Tuleeko sitten pitkä, kuuma kesä, jos kevät on pitkä ja kylmä?

Aika päivitellä taas kuulumisia! Kesälomaa nyt vietetty muutama viikko ja mukamas koko ajan niin kiire, että ei ehdi mitään tehdä. Todellisuutta on pitkään nukkuminen aamulla, kiireettömät aamukahvit, rauhalliset lenkkeilyt ja iltaisin usein treenailua. Pitkään nukkuminenhan tarkoittaa meillä noin klo: 7 tai viimeistään klo: 8 =D Neiti Kinda Kinnunen on kunnon Neiti Aika, joka kyllä herättää joka aamu pihalle. Onneksi kuitenkin aika on nyt edes jokseenkin kesämoodissa! Sitten tietysti viikonloput menneet paljolti reissatessa missä milloinkin. 

Jee, kevät =D

Ja samana päivänä noin tunnin kuluttua näin...

Treenikentälle tuli vartissa talvi, oi ihana toukokuu =)

Toukokuun lopulla tehtiin meidän ensimmäinen kesäreissu, kun käytiin Tokon SM-kisoissa. Tuuma pääsi tuolloin samalla ensimmäistä kertaa kotiutumisensa jälkeen hoitoon kasvattajalle. Olihan se outoa, kun ei riiviö ollutkaan yhtäkkiä mukana pyörimässä. Kisat meni meidän osalta loppupeleissä ihan jees. Oli montaakin ongelmaa, joista kaikista huolimatta Kinda vetäisi AVO2-tuloksen, olikohan se 250,5 p. Meidän koko joukkueella oli aika paljonkin epäonnea, mikä latisti myös omaa mielialaa. Varmaan suurin osa koirista oli ensinnäkin juoksussa tuolloin tai jännitti, alkaako juoksut ja meidän joukkueesta toinen AVO-koirakko aloitti juoksunsa ihan muutamaa päivää ennen kisoja. Lisäksi kaksi koirakkoa joutui jäämään saikulle. Toisen päälle oli käynyt lenkillä toinen koira ja toiselle tuli yhtäkkisesti selkäydininfarkti ja koira halvaantui =( Molemmat ovat onneksi tuosta toipuneet, toki tämä halvaantunut opettelee edelleen kävelemään ja nähtäväksi jää, kuinka hyvin kuntoutuu. Kindalla sen sijaan oli päällänsä valeraskaus, joka päättyi ehkä viikkoa ennen kisoja. Omaa mokaa oli se, että en vaan tajunnut, että se on valeraskaana ja ihmettelin vaan, kun treenit ei kulje sitten yhtään ja Kinda teki kaiken maailman kummallisuuksia ja näytti koko ajan lähinnä piestyltä =( Olisi ehdottomasti pitänyt pitää taukoa treenaamisesta, mutta tyhmä minä en heti tajunnut. Tämä yhdistelmä aiheutti sen, että kaksi päivää ennen kisoja Kinda kieltäytyi mm. noutamasta kapulaa. Kisasuoritukset Kinda suoritti kaikki liikkeet, paitsi tuon noudon. Liikkeet Kinda teki kuin hidastetussa filmissä, mutta teki kuitenkin. Ei ollut kuitenkaan yhtään oma iloinen itsensä. Luulen, että olisin jättänyt kisat jopa väliin, jos ei oltaisi oltu se joukkueen ainoa AVO-koirakko. Noh, sitä nyt on enää turha surkutella, tehty mikä tehty ja sinänsä täytyy Kindaa kehua, että se yritti, vaikka se ei siitä kovin mieluisaa selkeästi ollut. Nyt on sitten treenailtu vain sitä motivaatiota ja kisamaisuutta ja vihdoin alkaa näkyä edistymistäkin, jotta ehkä tämä tästä =)

Kisareissulla tavattiin ihana koirapoika Åke <3

Se on ohi nyt! 

