Meillä on uusi RTK2 ja yksi yhtä vaille!

Tovi vierähtänyt viime postauksesta. Flunssa tuli oikein rytinällä ja pari viikkoa mennyt sairastellessa =/ Nostatti ihan kuumettakin, mutta harmillisesti niin, että kahtena peräkkäisenä viikonloppuna piti sairastaa. Oli kyllä pakko jättää kaikki vähänkin aktiivisemmat tekemiset väliin (lue agilityt), mikä kyllä teki niin tiukkaa, ai ai! No jospa ensi viikolla pääsisi taas aksailemaan! Sinänsä toki hyvä juttu, että sairastelu tuli samaan aikaan Kindan juoksujen kanssa, niin meni vähän niinku kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja poissaoloilla. 
Me ollaan siis lepäilty. Ja tehty kevyesti tokoa treeniryhmän kanssa ja rally-tokoa kotona. Jotenkin vaan ollut vähän pakka sekaisin itsellä, mutta treenit ovat silti olleet erittäin mukavia.

Pysyy se hetken paikallaankin =D

Nemi ja Kinda kävivät tosiaan Rally-tokon PM-kisoissa nyt lauantaina AVO-luokassa. Mun murut veti tosi kivasti: Nemi AVO93 ja RTK2 ja Kinda AVO95 ja TP sekä PM-joukkuepronssia =) Kindan Tuomarinpalkinto oli kyllä mielestäni erittäin ansaittu ja saatesanat siihen oli aika mahtavat! Tuomari totesi kutakuinkin näin: " mietin kahden koiran välillä, kummalle TP menee ja sitten huomasin, että koirilla on sama ohjaaja. Hyvää työskentelyä ja ohjaaja selvästi tuntee koiransa ja osaa ohjata sitä (niitä)". Eli periaatteessa molemmat noista sai tuon palkinnon, se vain nyt nimettiin juuri Kindalle =) Mutta hienointa tuossa on se, että olen kyllä otettu siitä, että tuomari näkee tuon, että ohjaan koiria kuitenkin eri tavalla, yksilöinä huomioiden. Tällaisen huomion kun tekee joku ulkopuolinen, niin voi jo sanoa, että olen aikalailla päässyt yhteen tavoitteeseeni koiran koulutuksessa ja ohjaajana ja se tuntuu hyvältä! 

Ihan oikeasti se sai sen TP:n!

Onko tää jotain syötävää?

Vähän kyllä hirvitti mennä sinne, koska juuri kaksi viimeistä kriittisintä rally-toko treenikertaa jäivät väliin, kylteillä ei ehditty harjoitella lainkaan moneen viikkoon, eikä edes kisa-hallissa, kun ei käyty aksaamassa, niin ei tullut sinne lähdettyä. Olin perjantai iltana täysin sitä mieltä, että peruisin kisat, jos vaan voisin. Onneksi tuli sitten tuolloin juteltua joukkuelaisten kanssa netin välityksellä ja yhteistuumin nosteltiin koko joukkueen voitontahto ylös =D
Ja, jos nyt ihan tarkkaan miettii, niin Nemi on tehnyt kyllä hienoa seuruuta ja kontaktia kotitreeneissä. Vaikka se kuulostaakin aika häiriöttömältä, niin kotitreenillä tarkoitan juurikin lenkillä tehtävää treeniä. Meillä on siellä kyllä paljon häiriötä, kuten hernepellon antimet ja luonnonelukat. Niillä on muuten hyvä treenata houkutusta =D Sama seuraamisessa ja yksittäisten liikkeiden/kylttien suorittamisessa, koiran pitää keskittyä, vaikka joku tirppa lähtisi lentoon ihan siitä metrin päästä heinikosta. Kindan kanssa keskityttiin viimeiset hetket treenaamaan lähinnä vasempaa täyskäännöstä pysähdyksillä ja kyllä se onkin vaikea! Tai kaikki vasemman käännökset, huoh. 
Helpotus oli suuri, kun näin kisa-radan, siinä ei ollut mitään noista meidän murheenkryyneistä vain yksi vasemmalle käännös pysähdyksillä ja Nemin kannalta haastava houkutus, jossa joku purkki (ruokaa?). Lisäksi rata päättyi siten, että houkutus oli siinä heti edessä. Tokihan olin jättänyt myös peruuttamis-liikkeen harjoittelematta, "kun ne osaa sen" ja hätäpäissäni sitten ennen suorituksia vielä kokeilin sitä!

Kisarata

Kerrankin uskalsin antaa jonkun kuvata rally-tokoa ja tässäpä molempien radat:

Kindan rata Nemin rata . Pakko mainita, että tuossa kun latasin noita videoita, oli pakko tarkistaa, miltä Nemin rata näytti. Kindan kohdalla yleensä on jo radallakin se tunne, että menee hyvin, koska se nyt aina täpsyttelee innokkaasti mukana =) Mutta Nemin kanssa tulee hetkittäistä ahdistusta ja sellainen olo, että joku kohta meni ihan huonosti. Niinkuin oli tälläkin radalla, mutta pakko myöntää, ei tuo nyt ollenkaan näyttänyt huonolta Neminkään kohdalla! Ihan se oli mukana ja nuo muutamat kohdat, joissa se menetti kontaktin, tuntui radalla ikuisuudelta, mutta tosiasiassahan ne olikin ihan muutaman sekunnin pudotuksia. Pitäisi vaan enemmän kuvailla ja saada sitä kautta itsevarmuutta tekemiseen.  

Päätön pieni pihakoira lempipuuhassaan, aarteita etsimässä! 

Koska pitää muistaa relata kisaamisen lomassa!

Ansan kanssa käytiin myös tokoilemassa, siis korkkaamassa VOI-luokka. Se nyt ei mennyt mitenkään erityisemmin. Sitä ennen ehdittiin käydä myös tokon kisatreenit, jotka ainakin omasta mielestä menivät noin fiiliksen kannalta paremmin. Ei meillä edes ollut tarkoitus mennä näihin toko-kokeisiin, koska tosiaan nuo RT-kisat olivat samana päivänä. Mutta koska tiesin, että RT-kisat alkaa vasta klo: 13, niin tottahan sitä piti kysellä, josko VOI-luokka voisi olla heti ensimmäisenä aamulla, jolloin ehtisin hyvin käydä siinä =D Joo, hullu mikä hullu =D Ihana koetoimari Maija sitten järkkäskin niin, että VOI ekana ja vielä paikkis ekana ja meidän vuoro heti alkupäässä! 
Koe meni itsessään ihan ok. Tuomari oli tiukka ja tarkka ja varmaankin ihan aiheesta rokotti. Oikeastaan eniten vaikutti kokeessa se, että itse jostain syystä jännitin aivan hirveästi. Joku kysyikin multa, että mitä siinä jännitin. Niin, en tiedä, ehkä se oli enemmän just sitä, kun on uusi luokka ja uudet liikkeet ja se, että ITSELLÄ ei ole varmuutta siitä, miten ne liikkeet kuuluu mennä. Koirahan osaa ne, suurimman osan ainakin ihan hyvin. Omalla jännitykselläni sain Ansankin jännittymään ja tekeminen oli vähän hankalaa. Ei kuitenkaan esim. lähtenyt kehästä, niinkuin on joskus muinoin tehnyt sijaistoimintona mua rauhoittaakseen. Kaikista muista taisi tulla pisteitä, paitsi ruutu ja kaukot meni nollille. Kaukoissa Ansa tuli eteenpäin ja yksi vaihto piti kaksoiskäskyttää. Ruutuun Ansa meni tooosi hitaasti ja pysähtyi lähes ruudun etunauhalle. Olisi varmaan pysähtynyt ilman mun käskytystänikin siihen, mutta osittain myös omaa vikaa, kun sanoin käskyn hitusen liian aikaisin. Eikä korjannut, vaikka yritin ja niin ne tassut tuli yli. Noh, ehkä ensi kokeessa eri meininki, jos en vaikka itse tutise niin paljoa =D Se ensi koe onkin sitten jo viikon päästä! En yleensä todellakaan näin usein mene kokeeseen, mutta tuon ensi viikon kokeen olin ilmonnut jo kauan sitten ja tämä eilisen koe tuli vähän yllätys-momenttina tähän väliin. Onhan tässä taas viikko aikaa treenata ja saada oma jännitys kuriin! Tänään otinkin pienen setin kaukoja, luoksetulon stoppia ja seuraamista ja niin se Ansa vaan teki aivan eri asenteella, kun olin itse normaali. Pitää vielä myöhemmin katsella Ansan video, uskaltaako sitä laittaa julkiseen levitykseen, nyt ei vielä pysty =D 

Ansa tarkkailee, jos näkyisi jotain jahdattavaa

Välillä pitää kuitenkin vähän piehtaroida!

Tänään käytiin vielä tuon eilisen rally-toko tuomarin koulutuksessa. Tykkäsin kyllä, mukava kouluttaja ja osaa lukea koirakkoja. Tuosta koulutuksesta voisin jossain vaiheessa tehdä ihan toisen postauksen. Nyt jäädään vielä jännittämään, miten käy, mahtuuko meidän seuran SM-joukkue sinne kisohin! Tämän hetkisillä fiiliksillä sinne olisi kyllä tosi hienoa päästä, joten peukut pystyyn sen suhteen!