Ikävän hetki

Välillä iskee ihan hirveä ikävä Nemiä, elämäni pientä-suurta koiraa =( Tänään tuli yksi sellainen hetki ja halusinkin sen takia tehdä ihan oman postauksen siitä. Tosiasia on, että ei sitä ikävää osaa ja voi sanoiksi pukea. Tämä kuvaa ehkä melko hyvin sitä tunnetta, kun joutuu rakkaastaan luopumaan: "jos huomenna ois mun viimeinen päivä, huomenna ois viimeinen päivä, parasta mitä mä sain aikaan, mä sain olla hetken sun kaa" . Juuri näin. Ei me tiedetä, koska se kenenkin viimeinen päivä on, nautitaan niistä jokaisesta hetkestä näiden rakkaiden karvattomien ja karvallisten kanssa <3

Keväthangilla rentoutumista <3

Rakas poseeraaja <3 

Mitähän kotona oli tapahtunut mamman poissaollessa?! 

Tämä kauluri ei todellakaan ole tarkoituksella Nemin kaulassa =D

No words! Nemi <3

"Mä pitäisin sut jos vaan vois, mut sun pitää lentää pois, kuin haukka ilman tuulta ois ei mitään. Joskus pitää vapauttaa, just se mitä rakastaa, kun ei sitä kuitenkaan saa pitää. Et enää kuule, kun sun perääs huutaa, sä lähdit tanssii susien kaa. Ja kaukaa kuulen, kun sä ulvot kuuta, onks se vaan tuuli, joka puhaltaa."