Kisareissu oli itsessään aika hulvaton, sellainen jota voi taas muistella hymyssä suin! Meitä muutama meni Ojankoon jo perjantaina ja pystyteltiin teltat paikalle. Jo telttojen pystyttäminen oli sellainen operaatio, että vähän meinasi vatsalihaksiin sattua; jostain syystä telttojen kiinnitystappeja ja naruja puuttui ja teltoista meinasi tulla ihan vinoja muutenkin =D Kotimatkalla yksi kaveri soitti, missä ollaan, kun oli jäänyt autonsa kanssa motarin varteen. Sieltä me käytiin hänet noukkimassa ja soitettiin vielä perästä tulevat kaverit varmuuden vuoksi paikalle, kun ei tiedetty, miten saadaan kaikki mahtumaan mukaan. Saatiinhan me lopulta kaikki mukaan, vähän ahdasta oli, mutta kerrankos näin =D 

Ansan kanssa jouduin tokon osalta tehdä yhden ikävimmistä päätöksistä, eli Ansa lopetti tokonsa. Syynä se, että koko talvi ollaan sitä paikkista treenattu ja se on sujunut tosi hienosti. Ei tarvittu kuin yhdet epikset, joissa Ansa jäi tosi rauhallisesti paikoilleen, mutta oli sitten noussut yhtäkkiä ja meni viereisen koiran luo =( Kaikki treeni meni hukkaan silmän räpäyksessä =( Onneksi tilanteessa vältyttiin suuremmalta tappelulta, joka olisi ollut hyvinkin mahdollinen, koska tämä vieruskaveri ei oikein arvostanut Ansan lähestymisyrityksiä. Ansa toki ihan ystävällisesti meni luokse, mutta ärähtää kyllä heti takaisin, jos toinen ärähtää. Onneksi myöskään vieruskaverin paikkis ei tästä hajonnut! Ansa sai kuitenkin nyt luvan siirtyä rally-tokoiluun. Mielessä kyllä kävi, että jos kokeilisi kaikki yksilöliikkeet hioa mahdollisimman hyviksi ja menisi sitten kokeeseen ilman paikkista. Vielä ei ole ollut kuitenkaan motivaatiota, koska tämä lopetus-päätös oli jo itsessään niin kova. Sinänsä suuri harmitus, koska kaikki muut liikkeethän Ansa osaisi, no ei ehkä täydellisesti, mutta melkoisen hyvin kuitenkin, paitsi kaukot. Pitää nyt vielä katsoa, josko oma harmitus asian suhteen laantuisi ja pystyisin kokeilemaan vielä tokoa Ansan kanssa. 

Vähän jo harmaantunut Anselmi.

Kindan kanssa vähän niinkuin joudutaan osallistumaan myös rally-tokon PM-kisoihin heinäkuun lopulla. Yllättäen ylempien luokkien koirakoita ei kauheasti ole tarjolla, joten lupauduttiin sitten mukaan. Kisat tulivat nyt vähän typerästi juuri ennen rally-tokon SM-kisoja sekaannusten vuoksi. Meidän seuranhan olisi pitänyt nämä kisat järkätä ja lupa oli jo annettu piiriltä, mutta jossain kohtaa on jollekin tullut moka ja kisat olikin sitten yllättäen annettu toiselle seuralle?! Meillä olisi ollut tarkoitus järjestää kisat vasta syksyllä, jolloin monella olisi varmasti parempi mahdollisuus osallistua. Monen mutkan kautta Kinda ilmoittautui myös yhdistyksen rally-tokon SM-joukkueeseen. Luultavasti Kindalla kuitenkin on juoksut tuolloin, että voipi jäädä ne kisat väliin. Eikä nyt edes vielä tiedä, onko joukkue mahtunut mukaan. Sinänsä ei harmita omasta puolesta, jos joukkue ei mahdu mukaan, kun se juoksuvaara on niin suuri, mutta joukkuelaisten puolesta se harmittaa, jos ei mahduta, koska hienoja koirakoita olisi mukana! Muutaman päivän sisällä sen varmasti kuulee, ollaanko mukana vai ei!

Kinnunen ja Nemi <3

Tuuma on ollut treeneissä aktiivisesti mukana. Nyt huomaa, että pienellä alkaa jo vähän olla tarjoamista ja muistaa jo jotain juttuja mitä on tehty <3 Se on vaan niin suloista jotenkin, että toinen yrittää kaikkea! Tuuma on opetellut siis sivulle tuloa, seuruun alkeita, istumista, maahan menoa, luoksetuloa, kontaktin pitoa, paikallaan oloa ja vähän kapulan ottamista. Näistä maahan meno oli kaikkein vaikein, on kyllä ollut aika operaatio pikkuneiti saada maahan, kun vahingossa ei ole sitä tehnyt =D Lopulta sain sen muutaman kerran jalan alta menemään maahan ja siitä naksuteltua, niin sitten vihdoin hoksasi, mitä haetaan! Niin joo ja leikkimistä ollaan treenattu myös! Kotioloissahan Tuuma rakastaa leikkimistä, mutta selkeästi jännitys tulee, kun pitäisi jossain häiriössä leikkiä, eikä vaan pysty keskittymään. Nyt on siinäkin selvää edistystä ja eri paikoissa on saatu leikittyä, siitä sekin pikkuhiljaa etenee!

