Kunnon tarkistusta

Tänään on ollut tosi tunteikas päivä! Päivä on ollut sellainen huonojen koirauutisten päivä =( Ensin kuulin, että yhden tuttavan koira oli menehtynyt hyvin äkillisesti vakavaan sairauteen vain muutaman päivän oireilun jälkeen ='( Sitten kuulin, että yhden treenikaverin pieni koira on kateissa, ollut jo viidettä tuntia =( Peukut ja varpaat nyt pystyssä, että tämä kadonnut koira löytyisi ehjänä pian! Nämä on kyllä aina tosi pysäyttäviä uutisia koiraihmiselle ja omat murut on tullut tänään halittua kyllä useampaan otteeseen. Kiitollinen noista rakkaista kyllä, vaikka ne välillä harmaita hiuksia tuottaakin! 

Joku on sitä mieltä, että mamman kahvihetki vois nyt päättyä =D

Jokunen vuosi sitten Ansa mukana laavulla makkaranpaistossa

(kuva Jouni T.)

Nemi samaisissa puuhissa makkaraa odottamassa ja kaikki 

epämääräiset pururadan kulkijat piti varmuudeksi haukkua pois!

(kuva Jouni T.)

Tänään isot mustat oli hierojalla. Edellisestä hieronnasta olikin vierähtänyt jo aika tovi aikaa. Ansa on kuulemma erittäin elastinen, eikä mitään sanottavaa löytynyt. Ansan hierominen on kyllä aina jonkin sortin operaatio, kun neiti ei osaa olla paikoillaan. Kun mieluummin sitä vähän pussailisi ihmisiä ja vähän sieltä ja tuolta tulee hyviä hajuja, joita pitää mennä haistelemaan jajaja... Mutta ei se kuulemma ole hierottava pahimmasta päästä, joten päästään varmaan uudelleenkin tuolle hierojalle. Nemi puolestaan on ehkä maailman helpoin hierottava. Se tarkistaa ensin tilan ja sitten käy oma-aloitteisesti maahan ja lähes nukkuu koko hieronnan ajan. Vain silloin vähän katsoo, kun hierotaan jotain vähän kireää kohtaa. Nemillä ei myöskään mitään erityistä tai vakavaa sinänsä löytynyt, ainoastaan selästä tietystä kohtaa aristi vähän. Pitääpä käydä osteopaatilla tarkistamassa, jos siellä on joku solmukohta. Mutta ei kuitenkaan mikään akuutti tilanne ole.
Hieroja oli kyllä loistava. Selkeästi osasi hommansa hyvin ja kaupan päälle oli myös mukava. Ei mulle siis turhaan häntä myöskään kehuttu! Aiemmin ollaan oltu kahden eri hierojan käsittelyssä, joista toinen oli vasta koulutusvaiheessa ja oltiin siis harjoitushierottavia. Toisella käsittääkseni pitäisi olla kokemusta, mutta oli vähän liian mekaaninen mun makuun, eikä erityisemmin huomioinut koiria yksilöllisesti. 

Arkistojen kätköistä: vauva-koila <3 

(kuva Jouni T.)

Arkistojen kätköista vol.2. Hänen suloisuutensa tasan 7vkoa <3 

(kuva Jouni T.)

