää se, että on ollut vähän rauhallisempaa treeni-rintamalla. Ainahan se innolla tekee, mutta ehkä kuitenkin stressaa myös, ainakin kisajutuista ja sitten alkaa tulla pikkuvirheitä ja epävarmuutta suoritukseen. Ensi viikkoon ja uusiin kujeisiin =)

Ansa raahasi tämän puusta tippuneen oksan kiltisti pihasta pois =D

Kunnon raivausapulainen!

Ei pelota edes pimeällä kulkea, 

kun on maailman paras Ansa-vahti mukana <3 

Psykedeliaa

Taas muutama päivä vierähtänyt ja paljon on ehditty tehdä, vaikka tuntuu, että mitään ei ole ehditty tehdä. Hah. Ajatukset vähän solmussa, eikä oikein tiedä, mistä taas aloittaisi. On tullut pohdittua vähän elämää suurempia kysymyksiä treenikysymysten lomassa. Jos nyt aloittaisi niillä treenikuulumisilla ja sitten ehkä muuta yleismaallista pohdintaa.

Jos vaikka namia tippuis taivaalta...

Lauantaina meillä alkoi rally-toko treenit. Mukavaa vaihtelua treenailla sitä ihan säännöllisesti ja toisaalta myös vähän vieraampien ihmisten ja koirien kanssa. Nemi on ollut kyllä ihan super-huippu jo monta treenikertaa, eri häiriöissä. Se keskittyy tosi hienosti ja ei ole ollenkaan sellaista "menen ajamaan kaikki epäilyttävät tyypit pois"-meininkiä! Nemin seuruu on parantunut huimasti, kyllähän se vaikuttaa, kun se keskittyy tekemiseen. Tämän Nemin kanssa on niin siistiä treenata, kun siitä oikein huokuu iloinen tekeminen ja yrittäminen =) 

Nemi-koira vetää lonkkaa, että jaksaa rally-tokota!

Lenkkipuuhastelua 

Kindalla on sitten taas ollut tokoa ja rally-tokoa ajatellen ehkä hitunen liikaa virtaa, mutta innokasta tekemistä toki. Se vasemmalle käännös on edelleen vaiheessa ja peruutus. Tänään Kinda selkeästi alkoi itse tarjota peruutusta. Pitää nyt vaan olla tarkkana, että ei koko seuruu hajoa sen takia...
Viikonlopun aksailut jäi Kindan kanssa väliin, kun satoi niin kaatamalla. Täällä on lähiojat lähes tulvineet ja Kinda on ekoja kertoja kunnolla yrittänyt kieltäytyä lenkille lähdöstä. Sitkeästi me kuitenkin vedettiin lenkkejä kaatosateessa, monta vaatekertaa läpimärkänä! Tämän päivän aksan viikkotreenit meni Kindalla ihan kivasti. Hypittiin ekaa kertaa 45cm rimoja, aika reippaalla ilmavaralla! Vähän epäilin, meneekö alta. Hyppytyyli oli hieman erilainen matalampiin hyppyihin verrattuna, mutta muuten ei näyttänyt Kinda niistä hämmentyvän. Radalla olevat ihmiset sen sijaan piti käydä aina välillä tervehtimässä =D Pitää ottaa siis ihmishäiriöt selkeästi hengailemaan radalle jatkossa. Mut on se vaan niin huippu pieni aksailija, nyt se jo tuntuu kunnon aksailulta Kindan kanssa!

Mitäs seuraavaks?!

Täällä vähän tulvii, noin sata metriä kodista. Tuossa keskellä kuvaa

tönötti jokunen aika sitten bambi-eläin ja veden pintaa ei oikeastaan juuri tielle näkynyt.

Tämä tulva nousi yhden vuorokauden sisällä, jotta huima oli sademäärä!

Ansa pääsi rally-tokon jälkeen tokoilemaan. Olipa hienoa huomata, että kaukot alkaa sujua todella jo pidemmällä matkalla, ruutu sujui pitkältä matkalta ja vieläpä luoksetulon stoppi ilman käsiapua, pelkällä käskyllä toimi =) Oli ihan pakko vähän selata kisakalenteriakin, mutta ihan vaan vähän ;) 
Lenkin lomassa treenailua on myös tehty, vähän sekalaisia juttuja kaikkien kanssa, lähinnä niillä sateettomilla lenkeillä. 

Ansan hieno ruutu

Olen myös pohtinut itseäni koiranohjaajana. Kohtaan paljon erilaisia ihmisiä päivittäin eri tilanteissa ja usein hämmennyn ihmisten käytöksestä ja toimintatavoista. On ihmisiä, jotka eivät kykene näkemään tai myöntämään mitään virheitä toiminnassaan, vaan selkeästi valehtelevat itselleen toimivansa oikein, vaikka kaikki selkeästi puhuu sitä vastaan. Joka kerta ihmettelen sitä. Mitä sillä saavuttaa, että valehtelee itselleen ja yrittää esittää jotain muuta kuin on? Tai että ei pysty rehellisesti arvioimaan itseään? Onko se sitä, että koko ihminen murenee, jos joutuu kohtaamaan totuuden, se vain olisi yksinkertaisesti liikaa vai onko ihmiset joskus vaan niin sokeita totuudelle? Niitä ihmisiä on paljon, jotka itsepintaisesti kuvittelevat olevansa hyviä kaikessa ja muissa ihmisissä tai olosuhteissa tai missä vaan muussa kuin itsessä, on aina vika. Ja hyökkäys on aina se paras puolustus, kun ei vaan voida nöyrtyä. 
Itse koen, että rehellisyys on kaiken perusta. Koiranohjaajana ja muutenkin. Tykkään siitä, että saan koiraa kouluttaessa itse rehellistä palautetta, koska muuten en voi kehittyä. Olen opetellut itse siihen, että uskallan myös kehua itseäni, mutta löytää aina niitä vikojakin. Tässä blogissakin kerron ehkä jonkun mielestä yltiö-positiivisesti asioista. Mutta miksipä en iloitsisi, jos onnistutaan ja toisaalta, miksi myöskään rypisin itsesäälissä, jos joku asia ei onnistukaan. Niitäkin ihmisiä on paljon, joilla ei koskaan ole mikään hyvin, nämä ihmiset ovat ehkä rasittavinta ikinä, masentavia suorastaan. Ehkä mun on helppo olla onnellinen onnistumisista, pienistäkin, koska olen realistinen siitä, mitä me osataan ja mitä ei, enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Koiranohjaajana haluan myöskin olla reilu koiralle, väitän, että mun koirat nauttii enemmän siitä, että en yritä veren maku suussa vain päteä, vaan tärkein juttu on se fiilis. Koirat kyllä osoittaa nopeasti, jos minä feikkaan, ne on rehellisempiä kuin yksikään ihminen. 
Jännä sattuma. Kun näitä elämää suurempia kysymyksiä pohdin, yhtäkkiä mun päässä alkoi soimaan biisi, jota en oikeastaan ole koskaan kuunnellut. Muistin vaan sanat "...harhaa, pelkkää kuvitelmaa..." ja tiesin, että tuo on Nylon Beatin biisi. Nämä sanat vaan soi päässä ja melodia, muuta en ko. biisistä tunnistanut, koska en tosiaan ole sitä koskaan kuunnellut. Oli pakko sitten youtubesta se biisi kaivaa esiin ja kuunnella. Se oli siis Nylon Beatin Psykedeliaa. Mielenkiintoista kyllä, sen biisin sanat sopii kyllä näihin ajatuksiin! Ei niinkään omalta kohdalta, mutta muutamaankin ihmiseen yhdistän biisin täysin. Outo juttu kyllä, mitä lie tämäkin viestittänyt! 

Me tehdään kaikki aina täysillä, kunnon pihis-tyylillä =D *arkistojen kätköistä keväältä*

kuva: Sami Ritoniemi

Ensi viikolla alkaakin sitten arki. Arki tarkoittaa siis toko-treenit. Onhan tässä jo taukoiltu ja on jo ikävä treenikavereita ja treenejä. Niin ja sitä, että tulee treenattua oikeasti tavoitteellisesti. Tauko näköjään teki hyvää, nyt on taas toko-into päällä =) Suunnitelmaa pitäisi vielä tehdä tokoon liittyen.   
Ah niin! Me päästiin myös Kindan kanssa sinne rally-tokon SM-joukkueeseen. Edelleen sanon, että olisi ollut monta parempaakin, mutta kuka mistäkin syystä on ollut hakematta. Hieno juttu kuitenkin! Tosin pitää vielä odottaa, mahtuuko joukkue sinne mukaan, siellä kaiketi on jonkin verran karsintaa, kaikki joukkueet ei välttämättä pääse. Laskeskelin myös uudelleen, niin juoksutkin pitäisi alkaa vasta niiden jälkeen, jos suurin piirtein samalla välillä menee kuin aiemmin. Jepajee, eli tietää siis tiukkaa treenaamista ja yksi hieno kokemus lisää meille =) 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Syystunnelmissa

