Heinäkuussa on ollutkin kiireistä. Lähdettiin vähän ex tempore assareiksi Turkuun agilityn maajoukkuekarsintoihin, joihin pääsikin osallistumaan aika montakin oman seuran koirakkoa. Olipa muuten kiva päästä pitkästä aikaa käymään Turussa. Siellähän tuli muutamia vuosia vieteltyä ja siellä edelleen paljon ihania tyyppejä asuu. Oli aika nostalgista käydä myös vanhalla treenihallilla, siellä me ollaan aikoinaan aloiteltu agility-uraa ja tokoiltu ahkerasti. Aikana, jolloin ei vielä rally-tokosta tiedetty mitään. On se halli kyllä muuttunut huimasti ja on hienot puitteet nykyään. Silloin aikoinaan muistan kesäkuumalla treenailleeni siellä, kun oli vielä hallissa hiekkapohja ja hallin seinät auki, kun hallia laajennettiin. Nythän siellä on tekonurmipohja ja lämmitykset ja kaikki. No, on meidän nykyisetkin hallit hienoja ja hyviä, ei siinä.
Reipas Tuumailija.
Tuollako sä mamma oot treenannut?
Päiväuniaika alkaa olla käsillä.
Mukana menossa olivat siis pihakoiraset ja Ansa. Saatiin ihanalta Suvilta lainaksi kämppää ja pihakoiraset veti siellä vähän rallia =D Pentupihakoiranen vaan tarvitsee vielä vähän harjoitusta reissuiluun, kun meinasi vähän olla levoton yöllä. Jouduin useaan otteeseen nousemaan ylös ja hakemaan Tuumiksen kainaloon, kun kävi koko ajan räpeltämässä jotakin, vähintään herätti Ansan tai innosti Kindan johonkin härväämiseen. Voin kertoa, että vähän väsytti, krooh! Nähtiinpä myös Kindan mamma-koira Nilla, jolle Kinda, tämä maailman kiltein ja sosiaalisin koira veti kilarit! Ilmeisesti oli Kindalla vähän väsymystä ilmassa ja puolusteli Tuumaa, koska oli ihan hampaat irvessä, hups!
Alla vähän pihisten puuhailua. Ansa sai siksi aikaa mennä ulkoruokintaan, kun pihisten leikit meinas vähän olla Ansalle liikaa.
Mitäs tähän nyt sanois =D
Karsinnoissa oli hienot tunnelmat ja nähtiin hienoja suorituksia huippukoirakoilta. Harmillisesti meidän assaroitava Näpsä ei sitten päässyt jatkoon ja lähdettiinkin jo samana iltana kotimatkalle. Hienoa oli, että mukana karsinnoissa taisi olla useampikin pihakoira =) Niin ne vaan liitelee siellä muiden joukossa hienosti =)
Vaikka reissu olikin lyhyt, oli se myös antoisa, erityisesti, koska oli kiva vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Tuli nähtyä sellaisiakin vanhoja ystäviä, joita ei olisi odottanut näkevänsä, näköjään pitää tulla Porista ja Etelä-Pohjanmaalta Turkuun asti, että näkee =D Ihanan Elisan kanssa puolestaan pähkäiltiin kaikenlaista koira-asiaa ja siitä vierestä ratojen seuraamisen ja vohvelin syömisen lomassa. (Ihan OT, vohvelit muuten kuuluu reissuun kuin reissuun, mieluusti runsaalla kermavaahdolla, ai että!) Provinssi jäi nyt tämän reissun takia väliin, mutta haitanneeko tuo.
Nyt kesällä ollaan oltu aktiivisia agilityn suhteen. Ollaan käyty useana päivänä viikossa agiliitelemässä, kun kerrankin pääsee. Ja voi että se on kivaa =) Kindan kanssa ollaan löydetty ihan uusi yhteys agilityyn ja koko ajan huomaan, että tuohan osaa jo vaikka ja mitä!!! Toki vielä on paljon tekemistä, mutta koko ajan mennään eteenpäin.
Heti heinäkuun alkupuolella oli myös oman seuran kisat, joihin osallistuttiin Kindan kanssa. Kisat meni, noh, ihan kivasti =D Jos nyt oikeen analysoidaan, niin Kindahan tekee hienoa työtä treenitilanteessa ja jopa kuuntelee, vaikka vauhtia on. Kisatilanne sitä selvästi vähän vielä jännittää ja usein sitten tekee jotain ihan muuta kuin rataa. Näiden kisojen tuloksena hyl ja hyl. Molemmat radat kuitenkin jo parempaa tekemistä kuin viime kisoissa, toisin sanoen, Kindan ns. turhat hölmöilyt olivat jo melko vähäisiä. Ekalla radalla Kindan vauhti oli liiallinen ja ei siksi keskittynyt kunnolla, vaan teki pikku pyrähdyksiä vääriin suuntiin. Tokalla radalla keskittyminen oli jo parempaa, kunnes Kinda lähti kesken radan halliin sisälle, palasi sieltä sitten takaisin ja jatkettiin rata loppuun. Sehän oli täysin nollarata tuota poistumista lukuunottamatta. Kaveri jälkikäteen kertoi, että Kinda oli käynyt vetämässä hallissa ison ympyrän ja oli jo tulossa takaisin kentälle, mutta ei ollut löytänyt heti reittiä, kun siellä oli ollut aitoja tiellä =D Eikä kukaan ihminen ollut ymmärtänyt avata pienelle pihakoiralle tietä ulos =D Mun hölmö pieni otus <3
Kindan Hyllyttelyt
Moni olisi varmaan tästä taas masentunut, mutta minä sen sijaan sisuunnuin. Koin, että itse tekeminen oli huomattavasti parempaa kuin aiemmin ja oheistoimintaa oli huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Joten tulta päin ja kohti tulevaa Agirotua!
Agirotuun lähdettiin siis perjantaina heti aamusella. Olipa taas lähtö, kun kylmälaukku unohtui kotiin ja piti vielä sitä lähteä hakemaan, sitten palattiin vielä hakemaan Helille caprit, kun säätiedotus näytti Mikkeliin hellettä ja Helillä oli vaan sadesään vaatteita =D Matkalla vielä ajeltiin jostakin risteyksestä ohi ja tuli sitten kierrettyä useita kymmeniä kilometrejä pidempää reittiä! Vähän siis tuli loppupäässä kiire ja ehdittiin vain nakata Tuuma siskon luo ja lähteä raviradalle kisapaikalle.
Tarkkana A:lla =) @Mika Karhinen
Perjantain radoista tiputin lopulta Ansalta pois yhden radan, koska se olisi ollut samaan aikaan, kun olisi jo pitänyt olla Kindan kanssa rataantutustumassa. Perjantain radoista Ansalle tuli hyl, koska kuumui odotellessa niin paljon, että tiputteli rimoja ja louskutti menemään. Kindan eka rata meni vähän samoissa merkeissä kuin omissa kisoissa. Se lähti radalta ja kävi mm. tekemässä hienon A:n kontaktin radan reunalla olevalla A:lla. Palasi radalle ja saatiin rata rämmittyä jotakuinkin läpi maaliin asti. Hyvää oli se, että Kinda pysyi radalla sitten mukana ja maalissakin pysyi mukana, eikä lähtenyt mihinkään huitelemaan. Tuomari oli kyllä ihanan kannustava, huuteli vaan jatkamaan ja kehumaan koiraa, kun näki, että toinen mennä viipottaa kaikkea omaa. Seuraavalla radalla Kinda sen sijaan yllätti ja vetäisi sen ekan 0-ratansa ja sai luvan =) Selvästi huomasi, että Kinda oli jo väsynyt ja vauhti oli hitaampi ja kykeni siksi keskittymään tekemiseen. Toki myös itse varmistelin monessa kohtaa. Mutta se tunne, kun me tehtiin oikeasti yhdessä samaa rataa, huikeaa!!
Kindan eka LUVA
Ei kaikkien tarvi onnistua, jos yksi onnistuu! Muruja molemmat <3
Lauantaina molemmilla koirilla oli kaksi rataa, ensin aamulla kaksi ja sitten illalla kaksi, pitkä päivä siis tiedossa. Aamun radoista molemmille tuli hyl. Ansalla oli nyt parempaa tekemistä, mutta edelleen se kuumui niin paljon, että ei riittävästi pystynyt keskittymään. Kindalla oli puolestaan tällä kertaa jopa tekemisen makua, eikä se enää kertaakaan lähtenyt radalta mihinkään, vaan teki mun kanssa selvästi! Ihan huippua! Radalta tuli kuitenkin hyl, koska Kinda valitsi putken sijaan puomin, koska kontaktit on niin parhautta sen mielestä. Hyllystä huolimatta leijuin, koska tämä on nyt se, mitä me ollaan haettu; kisatilanteessa keskitytään toisiimme ja siihen tekemiseen!
Ansan 0-rata! Kuvat @HelsiTar
Päivällä käytiin välillä syömässä läheisellä huoltsikalla. Olipa muuten mielenkiintoista porukkaa siellä. Yksi tuli kysymään, ollaanko me jotain oppaita, kun on tuollaiset liivit päällä. Ööh...joo ei =D Toinen tuli kysymään, ollaanko suunnistajia =D Siis hei oikeesti, mistä näitä sikiää...
Illan radat olikin sitten onnistuneita. Ansa sai hienosti ensimmäisen 0 ikinä ja sijoittuipa jopa 11./97., ei paha ollenkaan. Myös Kindalle tuli toinen 0, mutta harmillisesti muutaman sekunnin YLIajalla, joo-o. Huomaa siis, että Kindalla ei vielä tämä kisakestävyys ole kovin hyvä. Niin ja tietysti sekin vaikutti, että sää oli koko Agirodun ajan mitä mainioin, reipasta hellettä, yli +20 astetta. No, yliajasta huolimatta, se oli 0 ja jälleen oli se olo, että me tehtiin kuitenkin yhdessä, eikä Kindalla ollut ajatustakaan lähteä kirmaamaan radalta muualle.
Ansa liitelee 0-radan!
Tuuma on tällä reissulla ollut vallan mainio reissaaja. Se on viihtynyt hyvin siskon Pino-japsin kanssa sen aikaa, kun Ansa ja Kinda on tehnyt töitä. Mutta oli se kyllä myös väsynyt. Ei oikein ruokakaan kunnolla maistunut, kun on koko päivä ollut hommia! Nyt tein taktisesti ja pidin pennusen pannasta kiinni, kunnes nukahti, jotta ei niin kovin menisi ylikierroksilla koko yötä ja kyllä nyt sentään paremmin meni kuin Turun reissulla.
Lapset lenkillä! @K.Korhonen
Tässä vielä videopätkää siitä, miten nuo kaksi karvalasta viihdyttivät toisiaan =D Lapsi-koirat leikkii =D
Lauantai-ilta kuluikin sitten rentoutuessa siskon kera, koiratkin oli päivästä niin poikki, että vetivät heti lonkkaa. Mukavata nähdä siskoa pitkästä aikaa. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa vielä joukkuekisa, jossa me oltiin mukana rotuyhdistyksen kilpailevien medien joukkueessa. Suuremmilta kommelluksilta säästyttiin, mutta myöskään sen suurempaa menestystä ei joukkueelle tullut. Kindakin jaksoi hyvin vielä yhden radan tsempata, vaikka selvästi oli toooosi väsynyt. Erityisen tyytyväinen olin Kindan keppien hakuun, siinä se kyllä on supertaitava ja hakee ne nykyään erittäin kivasti! Mutta näköjään meillä tulee olemaan ongelmana tuo liiallinen kontaktihakuisuus, vähänkin epäselvä tilanne Kindalle, niin johan lähtee kontakteille =D Se oli sellainen Agirotu, ilmeisesti viimeinen laatuaan, ellei nyt sitten vielä joku keksi sitä pitää ensi vuonna.
Niin siis täällä siskolla ei saa koirat olla sohvalla...
paitsi pienet pihakoirat sai luvan, koska siinähän oli selvästi
molemmille oma paikka!
Tuuma kävi myös pyörähtämässä Agirodussa ja löysi
taas uuden kaverin, ihanan Marcen!
Kinda ei enää jaksa, kaikkensa antanut =)
Siinäpä vuoden 2017 kilpailevien medien Agirotu-joukkue!
Kukahan siellä ei taas voi katsoa kameraan, kun pitää hienoa kontaktia =D
Tuumasen kanssa ollaan treenailtu myös agilityä, mm. hyppyjen tarjoamista, putkea ja kontaktia. Kyllä sillä jotain käryä niistä alkaa pikku hiljaa olemaan, jee! Alla muutama videopätkä Tuuman treenailuista:
Tuuma treenaa aksaa
Pikku-Tuuman luoksetuloharjoitus
Nemi-koira on saanut olla reissujen ajan kotivahtina ja on hoitanut ne hommat hyvin. Luultavasti Nemi on saanut rutkasti rapsutuksia ja luita ylenmäärin, kun on ollut ainoa koira talossa. Hyvä niin.
Vahtihommia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti