Syystunnelmissa

Taas mennyt viikko vauhdikkaasti. Nyt alkaa olla ilmassa syksyn tuntua. Kun loma loppui, niin heti elokuun vaihtuessa myös sää vaihtui syksyisen viileäksi. Aika harppaus +26 asteesta +16 asteeseen. Ei meinaa pieni pihakoira, eikä pieni omistaja ollenkaan tottua tähän! Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Samaan aikaan, kun ilma viileni, käärmeet katosi. Kesällä käärmeitä näkyi meidän huudeilla turkasen paljon, en ole koko elämäni aikana nähnyt niin paljon käärmeitä, kuin tämän kesän aikana. Parhaimmillaan tai pahimmillaan yhtenä päivänä nähtiin kolme käärmettä. Tosin kaksi niistä taisi olla sama käärme, joka vain välillä poistui pöpelikköön ja seuraavalla lenkillä oli taas samalla kohtaa. Kaikkein kuumimpaan aikaan lenkkeily jäi meillä kyllä hyvin vähäiseksi ja lenkiteltiin oikeasti vain yöllä/auringon laskettua tai sitten jossain, missä oltiin milloinkin treenaamassa. Töihin palatessa oli vähän tuskaista, kun meni lenkkeilyn kanssa myöhään ja kuitenkin piti herätä ajallaan aamulla. Lenkkeily oikeasti pelotti yhdessä vaiheessa tosi paljon, Kinda varsinkin sai kävellä hyvin tiiviisti lähellä ja koko ajan piti olla tarkkana. Punkkeja ei sen sijaan ole koirissa eikä kissoissa ollut yhtään, vaikka ei olla mitään punkki-aineita laitettu. Nyt tosiaan sään vaihtuessa syksyiseen, on pitänyt alkaa jo varustautua syyskauteen niin varusteiden puolesta kuin henkisellä puolella. Mehän Kindan kanssa rakastetaan lämpöä, joten kylmyys aina vähän kirpaisee. Ehkäpä siihen sitten taas tottuu. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen, tämä kesä oli muuten hieno, monin tavoin ja lämmöstä saatiin nauttia riittävästi. 

Pitää olla kunnon kenkiä, että pärjää sateellakin. Toiset säästin Vesalta, toisista kiitos Suskille! 

Vielä pitäisi muutama setti kunnon sateen ja tuulen kestäviä ulkoiluvaatteita hommata. 

Ihanaa tämä rahanmeno! 

Kesän paras ostos tämä pipo! Tällä kelpaa kulkea.

Tällä viikolla on taas aksailtu kaikkien kanssa. Tiistaina Kinda teki hienoa ratapätkää. Harjoiteltiin lähtöä niin, että itse mennään tyyliin puoleen väliin kenttää. Ai että, kun se onkin itselle vaikeaa luottaa, että koira kyllä tulee sieltä =D Ja taas tuli muistutusta siitä, että ne varpaat ja ohjaus loppuun saakka!!! Ne kepit edelleen sujuu, joten ei valiteta ollenkaan! 

Joku pieni Kinda on jo kisaikäinen ja osaa kaikki esteet, joten tällaisen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi =)

Mä TIEDÄN, että tuon vallin takana on uimapaikka, osaan sinne vaikka yksinkin.

Ansa-elukka <3

Nemin ja Ansan treenit ei sitten menneet ihan niin hyvin. Tai treenit itsessään, mutta sattui pieni haaveri. Teemana oli harjoitella irtoamista mm. kepeille, keinulle, hypyille ja kepeille myös takaaleikkausta. Ansa ehti tehdä rataa jo jonkun aikaa, kun mentiin taas keinulle. Ansa ei kuitenkaan jäänyt kontaktille, vaan lähti ennen aikojaan eteenpäin. Tai oikeastaan se lähti vain sen verran, että takajalat ehti irrota keinulta, kunnes se muisti, että ainiin, tässä pitikin pysyä ja palautti jalat keinulle. Se vaan ei huonoksi onneksi mennyt hyvin, vaan toinen takatassu jäikin keinun alle =( Ansahan huusi ja siltä meni jalat alta, no, voi vaan kuvitella, kun koko omalla painollaan keinu painaa jalkaa. Siinä sitä tutkiessa selvisi, että oikeassa takatassussa on muutaman sentin vekki sisäpuolella. Sain Ansan nousemaan seisomaan ja liikutin sitä vapaasti ja tottahan se ontui sitä jalkaansa =( Tarjosi kuitenkin itsenäisesti keinun uudelleen, joten ei tainnut traumoja jäädä, huh! En kuitenkaan uskaltanut enää jatkaa, vaan lähdettiin jäähdyttely-lenkille. Lenkillä se ontuminen loppui, joten luultavasti se vaan teki niin kipeää, että ei heti pystynyt astumaan sillä tassulla. Positiivista oli muuten, että keinun itsessään Ansa meni tänään ihan itsenäisesti, vaikka olin melko kaukana sinne lähettämässä ja myös keppien takaaleikkaus onnistui pienen harjoittelun jälkeen. 
Nemin A:n kontakti onnistui hienosti (palkaten tosin), mutta keinulta tuli lähes joka kerta ennen aikojaan pois. Kokeiltiin Nemilläkin keppien takaaleikkausta, mitä se ei oikein ole aiemmin tehnyt. Alkuun se ei onnistunut ollenkaan, mutta sai selkeästi juonesta kiinni ja muutama hieno toisto saatiin =) Nemi oli muutenkin mukavan keskittynyt tekemiseen, vaikka viereisellä kentällä välillä haukuttiin. Nemi on kyllä tuollainen yllättäjä, se oppii nopeasti muutamasta toistosta, vaikka siitä ei muuten luonteen puolesta sellaista uskoisi =D 

Kohta päästään sänkipellolle kirmaamaan!

Ansan tassu-haaverin lisäksi täällä on kyllä tuntunut oikein sairastupa meiningiltä. Pikku Miu on puolustanut reviiriään ahkerasti ja sillä oli tässä muutama viikko sitten silmä lähes muurautunut umpeen ja rähmi mukavasti. Nyt se kuului yksi päivä tappelevan jonkun toisen kissan kanssa ja illalla sisälle tullessa sillä oli taas naarmu jos toinenkin. Huoh. Sanni-kissa puolestaan tuntuu laihtuneen tosi paljon, vaikka vaikuttaa muuten ihan terveen oloiselta, turkki on ok ja missään ei tunnu/näy ulkoisesti mitään. Sanninkin silmät on olleet vähän rähmivät ja se näyttää jotenkin sairaalta, vaikka mitään erityistä ei siis todella näy. Tiedä sitten, onko se vanhuutta, onhan Sannilla ikää jo reippaasti yli 10 vuotta.  

Ansa hoivaa Pikku Miuta <3

Ollaan me sitten myös rally-tokoiltu. Nemi sai tulla varta vasten Kindan treeneihin mukaan ja teki hienoa seuruuta kohti haukkuvaa/tuhisevaa/ääntelevää koiraa kontaktin tippumatta. Sen asenne oli muutenkin sellainen, että se sulki kaiken ulkopuolisen hälyn pois ja teki sen, mitä ohjasin. Tällaista Nemiä haluan lisää. Samoin Nemi teki eilen iltalenkin jälkeen vähän kylmässä ja tihkusateessa kivan rally-toko-treenin samalla asenteella. 
Kindan kanssa ollaan harjoiteltu niitä vaikeimpia rt-kylttejä, kuten sivulta suoraan seisomaan ja siitä maahan. Se olikin jo ehtinyt Kindalta unohtua kokonaan, vielä kuukausi sitten se osattiin...Lisäksi ollaan tehty peruuttamista. Kaksi päivää ollaan sitä harjoiteltu ja toisena päivänä Kinda peruutti sivulla jo muutaman askeleen. Ihan supernopeaa oppimista, kun toistojen määrä ei päätä huimaa =D Vaatiihan se tietysti vahvistamista, mutta alku on hyvä. Peruuttamista ajattelin siis hyödyntää vasemman täyskäännöksissä ja esim. 360 astetta vasemmalle-kyltillä. Nyt Kinda tekee vasemmat siten, että joko seuraa askeleen ja sitten ehtii istahtaa tai sitten hyppää eteen niin paljon, että ei todella ole sivulla enää (paitsi ehkä rally-toko-mittapuulla). Tähän asti olen itse ottanut askeleen eteenpäin näissä, mutta ajattelin vaihtaa tämän siihen, että otankin askeleen taaksepäin, jolloin asento ja paikka pysyvät paremmin. Katsotaan, mitä tästä tulee! 
Ansan kanssa ollaan vaan edelleen tehty kaukoja. Tekniikka alkaa olla suht hyvä, vaikkakin välillä tullaan vielä vähän eteenpäin. Luoksetulon stoppia pitäisi oikeasti alkaa ottaa ohjelmistoon myös. Kokeilin joku päivä lenkin ohessa, kun Ansa juoksi täysiä kohti, niin eihän se pysähtynyt ollenkaan =D Siinäkin pitää nyt vielä pohtia, mitä käsky-sanaa käytän, että pitäisikö vielä vaihtaa. Ajattelin, että käsky olisi eri kuin jäävässä, koska liike on eri, mutta toisaalta ruudussa mulla on sama sana kuin jäävässä ja ruudussa se kyllä toimii. Toisaalta tuntuu, että se jäävän pysäytys-sana ei ole joka tilanteessa vahva, mutta eipä ole se toinenkaan käsky-sana, joten hyvin sen ehtii vielä vaihtaakin.

Ansa löysi kepin...

...ja Kinda perässä...

Tässä kävi kyllä niin, että lopulta Kinda varasti Ansan kepin, 

koska ainahan toisen oma on kiinnostavampi. 

Tajusin tuossa myös, että kääks, Kindalla tulee taas kohta juoksut. Nyt ne saisi kyllä luvan jo alkaa, että ei mene PM-kisat sivu suun! Ilmoitin sitten jossain mielenhäiriössä Kindan myös rally-tokon SM-kisoihin joukkueeseen...Vielä on kai epävarmaa, mahtaako seuralta joukkuetta edes saada kasaan, koska Kinda oli kuulemma ENSIMMÄINEN ALO/AVO-koira, joka ilmoittautui! Ohhoh! Meidän seurassa on kuitenkin paljon rally-tokoilijoita ja hyvillä tuloksilla, niin missä ne nyt luuraa?! Tosin, jos joukkue saataisiin kasaan ja jos Kinda siihen pääsisi, niin edelleen ne juoksut saisi alkaa, että eivät ole juuri silloin kisojen aikaan. Ei oo heleppoo olla narttu-koira!

Tää lelu kuolee nyt!

Mut sitä ennen voitais vähän leikkiä?!