Ensimmäisenä starttasi Kindan treenit eilen. Oli sitten varmasti kesän kuumin päivä ja voin kertoa, että hiki vaan virtasi! En tiedä, kumpi oli enemmän puhki, minä vai Kinda ;)
Muutama kuva juhannuksen aksailuista alla (kuvat Jenni Lampi)
Rata oli mukava hyppäri-rata, jossa tehtiin sokkaria, sokkaria ja vielä kerran sokkaria. Mulle se on vaikeaa, etenkin, kun neiti Kinnunen on vähän nopea. Tosin eilen ei vauhtia niin kovin ollut. Oltiin vähän etuajassa jo liikkeellä, kun näihin SM-hopea-karkeloihin liittyen meidän seurasta tehtiin lehti-juttua ja käytiin se hoitamassa ensin alta pois. Kun sitten vielä jäi aikaa, niin käväistiin vielä pikaisesti kylässä kaffeella. Joten jo tuo kuumassa poseeraaminen (lue leikkiminen) ja vieraamman paikan ratsaus verotti voimia pikku pihakoiralta.
Sokkareista kuitenkin selvittiin ja kyllä, nyt alkaa näkyä, että Kindalla on selkeästi tullut edistystä agilityssä. Se irtoaa jo kauempaa hypyille ja putkille ja kuuntelee ja seuraa ohjausta tosi kivasti. Ongelma on enemmän siinä, jos itse vähänkään hidastelen ja varmistelen, niin meni jo! Mun perussynti, en luota, että koira osaisi ja tekisi, vaan jään liiaksi tuijottelemaan, meneekö se nyt varmasti tuonne putkeen tai sitten olen vähän liian ajoissa, kun luulen, että kyllä se nyt lukitsi esteen. Oli kuitenkin kiva saada koutsilta palautetta, että hienosti moni kohta onnistui, nekin, joita jouduttiin vähän hinkkaamaan. Positiivista palautetta tuli myös siitä, että Kindan kanssa toimitaan hyvin yhteen =) Hienoahan se on hyvää palautetta kuulla.
Agilityn osalta tavoitteena on nyt saada kepit kuntoon. Ne on oikeastaan ainoa, mikä ei vielä suju. Parhaimmillaan kahdella ohjurilla mennään ja välillä näkyy selkeästi jo pujottelua. Kindallahan tulee kisaikä täyteen aivan näillä näppäimillä, mutta kisaamaan meillä ei ole mikään kiire. Oon kyllä hyvin oppinut Kindan kanssa malttia, että en edes yritä liian nopeasti saavuttaa kaikkea. Ajatuksissa on, että marraskuussa voitaisiin startata omissa kisoissa, jos ne kepit on kunnossa. Saas nähdä!
Ansan ja Nemin agility alkaakin sitten vasta ensi viikolla, kun tänään on iltakisat. Huomenna mennään Nemin kanssa koittamaan pari rataa, josko sieltä vipa nolla ja luva irtoaisi. Nemi on mennyt hurjasti eteenpäin myös agilityssä, edellisen kurssin koutsilta tuli hyvää palautetta siitä. Ollaan oltu Nemin kanssa samalla koutsilla useampi kurssi, niin näkee kyllä kehityksen. Suurin murhe varmasti on se itse kisatilanne, kuinka Nemi sen kestää. Jokunen viikko sitten, kun käytiin aksaamassa, niin kaveri istui kentän laidalla ja joka kerta siitä vierestä mennessä Nemi juoksi sitä katsomaan...Silleen vähän uteliaana ja vähän silläkin, että pitääkö mun tässä alkaa ajaa tunkeilijoita pois...hups! Pitää vain itse muistaa, että ei saa mennä liian edelle, vaan koko ajan pitää koira hyppysissä. Toisaalta se sitten taas hidastaa Nemin vauhtia, joka on muutenkin hidas tai hitaahko. Mut Nemin kanssa en aio ottaa mitään stressiä, sillä on hyvät mahikset luvaan, mutta jos ei sitä tuu, niin sitten ei tule. Ei se ole niin vakavaa =)
Ansa ja Nemikin aksasi juhannuksen kunniaksi (kuvat Jenni Lampi)
Pitihän meidän syödäkin =D Grilli vaan ei oikein ollut yhteistyökykyinen,
vähän piti sitä sörkkiä, ennen kuin lähti (heikosti) palamaan.
Tällä viikolla on tullut käytyä myös pihakoira-treffeillä Vaasassa. Paikalla oli kaikkiaan neljä pihistä; Kinda, Näpsä, Hiisku ja Metka, sekä Peppi-mäykky. Kyllä ne pihikset vaan on niin samanlaisia, tassut ojossa mennään toisten luo ja juostaan tuhatta ja sataa häntä viivana perässä =D Tai no, muut tekee noin, Metka pitää järjestystä yllä, pitäähän sekin jonkun hoitaa! Aina vaan vahvistuu se ajatus kuitenkin, että kyllä pihakoiralla pitää pihakoira-kaveri olla. Ne vaan selkeästi ymmärtää toisiaan hyvin. Ehkä vielä joskus... =)
Just joo!
Alistu kakara!
Kaikki yhdes koos =D
Ei mitään sanottavaa!
Jollekin tuli vähän kuuma!
Söpistellään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti