perjantai 29. heinäkuuta 2016

Nemi the Kakkos-luokkalainen

Jepajee, nyt mulla on sitten uunituore aksan kakkosluokkalainen =) 0-radallaan Nemi kipitteli myöskin palkintosijoille kolmanneksi, hienoa saada serti noin, että vielä sijoittuukin!


Nemillä silmätkin loistaa, kun on niin tyytyväinen =D

Nyt on hitusen hämmentynyt olotila siis, mutta hyvällä tavalla. Nemillä oli siis kaksi starttia. Ensimmäinen rata meni vähän, noh, sanoisinko hömpöttelyksi. Onneksi osaan nauraa itselleni ja tuolle koiralle =D Ekalla radalla alku oli niin, että oli kaksi hyppyä ja sitten putkeen vasemmalle ja hypyistä suoraan oli puomi. Puomi ei kuitenkaan näkynyt esim. lähdöstä. En olisi ikinä uskonut, että Nemi-koira päättääkin mennä puomille putken sijaan! Meni pasmat kyllä aivan sekaisin siinä kohtaa itsellä. Taisi kyllä olla koirallakin vähän pasmat sekaisin, koska lähti tuolla radalla mm. tarkastamaan ratahenkilöitä, jäi A:n huipulle ihmettelemään katsojia ja hyppeli esteitä miten sattuu. Ne esteiden väärät puolet kyllä meni omaan piikkiin, koska oma keskittyminen oli jo tipahtanut siinä alkumetreillä. 

Tässä videopätkää hömpöttely-radasta. Video kahdessa osassa, kun meni niin kauan radan suorittamisessa. 

Toinen rata sen sijaan meni aivan todella hienosti =) Nemi oli alusta asti hyvin mukana, eikä huomannut mitään muuta ympärillä olevaa. Sillä radalla näkyi se Nemin oikea osaaminen. Aivan kuin toinen koira olisi ollut. Luulempa, että katsojatkin ihmettelivät =D Tämä kyllä kuvastaa Nemiä. Noin se voi olla treeneissäkin, että ensin hömpötellään ja kaikki häiriöt otetaan tarkkailuun ja toisena hetkenä se keskittyy täydellisesti tekemiseen. Nollaradalla Nemin vauhti oli kyllä melkoisen hidas, taisi olla n. 3 sekuntia alle ihanneajan. Nemi ei ole muutenkaan erityisen nopea, mutta väittäisin, että eilen vauhtiin vaikutti kuumuus aika paljolti. Se taas, miten radat olivat niin eri luokkaa, johtuu mielestäni siitä, että ekalle radalle tultiin lähes suoraan autosta. Nemi oli lähtövuorossa neljäs, eikä siinä ollut siten juuri yhtään aikaa odottaa omaa vuoroa. Toiselle radalle tultiin niin, että otin Nemin halliin jo siinä vaiheessa, kun medit olivat menossa ennen makseja. Tehtiin vähän sivua ja lyhyttä seuruuta ja vain oltiin. Luulen, että se teki hyvää, Nemi sai todeta, että tää on ihan ok juttu, ei tarvii lähtee mihinkään huitelemaan. Nemillä on ollut myös lähes vuosi kisataukoa ja vielä vajaa kuukausi treenitaukoakin aksasta. 

Ja tässä se hieno 0-rata:

Nemin tekemisessä näkyy myös se, kun ei juuri olla Nemin kanssa ihmisten ilmoilla käyty, selkeästi Nemi oli tarkkaavaisempi ympäristöä kohtaan. Hienoa kuitenkin huomata jälleen kerran, että Nemi osaa käyttäytyä nykyään niin kivasti! Lopussa, kun odoteltiin palkintoja, noin metrin päässä oli toinen koira, joka ärähti Nemille. Nemi haki sen verran kontaktia koko ajan, että ei noteerannut sitä ärähdystä mitenkään. Nemihän on koira, joka vaatii oman tilan, koska se on niin epävarma. Mä huutelen aina ihmisille, että eivät päästäisi koiria iholle asti. Niitä kestetään selvästi niin kauan, kun ne eivät tule metriä lähemmäs, sitten pitää jo ärähtää, kun pelottaa. Joku joskus luuli, että Nemi on vihainen muille, kun aina myös treeneissä varmistelen, että joku karjaisee Nemille, jos se lähtee haukkumaan aidalle. Ei se sitäkään enää kovin usein tee, satunnaisesti. Nemin tyyli on mennä kauhealla vauhdilla uhkaavaa kohdetta kohti ja haukkua suuresti, mutta sitten pakenee kuitenkin tai toteaa, että tämä on vaaraton. No jos kohde ärähtää takaisin, niin voi olla, että sitten Nemikin vastaa siihen. Koiran epävarmuus on haastavaa itselle, koska aina pitää vähän varmistella, kun kyse on kuitenkin itsellä isosta koirasta, joka voisi vahingossa saada pahaa jälkeä aikaan. Toisaalta se on opettanut itselle paljon, erityisesti malttia ja rauhallisuutta ja koiraan luottamista. Silloin Nemi on rennoimmillaan. Olen myös päätynyt siihen, että koska Nemi on epävarma siedätyksestä huolimatta, en saata sitä tieten tahtoen tilanteisiin, jossa sen pitäisi joutua toisten koirien kanssa tekemisiin. Uskon, että se on riittävän stressaavaa Nemille, että sietää muita koiria läheisyydessä ja on silti lungisti. 

Lungisti ja keskittyneesti, niinku ilmeestä näkyy =D 
(kuva Sami Ritoniemi)

Nemin kohdalla piti oikein eilen miettiä aksa-tavoitteita. Oon aina ajatellut, että Nemille agility on vain hauska harrastus ja yhteinen tekeminen. Mut nyt, kun olen huomannut itsekin Nemin kehittyneen tässä, niin ajatukset väkisinkin karkaa siihen, että mehän kisataan vielä lisää =) Päädyin siihen, että kokeillaan kakkosia. Jos jossain vaiheessa noustaan kolmosiin, niin silloin on luultavasti aika jättää kisailut. Nemillä ei tulisi ikinä aika riittämään kolmosissa. Nemi on myös raskas koira, enkä halua missään nimessä rikkoa sitä, joten täytyy nyt edetä maltillisesti, kisataan ja treenataan niin kauan kuin se ei ole haitaksi terveydelle. Aika hyvät fiilikset, oon ihan täpinöissäni siitä, että pääsen taas kisoihin =D

                                      Kuvat Sami Ritoniemi: 

Kuvauksellinen



Nemin kohdalla mietin välillä myös sitä, että tuosta epävarmuudesta ja osittain myös koiran luontaisesti alhaisesta vireestä johtuen Nemi on jäänyt vähän sivuun harrastuksista, mikään ei ole ollut kovin tavoitteellista. Välillä on huono omatunto siitä, että saako Nemi riittävästi huomiota. Mutta ehkä tämä sopii kuitenkin Nemille, kun ei ole liikaa tavoitteita, niin sitten, kun treenataan, Nemi työskentelee innokkaasti. Ehkäpä Nemi kuitenkin vähemmästä treenaamisesta ja kisaamisesta huolimatta on ihan onnellinen koira, maailman paras pieni Nemi <3

Iloinen koirakko palkinnoilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti