Vähän vielä väsyttää Nemiä
Mamma miks toi on mun pedissä?
Oikeesti se on kyllä Anselmin peti, PikkuMiu vaan omi sen
Toiseksi olen tyytyväinen siksi, että radat olivat hyvin haastavia, on niitä helpompiakin ratoja kolmosissa ollut. Tai ei ne lopulta niin vaikeita olleet, mutta epätoivo meinasi iskeä, kun radanrakennusta katseli =)
Kolmanneksi, Ansa oli hyvin kuulolla, minä osasin juosta! ja uskalsin kokeilla sellaisiakin ohjauksia, joista olin vähän epävarma, miten ne toimivat. Vaikka ei tuloksilla juhlittu, niin itselle nämä kisat olivat suuri voitto, nyt meidän meno oli sellaista kuin sen kuuluukin olla. Itselle tuli se tunne, että me kuulutaankin kolmosiin, me osataan, me ollaan tasavertaisia muiden kanssa, meilläkin on mahdollisuuksia nolliin ja vaikka sertiinkin. Olen tosi tyytyväinen siitä, että osaan nykyään pitää jännityksen kurissa. Tottakai sinne radalle mentäessä alkaa jännittää, mutta se ei ole enää sellaista, että jalat ei meinaa kantaa. Ja se johtuu siitä, että mä luotan mun koiraan ja toisaalta, osaan ottaa rennosti, kaikille sattuu mokia, eikä se haittaa. Mä pystyn keskittymään vain siihen omaan tekemiseen ja sulkea kaiken ulkopuolella pois mielestäni radalla. Se on paljon se.
Kaikilla radoilla hyllyyn johtaneet virheet oli pääasiassa mun vika, ohjasin huonosti tai kiirehdin. Pitäisi vaan muistaa se ohjauksen tarkkuus ja se, että en yritä liikaa kiirehtiä edelle, enkä varsinkaan vielä samalla unohda koiraa. Mutta nuo on onneksi sellaisia asioita, joita on jo helpompi lähteä korjaamaan, toisin kuin esim. se varastaminen lähdöstä.
rata 1.
rata2.
rata 3.
Hyvän fiiliksen lisäksi oli kelin vuoksi aivan kuin olisi ollut lomalla taas. Meillä oli sitä paitsi hieno leirikin, Heli oli fiksuna pakannut teltan ja kahviakin mukaan, mikäs siellä siis ollessa! Paikalla oli aika montakin meidän seuralaista ja täytyy sanoa, että on kyllä ihanan kannustavaa porukkaa! Vaikka ei olisi täydellistä suoritusta, niin toisia tsempataan ja kannustetaan silti ja eletään mukana. Luulen, että meidän poppoosta lähti suurimmat kannustus-huudot ;) Ei se ole itsestään selvää, on niitäkin ihmisiä, jotka ei kestä toisten onnistumista, mutta onneksi oman seuransa saa valita vähän mukavammista ihmisistä! Mun mielestä yksi parhaimmista kisa-jutuista onkin just se, että saa jännittää muiden suorituksia ja iloita onnistumisista ja ruotia epäonnistuneita kohtia.
Näissä maisemissa on kiva chillata, kun ensin on vähän juostu
Illalla oli vielä Kindan aksa-treenit. Tuli vähän kiire, lähes suoraan piti lähteä sinne, kun kisoista palasin. Kindan treenitkin meni kivasti. Alkuun sen piti muutama kerta vähän rallatella pahimpia höyryjä pois. Loppua kohden tehtiin Kindan kanssa aika pitkäkin pätkä hienoa rataa. Päällimmäisenä jäi mieleen ne omat varpaat ja mihin ne sojottaa =D Mun puomi-hullu, kontaktia aina tarjoava koirani meni putkeen puomin sijasta, koska varpaat. Harjoiteltiin myös ennakoivaa valssia. Se on vähän mukamas vaikea, vaikka eihän se oikeasti ole. Pitäisi vaan alkaa sitä käyttää rohkeasti. Myös juoksutyylistäni sain sanomista, tai että voisin sitä vähän kehittää. Koska Kinda on nopea koira ja jokainen pienikin asia, millä voin itse nopeuttaa liikettäni, on tarpeen. Nauratti vaan, joo, mä todella liikun hyvin kanta-askeleella. Nyt pitäisi alkaa liikkumaan päkiällä enemmän. Josko niitä korkkareita alkaisi käyttää, auttaiskohan se =D Yksi päivä pitkästä aikaa kävelin korkkareilla ja jestas, kun se olikin hankalaa, mut en edes kaatunut!
Puretaan energiaa välillä näin
Treenataanko, häh? kysyy Nemi
Nemin kanssa kävin vielä illalla vähän pidemmän lenkin kaksin ja tehtiin lenkin lomassa vähän rally-tokoa. Nemi teki niin kivalla vireellä. Nemin liikkeet rally-tokoon on nyt paremmalla tolalla kuin hetki sitten. Ainoastaan seuraaminen häiriössä vaatii vielä treeniä ja se treeni aloitetaan lähipäivinä.
Notta paljon ollaan taas ehditty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti