100 pisteen koira!

Jännittävä päivä takana, ihan niin jännittävä, että heti aamutuimaan päätäkin särki ihan tuhottomasti. No ei nyt sentään jännityksen takia pelkästään, taisi olla vähän univelkoja mukana! Mutta siis, Ansan kanssa oli kisapäivä. Käytiin rally-tokoilemassa Avointa luokkaa ensimmäistä kertaa. Perinteitä kunnioittaen tajusin ensin kaksi viikkoa ennen koetta, että nyt pitäisi vissiin treenata. Monista kiireistä ja koukeroista johtuen treenaaminen jäikin sitten ehkä yhteen kertaan! Siis nimenomaan sellainen oikein oikea treeni. Onhan me nyt toki treenattu esim. lenkin ohella tai agilityssä vuoroa odotellessa, mutta ei se oikein sama asia ole kuitenkaan. Tuolloin pari viikkoa sitten pidettiin ne meidän järkkäämät rally-tokon kisamaiset treenit ja sieltä jäi kyllä vähän jännittämään, miten käy, jos kisoissa on radalla houkutus. Siinä kisatreeni-radalla ei ollut houkutusta, mutta laitettiin ihan vaan Ansaa varten nami-kippo radan reunalle ja kyllähän neiti sen hajun sieltä otti ja meinasi sinne lähteä!! Kisamaisessa tilanteessa Ansa on niin eri koira ja osaa tasan erottaa, koska on niin sanotusti tosi kyseessä ja koska vaan iloisesti treenaillaan. Se varmaankin johtuu siitä, että itse en vaan luota koiraan riittävästi, vaikka pitäisi. Tätä omaa päätä pitää nyt ihan tosissaan nyt työstää, ei siinä nyt mikään muu auta. 

Rakas mummo-koira <3 

Takaisin tähän päivään. Pyysin aamulla kaveria laittamaan kisaradan kuvan ja sen saatuani olin helpottunut, ettei ainakaan houkutusta radalla ole =D Muuten olisin ehkä perunut koko kisat. Niin, vielä paluu siihen yhteen ainoaan kunnon treenikertaan tässä välillä, sehän oli siis eilen ja houkutus tuotti suurta vaivaa Ansalle. Otti hajun nameista ja pallo kiinnosti ihan ylipaljon. Vaikka tilanne ei edes ollut mitenkään kisamainen, niin ei meinannut Ansa pysyä millään ruodussa ja taisi se pari kertaa pallon käydä hakemassa, kun kehuin =D Vähän oli kieltämättä lannistunut olo ja omaan saamattomuuteen enemmän, mitäs jätin treenaamatta. 
Kisapaikka oli meille ihan uusi. Pieni halli, jossa oli kuitenkin kivasti laitettu aita näkösuojaksi. Toki siellä reunalla katsojat oli kuitenkin. Hallissa oli myös kahdella seinällä isot ikkunat ja rata kulki aivan kehänauhan vieressä koko radan ajan. Eli aika haastava isolle ja innokkaalle koiralle. 

Joku ihana oli ottanut kuvia kisoista, tässä muutama

räpsy, hienostihan tuo neiti pitää kontaktiakin, vaikkei

koko ajan siltä tuntunut =)

Ansa ei radalla ollut tosiaankaan samanlainen kuin treeneissä, mutta pysyi hallinnassa, kun muistuttelin sitä erikseen monessa kohtaa, mm. sanoin istu-käskyä sellaisissakin kohdissa, joissa en normaalisti sano. Sellaista varmistelua siis. Hyvin se ne itse kyltit kuitenkin teki, eikä lähtenyt huitelemaan mihinkään, joten rata päästiin hyvin läpi. Niinhän siinä sitten kävi, että ansaittiin tuosta suorituksesta 100 pistettä ja luokkavoitto =) Olin hieman yllättynyt, mutta iloinen myös! Mummokoira tekee niin sydämellä tätä juttua, vaikka välillä vähän innostaisi käydä moikkaamassa kaikkia. Kyllä me siis vielä tätä jatketaan, ei tätä tähän kyllä jätetä!
Tässäpä vielä tämän päivän rata, alusta puuttuu yksi kyltti, joka oli liikkeestä maahan. 
Ansan ensimmäinen AVO-rata 161217

Ansa-100 pisteen ykköskoira <3

Jatkoa ajatellen nyt on vaan otettava itseä niskasta kiinni ja treenattava. Ei se vaan onnistu enää, että menee noin kylmiltään kisaamaan. Stressitaso vaan nousee turhan takia. Sinänsä kivaa, että nyt kun on yksi hyvä tulos alla ja ollaan yhtä lähempänä voittajaa, myös treeni-into kasvaa! Kyllä se tästä.