Taas mennyt viikko vauhdikkaasti. Nyt alkaa olla ilmassa syksyn tuntua. Kun loma loppui, niin heti elokuun vaihtuessa myös sää vaihtui syksyisen viileäksi. Aika harppaus +26 asteesta +16 asteeseen. Ei meinaa pieni pihakoira, eikä pieni omistaja ollenkaan tottua tähän! Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Samaan aikaan, kun ilma viileni, käärmeet katosi. Kesällä käärmeitä näkyi meidän huudeilla turkasen paljon, en ole koko elämäni aikana nähnyt niin paljon käärmeitä, kuin tämän kesän aikana. Parhaimmillaan tai pahimmillaan yhtenä päivänä nähtiin kolme käärmettä. Tosin kaksi niistä taisi olla sama käärme, joka vain välillä poistui pöpelikköön ja seuraavalla lenkillä oli taas samalla kohtaa. Kaikkein kuumimpaan aikaan lenkkeily jäi meillä kyllä hyvin vähäiseksi ja lenkiteltiin oikeasti vain yöllä/auringon laskettua tai sitten jossain, missä oltiin milloinkin treenaamassa. Töihin palatessa oli vähän tuskaista, kun meni lenkkeilyn kanssa myöhään ja kuitenkin piti herätä ajallaan aamulla. Lenkkeily oikeasti pelotti yhdessä vaiheessa tosi paljon, Kinda varsinkin sai kävellä hyvin tiiviisti lähellä ja koko ajan piti olla tarkkana. Punkkeja ei sen sijaan ole koirissa eikä kissoissa ollut yhtään, vaikka ei olla mitään punkki-aineita laitettu. Nyt tosiaan sään vaihtuessa syksyiseen, on pitänyt alkaa jo varustautua syyskauteen niin varusteiden puolesta kuin henkisellä puolella. Mehän Kindan kanssa rakastetaan lämpöä, joten kylmyys aina vähän kirpaisee. Ehkäpä siihen sitten taas tottuu. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, tämä kesä oli muuten hieno, monin tavoin ja lämmöstä saatiin nauttia riittävästi. 

Pitää olla kunnon kenkiä, että pärjää sateellakin. Toiset säästin Vesalta, toisista kiitos Suskille! 

Vielä pitäisi muutama setti kunnon sateen ja tuulen kestäviä ulkoiluvaatteita hommata. 

Ihanaa tämä rahanmeno! 

Kesän paras ostos tämä pipo! Tällä kelpaa kulkea.

Tällä viikolla on taas aksailtu kaikkien kanssa. Tiistaina Kinda teki hienoa ratapätkää. Harjoiteltiin lähtöä niin, että itse mennään tyyliin puoleen väliin kenttää. Ai että, kun se onkin itselle vaikeaa luottaa, että koira kyllä tulee sieltä =D Ja taas tuli muistutusta siitä, että ne varpaat ja ohjaus loppuun saakka!!! Ne kepit edelleen sujuu, joten ei valiteta ollenkaan! 

Joku pieni Kinda on jo kisaikäinen ja osaa kaikki esteet, joten tällaisen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi =)

Mä TIEDÄN, että tuon vallin takana on uimapaikka, osaan sinne vaikka yksinkin.

Ansa-elukka <3

Nemin ja Ansan treenit ei sitten menneet ihan niin hyvin. Tai treenit itsessään, mutta sattui pieni haaveri. Teemana oli harjoitella irtoamista mm. kepeille, keinulle, hypyille ja kepeille myös takaaleikkausta. Ansa ehti tehdä rataa jo jonkun aikaa, kun mentiin taas keinulle. Ansa ei kuitenkaan jäänyt kontaktille, vaan lähti ennen aikojaan eteenpäin. Tai oikeastaan se lähti vain sen verran, että takajalat ehti irrota keinulta, kunnes se muisti, että ainiin, tässä pitikin pysyä ja palautti jalat keinulle. Se vaan ei huonoksi onneksi mennyt hyvin, vaan toinen takatassu jäikin keinun alle =( Ansahan huusi ja siltä meni jalat alta, no, voi vaan kuvitella, kun koko omalla painollaan keinu painaa jalkaa. Siinä sitä tutkiessa selvisi, että oikeassa takatassussa on muutaman sentin vekki sisäpuolella. Sain Ansan nousemaan seisomaan ja liikutin sitä vapaasti ja tottahan se ontui sitä jalkaansa =( Tarjosi kuitenkin itsenäisesti keinun uudelleen, joten ei tainnut traumoja jäädä, huh! En kuitenkaan uskaltanut enää jatkaa, vaan lähdettiin jäähdyttely-lenkille. Lenkillä se ontuminen loppui, joten luultavasti se vaan teki niin kipeää, että ei heti pystynyt astumaan sillä tassulla. Positiivista oli muuten, että keinun itsessään Ansa meni tänään ihan itsenäisesti, vaikka olin melko kaukana sinne lähettämässä ja myös keppien takaaleikkaus onnistui pienen harjoittelun jälkeen. 
Nemin A:n kontakti onnistui hienosti (palkaten tosin), mutta keinulta tuli lähes joka kerta ennen aikojaan pois. Kokeiltiin Nemilläkin keppien takaaleikkausta, mitä se ei oikein ole aiemmin tehnyt. Alkuun se ei onnistunut ollenkaan, mutta sai selkeästi juonesta kiinni ja muutama hieno toisto saatiin =) Nemi oli muutenkin mukavan keskittynyt tekemiseen, vaikka viereisellä kentällä välillä haukuttiin. Nemi on kyllä tuollainen yllättäjä, se oppii nopeasti muutamasta toistosta, vaikka siitä ei muuten luonteen puolesta sellaista uskoisi =D 

Kohta päästään sänkipellolle kirmaamaan!

Ansan tassu-haaverin lisäksi täällä on kyllä tuntunut oikein sairastupa meiningiltä. Pikku Miu on puolustanut reviiriään ahkerasti ja sillä oli tässä muutama viikko sitten silmä lähes muurautunut umpeen ja rähmi mukavasti. Nyt se kuului yksi päivä tappelevan jonkun toisen kissan kanssa ja illalla sisälle tullessa sillä oli taas naarmu jos toinenkin. Huoh. Sanni-kissa puolestaan tuntuu laihtuneen tosi paljon, vaikka vaikuttaa muuten ihan terveen oloiselta, turkki on ok ja missään ei tunnu/näy ulkoisesti mitään. Sanninkin silmät on olleet vähän rähmivät ja se näyttää jotenkin sairaalta, vaikka mitään erityistä ei siis todella näy. Tiedä sitten, onko se vanhuutta, onhan Sannilla ikää jo reippaasti yli 10 vuotta.  

Ansa hoivaa Pikku Miuta <3

Ollaan me sitten myös rally-tokoiltu. Nemi sai tulla varta vasten Kindan treeneihin mukaan ja teki hienoa seuruuta kohti haukkuvaa/tuhisevaa/ääntelevää koiraa kontaktin tippumatta. Sen asenne oli muutenkin sellainen, että se sulki kaiken ulkopuolisen hälyn pois ja teki sen, mitä ohjasin. Tällaista Nemiä haluan lisää. Samoin Nemi teki eilen iltalenkin jälkeen vähän kylmässä ja tihkusateessa kivan rally-toko-treenin samalla asenteella. 
Kindan kanssa ollaan harjoiteltu niitä vaikeimpia rt-kylttejä, kuten sivulta suoraan seisomaan ja siitä maahan. Se olikin jo ehtinyt Kindalta unohtua kokonaan, vielä kuukausi sitten se osattiin...Lisäksi ollaan tehty peruuttamista. Kaksi päivää ollaan sitä harjoiteltu ja toisena päivänä Kinda peruutti sivulla jo muutaman askeleen. Ihan supernopeaa oppimista, kun toistojen määrä ei päätä huimaa =D Vaatiihan se tietysti vahvistamista, mutta alku on hyvä. Peruuttamista ajattelin siis hyödyntää vasemman täyskäännöksissä ja esim. 360 astetta vasemmalle-kyltillä. Nyt Kinda tekee vasemmat siten, että joko seuraa askeleen ja sitten ehtii istahtaa tai sitten hyppää eteen niin paljon, että ei todella ole sivulla enää (paitsi ehkä rally-toko-mittapuulla). Tähän asti olen itse ottanut askeleen eteenpäin näissä, mutta ajattelin vaihtaa tämän siihen, että otankin askeleen taaksepäin, jolloin asento ja paikka pysyvät paremmin. Katsotaan, mitä tästä tulee! 
Ansan kanssa ollaan vaan edelleen tehty kaukoja. Tekniikka alkaa olla suht hyvä, vaikkakin välillä tullaan vielä vähän eteenpäin. Luoksetulon stoppia pitäisi oikeasti alkaa ottaa ohjelmistoon myös. Kokeilin joku päivä lenkin ohessa, kun Ansa juoksi täysiä kohti, niin eihän se pysähtynyt ollenkaan =D Siinäkin pitää nyt vielä pohtia, mitä käsky-sanaa käytän, että pitäisikö vielä vaihtaa. Ajattelin, että käsky olisi eri kuin jäävässä, koska liike on eri, mutta toisaalta ruudussa mulla on sama sana kuin jäävässä ja ruudussa se kyllä toimii. Toisaalta tuntuu, että se jäävän pysäytys-sana ei ole joka tilanteessa vahva, mutta eipä ole se toinenkaan käsky-sana, joten hyvin sen ehtii vielä vaihtaakin.

Ansa löysi kepin...

...ja Kinda perässä...

Tässä kävi kyllä niin, että lopulta Kinda varasti Ansan kepin, 

koska ainahan toisen oma on kiinnostavampi. 

Tajusin tuossa myös, että kääks, Kindalla tulee taas kohta juoksut. Nyt ne saisi kyllä luvan jo alkaa, että ei mene PM-kisat sivu suun! Ilmoitin sitten jossain mielenhäiriössä Kindan myös rally-tokon SM-kisoihin joukkueeseen...Vielä on kai epävarmaa, mahtaako seuralta joukkuetta edes saada kasaan, koska Kinda oli kuulemma ENSIMMÄINEN ALO/AVO-koira, joka ilmoittautui! Ohhoh! Meidän seurassa on kuitenkin paljon rally-tokoilijoita ja hyvillä tuloksilla, niin missä ne nyt luuraa?! Tosin, jos joukkue saataisiin kasaan ja jos Kinda siihen pääsisi, niin edelleen ne juoksut saisi alkaa, että eivät ole juuri silloin kisojen aikaan. Ei oo heleppoo olla narttu-koira!

Tää lelu kuolee nyt!

Mut sitä ennen voitais vähän leikkiä?! 

Onnistumisia epäonnistumisista

Eilen oli varsinainen agility-päivä! Huhheijaa! Lähdettiin heti aamutuimaan lähes kukonlaulun aikaan ajelemaan Vaasaan. Jälleen kerran jännitettiin säätä, säätiedotus oli luvannut juuri klo: 10-14, eli parhaimpaan kisa-aikaan ukkosta ja kaatosadetta. Lähtöä tehdessä aurinko kuitenkin vähän pilkahteli, mutta varmuudeksi piti pakata useampi vaatekerta ja kengät mukaan. Sää oli kuitenkin aivan super-hieno, koko päivän paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta, onneksi meren läheisyys toi vähän tuulen virettä, muuten olisi kyllä ollut jo vähän tukalaa. 

Vähän vielä väsyttää Nemiä

Mamma miks toi on mun pedissä?

Oikeesti se on kyllä Anselmin peti, PikkuMiu vaan omi sen

Noh, niihin kisoihin. Nehän meni siis hyvin! Tai hyvin ja hyvin, kolme HYL oli saldona, mutta olin toooodelllaaa tyytyväinen ratoihin. Monestakin syystä. Ensinnäkin tavoitteena oli, että Ansa pysyy lähdöt. Viimeksi kisatessa keväällä Ansa tosiaan pysyi KOLME starttia lähdöissä ja nyt oli vieno toive, josko sama ihme tapahtuisi taas. Ja se pysyi!!! Mun muru Ansa <3 Okei, tokalla radalla se meinasi lähteä, mutta mun epämääräisen karjaisun johdosta Ansa-koira otti järjen käteen ja palasi kiltisti takaisin. Siis ei olisi aiemmin tätä tapahtunut. Tämä homma on OIKEASTI edistynyt. 
Toiseksi olen tyytyväinen siksi, että radat olivat hyvin haastavia, on niitä helpompiakin ratoja kolmosissa ollut. Tai ei ne lopulta niin vaikeita olleet, mutta epätoivo meinasi iskeä, kun radanrakennusta katseli =) 
Kolmanneksi, Ansa oli hyvin kuulolla, minä osasin juosta! ja uskalsin kokeilla sellaisiakin ohjauksia, joista olin vähän epävarma, miten ne toimivat. Vaikka ei tuloksilla juhlittu, niin itselle nämä kisat olivat suuri voitto, nyt meidän meno oli sellaista kuin sen kuuluukin olla. Itselle tuli se tunne, että me kuulutaankin kolmosiin, me osataan, me ollaan tasavertaisia muiden kanssa, meilläkin on mahdollisuuksia nolliin ja vaikka sertiinkin. Olen tosi tyytyväinen siitä, että osaan nykyään pitää jännityksen kurissa. Tottakai sinne radalle mentäessä alkaa jännittää, mutta se ei ole enää sellaista, että jalat ei meinaa kantaa. Ja se johtuu siitä, että mä luotan mun koiraan ja toisaalta, osaan ottaa rennosti, kaikille sattuu mokia, eikä se haittaa. Mä pystyn keskittymään vain siihen omaan tekemiseen ja sulkea kaiken ulkopuolella pois mielestäni radalla. Se on paljon se. 
Kaikilla radoilla hyllyyn johtaneet virheet oli pääasiassa mun vika, ohjasin huonosti tai kiirehdin. Pitäisi vaan muistaa se ohjauksen tarkkuus ja se, että en yritä liikaa kiirehtiä edelle, enkä varsinkaan vielä samalla unohda koiraa. Mutta nuo on onneksi sellaisia asioita, joita on jo helpompi lähteä korjaamaan, toisin kuin esim. se varastaminen lähdöstä. 

rata 1.
rata2.
rata 3.

Hyvän fiiliksen lisäksi oli kelin vuoksi aivan kuin olisi ollut lomalla taas. Meillä oli sitä paitsi hieno leirikin, Heli oli fiksuna pakannut teltan ja kahviakin mukaan, mikäs siellä siis ollessa! Paikalla oli aika montakin meidän seuralaista ja täytyy sanoa, että on kyllä ihanan kannustavaa porukkaa! Vaikka ei olisi täydellistä suoritusta, niin toisia tsempataan ja kannustetaan silti ja eletään mukana. Luulen, että meidän poppoosta lähti suurimmat kannustus-huudot ;) Ei se ole itsestään selvää, on niitäkin ihmisiä, jotka ei kestä toisten onnistumista, mutta onneksi oman seuransa saa valita vähän mukavammista ihmisistä! Mun mielestä yksi parhaimmista kisa-jutuista onkin just se, että saa jännittää muiden suorituksia ja iloita onnistumisista ja ruotia epäonnistuneita kohtia. 

Näissä maisemissa on kiva chillata, kun ensin on vähän juostu

Illalla oli vielä Kindan aksa-treenit. Tuli vähän kiire, lähes suoraan piti lähteä sinne, kun kisoista palasin. Kindan treenitkin meni kivasti. Alkuun sen piti muutama kerta vähän rallatella pahimpia höyryjä pois. Loppua kohden tehtiin Kindan kanssa aika pitkäkin pätkä hienoa rataa. Päällimmäisenä jäi mieleen ne omat varpaat ja mihin ne sojottaa =D Mun puomi-hullu, kontaktia aina tarjoava koirani meni putkeen puomin sijasta, koska varpaat. Harjoiteltiin myös ennakoivaa valssia. Se on vähän mukamas vaikea, vaikka eihän se oikeasti ole. Pitäisi vaan alkaa sitä käyttää rohkeasti. Myös juoksutyylistäni sain sanomista, tai että voisin sitä vähän kehittää. Koska Kinda on nopea koira ja jokainen pienikin asia, millä voin itse nopeuttaa liikettäni, on tarpeen. Nauratti vaan, joo, mä todella liikun hyvin kanta-askeleella. Nyt pitäisi alkaa liikkumaan päkiällä enemmän. Josko niitä korkkareita alkaisi käyttää, auttaiskohan se =D Yksi päivä pitkästä aikaa kävelin korkkareilla ja jestas, kun se olikin hankalaa, mut en edes kaatunut!

Puretaan energiaa välillä näin

Treenataanko, häh? kysyy Nemi

Nemin kanssa kävin vielä illalla vähän pidemmän lenkin kaksin ja tehtiin lenkin lomassa vähän rally-tokoa. Nemi teki niin kivalla vireellä. Nemin liikkeet rally-tokoon on nyt paremmalla tolalla kuin hetki sitten. Ainoastaan seuraaminen häiriössä vaatii vielä treeniä ja se treeni aloitetaan lähipäivinä. 
Notta paljon ollaan taas ehditty!

Arki on välillä yhtä juhlaa

Taas on viikko hujahtanut vauhdilla. Tähänkin mahtunut monenmoista kivaa juttua =) 

