Pentulaatikon reunalla, näytelmiä ja nautiskelua!

Palataan vähän taaksepäin ja tehdään pieni katsaus marras-joulukuuhun. Tässä on mennyt pari kuukautta ihan hujauksessa, mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaakin?!? Meillä on tosiaan ollut paljon kaikenlaista menoa ja välillä ollaan oltu hyvin tiiviisti kotona. Viimeinen kolme viikkoa on mennyt lähinnä siinä, että kaikki vapaa-aika on kulutettu tietokoneen ääressä tehtäviä näpytellen ja luentoja kuunnellen. Eli opiskelun riemua. Kun siinäkään asiassa en näköjään opi =D Voisko ne tehtävät tehdä jatkossa ihan noin niinkuin vaikka etukäteen?? Noh, niistäkin selvittiin, enää yksi tehtävä tekemättä, mutta siinä onkin palautus vasta tammikuussa. Sitten alkaakin taas uudet tehtävärupeamat. 

Lepoa pentulaatikolla <3 

Joku osaa vaatia iltaluunsa =) 

Opintojen lisäksi minulla on ollut kahdet pikkujoulut, hallitus-asioita, koiranäyttelyitä ja vierailuita eri suuntiin. Varsin mukavaa toimintaa siis =) 
Käytiin siis Tytin kanssa päiväreissulla pentulassa marraskuussa. Ne oli kyllä niin älyttömän söpösiä vaavoja, ei oo edes todellista <3 Sellaisia pieniä kämmenelle mahtuvia marsuja, jotka vaan mönki mama-koiran tissille! Kindalla oli ollut hurja ikävä minua ja mulla sitä, enkä olis koskaan uskonut, että sillä on noin ikävä! Se hyppäsi suoraan syliin ja oli aivan seota <3 Oli kyllä hauska myös, kunhan Kinda vähän siitä rauhoittui tervehtimisensä jälkeen, niin selvästi alkoi esitellä pentuja, että katsos mitä mulla täällä on =D Antoi hyvin käsitellä pentuja, mutta tarkkaan katsoi kyllä aina, kun pennun laatikosta nosti. Mutta se olikin sitten pahin kohta, kun lähdettiin =( Kinda jäi niin pettyneenä katsomaan perään ja olisi tahtonut mukaan. Ne sen silmät, kun se katsoi, kyllä sydäntä riipi siinä kohtaa =( 

Mama-koira ja pallerot <3 

Sitten vietettiinkin pikkujouluja kahtena viikonloppuna peräkkäin, joten onneksi joulu on vain kerran vuodessa =) Joni tuli myös käymään Hessun kanssa ja vähän paranneltiin maailmaa! Tuuma pääsi osallistumaan elämsä ensimmäisiin rally-tokon koetreeneihin. Hän oli melko pätevä, perusliikkeet sujuu, mutta keskittyminen on ehkä 2 minuuttia =D
Sitten vielä lähdettiin piipahtamaan ihmisten ilmoilla Voittaja-näyttelyssä ja tietty pentuja ja Kindaa katsoo ja parit synttäritkin ehdittiin siinä samalla reissulla viettää: kahden mini-ihmisen ja yhden ison Jonin =) Tuuma aloitti juoksunsa joulukuun alussa, joten oli näyttelyihin sopivasti pitänyt syömättömyys-kautta ollen ihan laiha luikku ja taisi olla muutenkin vähän jännää pikku teinille. Tuuma sai kuitenkin H:n, eli ei paha ollenkaan. Arvostelu oli hyvä, mutta Tuuma taisi olla kilpasiskoihin verrattuna ihan kehittymätön lapsikoira =) Eiköhän tuo tuosta vielä kehity ajan kanssa. Loki-veli oli toisena päivänä näyttelyissä myös, harmillisesti ei tavattu tai no Lokin kannalta varmaan hyvä, koska ne juoksut!  Lokista on kasvanut hieno teinipoika ja hän sai EH, onnea siitä <3 

Kyllä se seistä osaa! 

Kinda repesi taas liitoksistaan, kun mentiin katsomaan <3  Pennut oli saaneet jalat alleen ja meno olikin jo melko vauhdikasta =D Tuuma oli ihan ihmeissään vaaveista ja kovasti yritti niitä leikittää! Jännä kyllä, miten nuo pennut muuttuu noin nopeasti, ei ne nytkään olleet vielä niin vauhdikkaita kuin esimerkiksi Pekka nyt luovutusikäisenä, mutta selkeästi jo marsu-vaiheen ohittaneita. Kindan jättäminen oli taas ihan hirveätä, hän tuli oikein ovelle asti mukaan =/ Siitä alkoi päivien laskeminen kotiin paluuseen. Onneksi näitä pentuja ei varmaan enää tule, vaan tämä urakka oli tässä. Ei tarvii enää tällaista! 

Tissillä! 

Ansa ihmettelee, mikä tuo on?! 

Lelut saa kyytiä! 

Välillä väsyttää <3

Nyt on muutama päivä vietetty koko laumalla tosiaan ja tuntuu jo kaukaiselta koko Kindan poissaolo. Tuuma tuntuu saaneen järjen päähänsä Kindan paluun jälkeen ja on vähän sellainen olo, kuin meillä olisi uusi alku! Niin varmaan tavallaan onkin, monellakin tavalla, joten mikäs tässä ollessa =) 

Jouluaaton valoilmiö ja kaikki rakkaat <3 

Iloista Joulua 2017!

Ja taas se on joulu! Näin vaan hurahtanut aika ja ollaan juhlatunnelmissa. Eilen oli yksi elämän hienoista hetkistä, nimittäin neiti Kinda Kinnunen palautui kotiin <3 Kyllä siinä oli jälleennäkemisen iloa ja riemua itse kullakin!

Oon syypää sun hymyyn <3 

Pentuset lähti maailmalle torstain ja perjantain aikana ja viimeisin pentunen, pikku Pekka, matkasi mama-koiran kanssa meidän huudeille =) Kaikki pienet pentuset on olleet super-reippaita uusissa kodeissaan, mitä nyt on uudet kodit kertoilleet. Samoin Pekka oli kyllä tosi reipas ja ehtiväinen lapsikoira =)

Teini- ja lapsikoira =) 

Pekka kävi kylässä <3 

Tuuma ihmettelee, mitä tuo 

Pekka oikein tekee?! 

On tässä varmaan kaikilla vähän nyt hakemista, että päästään takaisin normirytmiin, mutta eiköhän se siitä. Nyt on ainakin lauma koossa! Nyt juhlitaan rauhassa joulua ja sitten palataan ruotuun =) 

Isosisko ja pikkusisko <3

Nemin joulutervehdys <3 

Ansa-koirakin suostui jouluilemaan <3 

Koirilla on jo joulurauha <3 

Maailman paras rakas <3 

100 pisteen koira!

Jännittävä päivä takana, ihan niin jännittävä, että heti aamutuimaan päätäkin särki ihan tuhottomasti. No ei nyt sentään jännityksen takia pelkästään, taisi olla vähän univelkoja mukana! Mutta siis, Ansan kanssa oli kisapäivä. Käytiin rally-tokoilemassa Avointa luokkaa ensimmäistä kertaa. Perinteitä kunnioittaen tajusin ensin kaksi viikkoa ennen koetta, että nyt pitäisi vissiin treenata. Monista kiireistä ja koukeroista johtuen treenaaminen jäikin sitten ehkä yhteen kertaan! Siis nimenomaan sellainen oikein oikea treeni. Onhan me nyt toki treenattu esim. lenkin ohella tai agilityssä vuoroa odotellessa, mutta ei se oikein sama asia ole kuitenkaan. Tuolloin pari viikkoa sitten pidettiin ne meidän järkkäämät rally-tokon kisamaiset treenit ja sieltä jäi kyllä vähän jännittämään, miten käy, jos kisoissa on radalla houkutus. Siinä kisatreeni-radalla ei ollut houkutusta, mutta laitettiin ihan vaan Ansaa varten nami-kippo radan reunalle ja kyllähän neiti sen hajun sieltä otti ja meinasi sinne lähteä!! Kisamaisessa tilanteessa Ansa on niin eri koira ja osaa tasan erottaa, koska on niin sanotusti tosi kyseessä ja koska vaan iloisesti treenaillaan. Se varmaankin johtuu siitä, että itse en vaan luota koiraan riittävästi, vaikka pitäisi. Tätä omaa päätä pitää nyt ihan tosissaan nyt työstää, ei siinä nyt mikään muu auta. 

Rakas mummo-koira <3 

Takaisin tähän päivään. Pyysin aamulla kaveria laittamaan kisaradan kuvan ja sen saatuani olin helpottunut, ettei ainakaan houkutusta radalla ole =D Muuten olisin ehkä perunut koko kisat. Niin, vielä paluu siihen yhteen ainoaan kunnon treenikertaan tässä välillä, sehän oli siis eilen ja houkutus tuotti suurta vaivaa Ansalle. Otti hajun nameista ja pallo kiinnosti ihan ylipaljon. Vaikka tilanne ei edes ollut mitenkään kisamainen, niin ei meinannut Ansa pysyä millään ruodussa ja taisi se pari kertaa pallon käydä hakemassa, kun kehuin =D Vähän oli kieltämättä lannistunut olo ja omaan saamattomuuteen enemmän, mitäs jätin treenaamatta. 
Kisapaikka oli meille ihan uusi. Pieni halli, jossa oli kuitenkin kivasti laitettu aita näkösuojaksi. Toki siellä reunalla katsojat oli kuitenkin. Hallissa oli myös kahdella seinällä isot ikkunat ja rata kulki aivan kehänauhan vieressä koko radan ajan. Eli aika haastava isolle ja innokkaalle koiralle. 

Joku ihana oli ottanut kuvia kisoista, tässä muutama

räpsy, hienostihan tuo neiti pitää kontaktiakin, vaikkei

koko ajan siltä tuntunut =)

Ansa ei radalla ollut tosiaankaan samanlainen kuin treeneissä, mutta pysyi hallinnassa, kun muistuttelin sitä erikseen monessa kohtaa, mm. sanoin istu-käskyä sellaisissakin kohdissa, joissa en normaalisti sano. Sellaista varmistelua siis. Hyvin se ne itse kyltit kuitenkin teki, eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään, joten rata päästiin hyvin läpi. Niinhän siinä sitten kävi, että ansaittiin tuosta suorituksesta 100 pistettä ja luokkavoitto =) Olin hieman yllättynyt, mutta iloinen myös! Mummokoira tekee niin sydämellä tätä juttua, vaikka välillä vähän innostaisi käydä moikkaamassa kaikkia. Kyllä me siis vielä tätä jatketaan, ei tätä tähän kyllä jätetä!
Tässäpä vielä tämän päivän rata, alusta puuttuu yksi kyltti, joka oli liikkeestä maahan. 
Ansan ensimmäinen AVO-rata 161217

Ansa-100 pisteen ykköskoira <3

Jatkoa ajatellen nyt on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja treenattava. Ei se vaan onnistu enää, että menee noin kylmiltään kisaamaan. Stressitaso vaan nousee turhan takia. Sinänsä kivaa, että nyt kun on yksi hyvä tulos alla ja ollaan yhtä lähempänä voittajaa, myös treeni-into kasvaa! Kyllä se tästä.