Olisko taas aika päivittää =D

Aika vaan vierii ja blogissa jälleen hiljaiseloa, vaikka olisi mielettömästi päiviteltävää. Laitetaas nyt lyhyesti kuulumisia. 
Isosisko-Nemi kävi lokakuun alussa uusinta-kuvissa ja sai sinällään hyviä uutisia. Ei ollut tullut muutoksia spondariin ja jalat kaikkineen kunnossa, ei nivelrikkoja! Mutta edelleen Nemi ontui, joten kokeiltiin pitkää lääkekuuria. Luultavasti ontuminen johtuu jostakin ristiselän luiden kohdista tai jotain, kun siellä on se spondarin alku jossain. Nyt on pahin ontuminen jo päättynyt, mutta edelleen toinen takajalka vähän laahaa. Varsinkin lumella sen näkee, ettei jalka nouse ihan samalla tavoin. Mutta sellaista selkeää ja vahvaa ontumista ei tällä hetkellä ole. Ohjeeksi saatiin edelleen hierontaa ja rauhallista lenkkeilyä. Niinpä Nemi saa jatkaa hihna-lenkkeilyä ja käydään säännöllisesti hieronnassa, laseroinnissa ja nikamanniksauttajalla ja tarvittaessa syödään lääkettä. Tällä nyt siis mennään toistaiseksi. 

Ellillä kuvaus-reissulla, jännää...

Talvi tuli ja Nemi nuortui taas silmissä =D

Nemin kanssa olen pohtinut, pitäisikö jotain nenä-työskentelyä tehdä, kun muuten Nemin arki on lähinnä kotivahdin hommia ja lenkkeilyä. Nose work ei ole itselle ollenkaan ollut kiinnostava laji, enkä ehkä varsinaisesti sitäkään lähde tekemään, mutta vaikkapa tunnarin tekemistä tai jotain muuta. Tunnarin alkeethan Nemi osaakin, siitähän olisi helppo lähteä hienosäätämään eteenpäin. No, saas nähdä. 
Muutoksia arkeen on tullut muutoin hurjasti. Nimittäin Neiti Kinnunen lähti vähän lomailemaan, mammalomailemaan <3 Kyllä, Kinda siis kävi astutusreissulla syyskuulla ja muutama viikko sitten lähti varsin pyöreänä mammalomailemaan Marin luo. Tällä viikolla Kinda sitten pyöräytti hienon ison pentueen, 5 vaavia <3 Koiravaavat ovat 2 narttua ja 3 urosta ja eivät onneksi ole täällä meillä, vaan siellä Marin luona, koska muutenhan meillä olisi kohta 5 pihistä lisää täällä! Kinda on ottanut äidin roolinsa hienosti ja vastuullisesti ja hoivailee pentujaan hienosti. Parin viikon päästä pitäisi lähteä nuuskuttelemaan penneleitä itsekin! Ai niin, mulla oli penneleiden suhteen muutama toive. Ensinnäkin se, että synnytys menisi hyvin ja pennut olisi terveitä ja sitten vielä se, että sieltä syntyisi edes yksi pieni Mini-Kinda. Ja niinhän se meni, synnytys sujui kuin oppikirjassa ja yksi pentu on kuin ilmetty Kinda siipikuvioineen ja otsaraitoineen <3 siitä tuli heti mun suosikki! Se neljäs toive olikin sitten, että edes yksi pentunen muuttaisi johonkin meidän huudeille. Saapa nähdä, josko sekin toive vielä toteutuisi! 

Kinda alkoi jo näyttää tiineyden edetessä pihakoiralta =D

Mama-koira tahtoo luita!

Mama-koira hautoo vastasyntyneitä <3

Mini-Kinda <3

Vauva-koilat <3 

(kuvat Mari T.)