Tuumis vaihtaa renkaita =D

Tuumis näki heposen!

Heponen vähän pelotti, hui!

Välillä reenataan!

Tästä se sivulle tulo lähtee!

Nemi-koira on saanut tyytyä pääasiassa kotikoiran ja vahtikoiran rooliin. Ja tuholaisen rooliin. Joo-o, Nemi on jostain hoksannut avata PAKASTIMEN!!! Meillä on siis jääkaappi-pakastin yhdistelmä, josta on otettu pakastimen kahva pois jo heti alkuunsa, koska se oli suoraan koiran nenän tasolla. Siitä huolimatta tuo on saanut sen pakastimen auki!! On ihan pikkusen jouduttu miettimään erilaisia konsteja, joilla estää Nemin pääsy keittiöön kotoa poissa ollessa. Osaltaan tuo kekseliäisyys johtuu varmaan siitä, että lauma on kasvanut tuolla tirriäisellä ja osaltaan varmaan siitä, että Nemin kanssa nyt ei ole paljoakaan treenailtu. Eipä ole oikein ollut intoakaan treenata lenkilläkään, kun koko kevät ja alkukesä on ollut niin kylmää ja sateista. Nyt kuitenkin on toistaiseksi saatu keittiö blokattua Nemiltä ja rauha maassa sen suhteen. 

Nemin taivas, heinää, heinää, heinää!

Opintoasioista vielä hehkutusta! Meikäläisen opinnot sitten jatkuu syksyllä, jee =) Pääsin kuin pääsinkin oman alan maisteri-opintoihin! Sinänsä raskasta käydä töissä ja opiskella samaan aikaan, mutta toisaalta nyt on myös ollut tosi outoa, kun ei ole ollut "mitään tekemistä=kouluhommia". Ehkä tähän ehtii just tottua, ennen kuin taas uudet tuulet puhaltaa!

Tuumasta toimeen, kuinka Tuuma tuli taloon

Tämä postaus keskittyy täysin uusiin tuuliin, vaikka asiaa olisi nyt vaikka millä mitalla. Meidän rauhaa on muuttanut ja lauma on kasvanut uudella perheenjäsenellä, nimittäin pihakoira-neito Tuuma on tullut ilahduttamaan arkeamme =) Tuuma on nyt 3 ja puoli kuukautta vanha lapsi-koira, joka muutti meille vappuna. Tuli vähän erilainen vappu siis =D Tuuma muutti tänne Helsingistä asti sijoitukseen, eli pentusia toivon mukaan luvassa sitten joskus. 

Oonko vähän söpö pieni? <3

Råttakoira jo pienestä asti!

T niinkuin Tuuma!

Tuuma on solahtanut laumaan tosi hienosti! Enemmän on varmaan koko muulla laumalla ollut opettelua pennusen kanssa kuin Tuumalla muiden kanssa. Tuuma on ollut alusta asti ihan kotonaan täällä, mikä varmasti osin johtuu siitä, että sillä on Kinda. Tuuma on ottanut Kindan selväksi esikuvakseen ja seuraa sitä kuin hai laivaa koko ajan. Tuuma myös haastaa Kindaa leikkimään ja toisaalta tukeutuu Kindaan jännittävissä tilanteissa. Kinda puolestaan on alun hämmennyksen jälkeen selkeästi ilahtunut pennusen tulosta. Kinda on alkanut leikkimään paljon enemmän, täällä on varsinaista rallia välillä pitkin päivää =D Kinda on ollut kuitenkin varsin kärsivällinen, vaikka Tuuma suuren osan ajasta härkkii tai roikkuu Kindassa kiinni naskalihampaillaan. Ärähtää kyllä tarvittaessa ja Tuumakin on oppinut, koska Kinda on tosissaan.

Siis mikä tää on?!

Läheisyys lämmittää <3

Miten tällasen kanssa ollaan? 

Tuuma on pentuna aivan erilainen kuin Kinda. Vaikka Kindakin on ollut eloisa ja energinen, niin Tuuma on sitä tuplasti. Tuumalla on vain on ja off, ei mitään puoliväliä. Tuumasta näki jo pentulaatikolla, että tällä neidillä on oma tahto. Ja se oma tahto näytetään ja annetaan kuulua, välillä jopa varsin kovaäänisesti. Tuuman hakureissulla Tuuma oli ensimmäistä kertaa junassa ja matka meni hyvin. Mutta siinä vaiheessa, kun päästiin juna-asemalla autoon ja ajettiin reipas vartti kotiin, niin meinasin jo lähteä palauttamaan pennusta takaisin =D
Tuuma huusi koko matkan ihan kuin sitä olisi tapettu, hiljeni tasan sillä hetkellä, että oltiin kotipihassa ja hän pääsi kopasta ulos. Ensimmäiset viikot autoilut menivät samalla tavalla, Tuuma huusi aivan tajuttomasti. Ainoastaan silloin hän suvaitsi olla hiljaa, kun Kinda oli häkissä turvana tai jompi kumpi isoista takaluukussa, josta on suora yhteys häkkiin. No, tässä asiassa on jo edistystä ja enää autossa ei huudeta, vaikka siellä oltaisiin yksin. Aluksi myös kotona huudettiin, jos hänet hyljättiin yksin toiseen huoneeseen. Nykyään tätä on onneksi harvoin. Näköjään seuraava vaihe on harjoitella rauhassa olemista kentän laidalla hihnassa tai häkissä, se tuli tällä viikolla todettua, että myös siellä voidaan huutaa koko sen ajan, kun toisen kanssa treenaa. Tuuma on jotenkin niin hellyyttävä, kun hän on aivan loukkaantunut, kun on hyljätty ja kun palaa luokse, niin hän vain surkeana vinkuu. Omaa tahtoa kuvastaa myös esim. kynsien leikkuu. Voi järkytys sitä taistelua. Tuuma on suorastaan draama queen, alkaa huutaa jo ENNEN kuin leikkurit ovat edes lähellä varpaita/kynsiä. Ei auta namit, eikä mikään. Ei auta myöskään, että vaan pitää sylissä ja leikkaa, tämä neitihän rimpuilee sitten ihan täysillä vastaan. HUOH!!! Pitää tähän nyt oikein paneutua jatkossa. Sama koskee toki myös hampaiden katsomista tai kaikkea muutakin, missä Tuuma kokee, että häntä "pakotetaan", siis sehän on aivan kauheata, kun vaikka pannasta pidetään kiinni, hirveää rääkkäystä suorastaan! 

Kotimatkalla oli hyvä vetää tirsat

Epämääräinen juna-selfie =D

Tuuma on myös ehdottomasti sitä mieltä, että märälle tai aamukostealle nurmikollehan ei voi mennä ja jos sinne tyhmä mamma yrittää pakottaa, niin aina voi huutaa, jos vaikka joku auttaisi =D Vaikka Kindakaan ei niin välitä märästä, niin se on kuitenkin aina lähtenyt lenkille, mutta Tuumahan katsoo jo ovelta, että en tule, siellä on märkää! 
Tuuma eroaa Kindasta myös siinä täysin, että Tuuma on mun perään. Kinda oli heti 8-viikkoisesta tosi itsenäinen, eikä varsinaisesti ollut siitä kiinnostunut, missä minä olen, Kinda vain meni. Tuuma puolestaan on saanut käydä kävelyillä pääasiassa vapaana, koska seuraa tosi tarkasti koko ajan, missä menen, tulee oma-aloitteisesti mun luo ja melko hyvin myös kutsuttaessa. Kindaa ei voinut juuri missään päästää vapaaksi pentuna, koska se olisi alta aika yksikön kadonnut johonkin. 

Yhteinen luuhetki

Ja välillä voidaan leikkiä!

