Pikkuvikojen korjausta ja fiilistelyä

Vähän treenipäivitystä tälle päivää. Ollaan treenailtu taas eri paikoissa ja erilaisissa häiriöissä viimeisen viikon aikana. 
Kindan kanssa ollaan treenattu lähinnä kapulan pitoa, käskytyksiä, hyvää fiilistä ja kehään menoja. Kindalle tuottaa hankaluuksia pitää kontakti paikkiksessa, kun odottelu on joskus tosi pitkä. Jos joudun Kindaa muistuttelemaan kontaktista, maahanmeno on epävarma ja hidas. Toisaalta taas Kinda edelleen menee herkästi muiden maahan-käskystä maahan myös. On siinä parannusta tapahtunut koko ajan kuitenkin =) Kapulan pitohan on vieläkin vaikeaa. Se pitää aina ensin haistella ja sitten ehkä voi ottaa suuhun. Kapulan pitoa harjoitellaan kotona paljon. Yksi kerta Kinda yllätti ja otti myös tunnari-kapulan oma-aloitteisesti suuhunsa, kun aiemmin tunnarit on lähinnä pureskeltu tulitikuiksi... =D Pitokin on siis edennyt, välillä Kinda jopa yrittää ottaa kapulaa kädestä, kun olen yrittänyt opettaa sen haluamaan kapulaa itselleen. Paluu maan pinnalle tulikin sitten eilisissä treeneissä, kun neiti ei taas ottanut kapulaa suuhunsa kovinkaan innokkaasti. Pitänee SM:issä tehdä just ennen kehää muutama pito, josko se sitten tuurilla menisi. Koska pito itsessään on hyvä, korkeintaan korjailee kapulan asentoa. Noh, näillä mennään.  

Pitoa

Lainataan välillä kaverin omaa myös =)

Kehään menoissa saatiin uusi oivallus eilen! Kinda on siis saanut mennä kehään tähän mennessä ns. vapaasti, siten, että olen ottanut sivulle vasta suorituspaikalla. Koska Kinda on kuitenkin ottanut kontaktin hyvin siinä kohtaa ja sitä ollaan pääasiassa treenattukin, että pidetään kontaktia, vaikka liikkuri olisi vieressä ja puhuisi. Kokeiltiin eilen kuitenkin, että teen ENNEN kehää leikittämistä, otan sivulle ja seuruutan tai otan mennään-käskyllä kehään ja vielä ilman hihnaa. Oli huomattavasti parempi alku kaiken kaikkiaan. Kindalla on usein ensimmäinen seuruu pätkä mennyt haahuiluksi, joten tuo korjaa sitäkin. Ehkäpä jopa teen niin, että seuruutan kehään, eikä oteta mennään-käskyä. Silloin se kehään meno olisi ikään kuin osa seuruuta ja varsinainen liikkeen aloitus menisi paremmin kokonaan. Kindan vire nousee kivasti, kun sille juttelee ja kehuu, joten vire pysyisi varmaan hyvin yllä koko seuruun. Kyllä sitä taas tunsi itsensä tyhmäksi, miksi en tuota ole aiemmin tajunnut!! Niinhän mä teen nykyään Ansankin kanssa, tai opetan sen siihen, että kehään mennään silleen kivasti, ei haahuillen ja ollaan sitten heti aloituspaikalla kontaktissa. 
Eilisissä treeneissä huomattiin myös, kuinka Kinda ennakoi. Luoksetulossa Kinda lähti luokse ennen liikkurin käskyä, koska avasin suuni =D Apua! Mulle tulee tuon kakaran kanssa niin vaikeeta, pitää muistaa olla suu kiinni ja kädet kiinni vartalossa =D

Ansan kanssa ollaan treenailtu sitä kehään menoa, ruutua ja merkin kiertoa kaukaa, tunnaria ja ohjattua noutoa. Kehään menossa ja liikkeiden väleissä tulee varmaan olemaan vähän haastetta ja ehkä jokaisella treenikerralla pitää niitä vääntää. Mutta Ansa-koiralle on ehkä joku pieni valo syttynyt kehään menosta.

Tässä muutama pätkä kehään menoista, videoiden laatu ei päätä huimaa, mutta mitäs pienistä =)

Kehään meno osa 1.

Kehään meno osa 2.

Ruutu ja merkin kierto on tosi epävarmoja Ansalla kaukaa. Mutta pienellä avulla ne kuitenkin onnistuu, joko appari käy näyttämässä tai sitten viedään alusta (ruutuun). Merkin kiertoon kaukaa ollaan lisätty myös esteet molemmin puolin. Vielä ei vain voi kauhean kauas esteiden taakse mennä lähettämään kierrolle, muuten Ansa tarjoaa helposti hypyn kiertämistä =D Yhdessä treenissä Ansa lähti myöskin ruutuun, joka oli kaukana olevaa merkkiä kauempana. Se on kyllä jännä, kun se omasta mielestä kuitenkin osaa bongata merkin ja ruudun. 
Tunnari on mysteeri. Se onnistuu pääasiassa hyvin, ehkä 95% kerroista. Ansa saattaa joskus mennä hakemaan omaa ja haistelee, mutta tuo silti väärän. Se epäilys, että rivissä olevat olisivat vaikeampia, on nyt hälventynyt. Nyt on tehty vain rivissä olevia ja kaikki tehdyt kerrat on viikon aikana onnistuneet. Että ehkä sillä muodolla ei niin olekaan väliä, vaan jostain muusta se johtuu, jos ei onnistu. Matka ei ole vielä kisapituinen tunnarissa vieläkään, mutta pikkuhiljaa matkaa on koko ajan pidennetty. 

Tässä viikon takainen tunnari: 

Ansa tunnaroi

Ohjatussa noudossa on vahvistettu alustalla molempia puolia. Kokeilin pitkästä aikaa kapuloilla molemmat puolet, ensin vasen (se vaikeampi) ja sitten oikea. Oikealle mennessä haki väärää kapulaa. Tehtiin uudelleen ja ei jäänyt enää jumiin vasempaan, vaan kuunteli ja meni oikeaa hakemaan, niin kuin pitikin.

Ansan kanssa on välillä sellainen olo, että se ei mene yhtään eteenpäin, koska treenitkin on ihan sillisalaattia, riippuen, missä ja kenen kanssa ollaan, ts. onko tarjolla esim. esteet, jne. Eilinen treenipari kuitenkin sanoi Ansan selvästi menneen monessa liikkeessä eteenpäin ja näin se taitaa ollakin!  

Nyt odotellaan kuumeisesti SM:ien kehäkarttoja. Vielä olisi yhdet yhteistreenit ennen kisoja jäljellä ja aivan vieraalla kentällä. Olisi kiva päästä vielä kokeilemaan liikkeitä suoritusjärjestyksessä. 

Hienot joukkuepaidat

Näin me ollaan vailla huolia ja murheita =)

VOI Ansa

Olen mietiskellyt viime päivinä paljon Ansan reenaamista. Oltiin Korrien koulutuksessa kuluneella viikolla ja siellä tuli myös uusia hyviä oivalluksia koulutukseen ja koetilanteisiin. Niitä on nyt pitänyt vähän sulatella. 
Ansa on tullut mulle kodinvaihtajana reilun vuoden ikäisenä. Meni aikansa, ennen kuin pääsin perille, mikä Ansa on koiriaan. Ansa on hyvin ihmisrakas koira, kaikkia pitäisi päästä tervehtimään. Ansa on myös hyvin vilkas ja energinen ja siten altis häiriöille, mutta keskittyessään tekemiseen, Ansa on täysillä mukana. Ansan kanssa on käyty pitkä ja kivinen tie. Alussa en varmastikaan itse osannut kouluttaa ja vaatia tiettyjä juttuja. Ansa ottaa tosi herkästi mun oman mielentilan ja toimii sen mukaan. Elin vuosia huonossa parisuhteessa, joka otti koko ajan enemmän kuin antoi ja niin minä, kuin koiratkin olimme koko ajan varpaillaan ja pienessä stressitilassa. Koirilla ei ollut selkeitä musta-valkoisia sääntöjä, joita olisin halunnut. Vasta hiljattain tämä asia on muuttunut ja laumastamme tuli yhtä kaksijalkaista pienempi, mikä on myös näkynyt selvästi Ansassakin. Nämä kaikki yhdistettynä ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että oma treenimotivaatio on välillä ollut huono tai paremminkin niin, että en ole pystynyt keskittymään treenaamiseen tai arkiolemiseen kunnolla. Olempa välillä jättänyt treenejäkin väliin vain siitä syystä, että tilanne on kotona ollut ikävä. 

Tullaan!

Anna se palkka jo.

Nykyään Ansa toimii arjessa kuin ajatus. Se on juuri sellainen koira, kuin olen toivonutkin. Sitä voi pitää esim. pihassa vapaana, vaikka ei koko ajan seuraa, missä se on, se pysyy lähellä kyllä. Lenkillä vapaana ollessa Ansa lähtee enää harvoin luvattomasti mihinkään ja myös palaa käskystä. Omissa lenkkimaastoissa ei paljoa muita kohdata, mutta satunnaiskohtaamisissakin Ansa kykenee hillitsemään kiellosta itsensä, eikä juokse tervehtimään naapuria. Vielä reilu vuosi sitten Ansa hyökki autoja ja pyöriä päin. Nyt ohitukset sujuvat täysin rauhallisesti. Jopa kapealla tiellä, jossa pitää pysähtyä penkalle odottamaan auton ohimenoa n. puolen metrin päähän, niin siinä se vain nököttää kauniisti odottamassa. Treeneissä Ansan voi päästää autosta ilman hihnaa ja sen kanssa pääsee kentälle/halliin asti vapaana. Se jää hienosti ja rauhallisesti odottamaan käy siihen-käskyllä, vaikka menisin hetkeksi pois sen näköpiiristä. Toki on päiviä ja hetkiä, jolloin ei vain pysty hillitsemään itseään ja Ansa käy iloisesti tervehtimässä vastaantulijaa tai tekee jotain muuta, mutta se selkeästi kyllä tietää tehneensä tuhmuuksia ja ottaa palautteen vastaan. No, mutta se siitä, palataan reenaamiseen. 
Ansa takkusi ALO-luokan kanssa kauan, juurikin edellä mainituista syistä. Erityisesti paikkis oli vaikea, itseään piti purkaa mm. menemällä tervehtimään vieruskaveria. Koetilanne stressaa selkeästi Ansaa ja siellä liikkeet aina on tahmeita, vaikka se kuinka osaisi ne muuten. Saatiin Ansan kanssa TK1 viime kesänä, juuri ennen sääntöjen vaihtumista. Syksyllä tavoitteena oli alkaa paikkiksen tehotreeni, koska viimeisessä kokeessa Ansan päälle tuli toinen koira paikkiksessa. Ajatuksena oli, että katsotaan kisoja sitten joskus. Treenit lähti sujumaan kuitenkin hyvin ja treenikaveri saikin mut sitten jo vähän ennen aikojaan innostumaan kokeisiin. Käytiin kokeilemassa AVO-luokkaa jo syksyllä, jolloin Ansa sai yllätyksekseni hienon kakkos-tuloksen! Koko syksy ja alkutalvi treenailtiin uusia liikkeitä ja kehässä olemista. Joulukuun koe omalla hallilla meni noin vireen puolesta hyvin, mutta Ansa lähti esim. vahingossa kehästä, kun meni merkin kiertoon ja ruudun korjausta ei oltu harjoiteltu, joten siitä kokeesta ei mitään erityistä mainittavaa, paitsi fiilis oli aivan huippu!
Alkuvuodesta Ansalle tuli patti ranteeseen ja se leikattiin pois, onneksi oli vaaraton tulehdus-patti. Koska haava oli huonossa kohtaa, tassun paraneminen vei kauan aikaa. Sen jälkeen Ansa vielä sai anturaansa kunnon vekin ja sai nenäpunkin. Näistä kaikista selvittiin ja Ansa kävi maaliskuusta alkaen kuukauden välein kolmessa AVOn kisassa saaden jokaisesta 1-tuloksen ja toukokuussa Ansa sai TK2 =) Se oli niin hieno työvoitto meille, enemmän kuin mitä olisin odottanut! 

Vihdoin TK1 =)

Ensimmäinen AVO1-tulos!

Toinen AVO1!

Ja kolmas AVO1 ja TK2 =)

Nyt viimeisen kokeen jälkeen ollaan oltu vähän lepsulla meiningillä, mikä näkyy heti kehäkäyttäytymisessä. Siellä ei olla oikein kunnolla, vaan keskitytään haisteluun ja ihmisten tervehtimiseen ym. Tästä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Ansa vaatii tiukat rajat tuollaisessa, enkä ole ollut nyt riittävän ehdoton. Tämä on kaiken kaikkiaan niin uusi tilanne; nyt pitäisi reenata uusia liikkeitä, jotka on mulle aivan vieraita. Itselle on vaikeaa, kun en tiedä, miten jokin liike menee ja Ansa ei yritä kunnolla, kun ei itsellä ole varmaa oloa. 

Voittajan liikkeistä Paikkis ei yllättäen tuota vaikeuksia. Vaikka paikallaanolo aika pitenee 2 minuuttiin, Ansalle tekee hyvää se, että menen itse pois näkyvistä, sen on pakko silloin tsempata. Myös liikkurin tekemä häiriö tsemppaa Ansaa, se kokee sen häiriköintinä, johon ei saa reagoida. Paitsi häntää heiluttamalla =D 
Seuraaminen. Pitäisi treenata kontaktin pysymistä niin lähtötilanteessa kuin pitkällä matkalla. Peruutus sujuu ok. Oman kävelyn tempon vaihtelut pitäisi harjoitella. Käännökset ok, ehkä pientä viilausta niihin. 
Ällä. Harjoittelu tötsien kanssa, oma kulkeminen! Jäävistä istuminen on tosi hidas, se pitäisi saada varmemmaksi. Myös seuraamisen jatkamista pitää ottaa treeniin. 
Luoksetulon pysäytys. Ounou. Meidän murheenkryyni. Tätä en voi paljoa ottaa, koska ennakoi. Pitää nyt miettiä kokonaan tämän treenaaminen, miten treenata. Pysäytys on tällä hetkellä ääni- ja käsiavulla ja silti valuu. 
Ruutu. Ollaan nyt pidennetty ruudun matkaa ja siihen myös vauhtia, sujuu ihan ok. Oikeaa paikkaa pitää vielä vahvistaa ja harjoitella varmuudeksi ruudun korjaus. Loppuosaa pitäisi harjoitella, erityisesti koetilanteessa Ansa ei välttämättä kuuntele käskytystä enempää. 
Ohjattu nouto. Nyt on vahvistettu oikeaa ja vasenta puolta ilman kapuloita ja ei niin pitkältä matkalta. Kapulat kyllä hakee, pureskeluun pitää puuttua. Liike on hyvällä alulla, mutta vielä Ansalle epävarma, kaikkien osasten vahvistamista siis!
Tunnari. Tämä alkaa nyt sujua, vihdoin =) Epävarmuus näkyy tunnarin pureskeluna, etenkin, jos matka on yhtään pidempi. Huomasin myös, että ympyrän muodosta Ansa löytää oman helpommin kuin rivistä, eli pitää harjoitella myös erilaisia muotoja ja eri matkoilta. 
Kaukot. Nyt on harjoiteltu maahan-seiso-maahan ja istu-seiso-istu, ihan pelkkää tekniikkaa. Nyt lisätty treeniin painonsiirto taaksepäin ja sivunami-palkalla ja laudalla haettu vähän etäisyyttäkin. Alkeet on siis kunnossa, mutta vaatii edelleen paaaaljon treeniä!!
Metallinouto. Metallikapula noudetaan ihan ok. Ongelmana oli hypyn kautta palautus, joka nyt näyttäisi menneen eteenpäin ja Ansa-koira on oivaltanut, että sen hypyn kautta palataan, vaikka erikseen ei niin käskettäisi. Vahvistellaan siis tätä. 
Lisäksi kehään menot ja liikkeiden välit harjoitellaan nyt aivan uusiksi. Näihin sain hyviä ajatuksia Korrien koulutuksesta. Tarkoitus on nyt rakentaa kehään menosta hyvä ja liikkeiden väleistä kiva juttu. Tämä vie varmasti eniten aikaa treenaamisessa, jotta kokonaisuus pysyy kasassa. Tämä on ollut meidän vaikein asia tähänkin asti. Tarkoitus on myös vahvistaa kaikkiin liikkeisiin virittelysanat, osassa jo onkin ne. 
Nyt kun tätä listausta katsoo, niin paljon on jo osaamista. Nyt tarvitaan pienien osasten hinkkaamista ja kokonaisuuksien rakentamista. Asenteen rakentamista. Nyt on kiva, kun treeneistä tulee vaihtelevampia, kun on paljon erilaista opeteltavaa. Otetaan myös EVL:n liikkeitä mukaan ohjelmistoon vähän vaihtelevasti. Ajatuksena ja tavoitteena olisi saada VOIttajan liikkeet kuntoon loppukesän/syksyn aikana ja sitten mennä kokeisiin. Loppupeleissä kun miettii, niin ei se mahdoton tai täysin epärealistinen ajatus ole. Riippuu paljolti siitä, kuinka aktiivisesti itse jaksaa treenaamiseen panostaa.    

Muistetaan myös levätä välillä

Matka kohti SM:iä

Nyt on sitten viikko aikaa tokon SM-kisoihin! Sitä alkaa vasta nyt tajuta, että sinne tosiaan ollaan menossa. Se on myös erittäin hieno kunnia päästä sinne Kindan kanssa. Kinda kun ei edusta mitään perinteistä toko-rotua, kun katsoo ihan vaan vaikkapa osallistujalistoja... =D 

Pieni pihakoira-hetki, rakkaus <3

Palataan ajassa vähän taaksepäin viime syksyn tunnelmiin. Kinda oli silloin 6 kk, kun aloiteltiin treenikautta syksyllä ja pohdittiin vuoden tavoitteita. Silloin taisin sanoa, että tavoitteena on opetella ALOn liikkeet, ehkä kisata kesällä, nämäkin ajatukset oli hyvin varovaisia. Silloin musta tuntui, että Kinda ei osaa mitään, enkä mä osaa sitä edes opettaa ja se on vasta niin pentu, että ei sille voi edes mitään opettaa. Kinda kuitenkin sai tulla mukaan treeneihin kerrasta toiseen. Välillä tein enemmän, välillä vähemmän. Ongelmia tuotti eniten neitokaisen itsenäisyys. En voinut päästää vapaaksi, koska sitten sitä lähdettiin. Meidän treeniryhmässä on kuitenkin pääasiassa isoja koiria ja toki se pelotti, että Kinda ylisosiaalisena pentuna juoksee jonkun ison koiran suuhun tai että joku toinen koira lähtee jahtaamaan saalista. Jossain vaiheessa alkutalvea tein pienen häädön Kindalle, koska se rallatteli niin innokkaasti ympäri hallia, repi lelunsa tuhannen päreiksi ja kävi iloisesti vain katsomassa, kun menin piiloon aidan taakse. Häätö oli kyllä siinä kohtaa paikallaan ja palaset alkoi sen jälkeen loksahdella pikkuhiljaa paikoilleen. Enää Kinda ei lähtenyt rallattelemaan, vaan me voitiin ihan oikeasti alkaa treenata!  

Pentulaatikolla!

Vauva-Kinda reenaa sivua <3

Loppuvuodesta käytiin tutustumassa myös rally-tokon saloihin tutustumispäivässä. Liikkeet tuntui helpoilta ja niiden myötä treenikaverit sai mut ylipuhuttua rally-toko-kisoihin. Kinda teki tammikuussa kaksi starttia ja juoksujen jälkeen huhtikuussa kolmannen ja niin vaan se ansaitsi RTK1:n! Ajatuksena oli myös se, että RT-kisat olisivat ns. kevyt askel kisakentille, koska ensinnäkin koira on kiinni (ei ainakaan karkaa!) ja toisaalta se tukee myös tokoa, koska siinä on seuraamista, mutta sitä voi vahvistaa kehuilla, jolloin myös kehässäolo ei ehkä eroa niin paljoa treenitilanteesta. 
Maaliskuulla aloin pohtimaan tulevia huhtikuun toko-kisoja, josko niihin menisi. Liikkeet Kinda sinällään osasi kyllä, keskittyminen ehkä oli hieman vielä hakusessa. Ajattelin myös, että kisohin mennessä on vielä kuukausi aikaa treenata liikkeet kuntoon. Muutamaa viikkoa ennen kisoja tajusin koetreeneissä, että ulkokisat, ounou! Jos on kylmää ja sataa, ei Kinda pysty tekemään paikkista, ei mene maahan. Se jännitti varmaan eniten kaikista ja varsinkin, kun kisaviikolla vielä sää vaihteli kauniista lämpimästä kevät/kesäilmasta takatalveen. Jopa kisapäivän aamuna taisi tulla muutama räntähiutale. Kinda veti kuitenkin hienon setin kokeessa, ALO1 180p ja KP, ainoastaan kapulan pito meni nollille. Kapulan pito on ollut alusta asti hankala ja Kinda ei oikein tykkää ottaa kapulaa suuhun. Itseäni taisi jännittää enemmän ja vähän ehkä varmistelinkin liikkeitä tuossa kokeessa. Mutta kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis kokeesta. 

Eka toko-koe onnellisesti ohi

Toinen koe oli sitten kuukauden päästä. Kinda taisi olla vähän valeraskaana tuolloin, koska itki lelujen perään epänormaaliin tapaan ja keskittyminen oli aivan kummallista, jokaista asiaa piti jäädä tuijottamaan ja ruokahalu katosi niin, että Kinda laihtui parissa viikossa n.500g. Se on aika paljon tuon kokoiselle sintille ja näkyi kyllä selvästi. Saatiin tuossa toisessa kokeessa kuitenkin raavittua kasaan jälleen ALO1-tulos, 181p. Tuosta kokeesta ei jäänyt hyvä fiilis, vaikka liikkeet noin päällisin puolin onnistui, niin se keskittyminen oli aivan kamalaa. Olin ilmoittanut Kindan SM-treeneihin keväällä ja niissä ollaan käyty ahkerasti. Olin varannut vielä kesäkuun alkuun yhden kokeen, jonka peruin siltä varalta, että päästäisiin SM-joukkueeseen. Ja niin me vaan päästiin =) Se oli aika huikeaa!!

Alla kuvia E-P:n nuorten koirien tokoringin koulutuksesta huhtikuussa Senni Huotarin opeissa (kuvat Riikka Niinistö)

Nyt kesällä ollaan treenattu tosi paljon ja hyvin erilaisissa häiriöissä, on ollut useita kehätreenejä, välillä motivaatiotreenejä ja välillä hinkkaamista. Nyt kun mietin, niin eihän Kinda oikeasti ollut vielä silloin vuoden alussa valmis edes niihin RT-kisoihin. Ei sille ollut vielä selkeää, että kun tehdään hommia, niin silloin tehdään hommia. Eikä sille olleet kaikki liikkeetkään, niin RT- kuin toko-liikkeet ollenkaan selviä. Nyt sanoisin, että Kindalla on yleensä aivan superhieno asenne treenaamiseen ja liikkeet alkaa olla aika hienolla mallilla. Toki edelleen on hinkkaamisen varaa. Kapulan pito edelleen on hankalaa, se pitää vähintään haistella, ennen kuin otetaan suuhun. Toisaalta nyt sitä kapulaa voi jo noutaa, kun keväällä ei missään nimessä lähdetty noutamaan, hyi yäk! Muuten Kinda tekee pääasiassa kaikki liikkeet kivan napakasti, eikä mitenkään hidastellen. Sivulta maahan meno on aavistuksen hitaahko, siihen pitäisi vielä saada nopeutta. 

                            Välillä omatoimi-treenailua hallilla (kuvat Marika Vähämaa)

Vähän keppejäkin tokon lomassa =D

Kaiken kaikkiaan tämän hetkinen kisakunto on Kindalla hyvä, ellei jopa erinomainen. Tällä osaamisella sen pitäisi suoriutua ALO-luokasta ja saada tulos. Mutta aina voi tulla erinäisiä muuttujia matkaan. Säätila voi vaikuttaa reippaasti tai joku muu ulkoinen häiriö tai jos itse jännitän. Oma jännittämiseni on onneksi melko vähäistä Kindan kanssa nykyään, mä luotan siihen, että Kinda osaa kyllä ja se keskittyy kehässä suurimmaksi osaksi siihen tekemiseen. Lisäksi meillä on yleensä kivaa treenatessa =) 
Täytyy sanoa, että on ollut mieletön matka tähän ja upeita saavutuksia! Mutta ollaan me töitäkin tämän eteen tehty, mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Tämä on meille molemmille ensimmäinen kerta osallistua arvokisoihin ja nautitaan siitä nyt kaikin tavoin! Mahtavaa päästä nyt edustamaan omaa seuraa sinne SM:iin ja me ainakin tehdään parhaamme! 

Agirodussa!

Tämä viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, kivaa sellaista =) Lauantai-ilta kisojen jälkeen siis vedettiin lonkkaa (lue koirat veti lonkkaa, mammalla oli projekti auton siivous) ja sunnuntai-aamuna nokka kohti Ylöjärveä ja Teivoa! 
Noukittiin Heli ja Näpsä-pihis matkan varrelta vielä kyytiin. 
Matkalle oltiin pakattu mukaan reippaasti sadevaatteita, ainakin neljä paria kenkiä ja saappaat, ihan vaan, koska koko viikonlopun Teivossa oli satanut. Myös facebook ystävällisesti ilmoitti hyvät huomenet ja käski varautua sateenvarjolla, koska Ylöjärvellä sataa =D Perille saavuttua todettiin, että tästä tulee muuten kuuma päivä =D
Löydettiin meidän leiri ja asettauduttiin heti taloksi. Ehdittiin käydä vähän kävelyllä, etsimässä oikea rata (joo, ne ratojen numerot oli vaihtuneet useaan otteeseen vlopun aikana!!!) ja vähän jutustella muiden pihis-ihmisten kanssa. Agirodun aikataulut olivat olleet aiemmin myöhässä ja vähän ennen meidän rataantutustumista lähdin hissukseen käveleskelemään radalle päin, kunnes kuulin yhtäkkiä, kun minua kuulutettiin nimeltä jo rataantutustumiseen =D Vähän tuli hätä! Lopulta odotettiin kuitenkin ainakin 10min viimeisiä tulijoita, mut saatiinpa Martsallekin sopiva jännitys päälle jo ennen rataan tutustumista =D

Pihisten leiri =) Telttaan mahtuu aika monta pikku pihistä!

Kinda osallistui siis medien alo-rataan Ihan pihalla-joukkueessa. Ei olla paljoa treenattu ulkona, varsinkaan noin häiriöisellä kentällä, jossa ei ole edes aitoja. Lähestulkoon näin siitä etukäteen painajaisia, että Kinda lähtee sinne maata kiertävälle radalle pinkomaan. Varoittelin joukkueen jäseniäkin siitä etukäteen. Mutta Kindahan yllätti! Pikku pihis-neiti olikin vallan mainio! Se teki mun kanssa samaa rataa, eikä edes ollut ajatuksissa lähteä radalta <3 Mä olin niin ylpeä mun pienestä ja yllättynyt, kuinka hienosti se kuunteli! Ilma oli kyllä tosi kuuma, kun meidän vuoro oli mennä ja Kinda oli yrittänyt saada uutta lempileluaan mun kädestä raivokkaasti, joten se oli ehkä radalla hitusen hyytynyt, ei mennyt ihan niin täysillä kuin yleensä. Joukkue sinänsä ei huimaa menestystä saanut, mutta ei me ihan viimeisiäkään oltu. 
Päivän aikana ehdittiin nähdä ja jännittää vielä kilpailevat pi his-minit ja -medit ja tutustua agiliiteleviin pihiksiin ja niiden ihmisiin. Tulipa nähtyä myös vanhaa ystävää ja vanhaa koutsiakin, siistiä! 
Ensi vuonna mennään ehdottomasti uudestaan, silloin päästäänkin Mikkeliin asti! Tästä on hyvä alkaa pikku hiljaa suunnitella tulevia reissuja =)

Kinda ja Näpsä huipulla!

Rally-tokoilemassa 9.7.2016

Lauantaina käytiin Nemin ja Kindan kanssa Rally-tokoilemassa virallisissa kisoissa Lagulla. Molemmat saivat hienot tulokset AVOsta: Kinda AVO83 ja Nemi AVO91 ja 3.sija!!!! WUHUU =) 

Nemi palkintopallilla

Ratapiirros

Kisat tuli vähän niinku puun takaa. Olinhan mä jo ilmoittanut molemmat koirat heti ilmon auettua ja ajatellut, että on tässä aikaa treenata, mutta niin siinä sitten taas kävi, että treenaaminen jäi vähän viime tinkaan. Kindan kanssa on tullut treenailtua kyllä tokoa, mutta Nemin kanssa treenaaminen on ollut lähinnä lenkki-treeniä. 
Kindan pisteisiin vaikutti varmasti paljon takapään käyttö, vasemman käännökset ei vielä oikein toimi. Rata oli paljolti seuraamista ja Kinda piti tosi hienon kontaktin läpi radan. Ei lähtenyt edes houkutuksessa olleisiin leluihin =) Treenaamattomuus näkyi kyllä epätarkkuutena liikkeissä. Olin muutaman viikon lähinnä treenannut avoimen luokan seisomis-liikkeitä, koska Kinda ei varsinaisesti vielä osaa seisomista tokossakaan, mutta niitä liikkeitähän ei tässä kisassa sitten ollut. 
Nemin rata ei sujunut omasta mielestä niin hyvin, kuin Kindan; Nemi jumitti useassa kohdassa rataa, mutta jatkoi toki tekemistä pienen houkuttelun jälkeen. Nemi ei ole ollut juurikaan mukana treeneissä viime aikoina, vaan ollaan iltalenkillä yleensä treenattu rally-tokon kylttejä. Seuraaminen saisi olla tarkempaa ja häiriötreeni pitäisi nyt lisätä ohjelmistoon. Nemi on epävarma koira, joka helposti alkaa tuijotella, kun on häiriötä, niin kävi tälläkin radalla. Mutta ei kuitenkaan lähtenyt katsomaan mitään, vaan suoritti kyltit kyllä. Oli kuitenkin hieman yllätys Nemin pisteet ja varsinkin se 3.sija! Tuomari oli jokseekin tiukka, tai ehkä enemmänkin tarkka. Ja niin tietysti pitääkin olla.

Rally-toko itsessään on minusta kiva laji. Sitä voi omien kokemusten mukaan harrastaa niin erilaiset koirakot, roduista laidasta laitaan ja roduttomat myös. Myös ohjaajia on hyvin laidasta laitaan. Jäin oman kisan jälkeen vielä mestari ja voittaja luokkiin töihin ja siinä sivussa suorituksia seuratessani sain oivalluksen. Itse toko-ihmisenä vähän pistää silmään, jos koira ei esim. seuraa kontaktissa. Mutta kun eihän sen rally-tokossa tarvitsekaan. Riittää, että koira tulee mukana ja tekee kaiken puolen metrin päässä. Sinällään hienoa, että kaiken ei tarvitse olla ihan justiinsa. Toisaalta taas VOI ja MES luokat ovat jo melkoisen vaativia liikkeiden kannalta. Tämän ei siis kuulu olla mikään nillitys-laji, mutta toisaalta tämä ei myöskään ole mikään helppo laji etenkään ylemmissä luokissa. Ehkä tämä pienen toko-ihmisen ajatus vielä saadaan rally-toko-asentoonkin joskus =)

Kaiken kaikkiaan olin hyvin tyytyväinen tuloksiin. Nemihän on nyt yhtä vaille VOI-luokkalainen. Hui. Kindalle tämä oli ensimmäinen AVOn kisa ja tuloskin siis. Päivä oli muutenkin mukava, oli kiva jutustella treenikavereiden kanssa ja nähdä hienoja suorituksia!  

Ansa ja Kinda iltalenkillä: kaveri-sivu =) 

Ansa odotteli päivän kotivahtina. Se sai sitten lohdutukseksi Nemin voittaman pehmopossun. Se olikin kiva Ansan mielestä. Nemi ja Kinda jakoi Nemin voittamat luut. Reilu jako kaikkien mielestä! 

Kinda seikkailee nyt blogissa!

Päätinpä minäkin vihdoin perustaa blogin =) 
Blogissa seikkailee pääosassa Tanskalais-ruotsalainen pihakoira-tyttönen Kinda, sekä x-rotuiset "isosiskonsa" Ansa ja Nemi. 
Koska me harrastetaan aktiivisesti agilityä, tokoa ja rally-tokoa, niin täällä tullaan varmasti suurelta osin käsittelemään treeni-juttuja ja päivitellään kisa-kuulumisia. Ehkä välillä muitakin kuulumisia.
Tervetuloa seuraamaan Kinda Kinnusen elämää =)