Tuuma on aloittanut eskarinsa jälkeen agilityn viikkotreenit alkeisryhmässä. Lisäksi Tuuman kanssa ollaan nyt tokoiltu ja rally-tokoiltu. Nyt on alkanut selvästi tulla lisää malttiakin, mutta kyllä se suurin ongelma tulee olemaan ihan eittämättä kaikki ihmiset ja muut koirat. Sitä nyt tässä työstetään ja siinä ohessa harjoitellaan tokon liikkeitä ja rally-tokon kylttejä. Tuuma pääsi myös sijaistamaan Kindaa nuorten koirien tokoringin koulutukseen ja sai tosi hyvää palautetta =) Se oli Tuuman ensimmäinen kunnon koulutus, vähänkö siistiä! Vähän jo tuossa pohdiskelin, että keväällä olisi tokoringissä paikkoja haussa ainakin kolme, että saisiko Tuuman sille mallille, että voisi jopa sinne hakea. Siellä kyllä saa mahtavaa oppia ja toko-motivaatiota aina lisää, joten ehkäpä reenataan sillä ajatuksella tässä. Tuuma on kyllä niin erilainen treenattava kuin Kinda. Kinda on rauhallinen, mutta iloinen, kun taas Tuuma ehtii tehdä sata asiaa ja tarjota sata asiaa siinä ajassa, kun kaivaa namia taskusta =D Sellainen täpäkkä tytsä, mutta sitten kun keskittyy, niin tekeminen on kyllä omastakin mielestä hienon näköistä. Itsellä on vaan kova opettelu siihen, että Tuuman kanssa ei todella voi tehdä pitkää aikaa kerrallaan, eikä montaa saman asian toistoa tai sitten keskittyminen loppuu siihen. Ehkä mä vielä opin!

Näin hienosti odotan aksa-vuoroani!

Rally-toko treeneissäkin maltan!

Enkö olekin hienosti tuunannut tätä peittoa?!

No on se Tuuma ihan lutuna sekin <3

Ansan kanssa ollaan aloiteltu rally-toko ura ja ehditty käydä kaksi kisaa. Toisesta ALO99 tulos, toisesta HYL. Hylly ei johtunut Ansasta, vaan MINUSTA!! Se olisi ollut yli 90 pisteen rata, mutta minä tyhmä uusin väärin. Noh, virheistä oppii ja ei tämä nyt tähän kaadu. Ansan kanssa pitäisi alkaa treenailla myös oikeaa puolta pikku hiljaa. Alo-avo-liikkeethän Ansa pääosin osaa ihan ok ja kun vire on kohdillaan, niin sillä on hienoa tekemistä. Nyt vaan vähän nyppii se mahdollinen lisenssi. Kun ei tiedä, kuinka paljon ja missä vaiheessa sitä oikein menisi kisailemaan, niin ei millään viitsisi maksaa jostain typerästä lehdestä ja turhasta vakuutuksesta =( Loppuvuodesta on vielä tarkoitus yrittää saada RTK1 kasaan. Saatiin myös omaan rally-toko-ryhmään vähän uudistusta ja kuukausittainen vaihtuva kouluttaja ryhmälle. Hienoa! Siinä saa taas aina uutta ajatusta, kun tulee joku muu kuin treenikaveri sanomaan niitä vinkkejä. 

Ansa tähystelee. 

Äly ja Väläys löysi jotain. 

Äly ja Väläys nauttii lumesta =D

Mitä?!

Muutama video-klippi tähän väliin myös: Ensin oli sänkipelto Sitten tuli talvi Nemillä riittää nuuskittavaa
Ansa on myös aksaillut, mutta lähinnä siinä mielessä, että harjoittelen omaa ohjaamista. En usko, että Ansan kanssa enää kisailen ja viimeistään heinäkuussa Ansa tulee jäämään aksa-eläkkeelle. Vähän olen mietiskellyt, että ehkä jo alkuvuodesta, kun Kinda palaa aksailun pariin, niin Ansa saa jäädä pois viikkoryhmistä. Keskitytään Ansan kanssa siihen rally-tokoon vaan näin eläkelajina. 
Iloisia kuulumisia siis tällä kertaa, arki on hyvällä mallilla ja innolla odotetaan kaikkea kivaa ohjelmaa, mitä loppuvuosi vielä tarjoaa!