VOI Ansa

Olen mietiskellyt viime päivinä paljon Ansan reenaamista. Oltiin Korrien koulutuksessa kuluneella viikolla ja siellä tuli myös uusia hyviä oivalluksia koulutukseen ja koetilanteisiin. Niitä on nyt pitänyt vähän sulatella. 
Ansa on tullut mulle kodinvaihtajana reilun vuoden ikäisenä. Meni aikansa, ennen kuin pääsin perille, mikä Ansa on koiriaan. Ansa on hyvin ihmisrakas koira, kaikkia pitäisi päästä tervehtimään. Ansa on myös hyvin vilkas ja energinen ja siten altis häiriöille, mutta keskittyessään tekemiseen, Ansa on täysillä mukana. Ansan kanssa on käyty pitkä ja kivinen tie. Alussa en varmastikaan itse osannut kouluttaa ja vaatia tiettyjä juttuja. Ansa ottaa tosi herkästi mun oman mielentilan ja toimii sen mukaan. Elin vuosia huonossa parisuhteessa, joka otti koko ajan enemmän kuin antoi ja niin minä, kuin koiratkin olimme koko ajan varpaillaan ja pienessä stressitilassa. Koirilla ei ollut selkeitä musta-valkoisia sääntöjä, joita olisin halunnut. Vasta hiljattain tämä asia on muuttunut ja laumastamme tuli yhtä kaksijalkaista pienempi, mikä on myös näkynyt selvästi Ansassakin. Nämä kaikki yhdistettynä ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että oma treenimotivaatio on välillä ollut huono tai paremminkin niin, että en ole pystynyt keskittymään treenaamiseen tai arkiolemiseen kunnolla. Olempa välillä jättänyt treenejäkin väliin vain siitä syystä, että tilanne on kotona ollut ikävä. 

Tullaan!

Anna se palkka jo.

Nykyään Ansa toimii arjessa kuin ajatus. Se on juuri sellainen koira, kuin olen toivonutkin. Sitä voi pitää esim. pihassa vapaana, vaikka ei koko ajan seuraa, missä se on, se pysyy lähellä kyllä. Lenkillä vapaana ollessa Ansa lähtee enää harvoin luvattomasti mihinkään ja myös palaa käskystä. Omissa lenkkimaastoissa ei paljoa muita kohdata, mutta satunnaiskohtaamisissakin Ansa kykenee hillitsemään kiellosta itsensä, eikä juokse tervehtimään naapuria. Vielä reilu vuosi sitten Ansa hyökki autoja ja pyöriä päin. Nyt ohitukset sujuvat täysin rauhallisesti. Jopa kapealla tiellä, jossa pitää pysähtyä penkalle odottamaan auton ohimenoa n. puolen metrin päähän, niin siinä se vain nököttää kauniisti odottamassa. Treeneissä Ansan voi päästää autosta ilman hihnaa ja sen kanssa pääsee kentälle/halliin asti vapaana. Se jää hienosti ja rauhallisesti odottamaan käy siihen-käskyllä, vaikka menisin hetkeksi pois sen näköpiiristä. Toki on päiviä ja hetkiä, jolloin ei vain pysty hillitsemään itseään ja Ansa käy iloisesti tervehtimässä vastaantulijaa tai tekee jotain muuta, mutta se selkeästi kyllä tietää tehneensä tuhmuuksia ja ottaa palautteen vastaan. No, mutta se siitä, palataan reenaamiseen. 
Ansa takkusi ALO-luokan kanssa kauan, juurikin edellä mainituista syistä. Erityisesti paikkis oli vaikea, itseään piti purkaa mm. menemällä tervehtimään vieruskaveria. Koetilanne stressaa selkeästi Ansaa ja siellä liikkeet aina on tahmeita, vaikka se kuinka osaisi ne muuten. Saatiin Ansan kanssa TK1 viime kesänä, juuri ennen sääntöjen vaihtumista. Syksyllä tavoitteena oli alkaa paikkiksen tehotreeni, koska viimeisessä kokeessa Ansan päälle tuli toinen koira paikkiksessa. Ajatuksena oli, että katsotaan kisoja sitten joskus. Treenit lähti sujumaan kuitenkin hyvin ja treenikaveri saikin mut sitten jo vähän ennen aikojaan innostumaan kokeisiin. Käytiin kokeilemassa AVO-luokkaa jo syksyllä, jolloin Ansa sai yllätyksekseni hienon kakkos-tuloksen! Koko syksy ja alkutalvi treenailtiin uusia liikkeitä ja kehässä olemista. Joulukuun koe omalla hallilla meni noin vireen puolesta hyvin, mutta Ansa lähti esim. vahingossa kehästä, kun meni merkin kiertoon ja ruudun korjausta ei oltu harjoiteltu, joten siitä kokeesta ei mitään erityistä mainittavaa, paitsi fiilis oli aivan huippu!
Alkuvuodesta Ansalle tuli patti ranteeseen ja se leikattiin pois, onneksi oli vaaraton tulehdus-patti. Koska haava oli huonossa kohtaa, tassun paraneminen vei kauan aikaa. Sen jälkeen Ansa vielä sai anturaansa kunnon vekin ja sai nenäpunkin. Näistä kaikista selvittiin ja Ansa kävi maaliskuusta alkaen kuukauden välein kolmessa AVOn kisassa saaden jokaisesta 1-tuloksen ja toukokuussa Ansa sai TK2 =) Se oli niin hieno työvoitto meille, enemmän kuin mitä olisin odottanut! 