Viikon kohokohtia ollut myös se, että saimme sen tiedon, että joukkue on päässyt mukaan Rally-tokon SM-kilpailuihin, eli Lahti here we come =) Se ei vissiin ollutkaan mitenkään läpihuutojuttu päästä mukaan sinne. Näin käsitin, että ainakin MES-koirista oli aika kova karsinta ja epäilemättä myös muissa luokissa. Tunteet on risteilleet tämänkin vuoksi, hienoa päästä mukaan, mutta välillä pelottaa niin perusteellisesti! No on tässä nyt kaksi viikkoa aikaa vielä treenata =D 
Nemin kanssa ollaankin tämä viikko yritetty harjoitella oikean puolen sivulla oloa ja seuraamista (lue oikealla puolella hengailua!). Ei muuten ole helppoa! Koira, joka on ikänsä seurannut vasemmalla, hakeutuu aina vasemmalle puolelle ja itsestäkin jo pelkkä se näköyhteys koiraan oikealla tuntuu niin hassulta. Eteentulo oikealta sivulta kuitenkin näytti luonnistuvan, että enemmän se siis on se oikealla puolella oikeassa kohdassa oleminen, mikä pitää nyt saada molemmille meille jakeluun. Ja ehkä vahvistaa käsimerkit, esim. jos edestä haluan koiran kiertävän takakautta oikealle sivulle, se käsimerkki pitää saada erilaiseksi siihen nähden, kuin jos esim. haluaisin koiran vasemmalle sivulle, mitä Nemi tietysti tarjosi mieluummin. 
Kindan kanssa edelleen jankataan niitä vasemman (täys)käännöksiä pysähdyksillä ja ilman. 

Lenkin (ja treenien) lomassa ehtii välillä istahtaa kameran eteen!

Ansan kanssa on vedetty superseuruuta tämä viikko ja sitä, että mennään kehään taas nätisti. Kyllähän se toimii, yksittäisiä hairahduksia liikkuria ihmettelemään vain ja nekin vain, jos oma huomio herpaantuu hetkeksi johonkin muuhun kuin koiraan. Ansan kanssa todella pitää olla tarkka, että Ansa pitää olla koko ajan käskyn alla ja oma huomio tekemisessä, niin pysytään kasassa. Paikkis mua nyt ihan hitusen huolettaa. Se on tähän asti ollut hyvä. Mutta nyt ehkä kaksi viimeistä kertaa Ansa on ollut tosi levoton; vinkunut! ja heiluttanut koko 2 minuttia häntää niinkuin lentoon lähdössä. En tiedä nyt, mitä hitsiä tässä on tapahtunut. Torstain treeneissä otinkin sitten uuden paikkisalun vinkumisen vuoksi ja laitoin etupalkan ja poistuin piiloon. Etupalkan jälkeen Ansa oli aivan rauhassa, ei vinkumista, ei heilumista. En tiedä onko tässä nyt joku sellainen, että se ei vaan jotenkin nyt ota tosissaan sitä alkua. Pitää nyt seurailla ja ottaa etupalkalla, että saadaan onnistumisia. 

Agilityyn oli kyllä niin kiva palata tauon jälkeen, jeee =D Ohjaaja vaan oli ihaaan pihalla, mitä tää tällainen agiliitely on! Kaikkien kanssa aksailut meni hyvin, Kindakaan ei ollut unohtanut keppejä ja keskittyi hienosti rataan! Tässä vähän tämän hetkistä osaamista Kinda reenaa keppejä

Ansa hymyili näin leveästi treenien jälkeen

Nemi ja Ansa sai yksityistreenit, kun muut ryhmäläiset loistivat poissaoloillaan. Rakennettiin koutsin kanssa lyhyt rata, joka ei kuitenkaan mikään helppo ollut. Piti mm. koira ohjata puomille siten, että itse jäi sinne puomin alkupäähän ja koiran piti itsenäisesti mennä se loppuun ja sieltä ohjata puomin ali kulkevalle putkelle ja sitten vaihtaa itse vielä nopeasti puomin toiselle puolelle. Nuon vaan se vedettiin ainakin Ansan kanssa nollana (no yks rima tippui, mut esteet oikein) lopulta! Nemillä oli molemmin puolin viereisillä kentillä häiriötä, mut sekin keskittyi vain tekemiseen! Sillä oli vauhtia ja kuitenkin myös tarkkuutta, olin kyllä positiivisen yllättynyt. 
Tämänkin postauksen kirjoittamisessa tuli näköjään luova tauko ja pienet kauneusunet välissä =D Hyviä uutisia välissä myös ja kaverin kadonnut koira oli löytynyt, huh! Nyt viikonlopun viettoon, kova to do-lista onkin, joten saas nähdä, kuinka monta hommaa jää tekemättä. Adios amigos!