Tuuma on sopeutunut hyvin Ansan ja Neminkin kanssa. Ansa nyt otti Tuuman heti tosi lunkisti vastaan, alkuun tietysti ihmetteli ja muutaman kerran piti puuttua, ettei vahingossa jyrää tai luule leluksi. Kerran on mielenkiintoinen tilanne, kun näin Ansan juoksevan Tuumaa kohti vauhdilla ja karjaisin sen pysähtymään, jolloin Kinda juoksi näppäisemään Ansaa. Kinda selkeästi pitää huolta vaava-koirasta myös, mikä on musta jotenkin tosi suloista <3
Nemi sai ihan alkuun haistella Tuumaa mun sylistä, mutta tapansa mukaan se heti ärähteli, joten annoin Nemille tilan tutustua Tuumaan portin takaa turvallisesti haistellen. Autoilin myös paljon siten, että Nemi ja Tuuma oli mukana, jolloin Nemi sai tottua siihen, että täällä se nyt on ja kulkee mukana. Sitten yksi kerta, kun palasin Kindan ja Ansan kanssa kotiin ja menin päästämään Tuumaa pihalle, niin oven takana vastassa olikin sekä Nemi että Tuuma =D Ihan hippasen peljästyin, vaikka toiset vaan heilutteli iloisesti häntää. Luultavasti Nemi on tuolloin pari viikkoa Tuumaa portin takaa tutkailtuaan todennut Tuuman olevan vaaraton ja hyväksyi sen laumaan. Luultavasti Nemi on myös Tuumalle itse tehnyt rajat selväksi, mitä siltä hyväksyy ja Tuuma on sen hoksannut. Itseä jännitti päästää niitä samaan tilaan, koska Tuuma ei todellakaan mene katsomaan muita koiria rauhallisesti, vaan suoraan pomppii päin näköä ja jos vastapuoli hyväksyy, niin roikkuu kaulassa tai valjaissa tai mistä nyt kiinni sattuu saamaan. 

Tässä se hetki, kun mamma sai ensin slaagin =D 

Nemin ja Tuuman ensikosketuksia. 

Ansa ja Tuuma, älykkään näköinen kaksikko =D

Kissoista Tuuma on oikeastaan Pikku Miun kanssa yrittänyt tehdä tuttavuutta, Sannia ei todellakaan kiinnosta, eikä hakeudu Tuuman lähelle. Pikku Miu yritti aluksi isotella Tuumalle, mutta ei juuri enää. Lähinnä siis, että Tuumaa kiinnostaa Pikku Miu valtavasti ja koko Tuuma meinaa lähteä lentoon, kun se näkeekin Pikku Miun. Pikku Miu ei vaan oikein ymmärrä yli-innokasta pientä Tuumaa ja aina lopulta näppäsee Tuumaa ja Tuuma on ihmeissään, mitä tapahtui. 
Tuuma ja Kinda eroaa siinäkin, että Tuuma on ollut hyvä syömään koko ajan, ei ollenkaan sellaista samaa nirsoilua kuin Kindalla pentuna. Tuuma on myös rakenteeltaan enemmän sellaisen peruspihakoiran tyyppinen, kun Kinda on sporttimalli. Tuuma on myös peruspihakoiramainen siinä, että se pomppii luontaisesti. Pomppii jopa ketterästi pöydille...

Tässä vaan hengailen, ihan muuten vaan!

On ollut kyllä hurjasti opettelua tämän nappulan kanssa. Tuuma on valloittanut olemuksellaan kaikki, jotka hänet ovat nähneet. Mutta varmasti saa töitä tehdä tämän neidin kanssa, että hyvät käytöstavat opitaan. Tuumasta tulee vielä hieno koira, mutta täytyy sanoa, että selkeästi astetta vaativampi kuin Kinda tai ainakin ihan eri asioissa vaativa kuin Kinda. 
  

Välillä pääsee lenkille ihan ilman naskalihampaita, parhautta!

Eipä tiennyt Kinda, mitä kohta tuleman pitää, 

autuaan onnellinen ainoa pihakoira talossa vielä 

tässä hetkessä. 

Tämän Tuumailun jälkeen voidaan taas palata ruotuun ja alkaa treenailemaan hieman tavoitteellisemmin ja jospa saisi vähän blogiakin päiviteltyä jatkossa useammin. Postauksen aiheesta poiketen pakko mainita, että nyt sitä aikaa sitten on, kun tuli tuossa saatua opiskelut opiskeltua ja nyt olis yksi kandi-tutkinto ja yksi YAMK-tutkinto plakkarissa =) Ihana vapaus ja ihana kesä ja tulevat reissut, nautitaan näistä!

Reissun päällä ja kotoilua

Se on kuulkaa kevät ehtinyt jo pääsiäiseen asti! Se on kesä ennen kuin ehtii ees kissaa sanoa! Noh, todellisuus iskee päälle, maa on taas pienen lumiharson peitossa ja pakkastakin on ollut viime yönä -9, joten ei nyt auta hötkyillä tässä asiassa. 

Varma kevään merkki, pitkäkoipilinnut eli kurjet! 

Nää on kyllä tavattoman hankalia kuvattavia, jo monta vuotta yrittänyt!

Eilen tosiaan oli pitkäperjantai ja kyllä harvinaisen pitkä olikin! Ehdittiin tehdä puuhommia, pitkiä lenkkejä, nukkua useat pitkät päikkärit ja lämmittää kotia ja silti olin illalla sängyssä aiemmin kuin normi työpäivänä. Kun ei vaan enää jaksanut, kun ei ollut mitään tekemistä. Ja sitten, kun ei ole tekemistä, ei jaksa ja viitsi tehdä sitäkään vähää, mitä pitäisi tehdä. Vielä olisi kolme päivää jäljellä tätä tuskailua. Ei saa käsittää väärin, onhan se hienoo, että on lomaa, mutta sitten pitäisi olla jotain tekemistä, ei tällainen oleminen vaan sovi, enemmän tämän myötä laiskistuu. 
Meillä on jälleen vietetty synttäreitä, kun huhtikuun tyttö, vanha rouva Nemi, täytti 8-vuotta! Myönnettäköön, että vielä on kakut syömättä, koska ko. päivänä oli taas jotain kovaa muuta härdelliä. Nemi kävi myös vihdoin näyttämässä suutaan ellille, sitä pattiaan. Elli totesi, että seuraillaan vaan. Siitä saisi kyllä ohutneulanäytteen, mutta se ei ole varmaa, että olisi juuri siitä kohdasta. Mutta ei nähnyt sitä siis mitenkään vakavana. Eikä sekään ihan helppo juttu kai olisi, jos se poistetaan, koska sitten pitäisi saada huuli kurottua umpeen. Ei nyt siis murehdita tuota sen enempää tässä vaiheessa, jos se nyt alkaa siitä lisää kasvaa tai alkaa vaivata, niin pähkäillään sitten uudelleen. Ainakin tällä tietoa ellin veikkaus kuitenkin oli, että ei näyttäisi mitenkään hälyttävältä, joten sillä mennään. 

Onnea Nemi 8-vuotta <3

Nemi-koira on sohvakoira.

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan reissussa oikeen Kehä III sisäpuolella! Käytiin aksailemassa Sipoossa. 

Ei ole ihmisen aika olla liikkeellä jo klo: 4.42!

Ihan todistetusti oltiin Kehä III:n sisällä!

Mulla oli mukana Ansa, jolla oli ihan hyviä pätkiä välillä, mutta välillä oma ohjaus oli niin karseeta, että koira meni miten sattui. Mehän oltiin paikalla koko päivä ja odottelin iltapäivällä, koska maksien rataantutustuminen alkaa, kun muuten oltiin etuajassa ja sieltä sanottiin, että kyllä se ajallaan alkaa. No, ei alkanut, vaan etuajassa, joten kun tulin lenkiltä, niin muut olivat jo rataantutustumassa. Mun piti jättää Ansa lennosta odottamaan ja sehän veti kauheat kierrokset. Ei siinä muuten mitään, mutta oltiin kolmantena lähdössä, eikä Ansa ollut riittävästi ehtinyt rauhoittua, joten sehän lähti kuin ammus lähdöstä ilman lupia. Loput radat taisi kutakuinkin pysyä lähdöt. Mutta Heli ja Näpsä sitten vetikin sen, mitä haettiinkin ja enemmänkin; tripla-nollat <3 Kunnon pihis-poweria!! Tuota mä jännitin kyllä varmaan eniten, että kuinka niille käy, hyvä että seisomassa pysyin!

Mistä niin päättelet, että mä kävisin muka kierroksilla?! 

T: Ansa

Kinda tapasi samalla reissulla Aatu-veljensä myös. Aatu asuu tuolla ihan hallin lähellä ja kävivät hallilla moikkaamassa ja myöhemmin käytiin vielä heidän pihallaan juoksuttamassa lapsukaisia. Aatu ja Kinda eivät ole tavanneet toisiaan sen jälkeen, kun pentulaatikolta lähtivät. Joku viisas voisi vastata, mahtavatko koirat muistaa toisiaan pentuajoilta? Näillä on kyllä niin samoja tapoja ja naama on hyvin samanlainen. Selkeä ero näillä on kyllä koko, Kinda on melkein 10 cm korkeampi Aatua!! Hauska kyllä nähdä näitä ja juttuunkin tulivat ihan hyvin, mitä nyt Kinda vähän pärräsi välillä. Pitäähän sitä nartun nyt olla se viimeisen sanan sanoja =D

Sisko ja sen pieni veli <3

Yyh, mikä tuo on?! En haluu!

Samalla kisareissulla tapasin myös piiiitkästä aikaa vanhan ystävänkin. Hänkin koiraihmisiä, jota en ole itse silloin vuosia sitten ymmärtänyt. Kiva, että tuli moikkaamaan, kun tuolla lähistöllä asuu ja toivottavasti törmäillään jatkossakin =) 
Yövyttiin reissussa tosi kivassa paikassa, Villa Jokivarsi. Ehdottomasti mainostan ja suosittelen tuota paikkaa muillekin, erityisesti koiraihmisille tämä on oivallinen yöpymiskohde. Koska reissun päällä oltiin, käytiin myös vierailulla Marin luona haistelemassa pikku pihis-penneleitä! Oi että, kun ne vauva-koirat on vaan suloisia riiviöitä!! Marilla niitä penneleitä on kolme, sellaisia viisiviikkoisia vilistelijöitä. Mari ehkä huokaisee helpotuksesta, kun nuo lähtevät maailmalle =D Tosin nämä vauvat ehkä vähän huijasivat, kun olivat kummallisen rauhallisia vierailun ajan, puolet ajasta nukkuivat. En kyllä usko niitä ollenkaan =D

Ne on söpöjä, kun ne nukkuu <3

Nemi-koira sai olla kotivahtina Matti-papan kanssa. Kuulemma oli ihan hyvin mennyt, mutta kyllä se jotain täällä on touhunnut, ainakin yksi silputtu kynä löytyi ja kukkasipuleita hän olisi kovasti tahtonut istuttaa...
Eilen tosiaan ollaan tehty pitkiä lenkkejä. Kokeilin pitkästä aikaa Kindalle vapaana olemista, kun nyt juoksutkin on onnellisesti ohi. Kas kummaa, sehän menikin sitten hyvin! Kinda kävi kyllä muutamat pyrähdykset, mutta tuli kyllä kutsuttaessa luokse ja myös oma-aloitteisesti tuli luokse. Mikähän tuota koiraa nyt vaivaa... Olishan se tietty kiva ja helpotus, jos nyt jo reilun kahden vuoden jälkeen vapaana olo muutenkin kuin treenatessa onnistuisi ja luoksetulo etenkin! Vähän kyllä pelkäsin, että lähtee niitä pitkäkoipilintuja katsomaan, kurkia vai mitä ne on, mutta ei sentään. Ansa ja Nemi niitä enemmän ihmetteli, mutta eivät kyllä nekään ihan liki edes yrittäneet. Hyvä niin, olis saattanut kurjilta tulla turpiin. 

Nemi-koiran mielipide keväästä; voitais jo laittaa nää 

kukkasipulit, mä vähän autan =D

Rottakoira työssään ja Ansa-koira auttaa

Päivän aikana sateli lunta taas

Että sellaista tänne, vähän pää tyhjä, mutta toisaalta täynnä. Juuri nyt elämässä ovia sulkeutuu ja ovia avautuu ja vähän sellainen kummallinen olo, miten tässä nyt pitäisi olla. Sitten tulee kaiken maailman tylsiä vastoinkäymisiä, kuten mun tietokone hajosi =( Onneksi taitava veljeni sai kaikki tiedot talteen ja koneen vielä toimimaan! Mutta kyllä pisti harmittamaan! Treeni-intokin on vähän heikkoa, kun koko ajan joku asia vastustaa. Pitänee päivittää treenisuunnitelmia, jos saisi vähän rotia edes treenaamiseen, eikö se siitä sitten! 

Vuoden koiria

Mihinkähän mahdoin jäädä viime postauksessa...No, jatketaan nyt jotain kuulumisia. Kevät on ehtinyt jo tässä välissä tulla kovastikin, vaikka jo nyt kahteen otteeseen on palattu talveen. Nyt viimeinen "takatalvi" tulikin ihan pari päivää sitten masentavan räntä/vesisateen kera. Pöh. Ei tällaista olisi enää tarvittu, juuri ehti tiet ja pihat sulaa ja kuivua ja nyt on joka paikka pelkkää kuravelliä =( Tämä säätila sopii kirjaimellisesti tuohon aprillipäivään!

Nemi ottaa sadepäivänä rennosti, koska nukuttaa...

...ja nukuttaa jo molempia isoja mustia... zZzZz...

Tässä taannoin on jaettu omassa seurassa vuoden koira-titteleitä ja muita palkintoja kevätkokouksen yhteydessä. Me saatiinkin kunnon potti, peräti kahdeksan lahjakorttia mm. koulareista ja saavutuksista: Nemi RTK1 & RTK2, Ansa TK2, Kinda TK1, RTK1, RTK2 ja SM-kisajoukkueen menestyksestä. Ja sitten ehkä se hienoin ja ansatuin, vaikka ehkä monen mielestä nyt ei mikään maailman paras titteli olekaan, mutta meille kuitenkin: Nemi on vuoden 2016 Rally-toko tulokas!!! =) Se on hienoa, vaikka en minkään titteleiden tai menestyksen perässä olekaan. Nemillä on kuitenkin jo ikää ja saattaa olla, että ei ehkä enää edes kisata. Lisäksi Nemi on ollut se haasteellisin koulutettava kaiken kaikkiaan ja jokainen pienikin saavutus on ollut meille iso voitto. Nyt se on sitten virallisesti saanut tunnustuksen tuosta! 
Kindakin sai pari titteliä, nimittäin se oli valittu Pihis-yhdistyksen vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokkaaksi ja vuoden 2016 Harrastuskoiraksi =) Aika hienosti pieneltä pihakoiralta, vai mitä! 

Nuon vaan lahjakortteja kouraan!

Vuoden 2016 rally-toko-tulokas <3

Vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokas ja 

Vuoden 2016 Harrastuskoira <3

Vähän ikävämpiä juttuja sitten taas on se, että Nemin suusta löytyi taas joku patti =( Ihmettelin muutaman kerran lenkillä, kun se maiskutteli suutaan, samalla tavoin kuin sen aiemman jo poistetun patin kanssa. Sitten oltiin rally-treeneissä ja Nemi käyttäytyi ihan hassusti, mm. hyppi mua vasten. Ja kun se muutenkin on kova läähättämään, niin huomio kiinnittyi sen alahuuleen, joka oli toiselta puolelta ihan eri värinen kuin toiselta puolelta ja tarkempi syyni osoitti, että siellä väärän värisellä puolella on joku pehmeä patti. En ole vielä päässyt eläinlääkäriin asti, koska tietty jännittää, mitä se on ja toiseksi en tiedä, voiko uskoa siihen, että olisi kaksi vaaratonta suu-pattia näin lyhyen ajan sisällä. Toisaalta mietin myös, että onko siihen vaan osunut joku ja siksi on tuollainen, mutta eipä se näytä tuosta pienentyneen. Notta tätä sitten selvitellessä...

Nyt on sitten myös koetoimitsija 2-kurssi käyty ja pätevä tokon koetoimitsija esittäytyy! Jos sitten jossain kohtaa vaikka vetäisi jotkut kisatkin. Nyt saadaan vähän esimakua, kun me juuri valmistuneet liikkurit pidetään mölli-tokot ensi kuussa. Päästään harjoittelemaan liikkurointia ja samalla saadaan itsekin koetreenit. Harmi vaan, että mölli-tokot on vasta oman seuran virallisen kokeen jälkeen, koska innokkaana? lupauduin jo muutaman viikon päähän omiin kokeisiin liikkuroimaan, käääk!! No, se on vaan yksi luokka ja ehkä mä siitä selviän =)

Muuten vaan pätevä Ansa-koira työssään <3

Kevät-chillailua.

Ensi viikolla onkin luvassa vähän reissun tynkää. Lähdetään Helin ja Näpsän kanssa agiliitelemään etelään ja samalla reissulla käydään ihastelemassa pieniä pihakoira-palleroita =) Mukavaa, kun saa välillä lähteä reissuun muihinkin ympyröihin!