Kakkos-luokan starttaus

Sunnuntai, lepopäivä. Nimenomaisessa merkityksessään, ainakin koirille. Emäntä puolestaan saa rehkiä hela dagen (siivota, pyykätä, tehdä pihahommia, tehdä kouluhommia, laittaa ruokaa...). Koirat on olleetkin aktiivisia ja ovat lepopäivänsä ansainneet. No ehkä joku pikku treeni illalla, jos ehtii. 

Kindakin osallistuu tietokonehommiin

Mutta sitten alkoi vähän silmä painaa, tee mamma ihan vaan

ite ne tietokonehommas! 

Nemi kävi juoksemassa pari rataa aksaa eilen. Tuloksilla ei varsinaisesti juhlittu, vaikka molemmilla radoilla sijoitus olikin kolmas! Toiselta radalta taisi tulla vitonen+yliaikaa ja toiselta radalta 10+yliaikaa. Kertonee siis siitä, että radat olivat hippasen vaikeahkoja myös ja siihen nähden oon enemmän kuin tyytyväinen Nemi-koiran suoritukseen. Radoiltahan ei tainnut tulla yhtään nollaa! Tuomari totesi toisesta radasta, että se oli vähän kokeilua siihen suuntaan, millaista kolmosissa on. Toinen syy, miksi saan olla tyytyväinen Nemin suorituksiin, niin nämä oli nyt sitten ensimmäiset kakkos-luokan radat ikinä Nemin kanssa ja lisäksi ensimmäiset ulkokenttä-radat ikinä! Pelkäsin eniten sitä, että Nemi lähtee radalta ja rekrysin joukon ihmisiä lähtö- ja maaliportille vahtimaan =D Eihän Nemi siis lähtenyt radalta, vaikka toisella radalla kävi kyllä pienen kiepin katsojia kohti, mistä se yliaika ja kieltovirhe tulikin. Toisella radalla tuli puomin kontaktivirhe! ja oma huono ohjaus yhdellä esteellä. Siitäkin olen tyytyväinen, että vaikka jännitin, pysyykö Nemi radalla, niin pystyin kuitenkin itse suoritukseen keskittyä jännittämisen sijasta. Ainoastaan ekassa lähdössä päässä pyöri ajatukset, että jos se karkaakin, mutta liikkeelle lähdettyä ne unohtui tyystin! Eikä olleet jalat vetelänä, niinkuin joskus aiemmin olisi olleet. Oon siis itse kehittynyt valtavasti, huuuh, enkä ees tarvii mitään rauhoittavia siihen kisajännityksen voittamiseen =D Nyt onkin sitten Nemin kanssa enää viikon päästä yksi kakkosten rata tiedossa ja sitten pidempi tauko kisaamisessa, ellei sitten joku hyvä/rauhallinen kisapaikka löydy suht läheltä. Kiitokset vaan taas Helille (joka myös toimi kuvaajana), että lähdit varta vasten mukaan kannustusjoukkoihin!

Alla molemmat radat: 
Rata1.
Rata 2.

Palkinnoilla =)

Tämän kerran kisa-menu näytti tältä, aivan hervottoman iso pizza!

Yleensä pidemmillä kisareissuilla syödään Helin kanssa vakiona

ei niin pikaista pikaruokaa ja jos mahdollista, niin lättyjä hillolla ja kermavaahdolla.

Nemi aiheutti vähän kauhun hetkiä perjantai-iltana. Iltalenkillä se katosi johonkin pusikkoon ja palasin takaisinpäin katsomaan, mitä siellä on. Nemi tuli huutelun jälkeen takaisin näkyviin, mutta sillä oli suussa jotain, minkä sitten myös söi. En ehtinyt nähdä mitään muuta kuin jotain mustaa soiroa. Hetken matkaa kotiin päin kuljettua huomasin, että Nemin vasen puoli päästä/kuonosta oli paisunut. Tietysti pelästyin oliko se sittenkin käärme, minkä Nemi söi ja yritin tutkia sitä turvotusta, mutta eihän siinä tietty mitään näkynyt. Varmuudeksi jo soittelin eläinlääkärillekin, mut ei hänkään osannut sanoa sen enempää. Google tiesi kertoa, että käärmeen purema saattaa myös joskus olla oireeton, pelkällä turvotuksella. Päädyin siihen, että ei lähdetty kuitenkaan ellille, koska Nemi oli muuten täysin normaali, joten ehkä se oli ampiainen tai joku muu vaaraton. Aamulla koko turvotus oli pois kuitenkin. 

Mustasta koirasta on vaikea ottaa kuvaa, mutta kyllä tästäkin näkee, 

että vasen puoli on turvoksissa. 

Nemihän on tuollainen ahne-possu. Talvella se kerran myöskin perjantai-iltana (tietenkin aina silloin, kun on vain kallis päivystysaika!) alkoi iltaruuan jälkeen oksennella rajusti kaiken vatsan sisällön ja oli tosi huonovointinen. Ja siis aivan yhtäkkisesti. Syyksi paljastui sitten silikoninen pullasudin se suti-pää, joka pilkisti oksennuksen seasta! Mistä lie senkin löytänyt, kun itsellä ei sellaista ole. Silloin Nemi oli toki tehnyt muutama viikko aiemmin ensimmäisen (ja viimeisen!!) virallisen karkureissunsa täällä, että olisko sieltä sitten vetänyt kitusiinsa. Silloinkin piti jännittää, tuleeko vielä elli-reissu, jos se loppu-suti vielä on vatsassa, mutta ei tullut reissua silloinkaan. Mutta on tää kyllä kauheeta jännitystä välillä! 

Kinda sai olla kisoissa turistina mukana ja pääsi vihdoin mittaukseen =) Medi se on nyt virallisesti. Kinda myös yllätti ja aloitti ne juoksunsa nyt jo! Tuli kyllä lyhyt väli edellisiin, vaan reipas 5 kk, kun viimeksi oli yli 7 kk! Onni tässäkin, että juoksut loppuu juuri päivää ennen rally-tokon PM-kisoja, eikä ne myöskään sitten estä rally-tokon SM-kisoja! Harmitus sitten se, että nyt jää sunnuntai-agilityt kokonaan. Viikkotreeneissä käyn ehkä kokeilemassa vielä tiistaina. Viimeksi ei Kindalla riittänyt keskittyminen ollenkaan juoksujen aikaan, niin en edes yritä mennä sinne sunnuntai-treeneihin, varsinkin, kun ne olisi ulkokentällä. Muutenhan tuolla tuntuu edelleen energiaa piisaavan ja yllättävän hyvin on jaksanut tokoa/rally-tokoa ja niihin keskittymistä ja siis ihan itse tulee neiti vihjailemaan, että voisko nyt tehdä jotain.  

Pikku-orava <3 yrittää vihjailla jotain tekemistä!

Tässä muuten Kindan agirotu-rata, jonka sain vihdoin kirjoihin ja kansiin tallennettua. Oli vähän säätämistä tuon tallennuksen kanssa, niin en saanut siihen varsinaiseen postaukseen tuota videota. Harmittavaisesti ei olla edelleenkään saatu koko joukkueen suoritusta tallennettua, joten se taitanee jäädä vain omiin arkistoihin. 
Kinda agirotu 2016

Ansan kanssa on ollutkin lähinnä kotitreeninä sekalaista settiä. Rally-tokotreenien yhteydessä toki otettiin ruutua ja sen bongaamista, edelleen luoksetulon stoppeja ja kaukoja. Mutta muuten on enimmäkseen ollut jotain pikkujuttujen hiomista ja kokeiluja, eikä mitään varsinaisia kunnon treenisessioita. Ollaan enemmän vaan nautittu kiireettömistä lenkeistä ja luonnosta. Nyt vihdoin ilokseni huomasin, että nyt se on alkanut! Nimittäin puinnit! Ei enää kauaa, että pääsee sinne sänkipellolle, jee =D Mutta sitä mä oon ihmetellyt, että miten hernepellot "puidaan"? Kerätäänkö ne käsin vai jollakin koneella? Tässä on lähistöllä muutama hernepelto tai itse asiassa en tiedä, onko ne oikeesti viljeltyjä tarkoituksella vai onko niihin vaan läntätty joku jämäsiemenseos, kun siellä näyttää olevan paljon muutakin kuin herneitä. Keväällä taivastelin, mikä kasvi se on, kun Nemi ja Kinda karkas heti silmän välttäessä ihan huumassa syömään niitä varsia ja lehtiä ja sit myöhemmin niitä palkoja. Täytyy varmaan seurata, mitä niille tapahtuu jatkossa vai pitääkö sitä itse tehdä joku yöllinen pikku retki hernepellolle, maistuis ne mullekin =D No, ehkä tämä ratkeaa. 
Ansan treeneihin palatakseni, huomenna aletaan sitten kunnolla treenit ryhmässä. Mä luulen, että Ansalle on tehnyt vain hyvää se, että on ollut vähän rauhallisempaa treeni-rintamalla. Ainahan se innolla tekee, mutta ehkä kuitenkin stressaa myös, ainakin kisajutuista ja sitten alkaa tulla pikkuvirheitä ja epävarmuutta suoritukseen. Ensi viikkoon ja uusiin kujeisiin =)

Ansa raahasi tämän puusta tippuneen oksan kiltisti pihasta pois =D

Kunnon raivausapulainen!

Ei pelota edes pimeällä kulkea, 

kun on maailman paras Ansa-vahti mukana <3