Pihakoira Kinda ja palvelusväki : Reeni-hommia, koe-hommia ja uima-hommia.

Nyt on taas vietetty hiljaiseloa pari viikkoa, blogin suhteen siis. Muutenhan on ollutkin aikamoista hiihtelyä paikasta toiseen. Niin ja se arki tosiaan alkoi ja sen kyllä huomaa! Pari viikkoa töissä ja loma on vain pieni kaukainen muisto enää! Sinällään on ihan kiva, että on arki ja rutiinit, mutta edelleen vielä on hakusessa se aikainen nukkumaan meno. Nyt kun ei ole ihan joka ilta enää treenejä, eikä koulukaan pyörähtänyt vielä käyntiin, sen kyllä huomaa, nimittäin päiväunissa; niistä on näköjään taas tullut (paha) tapa. Ehkäpä se siitä rauhoittuu, kun taas on tottunut aikaisiin herätyksiin ja siihen, että on päivät menossa.

Isot mustat <3

Pihikset rentoilee <3

Loman viimeiset päivät meni hujauksessa, vähän huonoissa säätiloissa tosin. Onneksi nyt ei ole säät muutenkaan lämmenneet sen erityisemmin, niin ei harmita olla töissäkään niin paljoa. Koirat on kyllä yllättävän hyvin tottuneet arkirytmiin. Tuuman sisäsiisteyttä jännitin, onko joka ilta kauhea siivoaminen. Tuumanen on yllättänyt ja aika monena päivänä on ollutkin täysin sisäsiisti koko päivän! =) Sillä on kyllä uskomaton pidätyskyky noin 5 kuukauden ikäiseksi penneliksi. Se saattaa jopa 10 h olla tekemättä tarpeitaan. Oletan, että päivät kuluu siis nukkuen tai muuten rauhallisesti. Päiväsaikaan jos ollaan kotona ja Tuuma leikkii (lue riehuu) Kindan kanssa, niin pissit kyllä tulee ihan lyhyelläkin ulkoiluvälillä sisällekin. Mutta muuten kyllä on yöt sisäsiisti pääasiassa ja näköjään päivätkin. Hyvä näin, muistelisin, että Kindalla tuossa meni kyllä pidempään. Kindahan edelleen herättää aamuyöllä ulos, mihin neiti aika tästä nyt pääsisi. Tänäänkin, vaikka on vapaapäivä, piippasi pihalle jo klo: 6. Hyvä toki, että pyytääkin pihalle, eikä vaan pissi sisälle. Siellä ne sitten veteli molemmat pihikset vadelmia tienposkessa, kun itse yritti vasta availla silmiä =D

Meillä oli loman lopulla muutaman kivat rally-tokon kisatreenit. Kun oli ne PM-kisat. Saatiin oikein kunnon kisatunnelmaa, kun tehtiin pitkä ja vaikea rata, houkutuksia ja vielä erilliset hyppy- ja spiraali/pujottely-pisteet. PM-kisathan menikin sitten tosi hienosti! Rata oli ihan kiva, mutta haastavakin. Ja totta kai, ilma oli kuuma kuin mikä, vaikka sadetta oltiinkin luvattu alunperin. Kinda jaksoi hyvin tehdä ja olla kuulolla, eikä paineistunut. Noin puolet radasta oli oikean puolen seuruulla, mikä vähän jännitti, kun kisatilanteessa se saattaa koitua usein kohtaloksi, kun ei se niin varmaa kuitenkaan ole kuin normi-seuruu. Kinda sai kuitenkin hienosti VOI88 ja sillä siis voitti oman luokkansa myös =) Meidän joukkueessa kaikki sai tulokset, hyvätkin sellaiset ja niin siinä sitten lopulta kävi, että meidän joukkue voitti tiukan kisan ja ovat nyt Piirinmestareita 2017, jeah =)

Treenailemassa.

VOI88 ja 1.sija =)

Oonko vähän hyvä?!

Rally-tokon Piirinmestarit 2017 =D

Heti seuraavana päivänä lähdettiin Kindan kanssa koittamaan onneamme toko-kisoihin, kun kaveri sai vähän yllytettyä...Kisapaikka oli kiva, siinä oli hyvin tilaa vähän suojassa treenitellä ennen omaa suoritusta. Jännitystä toivat kentälläkin maan tasolla lentelevät linnut =D Ja kuinkas ollakaan, se sää, tuolloinkin oli luvattu siis sadekuuroja, mutta kaunis aurinkoinen ilmahan se oli! Kinda aloitti suorituksensa hyvällä vireellä, mutta kokeen edetessä alkoi vire laskea ja loppua kohden Kinda oli tosi huonolla vireellä. Alussa oli tosi pitkä seuruu, mikä varmaan osaltaan vaikutti, koska se vain jatkui ja jatkui. Kinda kuitenkin suoritti kaikki muut hyvin, paitsi luoksetulossa ei lähtenyt ja se meni nollille. Paineistui liikkurin ja tuomarin läheisyydestä. Kolmannella käskyllä siis vasta lähti ja olisin varmaan maailman tappiin sitä huudellut, että ei jää päälle, että kisatilanteessa ei tulla. Toinen nollille mennyt liike, joka sinetöi tuloksen, oli se typerä nouto. Siinä myös tuomari ja liikkuri olivat ihan vieressä ja eihän Kinda lähtenyt noutamaan. Siinäkin sitten mentiin vaan hakemaan se kapula, en jättänyt siihen, että en voi hakea kapulaa, vaan menin avuksi lähemmäs ja saatiin se kapula sieltä haettua. Tuloksena siis kakkostulos, muista liikkeistähän pisteet oli kuitenkin pääosin 9-10, joten ihan vähän harmitti. Tiedän kuitenkin, että Kinda osaa kaikki liikkeet teknisesti, ainoa ongelma on tuo kisakestävyys. Jotenkin myös Avo-luokka on tosi pitkä. Ollaan toki harjoiteltu kisamaisuutta ja palkattomuutta, mutta jostain syystä se ei nyt oikein kanna. Kisoissa seurattiin myös yhtä koirakkoa (sakemanni), josta ajattelin, että tuoko meinaa oikeasti mennä kisaan. Koira rähisi kaikille koko ajan ja omistajalla oli täysi työ pitää se kiinni. Siinä oli esimerkki koirasta, joka EI ole oikeassa paikassa. En jäänyt enää seuraamaan tuota aloa loppuun asti, joten en nähnyt, miten se lopulta meni. Mutta itse jos liikkurina tai koetoimarina olisin, niin varmasti tuomarille sanoisin, että onkohan tuon nyt hyvä tulla kokeeseen. Hui, no, onneksi se ei ollut avossa kuitenkaan.

Tuplasivu!

Sivu!

Kokeesta suivaantuneena otettiin heti seuraavalla viikolla omissa treeneissä koko avon setti palkattomasti läpi ja järjestettiin siihen häiriötä ihmisistä. Kinda meinasi siinäkin ahdistua, mutta kun vaan tsemppasin ja jatkoin ja tsemppasin ja vähän vaadinkin, niin hyvinhän se lopulta kaikki pystyi suorittamaan ja jäi lopulta ilmeisen hyvälle mielellekin, kun heiteltiin palloa lopuksi pitkään. Tällaista treeniä pitää näköjään tehdä nyt vaan enemmän, siinä voi olla ihmisiä metrin päässä, mutta se on vaan silti tehtävä ne liikkeet. Tein myös toiseen kertaan toisessa paikassa samaa treeniä ja se menikin jo vähän paremmin. Vähän kuitenkin fiilikset veti matalaksi, että saanko mä ikinä Kindaa enää tekemään iloisesti kisasuoritusta? Ja jos ei nyt saada onnistumista, kohta tulee juoksut väliin ja luultavasti sitten kisaaminen siirtyy paaaljon pidemmälle ja sitten taas on edessä se, että liikkeet ei ole niin hyvin hallussa. Nyt ne on. Kisakalenterin selausta siis, jos olisi joku koe, jossa voisi vielä kokeilla ennen juoksuja.
Tuumasen kanssa eskarissa oli erilaista häiriöharkkaa, jee =D ja sitten harjoiteltiin rengasta ja odottamista. Hienosti Tuuminen meni rengasta, ei kyllä ollenkaan jännitellyt. Jonkin verran on tullut myös siihen kehittymistä, että pystyy tekemään jotain kontakti-treeniä, vaikka ne muut koirat on ihan liki. Mutta tässä varmasti tulee Tuuman kanssa se suurin haaste ja saadaan varmaankin pikku hiljaa alkaa keskittyä ihan vaan rauhoittumiseen...=D
Käytiin taas uimassa treenien jälkeen, mutta ei ihan vieläkään Tuuma uskaltanut uimaan. Nemi ja Kinda ui senkin edestä ihan tohkeissaan =)

Hei me uidaan!

Tässä vielä pieni video-pätkä, miltä tämä elukoiden uiminen näyttää muuten kuin kuvissa: Uimareissulla

Aksatreeneissä mentiin lujaa ja innokkaasti Kindan ja Ansan treeneissä. Nyt harmittaa vaan, kun ei ole taas oikein aikaa käydä muuten kuin nuo aksan viikkotreenit. Eikä hallilla oikein ole vapaita aikojakaan muuten kuin illalla myöhään tai sitten viikonloppuisin. Pitää katsoa myöhemmin, jos olisi mahdollisuuksia sielläkin sitten käydä paremmin. Kun se olisi niin kivaa!
Nemin kanssa ei sitten olekaan tehty juur muuta kuin lenkkeilty ja siellä uimassa se on saanut käydä. Mutta ehkäpä tuo on ihan ansaitusti puolieläkkeellään jo, eikä se nyt ole ikinä ollut sellainen, että vaatisi kauheasti koko ajan tekemistä. Nemi on varsin tyytyväinen yleensä, kunhan saa nukkua ja ruokaa =D