Pikku hiljaa takaisin arkeen

Noniin, kohta on tämäkin viikko taputeltu, kääk! Tälle viikolle luvattiin niitä super-helteitä, mutta missä hiivatissa ne oikein on?? Koko alkuviikko on kylläkin ollut pilvistä ja sadellutkin...Tämä aamu sentään valkeni aurinkoisena ja onhan tuolla vähän lämminkin. En mä nyt toisaalta mitään mega-helteitä kaipaakaan, mutta olis se joskus mukava olla vähän lämpimämmässä. Se aurinko ja lämpö tarkoittaa tietysti toisia murheita, nimittäin niitä käärmeitä =/ Tänä kesänä niitä ei jostain syystä ole hirveästi näkynyt, MUTTA sitten niitä on ollut ihan yllättävissä hetkissä. Ne raukat (NOT!) on varmaan todenneet, että kun ei ole aurinkoista, niin tullaan sitten sateella ja pilviselläkin "lämmittelemään". Onneksi nuo, mitä on nähnyt, ovat olleet niin pöllöjä, että ovat kyllä aina lähes sentilleen samoissa paikoissa ja ne osaa melko hyvin ennakoida. Meillähän kävi se koira-ihmisen painajainen tuossa joku viikko takaperin. Oltiin käyty Tuuman ja Ansan kanssa ensin lenkillä ja sitten oli Nemi ja Kinda vuorossa. Oli just sellaista ensin ihan järkyttävän kuuma paahde ja sitten seuraavassa hetkessä täysi vesisade, eikä todellakaan tullut mieleen, että käärmeitä olisi. Päästin Kindan vapaaksi, eikä se ehtinyt kauaa kulkea, kun se yhtäkkiä hypähti taaksepäin. Samalla hetkellä näin, että siinä oli sen jaloissa käärme rullalla =( Kinda ilmeisesti jotenkin hämmentyi siitä, koska lähti hiipien kulkemaan kohti sitä käärmettä ja minä kiljun parin metrin päässä Kindaa pois sieltä. Onneksi Kinda ei lopulta mennyt sinne, vaan tuli mun luokse, mutta vähän ihmetteli mun käytöstä, eikä heti antanut ottaa kiinni. Ne sekunnit, kun näki, että Kinda lähenee sitä käärmettä, tuntui tunneilta, se oli ihan järkkyä. Koska se tosiaan käveli suoraan sen päältä, olin aivan varma, että nyt osui ja suurin piirtein juostiin kotiin ja epätoivoista tarkkailua. Ilmeisesti se kuitenkin vaan sähähti, koska mitään oireita ei Kindalle tullut, huh!! Eilen sitten kuulin, että kaverin koira oli saanut käärmeen osuman =/ Se on kuitenkin ehkä vähän eri, jos on kyseessä tuollainen pikkukoira vs. 35kg koira. 

Ei osunut käärme tähän nenään! 

Nyt sitten alkoi ns. arki harrastusten osalta. Toko-treeneissä on alkaneet porukat palailla lomilta ja agilitytreenitkin taas jatkui. Niin, ja Tuumalla alkoi se eskari =) Tuuma oli ihan huippu pentu siellä eskarissa! Vastoin odotuksia, se jaksoi koko tunnin hienosti keskittyä tekemiseen. Aina kun käveltiin muiden koirien ohi, meno oli sellaista vedetään täysillä (ai miten niin pitäisi harjoitella hihnassa kävelyä?!), mutta kun alettiin tehdä harjoituksia, niin tämäkän teki reippaasti kaikkia, välittämättä muista! Harjoiteltiin vähän luopumista ja kontaktia, vippausta, poispäin käännöstä ja valssia. Niin ja sitten vielä eteenpäin menemistä. Vaikeinta oli ehkä oikealla puolella käännökset mihin suuntaan tahansa, mikä myös noilla muilla on. Ilmeisesti en vaan itse osaa kunnolla sitä ohjata, vaan käännän käden jotenkin epäselvästi. Mutta kyllä tuosta vielä hieno pieni agility-koira tulee =) Nemi oli Tuuman treeneissä mukana ja kotimatkalla käytettiin Nemi uimassa. Tuuma ei vielä uskalla uimaan, mutta katsotaan, josko se vielä joskus. 

Reenin jälkeen jaksoi vielä poseerata!

