Sisältää agilityä!

Huuh, viime viikonloppu oli taas ihan supersiisti =) Oltiin urakalla reissussa ja tuloksiakin syntyi! 
Ennen Agirotua tosiaan innostuin, että nythän me sitten kisataan Kindan kanssa ja huhuilin kaikki potentiaaliset ykkösluokan koirakot läpi, jotka olis mahdollisesti lähdössä joskus johonkin kisailemaan. Itse olen aina vähän huono lähtemään mihinkään pidemmälle kisareissulle, siis ainakaan yksin, kaverin kanssa mennessä ei sitten haittaa, jos itsellä epäonnistuu ja kaverilla vaikka onnistuu. Sain sovittua Elinan kanssa reissun Jyväskylän kisoihin ja sitten vielä Minna houkutteli mut Kokkolaan sunnuntaille! Vähän alkoi sitten karmimaan, kun olin jo ilmoittautunut molempiin kisoihin, kun Elina viestitteli aikatauluja. Elinalla on ykkösissä ja kolmosissa koira ja lisäksi Jattilassa oli tuomarinharjoittelija, eli päivä tulisi venymään tooodella pitkäksi. Viimeinen Elinan startti olikin vasta klo: 20 jälkeen, kun meidän ykköset oli jo heti aamulla. Onneksi on ystäviä ympäriinsä ja oltiin jo etukäteen jutusteltu Sannan kanssa, että treffataan Jyväskylässä, koska he oli tulossa myös kisaamaan Tähden (pihakoira) kanssa. Ja lisäksi, kun Sannalla on pieni shelttipentu, niin saadaan vielä päivällä pentutreffitkin aikaiseksi. Joten nou hätä. 

Kinda ja ihana Tähti <3

Kinda oli vähän nihkeän oloinen, kun mentiin ekalle radalle, varmasti vieras paikka, kaikuva halli ja pitkä matka vähän jähmetti. Rata oli kyllä sinänsä helppo ja kiva ja Kinda lähti alun jälkeen kivasti tekemään. Mutta lopussa valitsin itse väärän puolen ohjaukseen ja Kinda valitsi sen seurauksena puomin kontaktin, kun olisi pitänyt mennä suoraan =D Yllättäen. Ekan radan jälkeen iloitsin siispä siitä, että vieläkään Kinda ei lähtenyt ympäri kenttää rallattelemaan, vaan tehtiin rataa! Toisella radalla saatiinkin sitten 0-rata, 1.sijoitus ja LUVA =) Se oli hienoa menoa ja Kinda oli hienosti kuulolla, tuollaista sen pitäisi aina ollakin. Alla tämä 0-rata: 
Kindan toinen luva
Kolmannelta radalta oli lähellä tulla vielä 0-rata, mutta itse hätäilin, kun piti puomilta ohjata koira putkeen ja Kinda alkoi heilutella häntää tuomarille. Itselle iski pelko, että se menee sinne ja ohjasin liian hätäisesti ja Kinda ei sitten mennytkään suorilta putkeen. Ei haittaa, koska viimeisen radan voitto oli ehdottomasti se, että Kinda EI mennyt A:lle radan alkupuolella, vaikka sinne olisi ollut aika suora linja, vaan tuli ohjaukseen hienosti. Vauhti alkoi muuten jo hiipumaan jo tällä kolmannella radalla, mutta 5 ja vauhdin hiipumisesta huolimatta Kinda sijoittui vielä kolmanneksi. Laitanpa tämänkin radan näytille: 
Kinda 5-rata

Pitää tulla uudestaankin kisaamaan, kun 

saatiin starttilahjakortteja!

Oli kyllä hienot fiilikset, tätä me todellakin ollaan haettu, että tulee sinänsä ehjiä ratoja ja kunnollista tekemistä ja nyt sitä todella oli. Sitä en vaan tiedä, miten tämä oikeasti on voinut kahdessa viikossa oikeasti muuttua tällaiseksi? Onko se kisatilanne oikeasti nyt tullut tutuksi? Se pitää vielä todeta, että kaikki tämän päivän radat oli tosi kivoja, sellaisia ykkösten ratoja, kun aiemmat radat viime syksyltä ja keväältä on olleet tosi paljon haastavampia. 

Ratojen jälkeen lähdettiin Sannan luo, jossa Sanna oli tehnyt kakun =) Ajatuksella, juhlitaan luvia tai syödään suruun =D Koiralapset saivat leikkiä ja touhuta urakalla ja välillä ne onneksi malttoi vähän nukkuakin. Kotiin päästiin lopulta lähtemään vasta n. 21, joten kotona oltiin oikeasti sitten tooosi myöhään ja suoraan nukkumaan. Vähän hirvitti se ajatus, että muutaman tunnin päästä pitäisi lähteä uudelleen reissuun. 

