Matka kohti SM:iä

Nyt on sitten viikko aikaa tokon SM-kisoihin! Sitä alkaa vasta nyt tajuta, että sinne tosiaan ollaan menossa. Se on myös erittäin hieno kunnia päästä sinne Kindan kanssa. Kinda kun ei edusta mitään perinteistä toko-rotua, kun katsoo ihan vaan vaikkapa osallistujalistoja... =D 

Pieni pihakoira-hetki, rakkaus <3

Palataan ajassa vähän taaksepäin viime syksyn tunnelmiin. Kinda oli silloin 6 kk, kun aloiteltiin treenikautta syksyllä ja pohdittiin vuoden tavoitteita. Silloin taisin sanoa, että tavoitteena on opetella ALOn liikkeet, ehkä kisata kesällä, nämäkin ajatukset oli hyvin varovaisia. Silloin musta tuntui, että Kinda ei osaa mitään, enkä mä osaa sitä edes opettaa ja se on vasta niin pentu, että ei sille voi edes mitään opettaa. Kinda kuitenkin sai tulla mukaan treeneihin kerrasta toiseen. Välillä tein enemmän, välillä vähemmän. Ongelmia tuotti eniten neitokaisen itsenäisyys. En voinut päästää vapaaksi, koska sitten sitä lähdettiin. Meidän treeniryhmässä on kuitenkin pääasiassa isoja koiria ja toki se pelotti, että Kinda ylisosiaalisena pentuna juoksee jonkun ison koiran suuhun tai että joku toinen koira lähtee jahtaamaan saalista. Jossain vaiheessa alkutalvea tein pienen häädön Kindalle, koska se rallatteli niin innokkaasti ympäri hallia, repi lelunsa tuhannen päreiksi ja kävi iloisesti vain katsomassa, kun menin piiloon aidan taakse. Häätö oli kyllä siinä kohtaa paikallaan ja palaset alkoi sen jälkeen loksahdella pikkuhiljaa paikoilleen. Enää Kinda ei lähtenyt rallattelemaan, vaan me voitiin ihan oikeasti alkaa treenata!  

Pentulaatikolla!

Vauva-Kinda reenaa sivua <3

Loppuvuodesta käytiin tutustumassa myös rally-tokon saloihin tutustumispäivässä. Liikkeet tuntui helpoilta ja niiden myötä treenikaverit sai mut ylipuhuttua rally-toko-kisoihin. Kinda teki tammikuussa kaksi starttia ja juoksujen jälkeen huhtikuussa kolmannen ja niin vaan se ansaitsi RTK1:n! Ajatuksena oli myös se, että RT-kisat olisivat ns. kevyt askel kisakentille, koska ensinnäkin koira on kiinni (ei ainakaan karkaa!) ja toisaalta se tukee myös tokoa, koska siinä on seuraamista, mutta sitä voi vahvistaa kehuilla, jolloin myös kehässäolo ei ehkä eroa niin paljoa treenitilanteesta. 
Maaliskuulla aloin pohtimaan tulevia huhtikuun toko-kisoja, josko niihin menisi. Liikkeet Kinda sinällään osasi kyllä, keskittyminen ehkä oli hieman vielä hakusessa. Ajattelin myös, että kisohin mennessä on vielä kuukausi aikaa treenata liikkeet kuntoon. Muutamaa viikkoa ennen kisoja tajusin koetreeneissä, että ulkokisat, ounou! Jos on kylmää ja sataa, ei Kinda pysty tekemään paikkista, ei mene maahan. Se jännitti varmaan eniten kaikista ja varsinkin, kun kisaviikolla vielä sää vaihteli kauniista lämpimästä kevät/kesäilmasta takatalveen. Jopa kisapäivän aamuna taisi tulla muutama räntähiutale. Kinda veti kuitenkin hienon setin kokeessa, ALO1 180p ja KP, ainoastaan kapulan pito meni nollille. Kapulan pito on ollut alusta asti hankala ja Kinda ei oikein tykkää ottaa kapulaa suuhun. Itseäni taisi jännittää enemmän ja vähän ehkä varmistelinkin liikkeitä tuossa kokeessa. Mutta kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis kokeesta. 

Eka toko-koe onnellisesti ohi

Toinen koe oli sitten kuukauden päästä. Kinda taisi olla vähän valeraskaana tuolloin, koska itki lelujen perään epänormaaliin tapaan ja keskittyminen oli aivan kummallista, jokaista asiaa piti jäädä tuijottamaan ja ruokahalu katosi niin, että Kinda laihtui parissa viikossa n.500g. Se on aika paljon tuon kokoiselle sintille ja näkyi kyllä selvästi. Saatiin tuossa toisessa kokeessa kuitenkin raavittua kasaan jälleen ALO1-tulos, 181p. Tuosta kokeesta ei jäänyt hyvä fiilis, vaikka liikkeet noin päällisin puolin onnistui, niin se keskittyminen oli aivan kamalaa. Olin ilmoittanut Kindan SM-treeneihin keväällä ja niissä ollaan käyty ahkerasti. Olin varannut vielä kesäkuun alkuun yhden kokeen, jonka peruin siltä varalta, että päästäisiin SM-joukkueeseen. Ja niin me vaan päästiin =) Se oli aika huikeaa!!

Alla kuvia E-P:n nuorten koirien tokoringin koulutuksesta huhtikuussa Senni Huotarin opeissa (kuvat Riikka Niinistö)

Nyt kesällä ollaan treenattu tosi paljon ja hyvin erilaisissa häiriöissä, on ollut useita kehätreenejä, välillä motivaatiotreenejä ja välillä hinkkaamista. Nyt kun mietin, niin eihän Kinda oikeasti ollut vielä silloin vuoden alussa valmis edes niihin RT-kisoihin. Ei sille ollut vielä selkeää, että kun tehdään hommia, niin silloin tehdään hommia. Eikä sille olleet kaikki liikkeetkään, niin RT- kuin toko-liikkeet ollenkaan selviä. Nyt sanoisin, että Kindalla on yleensä aivan superhieno asenne treenaamiseen ja liikkeet alkaa olla aika hienolla mallilla. Toki edelleen on hinkkaamisen varaa. Kapulan pito edelleen on hankalaa, se pitää vähintään haistella, ennen kuin otetaan suuhun. Toisaalta nyt sitä kapulaa voi jo noutaa, kun keväällä ei missään nimessä lähdetty noutamaan, hyi yäk! Muuten Kinda tekee pääasiassa kaikki liikkeet kivan napakasti, eikä mitenkään hidastellen. Sivulta maahan meno on aavistuksen hitaahko, siihen pitäisi vielä saada nopeutta. 

                            Välillä omatoimi-treenailua hallilla (kuvat Marika Vähämaa)

Vähän keppejäkin tokon lomassa =D

Kaiken kaikkiaan tämän hetkinen kisakunto on Kindalla hyvä, ellei jopa erinomainen. Tällä osaamisella sen pitäisi suoriutua ALO-luokasta ja saada tulos. Mutta aina voi tulla erinäisiä muuttujia matkaan. Säätila voi vaikuttaa reippaasti tai joku muu ulkoinen häiriö tai jos itse jännitän. Oma jännittämiseni on onneksi melko vähäistä Kindan kanssa nykyään, mä luotan siihen, että Kinda osaa kyllä ja se keskittyy kehässä suurimmaksi osaksi siihen tekemiseen. Lisäksi meillä on yleensä kivaa treenatessa =) 
Täytyy sanoa, että on ollut mieletön matka tähän ja upeita saavutuksia! Mutta ollaan me töitäkin tämän eteen tehty, mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Tämä on meille molemmille ensimmäinen kerta osallistua arvokisoihin ja nautitaan siitä nyt kaikin tavoin! Mahtavaa päästä nyt edustamaan omaa seuraa sinne SM:iin ja me ainakin tehdään parhaamme!