Isosisko sairastaa jälleen

Mun oli tarkoitus kirjoitella ihan muita juttuja, mutta tallentelin niitä sitten luonnoksiin. Koska viimeisen viikon ajan on ollut aika kylmäävä olo. Tiättekö, sellainen, kun kurkkua kuristaa ja tuntuu, että ei saa henkeä ja päälimmäisinä tunteina on lähinnä pelko ja ahdistus ja sitten niitä yrittää epätoivoisesti olla ajattelematta. 

Kerran kesällä. 

Viimeksi kirjoittelin, että Nemi on ontunut tai kävellyt epämääräisesti. Nyt ihan viime päivät se on selvästi ontunut toista takajalkaa. Aloitin sille lääkekuurin, koska enää ei ollut epäilystäkään ontuuko vai eikö. Lääkkeestä huolimatta Nemi on silti ontunut, ainakaan vielä ei siis ole lääke joko vaikuttanut kunnolla tai sitten on liian pieni annos. No ehkä tänään on vähiten ontunut näistä lääkkeellisistä päivistä, silleen kevyesti varonut. Sekään ei riitä, että ontuu, vaan Nemi on muutenkin ollut jotenkin vaisu. Onhan sen pakko olla toki kipeä, koska ontuu, mutta silti se ei ole mielestäni ihan normaali oma itsensä. Se on nukkunut eri paikassa kuin normaalisti, yleensä se nukkuu sohvalla retkottaen, nyt se on monena päivänä ollut kerällä Ansan pedissä. Sitten, kun pyytää sitä lenkille, se ei välttämättä heti tule. Eikä se ole tullut välttämättä aamuisin oma-aloitteisesti vihjailemaan pihalle pääsystä, vaan se on pitänyt ihan kutsua pihalle. Nemillehän tuli steriloinnin seurauksena aikoinaan pissavaivaa ja sillä yleensä on heti aamulla kiire pissalle, joten tuo on erikoista Nemiltä. Lisäksi muutaman kerran on ollut niin, että Ansa on sattunut seisomaan oviaukolla, josta Nemin olisi pitänyt tulla, eikä Nemi ole sieltä tullut, vaikka olen aikani huudellut, vaan mun on pitänyt erikseen mennä siirtämään Ansa pois tieltä ja vasta sitten Nemi on tullut. Nemillä ja Ansallahan tuli jossain vaiheessa yhteenottoja, joissa Nemi saattoi olla aloittaja, mikä ei Nemille ole tyypillistä. Kyllähän se on epävarma muita kohtaan ja haukkumalla sen ilmaisee, mutta nuo yhteenotot ovat kyllä varmasti sen seurausta, että Nemillä on tehnyt kipeää ja se on kohdistanut sen vain Ansaan. Nyt se on näyttänyt siltä, kuin Nemi varoisi Ansaa. Mä uskon siihen, että koirat kyllä vaistoavat asioita ja ovat todella viisaita. Minun silmään tämä Nemin käytös näyttää jokseenkin alistuvalta suhteessa Ansaan. Nemi on näistä kuitenkin ollut se, joka on ollut se lauman pää, mutta nyt se näyttäisi, että Ansa on hiljaisesti syrjäyttämässä Nemin ja ehkä syrjäyttänyt jo. 

Joku Nemi-koira on maistellut vähän viljoja =D

Ennen puinteja. 