Vihdoin TK1 =)

Ensimmäinen AVO1-tulos!

Toinen AVO1!

Ja kolmas AVO1 ja TK2 =)

Nyt viimeisen kokeen jälkeen ollaan oltu vähän lepsulla meiningillä, mikä näkyy heti kehäkäyttäytymisessä. Siellä ei olla oikein kunnolla, vaan keskitytään haisteluun ja ihmisten tervehtimiseen ym. Tästä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Ansa vaatii tiukat rajat tuollaisessa, enkä ole ollut nyt riittävän ehdoton. Tämä on kaiken kaikkiaan niin uusi tilanne; nyt pitäisi reenata uusia liikkeitä, jotka on mulle aivan vieraita. Itselle on vaikeaa, kun en tiedä, miten jokin liike menee ja Ansa ei yritä kunnolla, kun ei itsellä ole varmaa oloa. 

Voittajan liikkeistä Paikkis ei yllättäen tuota vaikeuksia. Vaikka paikallaanolo aika pitenee 2 minuuttiin, Ansalle tekee hyvää se, että menen itse pois näkyvistä, sen on pakko silloin tsempata. Myös liikkurin tekemä häiriö tsemppaa Ansaa, se kokee sen häiriköintinä, johon ei saa reagoida. Paitsi häntää heiluttamalla =D 
Seuraaminen. Pitäisi treenata kontaktin pysymistä niin lähtötilanteessa kuin pitkällä matkalla. Peruutus sujuu ok. Oman kävelyn tempon vaihtelut pitäisi harjoitella. Käännökset ok, ehkä pientä viilausta niihin. 
Ällä. Harjoittelu tötsien kanssa, oma kulkeminen! Jäävistä istuminen on tosi hidas, se pitäisi saada varmemmaksi. Myös seuraamisen jatkamista pitää ottaa treeniin. 
Luoksetulon pysäytys. Ounou. Meidän murheenkryyni. Tätä en voi paljoa ottaa, koska ennakoi. Pitää nyt miettiä kokonaan tämän treenaaminen, miten treenata. Pysäytys on tällä hetkellä ääni- ja käsiavulla ja silti valuu. 
Ruutu. Ollaan nyt pidennetty ruudun matkaa ja siihen myös vauhtia, sujuu ihan ok. Oikeaa paikkaa pitää vielä vahvistaa ja harjoitella varmuudeksi ruudun korjaus. Loppuosaa pitäisi harjoitella, erityisesti koetilanteessa Ansa ei välttämättä kuuntele käskytystä enempää. 
Ohjattu nouto. Nyt on vahvistettu oikeaa ja vasenta puolta ilman kapuloita ja ei niin pitkältä matkalta. Kapulat kyllä hakee, pureskeluun pitää puuttua. Liike on hyvällä alulla, mutta vielä Ansalle epävarma, kaikkien osasten vahvistamista siis!
Tunnari. Tämä alkaa nyt sujua, vihdoin =) Epävarmuus näkyy tunnarin pureskeluna, etenkin, jos matka on yhtään pidempi. Huomasin myös, että ympyrän muodosta Ansa löytää oman helpommin kuin rivistä, eli pitää harjoitella myös erilaisia muotoja ja eri matkoilta. 
Kaukot. Nyt on harjoiteltu maahan-seiso-maahan ja istu-seiso-istu, ihan pelkkää tekniikkaa. Nyt lisätty treeniin painonsiirto taaksepäin ja sivunami-palkalla ja laudalla haettu vähän etäisyyttäkin. Alkeet on siis kunnossa, mutta vaatii edelleen paaaaljon treeniä!!
Metallinouto. Metallikapula noudetaan ihan ok. Ongelmana oli hypyn kautta palautus, joka nyt näyttäisi menneen eteenpäin ja Ansa-koira on oivaltanut, että sen hypyn kautta palataan, vaikka erikseen ei niin käskettäisi. Vahvistellaan siis tätä. 
Lisäksi kehään menot ja liikkeiden välit harjoitellaan nyt aivan uusiksi. Näihin sain hyviä ajatuksia Korrien koulutuksesta. Tarkoitus on nyt rakentaa kehään menosta hyvä ja liikkeiden väleistä kiva juttu. Tämä vie varmasti eniten aikaa treenaamisessa, jotta kokonaisuus pysyy kasassa. Tämä on ollut meidän vaikein asia tähänkin asti. Tarkoitus on myös vahvistaa kaikkiin liikkeisiin virittelysanat, osassa jo onkin ne. 
Nyt kun tätä listausta katsoo, niin paljon on jo osaamista. Nyt tarvitaan pienien osasten hinkkaamista ja kokonaisuuksien rakentamista. Asenteen rakentamista. Nyt on kiva, kun treeneistä tulee vaihtelevampia, kun on paljon erilaista opeteltavaa. Otetaan myös EVL:n liikkeitä mukaan ohjelmistoon vähän vaihtelevasti. Ajatuksena ja tavoitteena olisi saada VOIttajan liikkeet kuntoon loppukesän/syksyn aikana ja sitten mennä kokeisiin. Loppupeleissä kun miettii, niin ei se mahdoton tai täysin epärealistinen ajatus ole. Riippuu paljolti siitä, kuinka aktiivisesti itse jaksaa treenaamiseen panostaa.    

Muistetaan myös levätä välillä