Oli muuten tosi hyvä kakku, nam =)

Välillä levätään. 

Söpöt nenäeläimet <3

Välillä näin päin. 

Ja sitten vielä näin =D

Jaksettiin silti käydä pizzalla!

Koko poppoo koolla!

Kokkolaan lähtiessä aloin jännittämään ihan huolella, kun olin vasta silloin tajunnut, että niin, radat ovat tosiaan leirintäalueella, mikä tarkoittaa veden läheisyyttä. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että saatan löytää Kindan uimasta. Ja siinä todella oli joku lammikko ehkä noin max. 100 metriä radasta, mutta meidän onneksi pienen kumpareen takana, eikä suoraan näköyhteydessä. 
Ensimmäinen rata näytti heti sellaiselta, että jos alusta selvitään, eli ei mennä puomille väärässä kohtaa, niin sitten se on ihan selvitettävissä. Kinda oli radalle tullessa tosi flaati, näki selvästi, että on väsynyt. Lähti suorittamaan rataa tosi vaisusti ja kepeille menikin tosi epätarkasti, kun oli vähän omissa maailmoissaan. Muuten rata meni ihan hyvin, vaikkakin hitaasti. Radalta tuloksena 5 ja hitusen yliaikaa, mutta muita tuloksia ei sitten ollutkaan, joten jälleen päästiin palkinnoille =D Olin tyytyväinen, että toinen rata oli vasta iltapäivällä ja Kinda saisi oikeasti vähän levätä ennen sitä. Eihän se tällaiseen ole tottunut, että joka aamu lähdetään ennen kukon laulua ja sitten pitäisi vielä jotain agilityä tehdä ihan täysillä. Päivän aikana ehti vähän itsekin ottaa rennosti ja mikäs siinä, kaunis ilma ja rento ilmapiiri! 

Huh hellettä!

Toiselle radalle mennessä Kinda oli edelleen vähän flaati, mikä oli ehkä sen pelastus. Tämä rata oli ehkä haastavin kaikista radoista ja sinänsä olisi ollut monta kohtaa, joissa voi epäonnistua. Sain kuitenkin tsempattua Kindaa radalla oikeissa kohdissa ja niinhän siinä kävi, että 0-rata ja serti =) Aikaa jännitin, että riittikö, etenkin, kun radalla ollessa kuuluttaja kuulutteli, että tiukille menee. 
Kinda 0-rata ja SERTI
Vähän kyllä nyppi muutenkin se kuuluttaja. Siis oikeasti ihan kiva, että kuuluttaa ja puhelee mukavia, mutta se oli koko ajan tyyliin "tämä on huippukoirakko ja hienoja suorituksia alla, oho, nyt tuli hylly". Tyylinsä tietty kullakin. Radan jälkeen oli tosi epätodellinen olo, että näinkö se nyt sitten meni? Nyt sitä ollaan sitten kahdessa viikossa noustu kakkosiin. Itsellä myös väsymys painoi, eikä meinannut millään nousta tajuntaan, että oikeasti, nyt päästiin askel ylöspäin! Tyytyväinen olen ennen kaikkea siihen, että Kinda on nyt useilla radoilla toiminut hyvin, eikä ole lähtenyt mihinkään rallattelemaan. Toki se pieni pelko edelleen taustalla on, mutta toisaalta, jos se niin tekee, niin mitä sitten? Ei se maailma siihen kaadu.  

Mun super-Kinda <3

Tuuman kasvattaja Mari piipahti myös meitä moikkaamassa Kokkolassa, kun oli näyttelyreissuillaan täällä päin. Tuumanen on ollut kyllä ihanan reipas pieni reissaaja. Väsymys näkyy sillä ehkä siinä, että se ei syö ruokaansa. Herkut toki kelpaa, mutta ruoka ei. Tuuma oli ihan innoissaan, kun näki emänsä ja isänsä, jotka puolestaan eivät olleet ihan niin innoissaan =D Tuuma on kyllä aivan kopio isästään, sillä erotuksella, että Tuuma on selkeästi narttumainen versio isästään. 

Tuuma ja vanhemmat <3

Päivän kruunasi vielä se, että myös Minna teki kolmosissa hienon ja vauhdikkaan 0-radan koiransa kanssa! Ei ollut turha reissu tämäkään! Pian päästäänkin sitten kokeilemaan Lapualle kakkosten ratoja, mutta jos sitä ennen vähän levättäisiin!