Tuumasta toimeen, kuinka Tuuma tuli taloon

Tämä postaus keskittyy täysin uusiin tuuliin, vaikka asiaa olisi nyt vaikka millä mitalla. Meidän rauhaa on muuttanut ja lauma on kasvanut uudella perheenjäsenellä, nimittäin pihakoira-neito Tuuma on tullut ilahduttamaan arkeamme =) Tuuma on nyt 3 ja puoli kuukautta vanha lapsi-koira, joka muutti meille vappuna. Tuli vähän erilainen vappu siis =D Tuuma muutti tänne Helsingistä asti sijoitukseen, eli pentusia toivon mukaan luvassa sitten joskus. 

Oonko vähän söpö pieni? <3

Råttakoira jo pienestä asti!

T niinkuin Tuuma!

Tuuma on solahtanut laumaan tosi hienosti! Enemmän on varmaan koko muulla laumalla ollut opettelua pennusen kanssa kuin Tuumalla muiden kanssa. Tuuma on ollut alusta asti ihan kotonaan täällä, mikä varmasti osin johtuu siitä, että sillä on Kinda. Tuuma on ottanut Kindan selväksi esikuvakseen ja seuraa sitä kuin hai laivaa koko ajan. Tuuma myös haastaa Kindaa leikkimään ja toisaalta tukeutuu Kindaan jännittävissä tilanteissa. Kinda puolestaan on alun hämmennyksen jälkeen selkeästi ilahtunut pennusen tulosta. Kinda on alkanut leikkimään paljon enemmän, täällä on varsinaista rallia välillä pitkin päivää =D Kinda on ollut kuitenkin varsin kärsivällinen, vaikka Tuuma suuren osan ajasta härkkii tai roikkuu Kindassa kiinni naskalihampaillaan. Ärähtää kyllä tarvittaessa ja Tuumakin on oppinut, koska Kinda on tosissaan.

Siis mikä tää on?!

Läheisyys lämmittää <3

Miten tällasen kanssa ollaan? 

Tuuma on pentuna aivan erilainen kuin Kinda. Vaikka Kindakin on ollut eloisa ja energinen, niin Tuuma on sitä tuplasti. Tuumalla on vain on ja off, ei mitään puoliväliä. Tuumasta näki jo pentulaatikolla, että tällä neidillä on oma tahto. Ja se oma tahto näytetään ja annetaan kuulua, välillä jopa varsin kovaäänisesti. Tuuman hakureissulla Tuuma oli ensimmäistä kertaa junassa ja matka meni hyvin. Mutta siinä vaiheessa, kun päästiin juna-asemalla autoon ja ajettiin reipas vartti kotiin, niin meinasin jo lähteä palauttamaan pennusta takaisin =D
Tuuma huusi koko matkan ihan kuin sitä olisi tapettu, hiljeni tasan sillä hetkellä, että oltiin kotipihassa ja hän pääsi kopasta ulos. Ensimmäiset viikot autoilut menivät samalla tavalla, Tuuma huusi aivan tajuttomasti. Ainoastaan silloin hän suvaitsi olla hiljaa, kun Kinda oli häkissä turvana tai jompi kumpi isoista takaluukussa, josta on suora yhteys häkkiin. No, tässä asiassa on jo edistystä ja enää autossa ei huudeta, vaikka siellä oltaisiin yksin. Aluksi myös kotona huudettiin, jos hänet hyljättiin yksin toiseen huoneeseen. Nykyään tätä on onneksi harvoin. Näköjään seuraava vaihe on harjoitella rauhassa olemista kentän laidalla hihnassa tai häkissä, se tuli tällä viikolla todettua, että myös siellä voidaan huutaa koko sen ajan, kun toisen kanssa treenaa. Tuuma on jotenkin niin hellyyttävä, kun hän on aivan loukkaantunut, kun on hyljätty ja kun palaa luokse, niin hän vain surkeana vinkuu. Omaa tahtoa kuvastaa myös esim. kynsien leikkuu. Voi järkytys sitä taistelua. Tuuma on suorastaan draama queen, alkaa huutaa jo ENNEN kuin leikkurit ovat edes lähellä varpaita/kynsiä. Ei auta namit, eikä mikään. Ei auta myöskään, että vaan pitää sylissä ja leikkaa, tämä neitihän rimpuilee sitten ihan täysillä vastaan. HUOH!!! Pitää tähän nyt oikein paneutua jatkossa. Sama koskee toki myös hampaiden katsomista tai kaikkea muutakin, missä Tuuma kokee, että häntä "pakotetaan", siis sehän on aivan kauheata, kun vaikka pannasta pidetään kiinni, hirveää rääkkäystä suorastaan! 

Kotimatkalla oli hyvä vetää tirsat

Epämääräinen juna-selfie =D

Tuuma on myös ehdottomasti sitä mieltä, että märälle tai aamukostealle nurmikollehan ei voi mennä ja jos sinne tyhmä mamma yrittää pakottaa, niin aina voi huutaa, jos vaikka joku auttaisi =D Vaikka Kindakaan ei niin välitä märästä, niin se on kuitenkin aina lähtenyt lenkille, mutta Tuumahan katsoo jo ovelta, että en tule, siellä on märkää! 
Tuuma eroaa Kindasta myös siinä täysin, että Tuuma on mun perään. Kinda oli heti 8-viikkoisesta tosi itsenäinen, eikä varsinaisesti ollut siitä kiinnostunut, missä minä olen, Kinda vain meni. Tuuma puolestaan on saanut käydä kävelyillä pääasiassa vapaana, koska seuraa tosi tarkasti koko ajan, missä menen, tulee oma-aloitteisesti mun luo ja melko hyvin myös kutsuttaessa. Kindaa ei voinut juuri missään päästää vapaaksi pentuna, koska se olisi alta aika yksikön kadonnut johonkin. 

Yhteinen luuhetki

Ja välillä voidaan leikkiä!

Tuuma on sopeutunut hyvin Ansan ja Neminkin kanssa. Ansa nyt otti Tuuman heti tosi lunkisti vastaan, alkuun tietysti ihmetteli ja muutaman kerran piti puuttua, ettei vahingossa jyrää tai luule leluksi. Kerran on mielenkiintoinen tilanne, kun näin Ansan juoksevan Tuumaa kohti vauhdilla ja karjaisin sen pysähtymään, jolloin Kinda juoksi näppäisemään Ansaa. Kinda selkeästi pitää huolta vaava-koirasta myös, mikä on musta jotenkin tosi suloista <3
Nemi sai ihan alkuun haistella Tuumaa mun sylistä, mutta tapansa mukaan se heti ärähteli, joten annoin Nemille tilan tutustua Tuumaan portin takaa turvallisesti haistellen. Autoilin myös paljon siten, että Nemi ja Tuuma oli mukana, jolloin Nemi sai tottua siihen, että täällä se nyt on ja kulkee mukana. Sitten yksi kerta, kun palasin Kindan ja Ansan kanssa kotiin ja menin päästämään Tuumaa pihalle, niin oven takana vastassa olikin sekä Nemi että Tuuma =D Ihan hippasen peljästyin, vaikka toiset vaan heilutteli iloisesti häntää. Luultavasti Nemi on tuolloin pari viikkoa Tuumaa portin takaa tutkailtuaan todennut Tuuman olevan vaaraton ja hyväksyi sen laumaan. Luultavasti Nemi on myös Tuumalle itse tehnyt rajat selväksi, mitä siltä hyväksyy ja Tuuma on sen hoksannut. Itseä jännitti päästää niitä samaan tilaan, koska Tuuma ei todellakaan mene katsomaan muita koiria rauhallisesti, vaan suoraan pomppii päin näköä ja jos vastapuoli hyväksyy, niin roikkuu kaulassa tai valjaissa tai mistä nyt kiinni sattuu saamaan. 

Tässä se hetki, kun mamma sai ensin slaagin =D 

Nemin ja Tuuman ensikosketuksia. 

Ansa ja Tuuma, älykkään näköinen kaksikko =D

Kissoista Tuuma on oikeastaan Pikku Miun kanssa yrittänyt tehdä tuttavuutta, Sannia ei todellakaan kiinnosta, eikä hakeudu Tuuman lähelle. Pikku Miu yritti aluksi isotella Tuumalle, mutta ei juuri enää. Lähinnä siis, että Tuumaa kiinnostaa Pikku Miu valtavasti ja koko Tuuma meinaa lähteä lentoon, kun se näkeekin Pikku Miun. Pikku Miu ei vaan oikein ymmärrä yli-innokasta pientä Tuumaa ja aina lopulta näppäsee Tuumaa ja Tuuma on ihmeissään, mitä tapahtui. 
Tuuma ja Kinda eroaa siinäkin, että Tuuma on ollut hyvä syömään koko ajan, ei ollenkaan sellaista samaa nirsoilua kuin Kindalla pentuna. Tuuma on myös rakenteeltaan enemmän sellaisen peruspihakoiran tyyppinen, kun Kinda on sporttimalli. Tuuma on myös peruspihakoiramainen siinä, että se pomppii luontaisesti. Pomppii jopa ketterästi pöydille...

Tässä vaan hengailen, ihan muuten vaan!

On ollut kyllä hurjasti opettelua tämän nappulan kanssa. Tuuma on valloittanut olemuksellaan kaikki, jotka hänet ovat nähneet. Mutta varmasti saa töitä tehdä tämän neidin kanssa, että hyvät käytöstavat opitaan. Tuumasta tulee vielä hieno koira, mutta täytyy sanoa, että selkeästi astetta vaativampi kuin Kinda tai ainakin ihan eri asioissa vaativa kuin Kinda. 
  

Välillä pääsee lenkille ihan ilman naskalihampaita, parhautta!

Eipä tiennyt Kinda, mitä kohta tuleman pitää, 

autuaan onnellinen ainoa pihakoira talossa vielä 

tässä hetkessä. 

Tämän Tuumailun jälkeen voidaan taas palata ruotuun ja alkaa treenailemaan hieman tavoitteellisemmin ja jospa saisi vähän blogiakin päiviteltyä jatkossa useammin. Postauksen aiheesta poiketen pakko mainita, että nyt sitä aikaa sitten on, kun tuli tuossa saatua opiskelut opiskeltua ja nyt olis yksi kandi-tutkinto ja yksi YAMK-tutkinto plakkarissa =) Ihana vapaus ja ihana kesä ja tulevat reissut, nautitaan näistä!

Reissun päällä ja kotoilua

Se on kuulkaa kevät ehtinyt jo pääsiäiseen asti! Se on kesä ennen kuin ehtii ees kissaa sanoa! Noh, todellisuus iskee päälle, maa on taas pienen lumiharson peitossa ja pakkastakin on ollut viime yönä -9, joten ei nyt auta hötkyillä tässä asiassa. 

Varma kevään merkki, pitkäkoipilinnut eli kurjet! 

Nää on kyllä tavattoman hankalia kuvattavia, jo monta vuotta yrittänyt!

Eilen tosiaan oli pitkäperjantai ja kyllä harvinaisen pitkä olikin! Ehdittiin tehdä puuhommia, pitkiä lenkkejä, nukkua useat pitkät päikkärit ja lämmittää kotia ja silti olin illalla sängyssä aiemmin kuin normi työpäivänä. Kun ei vaan enää jaksanut, kun ei ollut mitään tekemistä. Ja sitten, kun ei ole tekemistä, ei jaksa ja viitsi tehdä sitäkään vähää, mitä pitäisi tehdä. Vielä olisi kolme päivää jäljellä tätä tuskailua. Ei saa käsittää väärin, onhan se hienoo, että on lomaa, mutta sitten pitäisi olla jotain tekemistä, ei tällainen oleminen vaan sovi, enemmän tämän myötä laiskistuu. 
Meillä on jälleen vietetty synttäreitä, kun huhtikuun tyttö, vanha rouva Nemi, täytti 8-vuotta! Myönnettäköön, että vielä on kakut syömättä, koska ko. päivänä oli taas jotain kovaa muuta härdelliä. Nemi kävi myös vihdoin näyttämässä suutaan ellille, sitä pattiaan. Elli totesi, että seuraillaan vaan. Siitä saisi kyllä ohutneulanäytteen, mutta se ei ole varmaa, että olisi juuri siitä kohdasta. Mutta ei nähnyt sitä siis mitenkään vakavana. Eikä sekään ihan helppo juttu kai olisi, jos se poistetaan, koska sitten pitäisi saada huuli kurottua umpeen. Ei nyt siis murehdita tuota sen enempää tässä vaiheessa, jos se nyt alkaa siitä lisää kasvaa tai alkaa vaivata, niin pähkäillään sitten uudelleen. Ainakin tällä tietoa ellin veikkaus kuitenkin oli, että ei näyttäisi mitenkään hälyttävältä, joten sillä mennään. 

Onnea Nemi 8-vuotta <3

Nemi-koira on sohvakoira.

Viime viikonloppuna oltiin tosiaan reissussa oikeen Kehä III sisäpuolella! Käytiin aksailemassa Sipoossa. 

Ei ole ihmisen aika olla liikkeellä jo klo: 4.42!

Ihan todistetusti oltiin Kehä III:n sisällä!

Mulla oli mukana Ansa, jolla oli ihan hyviä pätkiä välillä, mutta välillä oma ohjaus oli niin karseeta, että koira meni miten sattui. Mehän oltiin paikalla koko päivä ja odottelin iltapäivällä, koska maksien rataantutustuminen alkaa, kun muuten oltiin etuajassa ja sieltä sanottiin, että kyllä se ajallaan alkaa. No, ei alkanut, vaan etuajassa, joten kun tulin lenkiltä, niin muut olivat jo rataantutustumassa. Mun piti jättää Ansa lennosta odottamaan ja sehän veti kauheat kierrokset. Ei siinä muuten mitään, mutta oltiin kolmantena lähdössä, eikä Ansa ollut riittävästi ehtinyt rauhoittua, joten sehän lähti kuin ammus lähdöstä ilman lupia. Loput radat taisi kutakuinkin pysyä lähdöt. Mutta Heli ja Näpsä sitten vetikin sen, mitä haettiinkin ja enemmänkin; tripla-nollat <3 Kunnon pihis-poweria!! Tuota mä jännitin kyllä varmaan eniten, että kuinka niille käy, hyvä että seisomassa pysyin!

Mistä niin päättelet, että mä kävisin muka kierroksilla?! 

T: Ansa

Kinda tapasi samalla reissulla Aatu-veljensä myös. Aatu asuu tuolla ihan hallin lähellä ja kävivät hallilla moikkaamassa ja myöhemmin käytiin vielä heidän pihallaan juoksuttamassa lapsukaisia. Aatu ja Kinda eivät ole tavanneet toisiaan sen jälkeen, kun pentulaatikolta lähtivät. Joku viisas voisi vastata, mahtavatko koirat muistaa toisiaan pentuajoilta? Näillä on kyllä niin samoja tapoja ja naama on hyvin samanlainen. Selkeä ero näillä on kyllä koko, Kinda on melkein 10 cm korkeampi Aatua!! Hauska kyllä nähdä näitä ja juttuunkin tulivat ihan hyvin, mitä nyt Kinda vähän pärräsi välillä. Pitäähän sitä nartun nyt olla se viimeisen sanan sanoja =D

Sisko ja sen pieni veli <3

Yyh, mikä tuo on?! En haluu!

Samalla kisareissulla tapasin myös piiiitkästä aikaa vanhan ystävänkin. Hänkin koiraihmisiä, jota en ole itse silloin vuosia sitten ymmärtänyt. Kiva, että tuli moikkaamaan, kun tuolla lähistöllä asuu ja toivottavasti törmäillään jatkossakin =) 
Yövyttiin reissussa tosi kivassa paikassa, Villa Jokivarsi. Ehdottomasti mainostan ja suosittelen tuota paikkaa muillekin, erityisesti koiraihmisille tämä on oivallinen yöpymiskohde. Koska reissun päällä oltiin, käytiin myös vierailulla Marin luona haistelemassa pikku pihis-penneleitä! Oi että, kun ne vauva-koirat on vaan suloisia riiviöitä!! Marilla niitä penneleitä on kolme, sellaisia viisiviikkoisia vilistelijöitä. Mari ehkä huokaisee helpotuksesta, kun nuo lähtevät maailmalle =D Tosin nämä vauvat ehkä vähän huijasivat, kun olivat kummallisen rauhallisia vierailun ajan, puolet ajasta nukkuivat. En kyllä usko niitä ollenkaan =D

Ne on söpöjä, kun ne nukkuu <3

Nemi-koira sai olla kotivahtina Matti-papan kanssa. Kuulemma oli ihan hyvin mennyt, mutta kyllä se jotain täällä on touhunnut, ainakin yksi silputtu kynä löytyi ja kukkasipuleita hän olisi kovasti tahtonut istuttaa...
Eilen tosiaan ollaan tehty pitkiä lenkkejä. Kokeilin pitkästä aikaa Kindalle vapaana olemista, kun nyt juoksutkin on onnellisesti ohi. Kas kummaa, sehän menikin sitten hyvin! Kinda kävi kyllä muutamat pyrähdykset, mutta tuli kyllä kutsuttaessa luokse ja myös oma-aloitteisesti tuli luokse. Mikähän tuota koiraa nyt vaivaa... Olishan se tietty kiva ja helpotus, jos nyt jo reilun kahden vuoden jälkeen vapaana olo muutenkin kuin treenatessa onnistuisi ja luoksetulo etenkin! Vähän kyllä pelkäsin, että lähtee niitä pitkäkoipilintuja katsomaan, kurkia vai mitä ne on, mutta ei sentään. Ansa ja Nemi niitä enemmän ihmetteli, mutta eivät kyllä nekään ihan liki edes yrittäneet. Hyvä niin, olis saattanut kurjilta tulla turpiin. 

Nemi-koiran mielipide keväästä; voitais jo laittaa nää 

kukkasipulit, mä vähän autan =D

Rottakoira työssään ja Ansa-koira auttaa

Päivän aikana sateli lunta taas

Että sellaista tänne, vähän pää tyhjä, mutta toisaalta täynnä. Juuri nyt elämässä ovia sulkeutuu ja ovia avautuu ja vähän sellainen kummallinen olo, miten tässä nyt pitäisi olla. Sitten tulee kaiken maailman tylsiä vastoinkäymisiä, kuten mun tietokone hajosi =( Onneksi taitava veljeni sai kaikki tiedot talteen ja koneen vielä toimimaan! Mutta kyllä pisti harmittamaan! Treeni-intokin on vähän heikkoa, kun koko ajan joku asia vastustaa. Pitänee päivittää treenisuunnitelmia, jos saisi vähän rotia edes treenaamiseen, eikö se siitä sitten! 

Vuoden koiria

Mihinkähän mahdoin jäädä viime postauksessa...No, jatketaan nyt jotain kuulumisia. Kevät on ehtinyt jo tässä välissä tulla kovastikin, vaikka jo nyt kahteen otteeseen on palattu talveen. Nyt viimeinen "takatalvi" tulikin ihan pari päivää sitten masentavan räntä/vesisateen kera. Pöh. Ei tällaista olisi enää tarvittu, juuri ehti tiet ja pihat sulaa ja kuivua ja nyt on joka paikka pelkkää kuravelliä =( Tämä säätila sopii kirjaimellisesti tuohon aprillipäivään!

Nemi ottaa sadepäivänä rennosti, koska nukuttaa...

...ja nukuttaa jo molempia isoja mustia... zZzZz...

Tässä taannoin on jaettu omassa seurassa vuoden koira-titteleitä ja muita palkintoja kevätkokouksen yhteydessä. Me saatiinkin kunnon potti, peräti kahdeksan lahjakorttia mm. koulareista ja saavutuksista: Nemi RTK1 & RTK2, Ansa TK2, Kinda TK1, RTK1, RTK2 ja SM-kisajoukkueen menestyksestä. Ja sitten ehkä se hienoin ja ansatuin, vaikka ehkä monen mielestä nyt ei mikään maailman paras titteli olekaan, mutta meille kuitenkin: Nemi on vuoden 2016 Rally-toko tulokas!!! =) Se on hienoa, vaikka en minkään titteleiden tai menestyksen perässä olekaan. Nemillä on kuitenkin jo ikää ja saattaa olla, että ei ehkä enää edes kisata. Lisäksi Nemi on ollut se haasteellisin koulutettava kaiken kaikkiaan ja jokainen pienikin saavutus on ollut meille iso voitto. Nyt se on sitten virallisesti saanut tunnustuksen tuosta! 
Kindakin sai pari titteliä, nimittäin se oli valittu Pihis-yhdistyksen vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokkaaksi ja vuoden 2016 Harrastuskoiraksi =) Aika hienosti pieneltä pihakoiralta, vai mitä! 

Nuon vaan lahjakortteja kouraan!

Vuoden 2016 rally-toko-tulokas <3

Vuoden 2016 Harrastuskoira-tulokas ja 

Vuoden 2016 Harrastuskoira <3

Vähän ikävämpiä juttuja sitten taas on se, että Nemin suusta löytyi taas joku patti =( Ihmettelin muutaman kerran lenkillä, kun se maiskutteli suutaan, samalla tavoin kuin sen aiemman jo poistetun patin kanssa. Sitten oltiin rally-treeneissä ja Nemi käyttäytyi ihan hassusti, mm. hyppi mua vasten. Ja kun se muutenkin on kova läähättämään, niin huomio kiinnittyi sen alahuuleen, joka oli toiselta puolelta ihan eri värinen kuin toiselta puolelta ja tarkempi syyni osoitti, että siellä väärän värisellä puolella on joku pehmeä patti. En ole vielä päässyt eläinlääkäriin asti, koska tietty jännittää, mitä se on ja toiseksi en tiedä, voiko uskoa siihen, että olisi kaksi vaaratonta suu-pattia näin lyhyen ajan sisällä. Toisaalta mietin myös, että onko siihen vaan osunut joku ja siksi on tuollainen, mutta eipä se näytä tuosta pienentyneen. Notta tätä sitten selvitellessä...

Nyt on sitten myös koetoimitsija 2-kurssi käyty ja pätevä tokon koetoimitsija esittäytyy! Jos sitten jossain kohtaa vaikka vetäisi jotkut kisatkin. Nyt saadaan vähän esimakua, kun me juuri valmistuneet liikkurit pidetään mölli-tokot ensi kuussa. Päästään harjoittelemaan liikkurointia ja samalla saadaan itsekin koetreenit. Harmi vaan, että mölli-tokot on vasta oman seuran virallisen kokeen jälkeen, koska innokkaana? lupauduin jo muutaman viikon päähän omiin kokeisiin liikkuroimaan, käääk!! No, se on vaan yksi luokka ja ehkä mä siitä selviän =)

Muuten vaan pätevä Ansa-koira työssään <3

Kevät-chillailua.

Ensi viikolla onkin luvassa vähän reissun tynkää. Lähdetään Helin ja Näpsän kanssa agiliitelemään etelään ja samalla reissulla käydään ihastelemassa pieniä pihakoira-palleroita =) Mukavaa, kun saa välillä lähteä reissuun muihinkin ympyröihin! 

Alkutalven huumaa

Jassoo, blogi viettänyt hiljaiseloa. Tämäkin postaus on seissyt luonnoksena jo monta aikaa. Viime viikot ovat menneet kirjaimellisesti yötä päivää kouluhommia pusertaen ja tuloksellisesti; yhdet opinnot saatu päätökseen tiistaina ja toisissa opinnoissa olisi ilman virallista aikataulua päivän rutistus, niin valmista olisi! Huhtikuun aikana tarkoitus oppari viimeistellä ja taas sitä sitten olisi tutkintoa viisaampi =) Sitten onkin aikaa vaikka millä mitalla, jo nyt ehdin kauhistella, että mitä tällä kaikella ajalla oikein teen =D Eiköhän kuitenkin kevään tulevat kisat tarkoita ahkeraa treenaamista ja sitäkin on nyt mukava tehdä, kun pääsee jo ulkokentille ja ei ole sellaista kiireen tuntua treenaamisessakaan. Mutta alla nyt vielä aiemmin kirjoittelemani postaus, nyt pitää kiriä vähän kuulumisia useammassakin postauksessa takaisin. 

Huhheijaa. On ollut taas super-kivoja juttuja viime viikkoina ja aika menee suorastaan siivillä! 

Oltiin helmikuun loppupuolella nuorten koirien tokoringin koulutuksessa, mikä oli niin kiva! Siellä oli kouluttajana Marianne Forsell, joka on kyllä kouluttaja mun makuun, tosi maanläheinen ja osasi ottaa koiran rodun huomioon ja muuta. Koulutukseen mennessä oli vähän sellainen olo, että ei oikein tiedä, mitä oikein ottaisi. Vasta oikeastaan paikan päällä päätin, että me otetaankin tunnaria, ruutua, merkin kiertoa ja kaukoja. Saatiinkin hyviä vinkkejä ja oikeasti tuli itselle oivalluksia =) 

Läheisyys lämmittää <3

Tunnarissa testattiin alkuun, että hakeeko Kinda oikeasti nenällä, kun iski itselle siitä epävarmuus. Mutta kyllähän se nenällä haki. Ei se ehkä sille täysin selkeää ollut, mutta ajatus oli kuitenkin siitä, että nenällä etsitään sitä jotain puunpalaa. Sitten tehtiin niin, että laitettiin iso kasa kapuloita maahan ja se oma piilotettiin ruutunauhojen alle tai taakse eri läheisyyksillä niihin vääriin kapuloihin. Oikeastaan tuo menetelmä itsessään oli kyllä tuttu, kun Ansalle opetin vähän samaan tyyliin, mutta halusin, että joku viisas osaa mua tässä alussa neuvoa, jos tulee jotain ongelmia. Kinda ei tainnut tuoda kertaakaan väärää, vaan jätti ne huomiotta. Treenin aikana se selkeästi hoksasi idean siitä, että nenällä haetaan se tietty juttu sieltä. Siitä on hyvä jatkaa tuota! Ruudussa ja merkin kierrossa (ja vähän muutenkin!) on ollut se haistelu ongelmana. Eli eka ruutu menee pieleen, koska Kinda mene sinne vauhdilla, mutta sitten tsekkaa ruudun haistelemalla ja sama merkillä. Ohjeeksi saatiin, että selkeästi mennä kieltämään se haistelu ja sitten laittaa sinne ruutuun läheltä ja kehua, kun ei haistele. Voidaan jopa tehdä niin, että tarkoituksella hierotaan jotain hajua ruutuun, jotta tulisi virhe, johon pääsisi puuttumaan. Tämä menetelmä toimi myös, koska muutaman kerran jälkeen selkeästi se oli Kindalle ajatuksissa, että siellä ei haistella. Merkin kiertoa lähdetään vahvistamaan kahdeksikon juoksuttamisella kahden merkin välillä. Lisäksi merkille lähettäessä toistetaan kierto-käsky ENNEN kuin Kinda ehtii haistella. Tämäkin lähti toimimaan ja kierto oli oikeinkin hyvän näköinen lopussa. Kaukoissa lähdetään korjaamaan vähän tekniikkaa ihan pelkissä istu-maahan vaihdoissa, koska niissäkin on eritahtista asennon muutosta, eikä sellaista jämäkkää tekemistä. Muuten treenaaminen on jäänyt valitettavan vähäiselle muiden menojen vuoksi. Kaukojen tekniikkaa ollaan hiottu kyllä ja siinä on jo hienoa edistymistä. Noihin muihin palataan, jahka taas ehditään kunnolla treenailemaan. Heti tämän koulutuksen jälkeisellä viikolla omissa treeneissä oli myös kuukausikoulutus ja se toteutettiin tällä kertaa vähän eri tavalla. Otettiin erilaista häiriötreeniä; kehään tulemista, käskytyksiä ja häiriötä luoksetulossa. Muu sujui hyvin, mutta se muiden käskyihin reagoiminen...äääh!! Treenilistalle se! 

Koska mamma opiskelee, niin Ansa lepää! 

Tarviskohan se isomman pedin ;D

Ansa sai osallistua myös tuohon omien treenien häiriötreeneihin ja on kyllä Ansa mennyt eteenpäin! Pystyy pitämään kontaktia hyvin, eikä tarvitse kovin tiukkaan koko ajan vaatia tai kalastella kontaktia, jes =) Ansalla on ollut myös erittäin hienoja paikkiksia nyt muutama ja vieraampien koirien kanssa! Ansa on ollut näissä paikkiksissa se rauhallisin, ei heiluta yhtään häntää, vaan on ollut siellä todella rauhallisen oloisena, en meinaa uskoa, että tämä on sama koira kuin muutama kuukausi sitten! Ainoastaan paikkisten alku on kesken ja vaatii vielä treeniä. Kontakti tippuu rivissä ollessa ja siitä pitää muistutella koko ajan ja lisäksi liikkurin tullessa käskyttämään, alkaa katsoa liikkuria. Menee kyllä maahan ja nousee istumaan, mutta se on sellaista hidastettua filmiä. Tämä pitää ottaa vielä tehotreeniin, koska jos Ansa keskittyisi siinä kohtaa täysin minuun, ei mulle jäisi tällä hetkellä pientäkään huolta siitä, etteikö Ansa pysyisi siinä. Ansan kanssa ollaan myös treenattu noutokapuloiden pureskelemattomuutta ja tunnaria. Ohjatussa noudossa kierrokset nousee ja Ansa ensinnäkin piippaa, kun lähdetään seuraamiseen. Hakee myös kapulan, mutta pureskelee matkalla. Taka/etupalkalla on saatu noutoa pureskelemattomaksi, mutta tämä ei ole vielä täysin vahvaa kuitenkaan. Tunnarissa on jonkinlaista epävarmuutta ja pitää varmasti vielä vahvistaa, mikä tämä juttu olikaan. Löytää kyllä oman, mutta varsinkin kapulan ollessa keskellä, voi ottaa vääränkin. Ohjeeksi ollaan saatu vaikeita treenejä kotona; kapulat ihan lähekkäin ym. ja ajattelin myös palata vähän taaksepäin ja tehdä tuota samantyyppistä kuin Kindallekin. Jos saisi sitä varmuutta siihen. Kaukoissa ollaan myös hiottu ihan kotitreeninä tekniikkaa, lähinnä maahan-seiso vaihtoa, koska Ansa venyttää itseään eteenpäin, nyt yritetään saada vatsanalus-palkalla paino siirrettyä enemmän taaksepäin ja etujalat pomppaamaan taaksepäin. Tämä vaatinee paaaaljon toistoja! 

Kinda ei yhtään tiedä, mitä tässä tapahtui! Tuo kasvi vaan

yhtäkkiä pyörtyi tai jotain!

Aksassa on ehkä jonkin verran hiljaiseloa. Ansan viime viikon treenit jäi väliin, koska halkaisi kyntensä, kun en ehtinyt leikata sitä =( Ja siis ontui. Tällä viikolla oli menossa mukana taas ja ei mitään erityistä sanottavaa, hyvin oli kuulolla. Kindalla oli aksan kuukausi-treenit Katin koutsaamina ja olipa hienoa saada palautetta, että edistymistä on tapahtunut =) Keskittyy selvästi paremmin treeneissä, mutta aina alkuun tulee se kunniakierros. Naurettiinkin sitä, kun Kinda jää hienosti lähtöön odottamaan, mutta kun sen pyytää sieltä lähtemään, se lähtee todellakin kuin ohjus, eikä malta kuunnella, mitä pitäisi tehdä. Se ei siis yhtään näytä siltä, että lähtee täysillä, vaan päinvastoin näyttää hyvinkin flegmaattiselta odottaessaan...Nyt Kindalla alkoi ne juoksut jo joskus viime viikolla, en ole yhtään varma, koska putsaa näköjään tosi hyvin itsensä. Syksylle pitää varmaan pohtia, jos tulisi penneleitä ja sitten voisi leikkauttaa. Saisi sitten rauhassa harrastella ilman näitä narttu-juttuja. 

Viime viikonloppu menikin sitten tokon liikkuri-kurssilla, mikä olikin tiivis paketti! Mutta niin sitä vaan valmistuttiin liikkuriksi, liiton vahvistusta vailla enää, jeah =) Oli kyllä mielenkiintoinen viikonloppu, vaikka todella raskas. Sitä oppi itsekin paljon eri liikkeistä, kuinka ne oikeasti kuuluu tehdä. Kurssin vetäjä on siis toko-tuomari ja toi mukavan lisä siihen, että oppi ajattelemaan koiralle reilusta näkökulmasta tätä tokoilua. Kyllä me ollaankin tehty omissa treeneissä koirille välillä ylivaikeaa treeniä, kun vertaa siihen, kuinka kaikki liikkeet tehdään kokeissa virallisen ohjeen mukaan! 

Tammikuussa näytti tältä...

...ja helmikuussa saatiin kirmata lumessa!

Nemin kanssa on treenailtu vähän laiskahkosti rally-tokoa, ei ole tullut oikein kotona vielä treenailtua, kun ei sisällä mahdu ja ulkona ei viitsi. Treeneihin ollaan sentään lähes aina päästy. Häiriökestävyys on parantunut, meillä on nykyään treeneissä aina joku käytösruudussa, kun yksi suorittaa rataa. Nemi ei näistä välitä, vaikka katsoo kyllä, että joku siellä on. Nemin kanssa odotellaan lähinnä kevät-ilmoja, että saadaan lenkki-treenit taas pyöräytettyä käyntiin =)
Mutta nyt laitan tän postauksen kehiin ja toivottavasti vähän pikaisemmin seuraavaa =) 

Synttärihumua ja muuta mukavaa

Viime kertaisen rally-toko postauksen jälkeen on taas ollut kaikennäköistä menoa ja meininkiä, että ei ole ehtinyt kirjoitella taas mitään. Meillä on ollut yhtä juhlaa, täytettiin Kindan kanssa vuosia tuossa kuun alussa =) Hurjaa, mun pieni "pentu" ei ole enää pentu, vaan se on jo täysi-ikäinen, parhaassa 2 vuoden iässä oleva otus. Paitsi mulle se on aina vaan pentu, mun vauva-koila <3 Huikeaa miettiä, kuinka paljon tässä on kahdessa vuodessa ehtinyt tapahtua. Pienesti alkoi myös ahdistaa, nyt ei voi enää vedota siihen, että se on pentu, vaan nyt sen pitäisi osata jo käyttäytyä jajaja. Osaahan se joo. Paitsi ulkona nenä vie. Ja välillä (usein) hallissakin, mutta kyllä se kai silti paljon osaa. 

Synttärisankari näyttää kovin kärsivältä, kun tässä pitää olla

vaan paikallaan, vaikka tuossa on tuo joku herkku! En kestä!

Synttärisankari tarjosi kaakkua myös kavereille! Varmuuden 

vuoksi eri huoneissa, koska tunteet meinasi kuumentua jo pelkästä

kuvaussessiosta, koska ruoka, etenkin herkku-kakut, on pyhä asia! 

Itse olen menossa tokon liikkuri-kurssille ensi kuussa. Siihen liittyen kävin ihastelemassa tokon maajoukkuekarsintoja ja keräämässä liikkuroinnin katsomisia. Siellä olikin iloinen yllätys, pieni pihakoirapoika Åke, joka oli tullut ihastuttamaan kesällä tapaamamme kelpie-ihmisen elämää. Hän oli vallan hurmaava pieni otus, oi että =) Ja niin se kuulosti aivan Kindalta, samoja tapoja oli =D Erityisen siistiä on se, että ihan noinkin korkean tason tokoilija ottaa pihakoiran, eikä esim. jotain paimenninta. Hienoa, että pihakoirien tunnettavuus toivottavasti tämänkin myötä lisääntyy!

Rotumääritelmän mukaan pihakoira ei saa olla elegantti. Noh, tämä

yksilö ei ainakaan sellainen ole... =D

Meillä kävi myös odotettuja vieraita! Nimittäin siskoni ja hänen supersuloinen Pino-koira! Pino on pieni japsi-lapsi. Harmillista, että hekin muuttavat toiselle puolelle Suomea =( Ei tule varmaan kovin usein nähtyä enää, vaikka eipä ole näköjään suht lähellä asuessakaan kovin paljoa nähty. Hyvä puoli tässä muutossa on se, että yksi kesälomareissu vahvistui tämän myötä, eikä tarvitse sitä stressata. Vielä muutama palanen sen reissun suhteen pitää loksautella paikoilleen, mutta ne hoituvat myöhemmin.  
Kyllä taas voi todeta, että perhe ja läheiset ovat vaan oikeasti tärkeitä ja iso voimavara. Silloin, kun he oikeasti ovat voimaannuttavia, eivätkä vie niitä voimia. Näitäkin tarinoita on tullut nähtyä ja kuultua, että läheisimmät rakkaat vievät kaiken pohjan elämältä ja heistä tulee enemmänkin taakka. Varsinkin viime viikkoina on tullut kuultua ikäviä totuuksia joistakin lähipiirin ihmisistä ja joistakin vähän kauempana lähipiiristä olevista ihmisistä. Se on aina surullista, kun jonkun elämänhallinta vaan menee pieleen ja elämästä tulee yhtä taistelua pahan olon kanssa ja sitä sitten puretaan muihin tai sitten toimitaan itseä vahingoittavasti. Työn puolesta osallistuin tällä viikolla mahtavaan koulutukseen, jossa myös näitä teemoja tuli pohdittua, sai kyllä paljon uusia ajatuksia taas!

Kolmen kopla.

Nojoo. Nyt ei ole mitään ihmeellistä treeni-rintamalla. Oikeastaan vain se uutta, että nyt alkoi vihdoin ne tokon SM-treenit ja ne olikin vallan mukavat. Tehtiin vähän eri tyyliin, koska joudutaan treenaamaan hallissa, eikä siellä ole tilaa tehdä montaa kehää. Jokainen sai valita pari liikettä ja ne liikkuroitiin, sekä arvosteltiin. Siis ihan kirjallisesti arvosteltiin, kolme hyvää ja kolme korjattavaa asiaa. Siinä sai kyllä ihan koemaisen tunnelman päälle, kun tiesi, että nyt meitä kytätään. Tekee siis hyvää nämä tällaiset treenit. Omat arvioinnit meni aikalailla niinkuin ajattelinkin, ne kehitettävät asiat. Se on sitä pientä viilausta, mitä tarvii tehdä. Näistä varmaan jossain kohtaa vähän tarkemmin, missä ollaan edistytty vai ollaanko missään. 
Ansalla on paikkis jälleen edistynyt ja hienosti oli rauhallisesti rivissä koemaiseen tyyliin. Toki se edelleen tekee sen, että haistelee samantien koko ympäristön, kun jätän. Pitää ottaa jatkossa peili avuksi, jotta saa heti puututtua siihen, koska siitä se saattaa helposti unohtaa, mikä olikaan tää juttu. 
Ansalla huomasin myös aksassa nyt, että kolauttelee rimoja. On se ollut tiedossa jo aiemminkin ja meidän nollat aina jää kiinni siitä yhdestä rimasta, mutta nyt viime treeneissä se oikein korostui. Nyt pitää alkaa tuota työstää. Testailtiin viime treeneissä ja kun tulee vauhdista, rima kolahtaa, mutta ei siis välttämättä tipu. Riman korkeudella ei ollut väliä. Paikaltaan esteelle ohjattaessa ei rima kolahda. Ilmeisesti se jotenkin alkaa kiirehtiä, kun itse liikun. Alkuhätään kyselin jo vinkkejä, miten tätä lähteä työstämään ja katsotaan, pitää kokeilla vähän eri juttuja. Ainakin ihan selkeää kieltämistä, että tuo ei käy ja sitten jotain sen tyyppistä, että pitää luopua mun liikkeestä. Se voi olla jo haastavampaa. Noh, testailuja vaan kehiin!

Ansan ja Kindan nuuskutteluhommia!

Nemin kanssa on parina iltana jo päästy lenkilläkin rallyilemään, kun on ehditty valoisaan aikaan lenkille =) Ihanaa muuten, kun nykyään on vielä iltakuuteen asti valoisaa, vasta sitten alkaa tarvita otsalamppua! Kevät tulee, jeeeeeee =) 
Nemin treenaus etenee pikkuhiljaa. Kotona jo halliolosuhteissa vaikea peruuttaminen onnistuu suht ok. Lisäksi häiriötä Nemi sietää hallilla suht hyvin, lähinnä siis käytösruutulaisia. Meillä aloitti muutama uusi treenaaja rally-toko ryhmässä ja se on kivaa! Vähän uutta ajatusta sinne ja uutta häiriötä. Ollaan nyt muutenkin saatu ryhmää kehitettyä tehokkaaseen suuntaan, mikä on hyvä juttu. Hyvällä treeniseuralla on paaaljon vaikutusta omaan treenaamiseen ja kehittymiseen. Kindan kanssa pitäisi harjoitella oikean puolen käännökset kuntoon, siis käännökset oikealle. Eli takapään käyttö treeniä kehiin! Pitää ottaa taas pieni kuuri lautasella pyörimistä. 

Nemi tarkkailee. Ja tässä talven ainoat lumet, ei oo paljoo tullu hiihdettyä ei. 

Ei sul mulle mittää olis??

Kindan kanssa lelun tuominen on edelleen vaiheessa. Se vaan jää niin jumiin siihen vauhdin hurmaan ja palkkaantuu siitä, että saa juosta lelu suussa. Pitää mennä joku päivä ihan erikseen hallille ja testailla tuota vähän, että saisi sen lelun palautuksen kuntoon, koska se on selkeästi kaikkein kivointa Kindan mielestä, että saa sen lelupalkan.

Itsehän aloitin myös uutta, nimittäin kuntosalilla käymisen. Pitkästä aikaa! Kyllä oli mahtava fiilis käydä salilla, vaikka vähän olikin hakusessa, mitä eri laitteilla tehdään. Jos nyt ihan tavaksi tämän saisi, niin tyytyväinen olisin. Vähän jännitti, tuleeko oikeasti ehdittyä salille, mutta kaipa se on nyt vaan järjestely-kysymys, nih!
Näillä sekalaisilla fiiliksillä pian viikonlopun viettoon =) 
  

Rally-tokon VOI-luokan korkkaus

Noin se on korkattu Kindan kanssa rally-tokon VOI-luokka! Huh! Ei se nyt ihan putkeen mennyt, rata oli meille ainakin tosi hankala. Olipa siinä sellainen kylttikin, mikä on mennyt kyllä täyysin ohi...Ja minä oon mielestäni niin tarkkaan kaikki kyltit kahlannut läpi ja kaikki mahdolliset variaatiot treenannut, mutta niimpä vaan en ole. Se kyltti kyllä meni yllättäen ihan ilman sanomista. Mutta radassa oli paljon oikean puolen seuraamista, vieläpä spiraali juosten oikealla ja siis tämähän on jäänyt treenaamatta, siis oikean puolen juoksu. Höh. Lisäksi radalla oli oikealla puolella seuruusta molemmat täyskäännös sekä oikealle että vasemmalle. Näistä jo alkuunsa tuo oikealle kääntyminen on ollut tosi haastava ja tuota oikean puolen molempien täyskäännöstä vasempaankaan ei olla kovin ahkerasti treenattu. Joten, odotettavissa oli jo alkuunsa, että haasteita riittää ja lopputulos ei ehkä ole kaikkein parhain. Ei siis saatu hyväksyttyä tulosta ja radalla ollessa oli sellainen olo, että tämä on aivan hirveätä, mutta videolta se ei todellakaan pahalta näyttänyt. Osa oli ihan täysin omia mokia, olisin voinut esim. yrittää uusia, mutta koska mulla ei ollut varmuutta, että ne uusiessakaan onnistuisivat, niin en edes lähtenyt uusimaan. Olisi ehkä kannattanut, mutta toisaalta turha sitä nyt jälkikäteen on surkutella, tää oli nyt hyvä kokemus VOI-maailmaan.
  

Tällainen rata 

Ja tässä se itse ratasuoritus:  
Kindan eka VOI rally-toko (kuvaajana toimi Jussi K.)

Mulla meni vähän pasmat sekaisin, kun jouduin uusimaan heti ekan kyltin, eli pyörähdyksen. Kinda sen kyllä osaa, mutta seurasi niin tiiviisti, että ei lähtenyt pyörähtämään ja siitä hämmentyneenä, kun minä aloin yhtäkkiä jotain touhuta, Kinda alkoi nuuskia. Sen jälkeen olikin heti puolenvaihto ja meinasin unohtaa alkaa juosta, jonka tajusin vasta siellä juostessa, mutta en uskaltanut alkaa uusia, koska se koko spiraali ja juoksu ja oikea puoli oli niin hankalaa, että tuskin olisi yhtään paremmin mennyt. Sen jälkeen vaan päässä pyöri, että tää on ihan hirveää ja tuntuu hirveältä, joten menin vaan. Yllättävää kyllä vain toinen samaan suuntaan täyskäännöksistä meni kympiksi. Oma moka oli sitten taas se, että en nähnyt, että yksi istuminen jäi väliin kyltillä nro 13, sekin on meille ihan perusjuttu kuitenkin. Noh, ei se nyt olisi sitä koko hommaa pelastanut enää, mutta jatkossa jos tarkistaisi, että koira on istunut silloin, kun pitää =D Käytösruutu sujui hienosti, Kindalla ei ollut ajatustakaan nousta makuulta mihinkään, mikä oli huippua. Myös peruutukseen olen tyytyväinen, vaikka se vähän vino olikin, koska siinä olisi voinut tulla istumiset alkuun ja loppuun ja se olisi voinut olla huomattavasti vinompi, nyt se oli sellainen meidän treenaamiseen nähden hyvä. 

Kaverikuva <3

Radan jälkeen oli sellainen olo, että ei me osata mitään ja oon ihan huono jajaja...Mutta videon nähtyäni helpotti, koska olihan siinä nyt monta hyvää kohtaa ja pääasiassa Kinda teki kyllä omalla tasollaan, minä sen sijaan voisin vähän jatkossa ryhdistäytyä ja keskittyä paremmin, vaikka joku pikku virhe tulisikin. Hieno, pieni Kinda kuitenkin teki superisti, ehkä vähän vaan ihmetteli, miksi mamma on niin omituinen. Nyt voi jatkossa keskittyä treenaamaan kaikki liikkeet puhtaammin ja panostaa siihen oikean puolen seuruuseen, niin ja vielä kertaalleen katsoa läpi KAIKKI kyltit, jotta kaikki tulee treenattua. Tästä on hyvä jatkaa =)  

Joskus me harrastellaan agilityäkin

Kerrotaas välillä agility-kuulumisia, kun viime postaus oli vain tokoa ja rally-tokoa. Agilityssä on tällä hetkellä myös jonkinlainen seesteinen kausi ja toisaalta vähän toiveikaskin kausi meneillään. Ollaan käyty oman seuran kisoissa Kindan ja Ansan kanssa nyt joulukuussa ja tammikuussa. Siinä välissä ehti olla joulutaukoa muutama viikko ja vähän ehti aksailu-fiilikset kadota. En ole nyt ottanut omatoimitreeni-oikeutta, koska en olisi ehtinyt aksailemaan treenien ulkopuolella. Pitäisi nyt keväällä varmaan ottaa, koska meiltähän jäi yksi treeni-ilta pois, kun Nemin aksailut loppui. Kyllä se myös näkyy, lähinnä ehkä siinä, että itsellä on vähän motivaatio hukassa ja sitten siinä, että etenkin Ansa käy ihan kierroksilla treeneissä. Vaikka sen kanssa kuitenkin treenaillaan muuten mun ajatuksen mukaan melko paljonkin viikossa eri lajeja. 

Löytyi joku vanha kuva syksyltä, siis tää koirahan näyttää ihan pihikseltä!

Mihin tuo kaikki massa on kadonnut? Nyt se näyttää aliravitulta luurangolta lähinnä. 

Kisat ovat siis menneet ihan jees. Kindan kanssa on vielä vähän hakusessa kisa-tilanteet. Kinda innostuu vähän liikaa isosta kentästä ja kisa-fiiliksestä ja meinaa lähteä koko ajan lapasesta. Yllättävää on kyllä, että se kuitenkin on kyennyt palaamaan takaisin radalle, jos onkin hairaantunut ihmettelemään jotain rataan kuulumatonta. Se on siis positiivista. Kindan kanssa on myös hienoa, että se oikeasti tuntuu kuuntelevankin, mutta monessa kohtaa vauhti on vaan niin suuri, että ei ehdi esim. kääntyä riittävän ajoissa. Se myös lukee tosi vahvasti mua ja pienikin virhe, katse väärään suuntaa, jalka väärään suuntaan, käsi väärään suuntaan tai ajatus väärässä kohdassa, niin meni jo. Mä tarvisin sen kanssa huomattavasti nopeampaa reagointia ja ohjausta aiemmin. Haistelu on myös ollut ongelmana, huoh! Oon ihan kypsänä siihen. Se ehkä liittyy siihen juoksujen lähenemiseen ja osittain varmaan siihen, että on joissain kohdin epävarmuutta ja osittain myös siihen, että neiti nyt vaan tykkää käyttää sitä nenäänsä! Kindasta olisi kyllä tullut ihan super pelastuskoira, kun niitäkin juttuja jossain vaiheessa mietin. Mutta annetaan nyt Kindan emän hoitaa nuo pelastuskoira-jutut ja koitetaan me keskittyä muihin lajeihin. Meillä ei vain aika riittäisi noihin pelastuskoira-juttuihin, vaikka ne mua itseäkin kiinnostaisi kovasti. Ollaan nyt vuoden alusta treenien jatkuessa keskitytty Kindan kanssa hyvän mielen treeneihin ja reippaaseen tekemiseen. Siinä on tullut kyllä huima muutos jo =) Ollaan alettu nyt käyttämään sitä lelupalkkaa, vaikka oon sitä vältellyt, koska usein menee puolet treeniajasta siihen, että toivon, että lelu palautuisi takaisin ja pääsisi jatkamaan. Koska se pallo alkaa jo palautua, ollaan koitettu myös muilla leluilla treenin lopuksi ja joo-o, kyllä se jo sieltä paremmin palautuu, mutta muiden lelujen kanssa selkeästi kunniakierrokset kestää vähän kauemmin. Pallon avulla ollaan jo saatu keppeihin nopeutta ja haistelut minimiin. On tehty joko apparin palkkaamana tai sitten itse näyttänyt palloa ja sitten menty. Ei montaa toistoa tarvinnut, että Kinda hoksasi idean. Näistä onnistumisista innostuneena motivaatio on agilitynkin suhteen taas kasvanut. Kindan kisoista vielä sen verran, että sekä joulu- että tammikuun kisoissa radat ovat olleet tosi haastavia ykkös-luokan radoiksi. Molemmissa kisoissa on ollut tuomarinharjoittelija ja radat sen mukaisia. Täytyy sanoa, että jopa Ansan kanssa niillä radoilla olisi ollut haastetta, saati sitten näin kokemattoman koiran kanssa. 
Tässä Kinda ratoja: 
Kindan ihan eka startti
Kindan toka startti

Kindan eka hyppäri joulukuu -16

Ja sitten vielä tammikuun kisavideot: 
Kinda tammikuun -17 kisat
Kindan toka rata tammikuu -17
Kindan kisat tammikuu -17

Ansan kanssa kisat ovat menneet perinteiseen tapaan. Kaksi rataa vähintään hyllytellään aina, koska keskittyminen on jossain muualla ja kierrokset tapissa ja esteet vaan paukkuu. Mutta kaikissa viime kuukausien kisoissa on tainnut tulla se yksi hieno rata, jossa ollaan täysin samalla radalla, mutta se yksi rima aina tippuu =/ Noh, ei saa lannistua tästäkään, koska jo se on saavutus, että pystytään kisatilanteessa noin hyvään tekemiseen, etenkin kun treenimäärä ei päätä huimaa ja ongelma on aina ollut se kisatilanteen kiihtyneisyys. Ansan tekeminen on pääasiassa muuten ihan nättiä ja vauhtia riittää, ongelma on enemmänkin se, että ohjaaja ohjailee miten sattuu välillä. Mutta on tää ohjaajakin jo alkanut liikkua paremmin, joten josko se siitä. Lähdöissä pysyminen on myös parantunut huimasti ja se on hienoa. Nyt on sellainen olo, että me ollaan samanvertaisia niiden muiden kolmos-luokan koirakoiden kanssa, eikä enää olla vaan tuurilla sinne päässeitä. Tämä on hieno tunne myös, että ei ole se oma fiilis sellainen epätoivoinen tai häpeilevä, "ei me mitään osata"-meiningillä, vaan mä voin olla ylpeä siitä, että kyllä me jotain osataankin ja ollaan ihan syystäkin siellä kolmosissa, eikä vain hyvän tuurin johdosta. 
Tässä muutama Ansan kisarata, niitä onnistuneimpia suorituksia: 
Ansa marraskuun kisoissa
Ansa aksaa joulukuussa

Nemin agilityt tosiaan jäi sen spondarin vuoksi. Harmittihan se, että piti se aksa jättää, koska Nemin kanssa meillä tuli mieletöntä kehitystä lyhyessä ajassa ja useimmiten treenien jälkeen vaan hymyilytti. Kuinka tuosta hitaasta Nemi-koirasesta löytyy potkua, siinäs saitte epäilijät. Mut aika aikaansa kutakin. Nemi voi kuitenkin nyt hyvin, ei ole ontunut sen spondarin diagnosoinnin jälkeen, kun oli kipulääkekuurilla. Eikä ole sen jälkeen tarvinnut kipulääkettä. Kyllä sitä tulee koko ajan seurattua lenkillä, miten se askeltaa. Harmittavaa vaan, kun lähes koko talvi on ollut tosi liukasta, eikä meidän huudeilla kyllä hiekoitusta näy =/ Hyvä, että itse pysyy pystyssä, kun on täysin peilijäätä välillä tiet. Eikä oikein tienpientareellakaan pysty kävelemään, koska ne ovat niin epätasaista pellon reunaa, että nilkan nyrjähtäminen on ollut monesti lähellä. Onneksi on sentää icebugit <3 Tänään pitkästä aikaa ehdittiin valoisaan aikaan pitkälle lenkille ja Nemi pääsi myös vapaanakin hillumaan. Ei lähtenyt onneksi revittelemään, vaan kuljeksi rauhaksiin ja otettiin vähän rally-tokoakin lenkin lomassa. Nemi selvästi oli innoissaan, kun sai vähän vapauttakin ja hienosti muuten pysyi, eikä ollut meininkiäkään lähteä törttöilemään omiaan =)

Nemi näyttää kieltä =D

Fiilistelyä Nemin kanssa

Tuli tähän nyt siis vähän muutakin kuin agility-höpinää, mutta ei se haittaa. Ei sitä aina voi pysyä ruodussa =D 
Agilityn osalta helmikuun kisat menee Kindalta ohi, koska meikäläinen taitaa istua koulun penkillä. Höh, mut toisaalta saadaan nyt hetki hengähtää ja oikeesti treenaa sitä motivaatiota kokonaisuudessaan. Ansan kanssa varmaankin kisaillaan helmikuussakin. Mut noin pääpiirteissään, agilityssä tavoitellaan nyt hyvää fiilistä ja tekemistä, sitä samalla radalla olemista kummankin kiitäjän kanssa. 
Ainiin! Juuri kun viime postauksessa tuskailin Ansan kierto-nouto-hyppy-liikettä ja kapuloihin jumittumista, niin eikös se sitten eilen mennyt ihan täydellisesti. Ehdin apparille sanoa, että nää kapulat on se ongelma. Kapulat saatiin tyyliin kolmannella toistolla siirtää lähes koiran kulkuväylälle kohti merkkiä ja silti niistä mentiin suoraan yli merkille!! Tästä innostuin ja kokeilin liikettä ihan kokonaisena ja jestas sentään, Ansahan vetäisi koko liikkeen kiertoineen, pysähtymisineen, kapulan ottamisineen ja hypyn kautta mun luo =) Appari vaan ihmetteli, että missä se ongelma on... =D On se hienoa, kun koira oppii viikossa liikkeen ja jopa treenaamatta =D