Hyvä treeni, parempi mieli

Viime postauksessa ihmettelin suurta väsymystä ja paljastuihan se syy. Flunssaahan se pukkas. Lauantai meni täysin nukkuessa kuumeessa, mutta se nyt ei hirveästi lopulta harmittanut, kun oli vähän myrskyisää, eikä ulkona voinut olla. Ei onneksi mitään suurempia sähkökatkoja tullut tai puita kaatunut tai mitään muuta. Sunnuntain kisoja pitikin sitten jännätä, onko aamulla kuumetta vai ei. No, ei ollut ja kurkkukipukin oli haihtunut, joten uskaltauduin lähtemään. Ei se nyt maailman paras fiilis silti ollut, mutta koska kisat oli lähituntumassa, uskalsin lähteä. Yllättävän hyvin myös jaksoin radat mennä. 

Taas jotain mielenkiintoista tuolla

Ansa meni siis kaksi rataa. Radat oli kaikki toosi vaikeita, siis oikeastaan kaikki kisaajat tuota tuskaili. Siinä mielessä oli kiva päästä vähän kokeilemaan rajoja =) Ensimmäinen rata meni Ansalla ihan kivasti, kepeiltä tuli oma moka, kun ihan sekunnin sadasosan lähdin liian aikaisin liikkumaan ja Ansa jätti viimeisen keppivälin menemättä. Muuten selvitettiin kaikki radan kiemurat, noh, ei ehkä kovin kauniisti, mutta selvitettiin kumminkin. Lopussa varmaankin hukkasin koiran, koska Ansa paineli toiseksi viimeiseltä putkelta suoraan edessä näkyvälle hypylle, eikä vähän viistossa olevalle muurille. Vitonen siitä olisi korkeintaan tullut, joten eipä tuo nyt kirpaissut. Toisella radalla Ansa varasti aika törkeästi!! Ei ole sitä tehnyt pitkään aikaan ja olin vähän hölmistynyt itse. Järkevintähän olisi ollut palauttaa koira lähtöön tai lähteä kokonaan radalta, mutta siinä, kun päätös piti tehdä nopeasti, päätin jatkaa rataa. Syystä että halusin kokeilla rataa, koska se oli äärimmäisen haastava. Eihän siitä mitään tullut, mutta tulipa kokeiltua. Keppikulma oli jälkimmäisellä radalla tosi vaikea, meidän hankalin ja olin ajatellut, että siihen se kosahtaa viimeistään ja näin se menikin. Pitää ottaa tuo keppikulma jälleen treeni-kohteeksi. Vaikka juurihan me taidettiin tuota muutama viikko sitten treenata, mutta ei se yksittäinen kerta kovasti oppia tuo. 
Ansa rata 1.
Ansa rata 2. 
Radalta päästyä otettiin vielä paikalla pysymistä ihan radan tuntumassa ja sain muistuteltua Ansa-koiralle, mitä se paikallaan odottelu tarkoittaa. Itselle ei jäänyt kuitenkaan sellainen olo, että tästä tulee nyt tapa, että aina lähdetään lähdöstä, se oli vain joku yksittäinen hairahdus, näin uskon. 

Hieno pieni VOI-luokkalainen!

Tokossa Ansa hoiti homman sen sijaan hienosti kotiin molemmissa ryhmätreeneissä! Se oli aivan super-hieno! Tehtiin liikkuroituna ja ketjutettuna liikkeitä molemmilla kerroilla ja ensinnäkin liikkeiden välit meni hyvin ja toiseksi ne liikkeetkin menivät hyvin. 
Alkuviikon treeneissä taisin ottaa ohjattua, seuraamista, zetan ja kaukot. Toisella kierroksella otettiin vielä tunnari ja ruutu, jotka myös meni ihan nappiin, ei tarvinnut alkaa hinkkaamaan. Loppuun otettiin vielä paikkista muutama kerta, mitä ei olla kisamaisesti otettu pitkään aikaan. Kentällä lenteli vähän hyttysiä ja ne oli kaiketi Ansan kimpussa, koska molemmissa paikkiksissa Ansa rapsutteli itseään ja toisessa Ansa nousi istumaan ja meni heti takaisin makuulle. Liikkuri myöhemmin kommentoi Ansan näyttäneen juuri siltä, että ne ötökät vaan vaivasi, mutta selkeästi Ansa tiesi, että ei tästä liikkua saa. Loppuviikon ryhmätreeneissä tekeminen oli myös hienoa. Paikkiksessa meni lonkalleen. Luulen syyn olevan huono alku, ei oikein keskity jättäessä. Sitä otettiin sitten muutama toisto erikseen ja muistuihan sekin mieleen. Näissä treeneissä onnistui erityisesti kaukot; kisamatkalta kaikki vaihdot sujui ja eteni ehkä max.10cm, huikeeta! Ohjatussa kapula oli ruudun edessä ja Ansa meinasi hairahtua ruutuun, meni ehkä metrin ohi kapulasta, mutta teki sitten uukkarin takaisin. Pitää alkaa enemmän ottaa häiriötekijöitä mukaan treeneihin, kun liikkeet näköjään on hallussa suurin piirtein. Hienoa, olen tyytyväinen Ansan tokoiluun =) 

Emmää mitään hölmöä oo tehny =D

Aksan viikkotreenit jäikin sitten väliin, kun flunssa siirtyi tähän vaiheeseen, jossa yskitään keuhkoja pihalle ja pää on täynnä räkää. Ei vaan nyt mamma kyennyt juoksemaan. Käytiin poistamassa aksa-tauko harmitusta sänkipellolla juoksemisella ja kyllä se harmitus siellä haihtui, kun näki kuinka koirat nautti juosta siellä =)    
Nemi kävi yrittämässä kisoissa yhtä rataa. Nimenomaan yrittämässä =D Rata meni kutakuinkin niin, että kahden hypyn jälkeen näkyi suoraan putki, mutta hypyiltä pitikin kääntyä toiseen suuntaan kolmannelle hypylle. Nemi lähti erittäin vauhdikkaasti liikkeelle ja paineli suoraan sinne putkeen, vaikka kuinka kiljuin =D Nemille tuli joku vauhdin hurmaa-kohtaus ja se kävi vähän juoksemassa ympäri kenttää hetken, kunnes malttoi palata radalle. Päästiinkin radalla tosi hyvällä vauhdilla puoleen väliin kepeille asti. Kepeillä pakka hajosi lopullisesti, kun siellä oli joku haju maassa ja Nemi jäi siihen kiinni. Ei auttanut edes yrittää uudestaan keppejä, sama homma, samaan kohtaan stoppasi. Siinä kyllä joku muukin koira ennen Nemiä jäi jumittamaan, joten joku hyvä haisu siellä sitten oli. Siinä kohtaa päätin poistua radalta, koska rata oli jo HYL ja Nemiä ei enää saanut keskittymään. Joskus se menee vaan näin. Positiivista tässä radassa oli, että Nemillä oli tällä kertaa oikeasti hyvä vauhti, siis niissä pätkissä, jotka saatiin kunnialla suoritettua! Vielä kun saisi vauhdin JA keskittymisen samaan pakettiin, niin hyvä tulee! 
Nemin kanssa ollaan rally-tokoiltu lenkkitreeninä. Ratatreeni jäi tosiaan väliin sairastelun takia, mikä hitusen harmitti, koska Nemi tarvitsisi häiriötreeniä.
Kindalla on ollut pää pöpperöllä juoksujen takia. Ei oikein neiti keskity. Ollaan treeneissä tehty lähinnä jääviä. Niissä onkin sitten ongelmaa...Ei vaan onnistu se, että kierrän taakse. Etupalkalla sain lopulta muutaman onnistumisen. Tällä hetkellä myös kaikki jäävätkin menee sekaisin ja neiti Kinnunen tekee mitä sattuu. 

Kaverikuva <3

Täytyy kyllä todeta, että pienelle ihmiselle on vaan vaikeaa olla aloillaan ja parannella itseään. Kun ei ole tottunut olemaan vaan ja kun ei oikein ole jaksanut edes koulutehtäviin keskittyä, kun on veto niin pois. Tuntuu niinkuin aikaa suorastaan hukkaisi =D Ylpeä olen kyllä itsestäni, että olen silti malttanut levätä! Ehkä sitä iän karttuessa tulee vähän järkeäkin päähän ;) 
Sellaista meidän rauhaan kuluneen viikon aikana, loppuviimein oikeinkin kivoja reenejä ja tekemisiä! Tästä on hyvä suunnata pian taas alkavaan viikonloppuun!