Tuuma, uusi mini3-luokkalainen!

Tuuman kanssa on kisailtu agilityä aika intensiivisellä tahdilla kesän ajan, kun Tuuma osoitti olevansa aika pätevä pikku agiliitäjä! Tuuma on sellainen, että se joko onnistuu hyvin tai epäonnistuu hyvin. Siksi meillä on paaaaljon Hyl-tuloksia, jotka on ratana muuten olleet tosi meneviä, mutta yksi moka ja se on sitten ollut siinä. Viimeisimmissä kisoissa on alkanut tulla pikkuhiljaa niitä 5-tuloksiakin jonkun verran, ehkä ohjaus loppunut kesken itsellä tai sitten puomin alastulolta on hypätty hienolla loikalla yli. Nyt kesällä, kun omat treenit jäi tauolle ja reissailin Epsanjassa, taukoa tuli treenaamiseen jokunen viikko. Viime viikolla alkoikin sitten omat treenit jälleen pyöriä ja tuntui, niin kuin ei osaisi itse agilityä ollenkaan. Tämän viikon treeneissä Tuuma oli jotenkin tahmea, haisteli melko paljon ja ei oikein ollut menevää. Tai oli se paikka paikoin. Laskeskelin sitten, että jaaha, se alkaa tekemään jo juoksujaan, takapääkin jo sen näköinen. Tuumalla on näköjään tapana aloittaa juoksujen tekeminen hyvissä ajoin, kun ei ihan vielä vähään aikaan pitäisi alkaa kuitenkaan. 

Vöyrillä kesäkuussa -19! kuva: Mari Toivonen

Et nyt hyppää sen alastulon yli! Kuva: Mari Toivonen

Tuuma pinkoo! kuva: Mari Toivonen

Tilanne päällä =D kuva: Mari Toivonen

Olin ilmonnut kuitenkin Tuuman Ylökin kisoihin eiliselle, ajatuksena, että josko se viimeinen kakkosten luva sieltä tulisi! Tuumallahan olisi jo ollut riittävä määrä agility-nollia, mutta harmillisesti koiramäärästä ja kakkossijasta johtuen yksi nolla ei ollutkaan luva. Eilen Tuuma oli ekalle radalle mentäessä jo jotenkin vaisu. Ei lähtenyt kunnolla mukaan hetsauksiin. Radalla tuntui, että sitä sai oikein vetää perässään, ei vaan tuntunut kulkevan. Tuuma jäi mm. putkeen tekemään jotain? pitkäksi aikaa. Radalla ehdottomasti paras kohta oli puomin alastulo, jossa osui, vaikkakin ihan rajalle ja hienosti jatkoi eteenpäin, itsellä hieman ohjaus herpaantui ja meni sitä seuraavan hypyn ohi, mutta radalta selvittiin lopulta vitosella ja taisi olla yliaikaa siitä putkesta johtuen. Päästiin kuitenkin tällä suorituksella palkinnoille ykkös-sijalle =) Alla vielä linkki tähän rataan: 
Tuuma mini2 10.8.19

Toiselle radalle Tuuma lähti paljon paremmin ja siinä myös kulki paljon paremmin. Puomin teki taas hienosti ja ehdin itse riittävästi puomin päähän ohjaamaan seuraavaa hyppyä takaakiertoon. Tuntui, että koko radan taistelin, että nyt tämä tehdään! Ja se kannatti! Sieltä se luva ja oiva tuli ja nyt Tuuma on kolmasluokkalainen <3 Vihdoin! Ei se kaikkein paras rata Tuumalta ollut, mutta nyt tehtiin yhdessä ja keskittyminen oli parempaa. Niin hieno fiilis, kyllä tämän pippurisen neidin kanssa on tehty töitäkin ihan urakalla! Nyt tuntuu, että tippui jonkinlainen paine hartioilta, koska nyt voi hetkeksi keskittyä treenaamaan kaikkia vaikeita kuvioita, keppikulmia ja muuta ja kolmoset saa sitten aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Senkin vuoksi tämä oli mahtava juttu, että jos Tuumalle mahdollisesti tulee penneleitä seuraavista juoksuista, ei ole yksi luokka niin sanotusti kesken, vaan pentuilutauon jälkeen voidaan keskittyä siihen oikeasti olennaiseen, eikä se viimeinen nolla kummittele päässä. 
Olen niin tyytyväinen tähän pikku kisakaveriin, hän on ihan huippu! Vielä kun varmuutta saadaan joihinkin juttuihin, niin tästä tulee oikein hyvä ja ensi vuonna tähtäimessä SM-kisat! Alla vielä linkki tähän 0-rataan: 
Tuuman OIVA-rata 10.8.19

Ohjaajaa ja koiraa hymyilyttää, kun kolmoset kutsuu =D

Tästä on Tuuman kanssa oikein mukava jatkaa reenailuja tämän nousun myötä =)