Kaikenlaisia treffejä

Kesäkuulumisia vol. jotain =D Ulkona sataa, joten ei voi leikata nurtsii, joka on kohta ihan viidakko, eikä siellä viihdy nyt muutenkaan, joten mikäpäs parempaa, kuin kirjoitella blogiin. Illalla ajattelin kyllä lähteä vielä treenailemaan hallille, ettei nyt vallan laiskistuta. 
Kesällä ollaan pitkästä aikaa pidetty myös pihakoira-treffejä. Heli ja Näpsä kävivät yksi viikonloppu meidän huudeilla ja Tuumanen pääsi Näpsää ihmettelemään. Tuuma vallan rakastui Näpsään, ihana poika =) Näpsä oli melkein jo hätää kärsimässä, kun naskalihampaat napsivat...

Muru-kolmikko <3

Juhannuksen tienoilla Tuuma sai viimeisen rokotuksen ja vihdoin saa liikkua vähän vapaammin kaikkialla. Onhan se toki kulkenut treeneissä mukana koko ajan kotiutumisestaan lähtien, koska treeneissä ja kisoissa kaikki koirat on rokotettuja ja lähtökohtaisesti terveitä. Tuumalla on kyllä välillä hassuja reaktioita. Ekalla rokotuksella se oli ensin ihan reippaasti, kun mentiin ellille ovesta sisään, mutta sitten iski paniikki. Se jännitti ihan tosissaan, vaikka odotustilassa ei ollut ketään muita. Toisella rokotuksella se oli jo selvästi reippaampi, mutta edelleen vähän se paikka jännitti. Tuumalle hankittiin samalla passi, jotta voi sitten vaikka tarpeen mukaan matkustella. 

Korva-eläin =D

Sitten me käytiin myös pihakoira-treffeillä Vaasassa. Siellä olikin sitten muutama muukin pihakoira, olikohan niitä kaikkiaan 7 ainakin. Yllättävän hyvin ne pystyi keskenään olla, vaikka uroksilla meinasi jossain vaiheessa vähän mennä kuppi nurin toisiinsa. Tuuma oli ihan kuin kala vedessä siellä, ei juurikaan jännittänyt. Kindan osalta piti vähän vahtia loppuajasta, kun neiti näki, että aidan takana on vettä! Siis vettä, jossa voi uida! Selvästi yritti etsiä aidasta kohtaa, josta pääsisi hyppäämään, joten oli pakko laittaa Kinda kiinni. Muuten sitä olisi pitänyt jahdata merestä kiinni! 

Mitään en ole kaivanut =D

Jorpakko-eläin!

Kaivuu-hommissa!

Ei nää pysy paikallaan... =O

Kaikille kuoppia riittää =D

Tuuman kanssa ollaan käyty myös muutaman kerran pentutreffeillä M&M:ssä. Sinänsä yllättävää, että Tuuma, joka on rohkea kuin mikä, jännitti siellä ihan tavattomasti! Hyppäsi sieltä kaukalosta monta kertaa pois. Toisella kerralla sentään uskaltautui jo leikkimään vähän muiden kanssa. En tiedä, jännittääkö sitä, että on yhtäkkiä paljon koiria vai sitä kaukaloa ja paikkaa, joka kaikuu. Kuitenkin kaikkialla muualla, missä on paljon koiria, on ollut aina tosi reipas, rohkea ja sosiaalinen. No, enää me ei sinne taideta päästä kokeilemaan, koska on päällekkäisiä menoja, kun Tuuma aloittaa ensi viikolla eskarin =) Se on siis agilityn eskari, johon ymmärtääkseni sisältyy myös arkitoko-juttuja. Lisäksi Tuuma on ilmoitettu oman seuran agilityn pohjataitoja pennuille/aloitteleville kolmen kerran kurssiin Sonja Paavolan vetämänä. Eiköhän me näillä saada Tuumalle jonkinlaista aksa-pohjaa näin alkuun. 
Tuuman kanssa on muutenkin tullut nyt pohdiskeltua elämänmenoa. Tuuma tuli meille vähän sellaiseen aikaan, että itsellä oli kädet täynnä kaikenlaista hommaa ja koirat jäi vähän muutenkin vähemmälle. Tietysti sitä hoidin ja palluttelin, mutta jotenkin oli koko ajan sellainen olo, että en mä osaa olla tämän pennun kanssa. Sitten siitä tuli sellainen pikkuriiviö, joka alkoi tuhoilla kaikkea. No, pennut tuhoaa, ei siinä mitään, sitä pitää vaan yrittää saada kodista mahdollisimman tylsä ja pentuturvallinen. Ehkä siinä oli vähän se, että Kinda on tavallaan se "mun elämäni koira" ja Tuuma tuntui vähän vieraalta siihen nähden ja tuli se olo, että saako kaikki riittävästi huomiota multa jne. Nyt kun tuo pallura aina vaan kasvaa ja kehittyy ja nyt kun sen kanssa voi jo tehdä paljon kaikkea, suhde on selkeästi muuttunut. Tuuma osoittaa joka päivä mulle, kuinka fiksu pentu se on, mikä aina yllättää. Siitä on huomaamatta tullut tosi rakas pallura mulle <3 Jotenkin tosi vapauttavaa huomata, että vaikka se on lähes Kindan vastakohta monessa asiassa, se on yhtälailla "mun elämäni koira". Vielä sekin, että jännittävissä tilanteissa se turvaa minuun, minä olen sen tärkein ihminen, josta se on riippuvainen. Välillä se kiristää mun hermoja, esim. kun saattaa ihan vaan tylsyyksissään tulla viereen haukkumaan, mitä nuo muut koirat ei ole ikinä tehneet, mutta välillä se kaivautuu kainaloon tuhisemaan ja saa anteeksi kaiken pöhköilynsä. Ehkä tämä on ollut sitä kuuluisaa pentu-bluesia, josta nyt ollaan päästy jo yli. Mene ja tiedä?!

Avuliaat sängyn petaajat!

Unettaa!

Kindan kanssa ollaan saatu muuten nyt hyvin edistettyä meidän toko-motivaatiota =) Se on jo useissa treeneissä ollut hyvinkin oma itsensä ja on kestänyt sitäkin, että huomautan sille jostakin. Ollaan kokeiltu myös nyt vähän uusiakin juttuja, tai uusia ja uusia, enemmänkin meille vielä treenin alla olevia, eli esim. tunnaria ja luoksetulon stoppia. Tunnari-treenit on menneet hurjasti eteenpäin, muutamassa viikossa ollaan edetty siihen, että Kinda osaa hakea oikean kapulan rivistä ja kerran on sen jo tuonut suussa ihan sivulle asti, jeeeee =) Vielä siinä näkyy epävarmuutta, mutta hurjaa edistymistä kuitenkin! Luoksetulon stoppi nyt ei ole vielä oikein millään mallilla, sitä pitäisi vissiin vähän alkaa hioa, samoin kuin metallinoutoa ja ohjattua noutoa. Nyt varmaan jo uskaltaisi, kun nouto taas sujuu normaaliin tapaan. 
Anselmin kanssa on saatu rally-tokoa hyvin treenailtua aina tokojen päätteeksi. Nyt se jo osaa tulla eteen sekä pääasiassa kiertää hyvin takakautta sivulle. Sillä on vähän ollut ongelma se, että takaa kiertäessä katselee maisemia ja ollaan sitten nillitetty sitä, että sieltä tullaan kyllä ihan kunnolla ilman katseluita. Nyt ei ole kisoja lähimaisemissa, joten sinällään ei ole kiire tämän kanssa. 
Nemitus ei edelleenkään ole kauheasti treenaillut, lähinnä vaan lenkkeilty. Välillä toki pitää Nemin mieltä piristää ja hienosti se edelleen muistaa kaikki liikkeet. Mutta on kyllä äärimmäisen huono kesä ollut ulkotreenaamiseen, kun aina kun lähdetään lenkille, sataa vettä. Kun päästään kotiin, sade loppuu. Mikä ihana tuuri!!

Ansan ja Pikku Miun rento hetki.

Nemi halailee Pikku Miuta =)

Pakko laittaa vielä tämä video, joka saa joka kerta hyvälle tuulelle =D Kissaa ei videolla rääkätä, eikä se siitä saa sen suurempia traumoja, toim. huom.!
Tuuma ja kissa

Kun koirilla on kaikenlaisia treffejä, niin meikäläinenkin odotteli treffejä =D No ei nyt ehkä varsinaisesti mitään treffejä, mutta Jonia kylästelemään, mutta eihän se sitten päässyt =/ Olisin kaivannut vähän reeniseuraa, kun on loma ja kaikkea! 
Nyt pitäisi pikku hiljaa alkaa itse valmistelemaan toko-kurssia, joka vedetään elokuulla. Kivaa pitkästä aikaa vetää kurssia =) Samalla aina omakin treeni-into kasvaa, kun näkee, että kurssilaisilla tapahtuu edistystä!