Psykedeliaa

Taas muutama päivä vierähtänyt ja paljon on ehditty tehdä, vaikka tuntuu, että mitään ei ole ehditty tehdä. Hah. Ajatukset vähän solmussa, eikä oikein tiedä, mistä taas aloittaisi. On tullut pohdittua vähän elämää suurempia kysymyksiä treenikysymysten lomassa. Jos nyt aloittaisi niillä treenikuulumisilla ja sitten ehkä muuta yleismaallista pohdintaa.

Jos vaikka namia tippuis taivaalta...

Lauantaina meillä alkoi rally-toko treenit. Mukavaa vaihtelua treenailla sitä ihan säännöllisesti ja toisaalta myös vähän vieraampien ihmisten ja koirien kanssa. Nemi on ollut kyllä ihan super-huippu jo monta treenikertaa, eri häiriöissä. Se keskittyy tosi hienosti ja ei ole ollenkaan sellaista "menen ajamaan kaikki epäilyttävät tyypit pois"-meininkiä! Nemin seuruu on parantunut huimasti, kyllähän se vaikuttaa, kun se keskittyy tekemiseen. Tämän Nemin kanssa on niin siistiä treenata, kun siitä oikein huokuu iloinen tekeminen ja yrittäminen =) 

Nemi-koira vetää lonkkaa, että jaksaa rally-tokota!

Lenkkipuuhastelua 

Kindalla on sitten taas ollut tokoa ja rally-tokoa ajatellen ehkä hitunen liikaa virtaa, mutta innokasta tekemistä toki. Se vasemmalle käännös on edelleen vaiheessa ja peruutus. Tänään Kinda selkeästi alkoi itse tarjota peruutusta. Pitää nyt vaan olla tarkkana, että ei koko seuruu hajoa sen takia...
Viikonlopun aksailut jäi Kindan kanssa väliin, kun satoi niin kaatamalla. Täällä on lähiojat lähes tulvineet ja Kinda on ekoja kertoja kunnolla yrittänyt kieltäytyä lenkille lähdöstä. Sitkeästi me kuitenkin vedettiin lenkkejä kaatosateessa, monta vaatekertaa läpimärkänä! Tämän päivän aksan viikkotreenit meni Kindalla ihan kivasti. Hypittiin ekaa kertaa 45cm rimoja, aika reippaalla ilmavaralla! Vähän epäilin, meneekö alta. Hyppytyyli oli hieman erilainen matalampiin hyppyihin verrattuna, mutta muuten ei näyttänyt Kinda niistä hämmentyvän. Radalla olevat ihmiset sen sijaan piti käydä aina välillä tervehtimässä =D Pitää ottaa siis ihmishäiriöt selkeästi hengailemaan radalle jatkossa. Mut on se vaan niin huippu pieni aksailija, nyt se jo tuntuu kunnon aksailulta Kindan kanssa!

Mitäs seuraavaks?!

Täällä vähän tulvii, noin sata metriä kodista. Tuossa keskellä kuvaa

tönötti jokunen aika sitten bambi-eläin ja veden pintaa ei oikeastaan juuri tielle näkynyt.

Tämä tulva nousi yhden vuorokauden sisällä, jotta huima oli sademäärä!

Ansa pääsi rally-tokon jälkeen tokoilemaan. Olipa hienoa huomata, että kaukot alkaa sujua todella jo pidemmällä matkalla, ruutu sujui pitkältä matkalta ja vieläpä luoksetulon stoppi ilman käsiapua, pelkällä käskyllä toimi =) Oli ihan pakko vähän selata kisakalenteriakin, mutta ihan vaan vähän ;) 
Lenkin lomassa treenailua on myös tehty, vähän sekalaisia juttuja kaikkien kanssa, lähinnä niillä sateettomilla lenkeillä. 

Ansan hieno ruutu

Olen myös pohtinut itseäni koiranohjaajana. Kohtaan paljon erilaisia ihmisiä päivittäin eri tilanteissa ja usein hämmennyn ihmisten käytöksestä ja toimintatavoista. On ihmisiä, jotka eivät kykene näkemään tai myöntämään mitään virheitä toiminnassaan, vaan selkeästi valehtelevat itselleen toimivansa oikein, vaikka kaikki selkeästi puhuu sitä vastaan. Joka kerta ihmettelen sitä. Mitä sillä saavuttaa, että valehtelee itselleen ja yrittää esittää jotain muuta kuin on? Tai että ei pysty rehellisesti arvioimaan itseään? Onko se sitä, että koko ihminen murenee, jos joutuu kohtaamaan totuuden, se vain olisi yksinkertaisesti liikaa vai onko ihmiset joskus vaan niin sokeita totuudelle? Niitä ihmisiä on paljon, jotka itsepintaisesti kuvittelevat olevansa hyviä kaikessa ja muissa ihmisissä tai olosuhteissa tai missä vaan muussa kuin itsessä, on aina vika. Ja hyökkäys on aina se paras puolustus, kun ei vaan voida nöyrtyä. 
Itse koen, että rehellisyys on kaiken perusta. Koiranohjaajana ja muutenkin. Tykkään siitä, että saan koiraa kouluttaessa itse rehellistä palautetta, koska muuten en voi kehittyä. Olen opetellut itse siihen, että uskallan myös kehua itseäni, mutta löytää aina niitä vikojakin. Tässä blogissakin kerron ehkä jonkun mielestä yltiö-positiivisesti asioista. Mutta miksipä en iloitsisi, jos onnistutaan ja toisaalta, miksi myöskään rypisin itsesäälissä, jos joku asia ei onnistukaan. Niitäkin ihmisiä on paljon, joilla ei koskaan ole mikään hyvin, nämä ihmiset ovat ehkä rasittavinta ikinä, masentavia suorastaan. Ehkä mun on helppo olla onnellinen onnistumisista, pienistäkin, koska olen realistinen siitä, mitä me osataan ja mitä ei, enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Koiranohjaajana haluan myöskin olla reilu koiralle, väitän, että mun koirat nauttii enemmän siitä, että en yritä veren maku suussa vain päteä, vaan tärkein juttu on se fiilis. Koirat kyllä osoittaa nopeasti, jos minä feikkaan, ne on rehellisempiä kuin yksikään ihminen. 
Jännä sattuma. Kun näitä elämää suurempia kysymyksiä pohdin, yhtäkkiä mun päässä alkoi soimaan biisi, jota en oikeastaan ole koskaan kuunnellut. Muistin vaan sanat "...harhaa, pelkkää kuvitelmaa..." ja tiesin, että tuo on Nylon Beatin biisi. Nämä sanat vaan soi päässä ja melodia, muuta en ko. biisistä tunnistanut, koska en tosiaan ole sitä koskaan kuunnellut. Oli pakko sitten youtubesta se biisi kaivaa esiin ja kuunnella. Se oli siis Nylon Beatin Psykedeliaa. Mielenkiintoista kyllä, sen biisin sanat sopii kyllä näihin ajatuksiin! Ei niinkään omalta kohdalta, mutta muutamaankin ihmiseen yhdistän biisin täysin. Outo juttu kyllä, mitä lie tämäkin viestittänyt! 

Me tehdään kaikki aina täysillä, kunnon pihis-tyylillä =D *arkistojen kätköistä keväältä*

kuva: Sami Ritoniemi

Ensi viikolla alkaakin sitten arki. Arki tarkoittaa siis toko-treenit. Onhan tässä jo taukoiltu ja on jo ikävä treenikavereita ja treenejä. Niin ja sitä, että tulee treenattua oikeasti tavoitteellisesti. Tauko näköjään teki hyvää, nyt on taas toko-into päällä =) Suunnitelmaa pitäisi vielä tehdä tokoon liittyen.   
Ah niin! Me päästiin myös Kindan kanssa sinne rally-tokon SM-joukkueeseen. Edelleen sanon, että olisi ollut monta parempaakin, mutta kuka mistäkin syystä on ollut hakematta. Hieno juttu kuitenkin! Tosin pitää vielä odottaa, mahtuuko joukkue sinne mukaan, siellä kaiketi on jonkin verran karsintaa, kaikki joukkueet ei välttämättä pääse. Laskeskelin myös uudelleen, niin juoksutkin pitäisi alkaa vasta niiden jälkeen, jos suurin piirtein samalla välillä menee kuin aiemmin. Jepajee, eli tietää siis tiukkaa treenaamista ja yksi hieno kokemus lisää meille =) 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!