Kindakin kävi siellä Lapuan kisoissa korkkaamassa kakkoset. Ne radat ei todellakaan olleet mitään helpoimpia ja Kinda oli vähän nyt huonolla asenteella. Hyppäri oli ensimmäisenä ja se oli alkuun ihan höpöhöpöä, mutta lopussa teki kyllä hienoa pätkää. Toinen rata oli mielestäni se paras, vaikka hylly siitäkin napsahti, kun puomi-putki erottelu meni pieleen. Siinä kyllä tuli varmaankin oma moka ja ohjasin suoraan sinne putkelle. Muuten moni haastava kohta meni ihan nappiin =) Kolmannelta radalta tuli sitten 0, mutta muutaman sekunnin yliaikaa, ei vaan enää Kinda jaksanut. Sinänsä tyytyväinen, vaikka vauhti loppuikin, koska silläkin radalla oli monta kohtaa, jossa Kinda olisi voinut valita toisin, mutta kuitenkin oli kuulolla. Kindalla tosin oli joku vatsa-sekaisin-päivät noiden kisojen jälkeen, että olisiko se sitten vienyt sen lopun vauhdin?! Oli vähän flaati kyllä muutaman päivän. Olisi voinut siis mennä huonomminkin nämä kisat. Nyt ei sitten ole kisoja tiedossa, kun pitää nyt odotella, koska ne juoksut alkaa, eikä oikein ole muutenkaan sopivia kisoja nyt lähiaikoina. 
Tässä vielä se 0-rata: Kinda 0-rata Lapua ja tässä se toinen agi-rata, tykkään erityisesti tuosta lopusta, koska ei kyllä olla kauheasti harjoiteltu tuollaisia leikkauksia =) Kinda Hyl Lapua

Ekoissa agilitytreeneissä mentiin tosi kivaa, mutta myös paikoin haastavaa rataa. Meikäläinenkin oikeen joutui juoksemaan, että ehti joka paikkaan ja kyllä muuten oli sekä Ansa että Kinda hienosti mukana =) Tuon 3.putken kohdalla oli kuitenkin pussi kuvasta poiketen. Haastavimmat kohdat oli ehtiä tuosta nelos-putkelta ohjaamaan kutos-putkea ja sieltä sitten ohjaamaan ysi-hyppyä. Ja sitten tuo 21-hypyltä ehtiä taas tuonne 24-putkelle. Hyvin nuo kohdat kuitenkin handlattiin, eniten vaikeuksia tuotti tuolla kulmassa putken jälkeen kepeille meno, kun omat koivet osoitti ihan väärään suuntaan ja koirat ajautuivat vasta toiseen keppiväliin. 

Ekojen treenien treenirata. 

Siinä mun rakkaat agilitaajat <3

 Tämän aamun aamukahvin juonti olikin sitten hankalaa, kun koirat vuorotellen haki huomiota. Nemi piippas ulos, Ansa tuijotteli ja Kinda tuli vaatimaan leikkimään ja Tuuma härväsi muuten vaan siinä mukana. Kinda on kyllä siitä hassu, että se ei paljoa leiki, paitsi palloilla ja paitsi Tuuman kanssa. Joskus sille sitten iskee se, että nyt voisi mamma leikkiä hänen kanssaan ja ole siinä sitten leikkimättä, kun toinen tuo lelua nenän eteen. Aikansa se palautteli vain mulle sitä lelua, kunnes sitten taas Tuuma kelpasi leikkikaveriksi. 

Leikitäänkö?? 

En varmana leiki ton pennun kanssa!

Se ei leiki mun kaa!

No, jos nyt sitten tämän kerran vähän leikittäis =D 

Joku vaatimus-jono tässä.

Tästä se arki siis pikku hiljaa taas alkaa. Elokuussa onkin sitten jo paljon kaikenlaisia juttuja tiedossa ja vähän reissaamistakin. Jos nyt vihdoinkin toteuttaisi sen; "menen ajoissa nukkumaan", että ei olisi aina niin rikkipoikki. Pitänee vissiin laittaa joku muistutus puhelimeen, että nukkumaanmenoaika =D Kiva on ollut olla lomalla, mutta eipä sekään ilo loputtomiin jatku. Toisaalta, kun on arjessa säännöllisyyttä harrastusten muodossa, niin onhan se perusarki lopulta ihan mukavaakin. 

Kaikki kiva loppuu aikanaan!

Sisältää agilityä!

Huuh, viime viikonloppu oli taas ihan supersiisti =) Oltiin urakalla reissussa ja tuloksiakin syntyi! 
Ennen Agirotua tosiaan innostuin, että nythän me sitten kisataan Kindan kanssa ja huhuilin kaikki potentiaaliset ykkösluokan koirakot läpi, jotka olis mahdollisesti lähdössä joskus johonkin kisailemaan. Itse olen aina vähän huono lähtemään mihinkään pidemmälle kisareissulle, siis ainakaan yksin, kaverin kanssa mennessä ei sitten haittaa, jos itsellä epäonnistuu ja kaverilla vaikka onnistuu. Sain sovittua Elinan kanssa reissun Jyväskylän kisoihin ja sitten vielä Minna houkutteli mut Kokkolaan sunnuntaille! Vähän alkoi sitten karmimaan, kun olin jo ilmoittautunut molempiin kisoihin, kun Elina viestitteli aikatauluja. Elinalla on ykkösissä ja kolmosissa koira ja lisäksi Jattilassa oli tuomarinharjoittelija, eli päivä tulisi venymään tooodella pitkäksi. Viimeinen Elinan startti olikin vasta klo: 20 jälkeen, kun meidän ykköset oli jo heti aamulla. Onneksi on ystäviä ympäriinsä ja oltiin jo etukäteen jutusteltu Sannan kanssa, että treffataan Jyväskylässä, koska he oli tulossa myös kisaamaan Tähden (pihakoira) kanssa. Ja lisäksi, kun Sannalla on pieni shelttipentu, niin saadaan vielä päivällä pentutreffitkin aikaiseksi. Joten nou hätä. 

Kinda ja ihana Tähti <3

Kinda oli vähän nihkeän oloinen, kun mentiin ekalle radalle, varmasti vieras paikka, kaikuva halli ja pitkä matka vähän jähmetti. Rata oli kyllä sinänsä helppo ja kiva ja Kinda lähti alun jälkeen kivasti tekemään. Mutta lopussa valitsin itse väärän puolen ohjaukseen ja Kinda valitsi sen seurauksena puomin kontaktin, kun olisi pitänyt mennä suoraan =D Yllättäen. Ekan radan jälkeen iloitsin siispä siitä, että vieläkään Kinda ei lähtenyt ympäri kenttää rallattelemaan, vaan tehtiin rataa! Toisella radalla saatiinkin sitten 0-rata, 1.sijoitus ja LUVA =) Se oli hienoa menoa ja Kinda oli hienosti kuulolla, tuollaista sen pitäisi aina ollakin. Alla tämä 0-rata: 
Kindan toinen luva
Kolmannelta radalta oli lähellä tulla vielä 0-rata, mutta itse hätäilin, kun piti puomilta ohjata koira putkeen ja Kinda alkoi heilutella häntää tuomarille. Itselle iski pelko, että se menee sinne ja ohjasin liian hätäisesti ja Kinda ei sitten mennytkään suorilta putkeen. Ei haittaa, koska viimeisen radan voitto oli ehdottomasti se, että Kinda EI mennyt A:lle radan alkupuolella, vaikka sinne olisi ollut aika suora linja, vaan tuli ohjaukseen hienosti. Vauhti alkoi muuten jo hiipumaan jo tällä kolmannella radalla, mutta 5 ja vauhdin hiipumisesta huolimatta Kinda sijoittui vielä kolmanneksi. Laitanpa tämänkin radan näytille: 
Kinda 5-rata

Pitää tulla uudestaankin kisaamaan, kun 

saatiin starttilahjakortteja!

Oli kyllä hienot fiilikset, tätä me todellakin ollaan haettu, että tulee sinänsä ehjiä ratoja ja kunnollista tekemistä ja nyt sitä todella oli. Sitä en vaan tiedä, miten tämä oikeasti on voinut kahdessa viikossa oikeasti muuttua tällaiseksi? Onko se kisatilanne oikeasti nyt tullut tutuksi? Se pitää vielä todeta, että kaikki tämän päivän radat oli tosi kivoja, sellaisia ykkösten ratoja, kun aiemmat radat viime syksyltä ja keväältä on olleet tosi paljon haastavampia. 

Ratojen jälkeen lähdettiin Sannan luo, jossa Sanna oli tehnyt kakun =) Ajatuksella, juhlitaan luvia tai syödään suruun =D Koiralapset saivat leikkiä ja touhuta urakalla ja välillä ne onneksi malttoi vähän nukkuakin. Kotiin päästiin lopulta lähtemään vasta n. 21, joten kotona oltiin oikeasti sitten tooosi myöhään ja suoraan nukkumaan. Vähän hirvitti se ajatus, että muutaman tunnin päästä pitäisi lähteä uudelleen reissuun. 

Oli muuten tosi hyvä kakku, nam =)

Välillä levätään. 

Söpöt nenäeläimet <3

Välillä näin päin. 

Ja sitten vielä näin =D

Jaksettiin silti käydä pizzalla!

Koko poppoo koolla!

Kokkolaan lähtiessä aloin jännittämään ihan huolella, kun olin vasta silloin tajunnut, että niin, radat ovat tosiaan leirintäalueella, mikä tarkoittaa veden läheisyyttä. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että saatan löytää Kindan uimasta. Ja siinä todella oli joku lammikko ehkä noin max. 100 metriä radasta, mutta meidän onneksi pienen kumpareen takana, eikä suoraan näköyhteydessä. 
Ensimmäinen rata näytti heti sellaiselta, että jos alusta selvitään, eli ei mennä puomille väärässä kohtaa, niin sitten se on ihan selvitettävissä. Kinda oli radalle tullessa tosi flaati, näki selvästi, että on väsynyt. Lähti suorittamaan rataa tosi vaisusti ja kepeille menikin tosi epätarkasti, kun oli vähän omissa maailmoissaan. Muuten rata meni ihan hyvin, vaikkakin hitaasti. Radalta tuloksena 5 ja hitusen yliaikaa, mutta muita tuloksia ei sitten ollutkaan, joten jälleen päästiin palkinnoille =D Olin tyytyväinen, että toinen rata oli vasta iltapäivällä ja Kinda saisi oikeasti vähän levätä ennen sitä. Eihän se tällaiseen ole tottunut, että joka aamu lähdetään ennen kukon laulua ja sitten pitäisi vielä jotain agilityä tehdä ihan täysillä. Päivän aikana ehti vähän itsekin ottaa rennosti ja mikäs siinä, kaunis ilma ja rento ilmapiiri! 

Huh hellettä!

Toiselle radalle mennessä Kinda oli edelleen vähän flaati, mikä oli ehkä sen pelastus. Tämä rata oli ehkä haastavin kaikista radoista ja sinänsä olisi ollut monta kohtaa, joissa voi epäonnistua. Sain kuitenkin tsempattua Kindaa radalla oikeissa kohdissa ja niinhän siinä kävi, että 0-rata ja serti =) Aikaa jännitin, että riittikö, etenkin, kun radalla ollessa kuuluttaja kuulutteli, että tiukille menee. 
Kinda 0-rata ja SERTI
Vähän kyllä nyppi muutenkin se kuuluttaja. Siis oikeasti ihan kiva, että kuuluttaa ja puhelee mukavia, mutta se oli koko ajan tyyliin "tämä on huippukoirakko ja hienoja suorituksia alla, oho, nyt tuli hylly". Tyylinsä tietty kullakin. Radan jälkeen oli tosi epätodellinen olo, että näinkö se nyt sitten meni? Nyt sitä ollaan sitten kahdessa viikossa noustu kakkosiin. Itsellä myös väsymys painoi, eikä meinannut millään nousta tajuntaan, että oikeasti, nyt päästiin askel ylöspäin! Tyytyväinen olen ennen kaikkea siihen, että Kinda on nyt useilla radoilla toiminut hyvin, eikä ole lähtenyt mihinkään rallattelemaan. Toki se pieni pelko edelleen taustalla on, mutta toisaalta, jos se niin tekee, niin mitä sitten? Ei se maailma siihen kaadu.  

Mun super-Kinda <3

Tuuman kasvattaja Mari piipahti myös meitä moikkaamassa Kokkolassa, kun oli näyttelyreissuillaan täällä päin. Tuumanen on ollut kyllä ihanan reipas pieni reissaaja. Väsymys näkyy sillä ehkä siinä, että se ei syö ruokaansa. Herkut toki kelpaa, mutta ruoka ei. Tuuma oli ihan innoissaan, kun näki emänsä ja isänsä, jotka puolestaan eivät olleet ihan niin innoissaan =D Tuuma on kyllä aivan kopio isästään, sillä erotuksella, että Tuuma on selkeästi narttumainen versio isästään. 

Tuuma ja vanhemmat <3

Päivän kruunasi vielä se, että myös Minna teki kolmosissa hienon ja vauhdikkaan 0-radan koiransa kanssa! Ei ollut turha reissu tämäkään! Pian päästäänkin sitten kokeilemaan Lapualle kakkosten ratoja, mutta jos sitä ennen vähän levättäisiin! 

Kaikenlaisia treffejä

Kesäkuulumisia vol. jotain =D Ulkona sataa, joten ei voi leikata nurtsii, joka on kohta ihan viidakko, eikä siellä viihdy nyt muutenkaan, joten mikäpäs parempaa, kuin kirjoitella blogiin. Illalla ajattelin kyllä lähteä vielä treenailemaan hallille, ettei nyt vallan laiskistuta. 
Kesällä ollaan pitkästä aikaa pidetty myös pihakoira-treffejä. Heli ja Näpsä kävivät yksi viikonloppu meidän huudeilla ja Tuumanen pääsi Näpsää ihmettelemään. Tuuma vallan rakastui Näpsään, ihana poika =) Näpsä oli melkein jo hätää kärsimässä, kun naskalihampaat napsivat...

Muru-kolmikko <3

Juhannuksen tienoilla Tuuma sai viimeisen rokotuksen ja vihdoin saa liikkua vähän vapaammin kaikkialla. Onhan se toki kulkenut treeneissä mukana koko ajan kotiutumisestaan lähtien, koska treeneissä ja kisoissa kaikki koirat on rokotettuja ja lähtökohtaisesti terveitä. Tuumalla on kyllä välillä hassuja reaktioita. Ekalla rokotuksella se oli ensin ihan reippaasti, kun mentiin ellille ovesta sisään, mutta sitten iski paniikki. Se jännitti ihan tosissaan, vaikka odotustilassa ei ollut ketään muita. Toisella rokotuksella se oli jo selvästi reippaampi, mutta edelleen vähän se paikka jännitti. Tuumalle hankittiin samalla passi, jotta voi sitten vaikka tarpeen mukaan matkustella. 

Korva-eläin =D

Sitten me käytiin myös pihakoira-treffeillä Vaasassa. Siellä olikin sitten muutama muukin pihakoira, olikohan niitä kaikkiaan 7 ainakin. Yllättävän hyvin ne pystyi keskenään olla, vaikka uroksilla meinasi jossain vaiheessa vähän mennä kuppi nurin toisiinsa. Tuuma oli ihan kuin kala vedessä siellä, ei juurikaan jännittänyt. Kindan osalta piti vähän vahtia loppuajasta, kun neiti näki, että aidan takana on vettä! Siis vettä, jossa voi uida! Selvästi yritti etsiä aidasta kohtaa, josta pääsisi hyppäämään, joten oli pakko laittaa Kinda kiinni. Muuten sitä olisi pitänyt jahdata merestä kiinni! 

Mitään en ole kaivanut =D

Jorpakko-eläin!

Kaivuu-hommissa!

Ei nää pysy paikallaan... =O

Kaikille kuoppia riittää =D

Tuuman kanssa ollaan käyty myös muutaman kerran pentutreffeillä M&M:ssä. Sinänsä yllättävää, että Tuuma, joka on rohkea kuin mikä, jännitti siellä ihan tavattomasti! Hyppäsi sieltä kaukalosta monta kertaa pois. Toisella kerralla sentään uskaltautui jo leikkimään vähän muiden kanssa. En tiedä, jännittääkö sitä, että on yhtäkkiä paljon koiria vai sitä kaukaloa ja paikkaa, joka kaikuu. Kuitenkin kaikkialla muualla, missä on paljon koiria, on ollut aina tosi reipas, rohkea ja sosiaalinen. No, enää me ei sinne taideta päästä kokeilemaan, koska on päällekkäisiä menoja, kun Tuuma aloittaa ensi viikolla eskarin =) Se on siis agilityn eskari, johon ymmärtääkseni sisältyy myös arkitoko-juttuja. Lisäksi Tuuma on ilmoitettu oman seuran agilityn pohjataitoja pennuille/aloitteleville kolmen kerran kurssiin Sonja Paavolan vetämänä. Eiköhän me näillä saada Tuumalle jonkinlaista aksa-pohjaa näin alkuun. 
Tuuman kanssa on muutenkin tullut nyt pohdiskeltua elämänmenoa. Tuuma tuli meille vähän sellaiseen aikaan, että itsellä oli kädet täynnä kaikenlaista hommaa ja koirat jäi vähän muutenkin vähemmälle. Tietysti sitä hoidin ja palluttelin, mutta jotenkin oli koko ajan sellainen olo, että en mä osaa olla tämän pennun kanssa. Sitten siitä tuli sellainen pikkuriiviö, joka alkoi tuhoilla kaikkea. No, pennut tuhoaa, ei siinä mitään, sitä pitää vaan yrittää saada kodista mahdollisimman tylsä ja pentuturvallinen. Ehkä siinä oli vähän se, että Kinda on tavallaan se "mun elämäni koira" ja Tuuma tuntui vähän vieraalta siihen nähden ja tuli se olo, että saako kaikki riittävästi huomiota multa jne. Nyt kun tuo pallura aina vaan kasvaa ja kehittyy ja nyt kun sen kanssa voi jo tehdä paljon kaikkea, suhde on selkeästi muuttunut. Tuuma osoittaa joka päivä mulle, kuinka fiksu pentu se on, mikä aina yllättää. Siitä on huomaamatta tullut tosi rakas pallura mulle <3 Jotenkin tosi vapauttavaa huomata, että vaikka se on lähes Kindan vastakohta monessa asiassa, se on yhtälailla "mun elämäni koira". Vielä sekin, että jännittävissä tilanteissa se turvaa minuun, minä olen sen tärkein ihminen, josta se on riippuvainen. Välillä se kiristää mun hermoja, esim. kun saattaa ihan vaan tylsyyksissään tulla viereen haukkumaan, mitä nuo muut koirat ei ole ikinä tehneet, mutta välillä se kaivautuu kainaloon tuhisemaan ja saa anteeksi kaiken pöhköilynsä. Ehkä tämä on ollut sitä kuuluisaa pentu-bluesia, josta nyt ollaan päästy jo yli. Mene ja tiedä?!

Avuliaat sängyn petaajat!

Unettaa!

Kindan kanssa ollaan saatu muuten nyt hyvin edistettyä meidän toko-motivaatiota =) Se on jo useissa treeneissä ollut hyvinkin oma itsensä ja on kestänyt sitäkin, että huomautan sille jostakin. Ollaan kokeiltu myös nyt vähän uusiakin juttuja, tai uusia ja uusia, enemmänkin meille vielä treenin alla olevia, eli esim. tunnaria ja luoksetulon stoppia. Tunnari-treenit on menneet hurjasti eteenpäin, muutamassa viikossa ollaan edetty siihen, että Kinda osaa hakea oikean kapulan rivistä ja kerran on sen jo tuonut suussa ihan sivulle asti, jeeeee =) Vielä siinä näkyy epävarmuutta, mutta hurjaa edistymistä kuitenkin! Luoksetulon stoppi nyt ei ole vielä oikein millään mallilla, sitä pitäisi vissiin vähän alkaa hioa, samoin kuin metallinoutoa ja ohjattua noutoa. Nyt varmaan jo uskaltaisi, kun nouto taas sujuu normaaliin tapaan. 
Anselmin kanssa on saatu rally-tokoa hyvin treenailtua aina tokojen päätteeksi. Nyt se jo osaa tulla eteen sekä pääasiassa kiertää hyvin takakautta sivulle. Sillä on vähän ollut ongelma se, että takaa kiertäessä katselee maisemia ja ollaan sitten nillitetty sitä, että sieltä tullaan kyllä ihan kunnolla ilman katseluita. Nyt ei ole kisoja lähimaisemissa, joten sinällään ei ole kiire tämän kanssa. 
Nemitus ei edelleenkään ole kauheasti treenaillut, lähinnä vaan lenkkeilty. Välillä toki pitää Nemin mieltä piristää ja hienosti se edelleen muistaa kaikki liikkeet. Mutta on kyllä äärimmäisen huono kesä ollut ulkotreenaamiseen, kun aina kun lähdetään lenkille, sataa vettä. Kun päästään kotiin, sade loppuu. Mikä ihana tuuri!!

Ansan ja Pikku Miun rento hetki.

Nemi halailee Pikku Miuta =)

Pakko laittaa vielä tämä video, joka saa joka kerta hyvälle tuulelle =D Kissaa ei videolla rääkätä, eikä se siitä saa sen suurempia traumoja, toim. huom.!
Tuuma ja kissa

Kun koirilla on kaikenlaisia treffejä, niin meikäläinenkin odotteli treffejä =D No ei nyt ehkä varsinaisesti mitään treffejä, mutta Jonia kylästelemään, mutta eihän se sitten päässyt =/ Olisin kaivannut vähän reeniseuraa, kun on loma ja kaikkea! 
Nyt pitäisi pikku hiljaa alkaa itse valmistelemaan toko-kurssia, joka vedetään elokuulla. Kivaa pitkästä aikaa vetää kurssia =) Samalla aina omakin treeni-into kasvaa, kun näkee, että kurssilaisilla tapahtuu edistystä! 

   
  

Kuljetaan Suomea ristiin rastiin

Koska nyt on loma, niin päivitellään vähän lisää =) 
Heinäkuussa on ollutkin kiireistä. Lähdettiin vähän ex tempore assareiksi Turkuun agilityn maajoukkuekarsintoihin, joihin pääsikin osallistumaan aika montakin oman seuran koirakkoa. Olipa muuten kiva päästä pitkästä aikaa käymään Turussa. Siellähän tuli muutamia vuosia vieteltyä ja siellä edelleen paljon ihania tyyppejä asuu. Oli aika nostalgista käydä myös vanhalla treenihallilla, siellä me ollaan aikoinaan aloiteltu agility-uraa ja tokoiltu ahkerasti. Aikana, jolloin ei vielä rally-tokosta tiedetty mitään. On se halli kyllä muuttunut huimasti ja on hienot puitteet nykyään. Silloin aikoinaan muistan kesäkuumalla treenailleeni siellä, kun oli vielä hallissa hiekkapohja ja hallin seinät auki, kun hallia laajennettiin. Nythän siellä on tekonurmipohja ja lämmitykset ja kaikki. No, on meidän nykyisetkin hallit hienoja ja hyviä, ei siinä. 

Reipas Tuumailija.

Tuollako sä mamma oot treenannut?

Päiväuniaika alkaa olla käsillä.

Mukana menossa olivat siis pihakoiraset ja Ansa. Saatiin ihanalta Suvilta lainaksi kämppää ja pihakoiraset veti siellä vähän rallia =D Pentupihakoiranen vaan tarvitsee vielä vähän harjoitusta reissuiluun, kun meinasi vähän olla levoton yöllä. Jouduin useaan otteeseen nousemaan ylös ja hakemaan Tuumiksen kainaloon, kun kävi koko ajan räpeltämässä jotakin, vähintään herätti Ansan tai innosti Kindan johonkin härväämiseen. Voin kertoa, että vähän väsytti, krooh! Nähtiinpä myös Kindan mamma-koira Nilla, jolle Kinda, tämä maailman kiltein ja sosiaalisin koira veti kilarit! Ilmeisesti oli Kindalla vähän väsymystä ilmassa ja puolusteli Tuumaa, koska oli ihan hampaat irvessä, hups! 
Alla vähän pihisten puuhailua. Ansa sai siksi aikaa mennä ulkoruokintaan, kun pihisten leikit meinas vähän olla Ansalle liikaa. 
Mitäs tähän nyt sanois =D

Karsinnoissa oli hienot tunnelmat ja nähtiin hienoja suorituksia huippukoirakoilta. Harmillisesti meidän assaroitava Näpsä ei sitten päässyt jatkoon ja lähdettiinkin jo samana iltana kotimatkalle. Hienoa oli, että mukana karsinnoissa taisi olla useampikin pihakoira =) Niin ne vaan liitelee siellä muiden joukossa hienosti =) 
Vaikka reissu olikin lyhyt, oli se myös antoisa, erityisesti, koska oli kiva vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Tuli nähtyä sellaisiakin vanhoja ystäviä, joita ei olisi odottanut näkevänsä, näköjään pitää tulla Porista ja Etelä-Pohjanmaalta Turkuun asti, että näkee =D Ihanan Elisan kanssa puolestaan pähkäiltiin kaikenlaista koira-asiaa ja siitä vierestä ratojen seuraamisen ja vohvelin syömisen lomassa. (Ihan OT, vohvelit muuten kuuluu reissuun kuin reissuun, mieluusti runsaalla kermavaahdolla, ai että!) Provinssi jäi nyt tämän reissun takia väliin, mutta haitanneeko tuo. 

