Jatkanpa vielä vähän agility-kuulumisilla! Agilityssä on tosiaan viikkotreenit alkaneet ja kylläpä niitä odottikin! Kumpikin pihakoiranen on ollut vallan pätevä treeneissä, niin päteviä, että useasti kun on väsyneenä mennyt treeneihin, on sieltä poistuttu hymy korvissa! Tuuman juoksujen teettämisestä ei näy agilityssä tietoakaan, vaan siellä se pystyy keskittymään kyllä kunnolla. No, ehkä hivenen vauhti ajoittain on hitaampi, mutta keskittyy silti! Kinda puolestaan on väläytellyt todella hienoa tekemistä, ja ennen kaikkea vauhdikasta! Kindan kanssa kun on takuttu pitkään siitä, että kisa-tilanteessa se jäätyy, eikä tee ollenkaan samaan tapaan kuin treeni-tilanteessa. Kukaan ei välttämättä uskoisi, että se osaa niinkin hyvin kuin osaa, jos ei treeneissä näkisi. Tällä hetkellä on myös huippua se, että on päästy sellaisiin ryhmiin, joissa juuri minun koiriani ymmärretään ja nähdään niiden vahvuudet ja heikkoudet.
Karma, the wannabe-agility-koira <3
Kesällä voitettiin monta hattua agility-kisoista =D
Ollaan Kindan kanssa käyty kuukausiryhmässä OneMindDogsissa Kaarinassa ja on ollut kyllä huisin hyviä treenejä. Viimeisin oli nyt menneellä viikolla ja oli kyllä hienoa saada hyvää palautetta omasta ohjauksestaan, että se on ihan toimivaa =) Kinda oli tällä kertaa erityisen pätevä ja jaksoi tehdä koko treenin ihan sata lasissa ja koutsi pohti keinoja, millä vireen saa pidettyä yllä ja millä motivaatiota tekemiseen ja yhteiseen tekemiseen saa vahvistettua. Uskoisin, että saamillamme vinkeillä päästäänkin taas eteenpäin. Eli palkkausta joka välissä ja varsinkin kaikenlaisissa takaakiertohässäköissä sekä lelun käyttämistä vielä toisella tapaa.
Näin kova hiki Kindalle tuli OMD-treeneissä =)
Eilen olikin sitten kuumat paikat, kun osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä kahdella koiralla kolmos-luokan kisoihin, yhteensä 6 rataa tuli juostua! Taputukset itselleni, että jaksoin juosta kaikki radat, eikä keskittyminen sen suuremmin herpaantunut. Oman haasteensa tuo tähän kahdella koiralla kisaamiseen se, että kumpikin toimii hieman eri tavoin, mikä pitää huomioida rataantutustumisessa. Kisat menivät itselläni yli odotusten, sillä Kinda teki pitkästä aikaa erittäin kivan 0-radan ja Tuuma teki ensimmäisessä kolmosten startissaan 0-radan myös <3 Kinda oli oikeastaan joka radalla hyvin mukana, eikä vauhti hyytynyt ihan kovin paljoa. Viimeisellä radalla toinen nolla oli vain kahden sekunnin päässä, mikä johtui siitä, että yksi kaarros meni turhan pitkäksi. Kindan osalta kuitenkin luottamus kasvoi kertaheitolla hurjasti, kyllä tämä tästä etenee ja treenien onnistuminen saadaan vielä näkymään radoillakin! Tuuma puolestaan teki tosi hienoa työtä joka radalla, eikä muut nollat olleet silläkään kaukana. Viimeisellä radalla putken sijaan vierestä valittu A vei nollan. Tuuma on kisoissa aina tosi kivalla asenteella ja tekee jopa paremmin kuin treeneissä, mistä tykkään tosi paljon. Ei uskoisi tästä pikku-pihiksestä, joka muissa lajeissa vain pyörittää päätään joka häiriön suuntaan =D
Muutoin tämä meidän arki koostuukin paljolti yöheräämisistä ja aikaisista aamuheräämisistä. Mikä on sinänsä positiivista; töihin on tullut päästyä huomattavan ajoissa joka aamu, kiitos Karman! Karmasta on kuoriutunut mukavan rohkea, reipas ja utelias pentu, joka on sen lisäksi melkoisen fiksukin pentu. Olen ylpeä myös muusta laumasta, joka jaksaa tuota pientä riiviötä sietää ja nätisti huomauttavat, jos eivät tykkää.
Joku rento sunnuntai-päivä.
Iso ja pieni musta <3
Se on kyllä hienoa, että Karma on sujahtanut meidän laumaan todella kivuttomasti. Hieman yllättäen Kinda on ottanut Karmasta itselleen uuden leikkikaverin, kun taas Tuuma enemmänkin on ihan että yäk. Tuuma toki lenkillä välillä yrittää Karmaa juoksutella ja laittaa Karman pakettiin, vaikka on jo itse jäänyt paljon pienemmäksi. Kerran Tuuma pyöritteli Karman lenkillä ojaan ja piti oikein itse mennä hätiin =D Ansa puolestaan pitää Karmalle jöötä riittävästi, juuri siten kuin ajattelinkin.
Vedetään ilmeellä =D
Vaikka oon söpö ja pieni, en muka silti pääse sohvalle?!
Enää ei ihan näin rauhallisesti katsota kissan menoa!
Koko lauman kuvaan saaminen on yks iso haaste,
aina joku pieni Karma-koira loikkii väärään suuntaan!
On ne rakkaita kaikki <3
Koska arki on raskasta, kävin lennähtämässä ihanassa Budapestissä pienen reissun =) Oli tosi kummallista jättää koirat taas hoitoon, etenkin pikku-Karma, ja kova ikäväkin ehti koiruuksia tulla. Reissuhan oli jo varattu, ennen kuin Karmasta oli tietoa, joten ei sitä nyt perumaankaan alettu. Mutta kyllä se vaan niin on, että joskus tarvitsee pientä latautumista, jotta taas jaksaa sitä arkea, aina siihen seuraavaan reissuun saakka =D Eli...Tukholman reissuun loppuvuodesta! Sitä ennen taidetaan kuitenkin käydä ihastelemassa ihan kotoisessa Turussa agilityn MM-kilpailuita, koska onhan ne nyt niin hienoa nähtävää.
Hetkeksi paluu kesäisiin tunnelmiin lämpimässä Budapestissä =)
Ansa on harmaantunut ja vanhentunut kesän aikana ihan hirvittävästi. Tai sitten vain kiinnitän enemmän huomiota siihen. Kyllä sitä väkisinkin miettii, että koska Ansan aika on, vaikka Ansa hyvässä kunnossa muuten onkin. Nemiä on useasti iso ikävä, se tulee usein tutuissa paikoissa, kuten vaikkapa lenkkipolulla, kun muistelee, mitä kaikkea Nemi on siellä touhunnut =( Joskus sitä toivoo, että voisi palata ajassa taaksepäin ja saisi sen rakkaan takaisin! Sitten taas muistaa sen, että Nemi oli varmasti tosi kipeä ja päätös oli varmasti oikea. Silti, ei tämä luopuminen ole koskaan helppoa!
Nemi pääsi takaisin kotiin <3
Kesän surut alkavat pikkuhiljaa muuttua vain ikuiseksi ikäväksi ja jokainen uusi kokemus ja tapahtuma lisää omaa motivaatiota kaikkeen. Jotenkin hyvillä ja odottavilla mielin kohti syksyä, haikeat ja kauniit muistot mukana kulkien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti