Vuoden koiria

Mihinkähän mahdoin jäädä viime postauksessa...No, jatketaan nyt jotain kuulumisia. Kevät on ehtinyt jo tässä välissä tulla kovastikin, vaikka jo nyt kahteen otteeseen on palattu talveen. Nyt viimeinen "takatalvi" tulikin ihan pari päivää sitten masentavan räntä/vesisateen kera. Pöh. Ei tällaista olisi enää tarvittu, juuri ehti tiet ja pihat sulaa ja kuivua ja nyt on joka paikka pelkkää kuravelliä =( Tämä säätila sopii kirjaimellisesti tuohon aprillipäivään!

Nemi ottaa sadepäivänä rennosti, koska nukuttaa...

...ja nukuttaa jo molempia isoja mustia... zZzZz...

Tässä taannoin on jaettu omassa seurassa vuoden koira-titteleitä ja muita palkintoja kevätkokouksen yhteydessä. Me saatiinkin kunnon potti, peräti kahdeksan lahjakorttia mm. koulareista ja saavutuksista: Nemi RTK1 & RTK2, Ansa TK2, Kinda TK1, RTK1, RTK2 ja SM-kisajoukkueen menestyksestä. Ja sitten ehkä se hienoin ja ansatuin, vaikka ehkä monen mielestä nyt ei mikään maailman paras titteli olekaan, mutta meille kuitenkin: Nemi on vuoden 2016 Rally-toko tulokas!!! =) Se on hienoa, vaikka en minkään titteleiden tai menestyksen perässä olekaan. Nemillä on kuitenkin jo ikää ja saattaa olla, että ei ehkä enää edes kisata. Lisäksi Nemi on ollut se haasteellisin koulutettava kaiken kaikkiaan ja jokainen pienikin saavutus on ollut meille iso voitto. Nyt se on sitten virallisesti saanut tunnustuksen tuosta! 
Kindakin sai pari titteliä, nimittäin se oli valittu Pihis-yhdistyksen vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokkaaksi ja vuoden 2016 Harrastuskoiraksi =) Aika hienosti pieneltä pihakoiralta, vai mitä! 

Nuon vaan lahjakortteja kouraan!

Vuoden 2016 rally-toko-tulokas <3

Vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokas ja 

Vuoden 2016 Harrastuskoira <3

Vähän ikävämpiä juttuja sitten taas on se, että Nemin suusta löytyi taas joku patti =( Ihmettelin muutaman kerran lenkillä, kun se maiskutteli suutaan, samalla tavoin kuin sen aiemman jo poistetun patin kanssa. Sitten oltiin rally-treeneissä ja Nemi käyttäytyi ihan hassusti, mm. hyppi mua vasten. Ja kun se muutenkin on kova läähättämään, niin huomio kiinnittyi sen alahuuleen, joka oli toiselta puolelta ihan eri värinen kuin toiselta puolelta ja tarkempi syyni osoitti, että siellä väärän värisellä puolella on joku pehmeä patti. En ole vielä päässyt eläinlääkäriin asti, koska tietty jännittää, mitä se on ja toiseksi en tiedä, voiko uskoa siihen, että olisi kaksi vaaratonta suu-pattia näin lyhyen ajan sisällä. Toisaalta mietin myös, että onko siihen vaan osunut joku ja siksi on tuollainen, mutta eipä se näytä tuosta pienentyneen. Notta tätä sitten selvitellessä...

Nyt on sitten myös koetoimitsija 2-kurssi käyty ja pätevä tokon koetoimitsija esittäytyy! Jos sitten jossain kohtaa vaikka vetäisi jotkut kisatkin. Nyt saadaan vähän esimakua, kun me juuri valmistuneet liikkurit pidetään mölli-tokot ensi kuussa. Päästään harjoittelemaan liikkurointia ja samalla saadaan itsekin koetreenit. Harmi vaan, että mölli-tokot on vasta oman seuran virallisen kokeen jälkeen, koska innokkaana? lupauduin jo muutaman viikon päähän omiin kokeisiin liikkuroimaan, käääk!! No, se on vaan yksi luokka ja ehkä mä siitä selviän =)

Muuten vaan pätevä Ansa-koira työssään <3

Kevät-chillailua.

Ensi viikolla onkin luvassa vähän reissun tynkää. Lähdetään Helin ja Näpsän kanssa agiliitelemään etelään ja samalla reissulla käydään ihastelemassa pieniä pihakoira-palleroita =) Mukavaa, kun saa välillä lähteä reissuun muihinkin ympyröihin!