Nyt kesällä ollaan oltu aktiivisia agilityn suhteen. Ollaan käyty useana päivänä viikossa agiliitelemässä, kun kerrankin pääsee. Ja voi että se on kivaa =) Kindan kanssa ollaan löydetty ihan uusi yhteys agilityyn ja koko ajan huomaan, että tuohan osaa jo vaikka ja mitä!!! Toki vielä on paljon tekemistä, mutta koko ajan mennään eteenpäin. 
Heti heinäkuun alkupuolella oli myös oman seuran kisat, joihin osallistuttiin Kindan kanssa. Kisat meni, noh, ihan kivasti =D Jos nyt oikeen analysoidaan, niin Kindahan tekee hienoa työtä treenitilanteessa ja jopa kuuntelee, vaikka vauhtia on. Kisatilanne sitä selvästi vähän vielä jännittää ja usein sitten tekee jotain ihan muuta kuin rataa. Näiden kisojen tuloksena hyl ja hyl. Molemmat radat kuitenkin jo parempaa tekemistä kuin viime kisoissa, toisin sanoen, Kindan ns. turhat hölmöilyt olivat jo melko vähäisiä. Ekalla radalla Kindan vauhti oli liiallinen ja ei siksi keskittynyt kunnolla, vaan teki pikku pyrähdyksiä vääriin suuntiin. Tokalla radalla keskittyminen oli jo parempaa, kunnes Kinda lähti kesken radan halliin sisälle, palasi sieltä sitten takaisin ja jatkettiin rata loppuun. Sehän oli täysin nollarata tuota poistumista lukuunottamatta. Kaveri jälkikäteen kertoi, että Kinda oli käynyt vetämässä hallissa ison ympyrän ja oli jo tulossa takaisin kentälle, mutta ei ollut löytänyt heti reittiä, kun siellä oli ollut aitoja tiellä =D Eikä kukaan ihminen ollut ymmärtänyt avata pienelle pihakoiralle tietä ulos =D Mun hölmö pieni otus <3

Kindan Hyllyttelyt

Moni olisi varmaan tästä taas masentunut, mutta minä sen sijaan sisuunnuin. Koin, että itse tekeminen oli huomattavasti parempaa kuin aiemmin ja oheistoimintaa oli huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Joten tulta päin ja kohti tulevaa Agirotua! 
Agirotuun lähdettiin siis perjantaina heti aamusella. Olipa taas lähtö, kun kylmälaukku unohtui kotiin ja piti vielä sitä lähteä hakemaan, sitten palattiin vielä hakemaan Helille caprit, kun säätiedotus näytti Mikkeliin hellettä ja Helillä oli vaan sadesään vaatteita =D Matkalla vielä ajeltiin jostakin risteyksestä ohi ja tuli sitten kierrettyä useita kymmeniä kilometrejä pidempää reittiä! Vähän siis tuli loppupäässä kiire ja ehdittiin vain nakata Tuuma siskon luo ja lähteä raviradalle kisapaikalle. 

Tarkkana A:lla =) @Mika Karhinen

Perjantain radoista tiputin lopulta Ansalta pois yhden radan, koska se olisi ollut samaan aikaan, kun olisi jo pitänyt olla Kindan kanssa rataantutustumassa. Perjantain radoista Ansalle tuli hyl, koska kuumui odotellessa niin paljon, että tiputteli rimoja ja louskutti menemään. Kindan eka rata meni vähän samoissa merkeissä kuin omissa kisoissa. Se lähti radalta ja kävi mm. tekemässä hienon A:n kontaktin radan reunalla olevalla A:lla. Palasi radalle ja saatiin rata rämmittyä jotakuinkin läpi maaliin asti. Hyvää oli se, että Kinda pysyi radalla sitten mukana ja maalissakin pysyi mukana, eikä lähtenyt mihinkään huitelemaan. Tuomari oli kyllä ihanan kannustava, huuteli vaan jatkamaan ja kehumaan koiraa, kun näki, että toinen mennä viipottaa kaikkea omaa. Seuraavalla radalla Kinda sen sijaan yllätti ja vetäisi sen ekan 0-ratansa ja sai luvan =) Selvästi huomasi, että Kinda oli jo väsynyt ja vauhti oli hitaampi ja kykeni siksi keskittymään tekemiseen. Toki myös itse varmistelin monessa kohtaa. Mutta se tunne, kun me tehtiin oikeasti yhdessä samaa rataa, huikeaa!! 

Kindan eka LUVA

Ei kaikkien tarvi onnistua, jos yksi onnistuu! Muruja molemmat <3

Lauantaina molemmilla koirilla oli kaksi rataa, ensin aamulla kaksi ja sitten illalla kaksi, pitkä päivä siis tiedossa. Aamun radoista molemmille tuli hyl. Ansalla oli nyt parempaa tekemistä, mutta edelleen se kuumui niin paljon, että ei riittävästi pystynyt keskittymään. Kindalla oli puolestaan tällä kertaa jopa tekemisen makua, eikä se enää kertaakaan lähtenyt radalta mihinkään, vaan teki mun kanssa selvästi! Ihan huippua! Radalta tuli kuitenkin hyl, koska Kinda valitsi putken sijaan puomin, koska kontaktit on niin parhautta sen mielestä. Hyllystä huolimatta leijuin, koska tämä on nyt se, mitä me ollaan haettu; kisatilanteessa keskitytään toisiimme ja siihen tekemiseen! 

Ansan 0-rata! Kuvat @HelsiTar

Päivällä käytiin välillä syömässä läheisellä huoltsikalla. Olipa muuten mielenkiintoista porukkaa siellä. Yksi tuli kysymään, ollaanko me jotain oppaita, kun on tuollaiset liivit päällä. Ööh...joo ei =D Toinen tuli kysymään, ollaanko suunnistajia =D Siis hei oikeesti, mistä näitä sikiää...
Illan radat olikin sitten onnistuneita. Ansa sai hienosti ensimmäisen 0 ikinä ja sijoittuipa jopa 11./97., ei paha ollenkaan. Myös Kindalle tuli toinen 0, mutta harmillisesti muutaman sekunnin YLIajalla, joo-o. Huomaa siis, että Kindalla ei vielä tämä kisakestävyys ole kovin hyvä. Niin ja tietysti sekin vaikutti, että sää oli koko Agirodun ajan mitä mainioin, reipasta hellettä, yli +20 astetta. No, yliajasta huolimatta, se oli 0 ja jälleen oli se olo, että me tehtiin kuitenkin yhdessä, eikä Kindalla ollut ajatustakaan lähteä kirmaamaan radalta muualle. 

Ansa liitelee 0-radan!

Tuuma on tällä reissulla ollut vallan mainio reissaaja. Se on viihtynyt hyvin siskon Pino-japsin kanssa sen aikaa, kun Ansa ja Kinda on tehnyt töitä. Mutta oli se kyllä myös väsynyt. Ei oikein ruokakaan kunnolla maistunut, kun on koko päivä ollut hommia! Nyt tein taktisesti ja pidin pennusen pannasta kiinni, kunnes nukahti, jotta ei niin kovin menisi ylikierroksilla koko yötä ja kyllä nyt sentään paremmin meni kuin Turun reissulla. 

Lapset lenkillä! @K.Korhonen

Tässä vielä videopätkää siitä, miten nuo kaksi karvalasta viihdyttivät toisiaan =D Lapsi-koirat leikkii =D

Lauantai-ilta kuluikin sitten rentoutuessa siskon kera, koiratkin oli päivästä niin poikki, että vetivät heti lonkkaa. Mukavata nähdä siskoa pitkästä aikaa. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa vielä joukkuekisa, jossa me oltiin mukana rotuyhdistyksen kilpailevien medien joukkueessa. Suuremmilta kommelluksilta säästyttiin, mutta myöskään sen suurempaa menestystä ei joukkueelle tullut. Kindakin jaksoi hyvin vielä yhden radan tsempata, vaikka selvästi oli toooosi väsynyt. Erityisen tyytyväinen olin Kindan keppien hakuun, siinä se kyllä on supertaitava ja hakee ne nykyään erittäin kivasti! Mutta näköjään meillä tulee olemaan ongelmana tuo liiallinen kontaktihakuisuus, vähänkin epäselvä tilanne Kindalle, niin johan lähtee kontakteille =D Se oli sellainen Agirotu, ilmeisesti viimeinen laatuaan, ellei nyt sitten vielä joku keksi sitä pitää ensi vuonna. 

Niin siis täällä siskolla ei saa koirat olla sohvalla...

paitsi pienet pihakoirat sai luvan, koska siinähän oli selvästi 

molemmille oma paikka!

Tuuma kävi myös pyörähtämässä Agirodussa ja löysi 

taas uuden kaverin, ihanan Marcen!

Kinda ei enää jaksa, kaikkensa antanut =)

Siinäpä vuoden 2017 kilpailevien medien Agirotu-joukkue!

Kukahan siellä ei taas voi katsoa kameraan, kun pitää hienoa kontaktia =D

Tuumasen kanssa ollaan treenailtu myös agilityä, mm. hyppyjen tarjoamista, putkea ja kontaktia. Kyllä sillä jotain käryä niistä alkaa pikku hiljaa olemaan, jee! Alla muutama videopätkä Tuuman treenailuista: 
Tuuma treenaa aksaa
Pikku-Tuuman luoksetuloharjoitus

Nemi-koira on saanut olla reissujen ajan kotivahtina ja on hoitanut ne hommat hyvin. Luultavasti Nemi on saanut rutkasti rapsutuksia ja luita ylenmäärin, kun on ollut ainoa koira talossa. Hyvä niin. 

Vahtihommia.