Agirodussa!

Tämä viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, kivaa sellaista =) Lauantai-ilta kisojen jälkeen siis vedettiin lonkkaa (lue koirat veti lonkkaa, mammalla oli projekti auton siivous) ja sunnuntai-aamuna nokka kohti Ylöjärveä ja Teivoa! 
Noukittiin Heli ja Näpsä-pihis matkan varrelta vielä kyytiin. 
Matkalle oltiin pakattu mukaan reippaasti sadevaatteita, ainakin neljä paria kenkiä ja saappaat, ihan vaan, koska koko viikonlopun Teivossa oli satanut. Myös facebook ystävällisesti ilmoitti hyvät huomenet ja käski varautua sateenvarjolla, koska Ylöjärvellä sataa =D Perille saavuttua todettiin, että tästä tulee muuten kuuma päivä =D
Löydettiin meidän leiri ja asettauduttiin heti taloksi. Ehdittiin käydä vähän kävelyllä, etsimässä oikea rata (joo, ne ratojen numerot oli vaihtuneet useaan otteeseen vlopun aikana!!!) ja vähän jutustella muiden pihis-ihmisten kanssa. Agirodun aikataulut olivat olleet aiemmin myöhässä ja vähän ennen meidän rataantutustumista lähdin hissukseen käveleskelemään radalle päin, kunnes kuulin yhtäkkiä, kun minua kuulutettiin nimeltä jo rataantutustumiseen =D Vähän tuli hätä! Lopulta odotettiin kuitenkin ainakin 10min viimeisiä tulijoita, mut saatiinpa Martsallekin sopiva jännitys päälle jo ennen rataan tutustumista =D

Pihisten leiri =) Telttaan mahtuu aika monta pikku pihistä!

Kinda osallistui siis medien alo-rataan Ihan pihalla-joukkueessa. Ei olla paljoa treenattu ulkona, varsinkaan noin häiriöisellä kentällä, jossa ei ole edes aitoja. Lähestulkoon näin siitä etukäteen painajaisia, että Kinda lähtee sinne maata kiertävälle radalle pinkomaan. Varoittelin joukkueen jäseniäkin siitä etukäteen. Mutta Kindahan yllätti! Pikku pihis-neiti olikin vallan mainio! Se teki mun kanssa samaa rataa, eikä edes ollut ajatuksissa lähteä radalta <3 Mä olin niin ylpeä mun pienestä ja yllättynyt, kuinka hienosti se kuunteli! Ilma oli kyllä tosi kuuma, kun meidän vuoro oli mennä ja Kinda oli yrittänyt saada uutta lempileluaan mun kädestä raivokkaasti, joten se oli ehkä radalla hitusen hyytynyt, ei mennyt ihan niin täysillä kuin yleensä. Joukkue sinänsä ei huimaa menestystä saanut, mutta ei me ihan viimeisiäkään oltu. 
Päivän aikana ehdittiin nähdä ja jännittää vielä kilpailevat pi his-minit ja -medit ja tutustua agiliiteleviin pihiksiin ja niiden ihmisiin. Tulipa nähtyä myös vanhaa ystävää ja vanhaa koutsiakin, siistiä! 
Ensi vuonna mennään ehdottomasti uudestaan, silloin päästäänkin Mikkeliin asti! Tästä on hyvä alkaa pikku hiljaa suunnitella tulevia reissuja =)

Kinda ja Näpsä huipulla!