Oli miten oli, Nemi on joka tapauksessa kipeä. Mutta kuinka kipeä ja mitä sille voi tehdä? Väkisin sitä on tullut mietittyä, missä kohtaa on paras luovuttaa? Ei se ole tietysti se ensimmäinen asia, mutta en missään nimessä halua, että koira joutuisi kärsimäänkään. Menen ehkä jo pitkälle näissä ajatuksissa, mutta se on faktaa, että Nemi on raskasrakenteinen koira, joka alkaa lähentelemään 9 vuotta, mikä on tuon sorttiselle jo paljon. Eihän spondyloosi ole syy koiran lopettamiseen sinällään, kyllä koira voi elää hyvää elämää siitä huolimatta, mutta toisaalta, onko sekään koiran elämää, jos se on koko ajan enemmän tai vähemmän kipeä? Toisaalta hyviä puolia tässä on se, että Nemi heiluttaa esimerkiksi häntää molemmin puolin, eli ainakaan se ei täysin jumissa voi olla ja myöskin ainakin yrittää venytellä itseään vetreäksi lenkille lähtiessä. Laitoin eläinlääkärille kyselyä, miten olisi järkevintä toimia nyt, jatketaanko lääkekuuria vai tullaanko ihan käynnille. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että voisi olla järkevää katsoa luuston tilanne uudelleen, koska edellisestä kuvauksesta on jo aikaa ja ehkä sieltä näkisi sen totuuden parhaiten. 

Kauheeta rääkkelystä tällainen, kun ei saa koskea näihin

pihlajanmarjoihin! 

Ilmeellä =D 

Pihlajanmarjat on parhaita syötynä, ei rekvisiittana!

Ei vaan voi mitään sille, että tämä ahdistus ja pelko hiipivät tajuntaan vähän väliä. Jossain vaiheessa se loppu tietysti tulee, se on väistämätöntä, mutta sitä toivoisi osaavansa tehdä oikeat valinnat oikeassa kohtaa sen oman rakkaan perheenjäsenen parhaaksi. Tämä ontuminen sinetöi nyt kuitenkin sen, että Nemi ei enää kisakentille palaa. Hän on eläkkeensä ansainnut ja toisaalta on äärimmäisen hienoa, että tällä hetkellä ei muidenkaan koirien kanssa ole mitään sellaista tavoitteellista treenaamista, vaan enemmänkin pienistä paloista uuden opettelua hiljaksiin. Se tarkoittaa puolestaan sitä, että ollaan enemmän kotona ja pystyn keskittymään Nemin kanssa rauhallisiin lenkkeihin ja ihan vaan läsnäoloon. 
Apulanta on tiivistänyt nämä mun tuntemukset aikalailla tähän: 

"Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää

Niin tuskaisen läsnä joka hetki, vaikka pään pois kääntää

Vaikka sulkisi silmät, kuva säilyy, eikä mee minnekään

Muttei silti tule luo, vaan tuijottaa tuijottamistaan"

Ehkä nyt vaan pitää mennä hetki kerrallaan ja yrittää nauttia jokaisesta hetkestä, vaikka ikävät ajatukset yrittää vallata mielen. Joku on joskus sanonut, että ei ne asiat murehtimalla parane ja niinhän se vaan on.   

*************************************************************

Kaverukset maisemakävelyllä!

Yhdessä voidaan jakaa myös vadelma-puskat. 

Viime päivät onkin olleet ihan sumuisia. Niinkuin koko

olokin tällä hetkellä. 

En ole näköjään pystynyt tätä postausta julkaisemaan. Varmaan olen yrittänyt unohtaa koko jutun. Nemillä piti olla tänään hieroja, mutta eihän sitä sitten voinutkaan hieroa. Nemi oli aivan jumissa pitkälle selkään asti ja oikea takajalka aivan kosketusherkkänä =( Ontuminen on siis edelleen jatkunut vähintäänkin lievänä kipulääkkeen käytöstä huolimatta. Koska nyt ei voitu hieroa, niin onneksi voitiin laseroida, edes jotain kivunhelpotusta toiselle! Oli kyllä oikein märkä rätti naamalle tämä. Kyllähän mä sen tiesin, että Nemi on kipeä, mutta että noin kipeä =( Piti käydä vähän käveleskelemässä ihan vaan kaksin Nemin kanssa tuon jälkeen, koska halusin vähän tuulettaa omaa päätä ja olla Nemin kanssa. Koska oma olo on vaan niin kurja, kun toista sattuu. Ensi viikolle on nyt varattu elli-aika, kun on muutakin asiaa sinne. Siellä se tuomio sitten saadaan. 
Mutta kyllä osaa olla surkeaa, mun rakas Nemi <3