Mitähän tässäkin duunataan? =D

Aloitetaan vaikkapa agilitystä. Treenit on nyt pyörähtäneet käyntiin myös Nemillä ja Ansalla. Nemin osalta ensimmäiset treenit menivät oikeinkin mallikkaasti. Harjoiteltiin jotain vippauksen tyylistä ohjaus-kuviota, siten että suoraan edessä hyppy ja sieltä paluu tulosuuntaan A:lle ja vielä takaaleikkaus siihen. Nemin kanssa tämä toimi hyvin, kun koutsi palkkasi A:n jälkeen, Nemi sai hyvää vauhtia. Ensin ei lähtenyt A:lle, kun lähdinkin takaaleikkaamaan, mutta palkkauksen avulla ei ollutkaan mitään ongelmaa lähteä vauhdilla A:lle. Nyt muutenkin A:n kontakti onnistui paremmin kuin aiemmin. Yleensä Nemi kyllä ottaa kontaktin, mutta hyppää siitä pois ennen lupaa. Tätä on yritetty hinkata, että pysähtyisi, ilman merkittävää edistystä tähän asti. Muut kontaktit onnistuu hyvin, kunhan oma käskytys ei ole liian ajoissa, koska voihan sinne puomillekin pysähtyä keskelle alastuloa, jos kerran sellaista huudellaan. 
Ansan osalta vippaus-kohta olikin vähän haastavampi. Hypylle tultiin nimittäin A:n alta putkesta ja Ansalla on sen verran vauhtia, että ehti lähes joka kerta pyörähtämään jaloissa ennen hyppyä. Putkea siis edelsi vielä keinu, jolta olisi pitänyt saada etumatkaa hypylle päin, mutta näköjään keinun suorittaminen kauempaa ohjattuna olikin yllättäen haaste. Ansa hyppäsi sieltä alussa muutaman kerran jopa pois, kun lähdin kääntymään toiseen suuntaan. Ja putkelle menon sijaan lähti A:lle. Saatiin kuitenkin muutama hyvä onnistuminen Ansallakin. 
Koska nyt sain agility-innostuksen, ilmoitin Ansan myös agilitykisoihin sunnuntaille...kääk! Ansan kanssa on ollut määrittelemättömän pituista kisataukoa lähtöongelmien vuoksi. Keväällä käytiin pitkästä aikaa kisoissa ja kolme starttia Ansa pysyi hienosti ja täydeksi yllätykseksi lähdöissä. Ongelmahan ilmenee oikeastaan pääasiassa kisatilanteissa, kun Ansa kuumenee. On tosi vaikeaa kolmosten radoilla saada onnistumisia, jos koira meni jo, niin motivaatio on vähän ollut hakusessa. Katsotaan kuinka sunnuntaina käy, tuleeko koirasta rukkaset vai onko oikeaa tekemistä ;) 

Kinda kävi Ansan ja Nemin treenien loputtua kokeilemassa keppejä, koska ne ohjurit. Vielä kentälle mennessä juttelin jollekin, että kepit on se ainoa, mikä esteistä vielä on kesken. Olin laiska, enkä lähtenyt hakemaan ohjureita, ajattelin ensin kokeilla, kuinka ilman niitä menisi. Kindahan sitten yllätti urakalla ja meni kepit ilman ohjureita aivan puhtaasti =D =D Olin aivan äimistynyt ja edelleenkin olen!! Onhan Kinda kyllä selkeästi viimeiset treenit jo pujotellut, mutta nyt näytti, että sille on oikeasti selkeää, mitä tehdä. Vauhtia saadaan niihin varmasti myöhemmin lisää. Harmikseni en tätä ihmettä saanut videolle, mutta oli pakko kuitenkin kiljua kaverit toiselta kentältä katsomaan tuota keppi-ihmettä =D Voi ihminen olla iloinen tällaisesta kyllä! Varmuuden vuoksi kokeilin siis useampaan kertaan ja kyllä, kyllä se ne kepit meni, ei se ollut vain joku yksittäinen vahinko =D Kisaikäkin tuli juuri sopivasti tällä viikolla täyteen, ehkä Kinda ajatteli, että sen kunniaksi voi jo kepit mennä!

Kisaikä saavutettu ja kaikki sujuu!

Kindan treeneistä on noussut esiin muutamia treenattavia asioita. Irtoaminen ja kauempana tekeminen, siihen tarvitaan varmuutta. Sitten tarvitaan selkeää ja AJOISSA olevaa ohjausta, muuten Kinda menee lujaa ja suoraan! Päällejuoksu-sokkaria pitäisi myös harjoitella, minua kohti hyppääminen olikin aika haasteellista, Kindan mielestä voisi aivan hyvin juosta sen esteen toisellakin puolella samansuuntaisesti =D Erilaiset ohjauskuviot on kuitenkin kivasti harjoiteltavissa, koutsikin totesi, että kyllä se menee juuri sen ohjauksen mukaisesti, että rohkeasti vaan harjoittelemaan ohjauskuvioita. Hyvänä esimerkkinä backfläppi, jota en muka itse osaa käyttää. Kokeiltiin sitä ja hienostihan se meni heti ekalla kokeilulla. Luulen, että Kindan kanssa erityisesti nyt pitääkin panostaa näihin eri ohjauksiin, jotta ohjaaja olisi riittävän ajoissa joka paikassa, koska vauhtiahan tästä tykistä tuntuu löytyvän!
Alla Kindan treeneissä olleita ratoja:

Tässä tehtiin paljon sokkareita joka väliin (rata: Sonja M.) 

Backfläppi 5-6-kohdassa. A oli puomin tilalla ja tuossa 16-kohdassa oli vain putki.

Tokon ja rally-tokon osalta olen arponut moneen kertaan, kumpaan mennään: rally-tokon PM-kisoihin vai tokon PM-kisoihin, ne kun on tosiaan samana päivänä. Päädyin lopulta siihen, että rally-tokoon mennään. Meillä on siellä hieno joukkuekin; Maskotti ja mölyapinat =D Joukkueessa on 2 aussia, bortsu ja valkkari, niin ja Kinda, siitä voi päätellä, kuka mahtaa olla se maskotti! Nemi pääsee myös kisoihin tuolloin, mutta ei ole joukkueessa. 

Lenkit kestää Nemillä nykyään tavattoman kauan tästä syystä!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Kotitreeninä ollaan treenailtu tokossa merkin kiertoa, kaukoja ja jääviä. Ansan merkin kierto on hajonnut kokonaan. Ei lähde enää kiertämään, varsinkaan kauaa ja varsinkaan vauhdilla. En tiedä, mitä siinä on tapahtunut. Voittajaa ajatellen se ei tietysti ole nyt edes ajankohtainen, mutta pitääpä silti alkaa treenailla. Ansan kaukot edistyvät. Pääsen välillä jo melko pitkällekin, lähes siis kisamatkan päähän ja Ansa tekee vaihdot paikallaan. Mutta sen verran vaikeita s-m ja s-i vaihdot, että jatketaan näitä edelleen. Kindan kanssa pidennetty kaukojen matkaa ja aloitettu myös s-m vaihtoa, ei mitään erityistä mainittavaa näistä. Merkin kierto sujuu hienosti, toki bongaus on vielä kesken ja eikä Kindalla ole vielä varmuutta saako lähteä kiertämään, jos ensin pyydän bongaamaan merkin. Kindan nouto sen sijaan on aivan huippu! Kinda jopa varastaa kapulalle! Mikä ihmeen pito-ongelma siis??!! Ehkä se ALOkkaan pito vaan oli ahdistava ja paineistava jotenkin. Kinda lähtee noutamaan vauhdilla, ei pureskele ja palauttaa vauhdilla, jopa sivulle asti muutaman kerran kokeillut. Jäävistä Kinda on selkeästi hoksannut nyt seisomisen. Istuminen on enemmän arpapeliä. Seiso ja maahan erottelu onnistuu melko hyvin, mutta istuminen kyllä jää usein välistä. Näissä näkyy eniten siis treenin puute, ei mikään muu. 

Ainiin ja Kindan istumis-paikkis edistyy myös! Meillä on tapana odottaa paikkiksessa ruokaa ja nyt olen vaihtanut Kindan makuun istumiseen. Nyt viikon sisällä tuntuu, että Kindalle on tullut joku oivallus, että siinä voi todella istuakin, ei tarvitse valahtaa maahan. Aluksi istumisen kesto oli ehkä 10 sek =D

Tässä pätkä kaukoja, nää kaksi tekee usein treeniä yhdessä, kun toinen tekee, niin toisenkin pitää päästä =) (ja huoh tuota mun ääntä....!!!)

Kauko-treeniä

Ja tässä Kindan kiertoa. Videolla se vähän himmailee, ei ollut lelua tuossa mukana, niin pientä ajatuskatkoa pikku pihiksellä nähtävissä. 

Kindan kierto-treeniä

Olihan meillä tällä viikolla vähän aihetta juhlaankin. Ansa-koira täytti 7-vuotta <3 Meinasi kyllä vahingossa unohtua =/ Synttärin kunniaksi Ansa sai vähän possunkorvia, kun ei ollut mitään kakku-värkkejä tällä kertaa. Ansalla huomaa, että tulee ikää, se on oikeasti rauhoittunut paaaaljon aiemmasta. Myös muiden ihmisten toteamana. Se on kyllä aika haikeata, nyt on luultavasti enää vähemmän vuosia jäljellä, kuin mitä on takanapäin. Nyt on vaan asennoiduttava siihen, että eletään jokainen päivä täysillä, nautitaan kaikista terveistä päivistä. Pakko kyllä todeta, että joskus mieleen hiipii ajatus, jos Ansa onkin jostain kipeä, kun on nykyään niin paljon rauhallisempi. Mutta toisaalta mitään muuta merkkiä mistään kivuista tai sairauksista ei ole. Jokainen kerta, kun Anselmius vetää rallia jossakin tuo väkisinkin pienen helpotuksen, ei se varmaankaan rallittaisi, jos se olisi kipeä. Mutta pakko olla myös vähän realisti, Ansa ja Nemi on isoja koiria, eikä niiden elinikä välttämättä kovin korkea ole, vaikka milläänhän noista ei koskaan luopuisi. Menipäs tämä surumieliseksi. Noh, nyt keskitytään nauttimaan elokuun kauniista päivistä, pitkästä syksystä ja hienoista ulkoilukeleistä! Niin, ja niistä yhteisistä harrastushetkistä, mun murut <3

Pidetään vähän possunkorvaa

Ja sitten poseerataan!

Arvokkaasti harmaantunut Ansa 

Mä ainakin katon muualle, tuumii Anselmius